Parhaat harrastukset ovat sellaisia, joista tulee sekä itselle että läheisille hyvä mieli. Itse pidän huomion saamisesta enemmän kuin kehtaan tunnustaa. Niin paljon kuin janoankin huomiota, pyrin hankkimaan sitä sellaisilla keinoilla, joista itsekin nautin. Huomio saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi.
Aloin leipoa opiskeluaikana. Ruoanlaitto ei juurikaan kiinnostanut, mutta helppojen, sokeristen ja rumien leivonnaisten teko oli mukavaa. Yksinkertaisuus oli kaikki kaikessa. Piirakat, pullat ja kakut olivat ehdottomia suosikkejani.
Olen kuvataiteellisesti täysin lahjaton, joten minulle ei tullut yllätyksenä, että leivonnaiseni olivat yleensä yhtä hirveitä katsottavia kuin ruma ankanpoikanen. Kavereilleni tuli kuitenkin yllätyksenä, kuinka hyvältä leivonnaiseni maistuivat. Hah! Ruma ankanpoikanen maistuikin joutsenelta!
Leipomisessa on myös se hyvä puoli, että mokat saa anteeksi. Kun itsenäisyyspäiväksi leipomassani suomenlippupiirakassa sekä risti että tausta olivat sinertäviä, ei lopputulosta voinut varsinaisesti kutsua täysin onnistuneeksi. Siitäkin huolimatta piirakka kelpasi vieraille.
Leipominen on vain tekosyy
Aluksi innostuin pelkästä leipomisesta. Myöhemmin huomasin, että leipominen oli ainoastaan avain paljon koukuttavampaan huumeeseen: huomioon. Ja mikä parasta, huomiota tuli niiltä ihmisiltä, joista välitän eli kavereiltani.
Kaverini tuntuivat olevan kovasti vaikuttuneita uudesta harrastuksestani. Ihailivatko he aidosti puuhasteluani vai oliko kiinnostus teeskentelyä? En tiedä. Enkä oikeastaan välitäkään. Joka tapauksensa heidän kommenttinsa kaltaiselleni huomiohuoralle olivat kuin huumetta. Huomiota oli saatava lisää!
En usko kavereideni kauniiden sanojen johtuneen timanttisista leivonnaisistani vaan siitä, että olin jaksanut nähdä vaivaa ja sain ainakin jonkinlaisia tuloksia aikaan. Ja mikä parasta, nautin siitä, mitä tein.
Tärkeyden tunteesta
Kun saan huomiota, tunnen itseni tärkeäksi. Johtopäätökseni on, että omat tekemiseni tai tekemättä jättämiseni eivät ole yhtä tyhjän kanssa. Joku oikeasti välittää siitä, mitä teen.
Yksi esimerkki huomion ja tärkeyden tunteen välisestä yhteydestä oli kaverini muutaman vuoden takainen pyyntö. Huomiogalaksini räjähti, kun hän pyysi minua leipomaan kuuluisaa (?) kuningatarpiirakkaani hänen syntymäpäivilleen. Olin pakahtua tyytyväisyydestä!
Sanomattakin lienee selvää, että tällaiset tilanteet ovat omiaan lisäämään tärkeyden tunnetta. Huomion saaminen voi kuulostaa pinnalliselta (ja sitä se varmasti onkin), mutta tärkeyden tunteen ei tarvitse aina liittyä elämän ja kuoleman kysymyksiin. Pienillä arki- tai juhlapäivän teoilla voi saada paljon aikaan.
Normista poikkeavuus tehoaa
En ole ihan varma, miten sukupuolista käytävään keskusteluun pitäisi suhtautua, mutta sen tiedän, että miehiin ja naisiin liitetään edelleen mitä mielikuvituksettomimpia stereotypioita. Stereotypioita voi käyttää joko hyvään tai pahaan (älykkäimmät toki jättävät niiden käyttämisen muille). Yksi varmimmista keinoista saada huomiota, on rikkoa stereotypia.
Tavismies kokkaamassa ei ole mikään erikoisuus. Ruoanlaittoa ei todellakaan enää pidetä vain naisten juttuna.
Sen sijaan, perinteiseen suomalaiseen stereotypiaan ei kuulu, että mies leipoo. Tavismies leipomassa on sopivan outo olematta kuitenkaan liian epäilyttävä. Sen verran outo, että se ylittää huomioon vaadittavan kynnyksen, mutta ei kuitenkaan niin epäilyttävä, että huomio kääntyisi itseään vastaan. Samaan sarjaan kuulunevat videopelejä pelaavat naiset, Tuskassa bilettävät eläkeläiset ja maakuntiin pysyvästi muuttaneet paljasjalkaiset helsinkiläiset.
Huomion hakeminen on syvällä luonteessa
Huomion saaminen on vain osa tärkeyden tunteen palettia. Jos koko tärkeyden tunteeni olisi sidottu ainoastaan huomion saamiseen, en olisi koskaan tyytyväinen. Mutta en voi kieltää, etteikö huomio olisi olennainen osa tärkeyden tunnettani.
Leipominen on ollut huomionkipeydelleni täydellistä balsamia. Yksinkertaiset, helpot ja nopeat leipomukset ovat tuoneet minulle kilokaupalla tarvitsemaani, himoitsemaani ja (omasta mielestäni) ansaitsemaani huomiota. Parasta tässä on ollut se, että se ei ole ollut keneltäkään pois. Minä tarjoan leivonnaisia huomion vastineeksi.
Millä keinoilla sinä haet huomiota? Mikä on sinun suosikkikeinosi huomion saamiseksi? Monesti kuulee sanottavan, että asioita pitäisi tehdä itselle, ei muille. Ymmärrän perusteesin, mutta itselleni muiden huomio antaa voimakkaan tärkeyden tunteen (onko tämä hyvä vai huono juttu, siitä voidaan olla montaa mieltä...).
Aloin leipoa opiskeluaikana. Ruoanlaitto ei juurikaan kiinnostanut, mutta helppojen, sokeristen ja rumien leivonnaisten teko oli mukavaa. Yksinkertaisuus oli kaikki kaikessa. Piirakat, pullat ja kakut olivat ehdottomia suosikkejani.
Olen kuvataiteellisesti täysin lahjaton, joten minulle ei tullut yllätyksenä, että leivonnaiseni olivat yleensä yhtä hirveitä katsottavia kuin ruma ankanpoikanen. Kavereilleni tuli kuitenkin yllätyksenä, kuinka hyvältä leivonnaiseni maistuivat. Hah! Ruma ankanpoikanen maistuikin joutsenelta!
Leipomisessa on myös se hyvä puoli, että mokat saa anteeksi. Kun itsenäisyyspäiväksi leipomassani suomenlippupiirakassa sekä risti että tausta olivat sinertäviä, ei lopputulosta voinut varsinaisesti kutsua täysin onnistuneeksi. Siitäkin huolimatta piirakka kelpasi vieraille.
 |
| Runsaalla mielikuvituksella joku voi uskoa, että tavoitteena oli saada piirakka näyttämään Suomen lipulta. |
Leipominen on vain tekosyy
Aluksi innostuin pelkästä leipomisesta. Myöhemmin huomasin, että leipominen oli ainoastaan avain paljon koukuttavampaan huumeeseen: huomioon. Ja mikä parasta, huomiota tuli niiltä ihmisiltä, joista välitän eli kavereiltani.
Kaverini tuntuivat olevan kovasti vaikuttuneita uudesta harrastuksestani. Ihailivatko he aidosti puuhasteluani vai oliko kiinnostus teeskentelyä? En tiedä. Enkä oikeastaan välitäkään. Joka tapauksensa heidän kommenttinsa kaltaiselleni huomiohuoralle olivat kuin huumetta. Huomiota oli saatava lisää!
En usko kavereideni kauniiden sanojen johtuneen timanttisista leivonnaisistani vaan siitä, että olin jaksanut nähdä vaivaa ja sain ainakin jonkinlaisia tuloksia aikaan. Ja mikä parasta, nautin siitä, mitä tein.
Tärkeyden tunteesta
Kun saan huomiota, tunnen itseni tärkeäksi. Johtopäätökseni on, että omat tekemiseni tai tekemättä jättämiseni eivät ole yhtä tyhjän kanssa. Joku oikeasti välittää siitä, mitä teen.
Yksi esimerkki huomion ja tärkeyden tunteen välisestä yhteydestä oli kaverini muutaman vuoden takainen pyyntö. Huomiogalaksini räjähti, kun hän pyysi minua leipomaan kuuluisaa (?) kuningatarpiirakkaani hänen syntymäpäivilleen. Olin pakahtua tyytyväisyydestä!
Sanomattakin lienee selvää, että tällaiset tilanteet ovat omiaan lisäämään tärkeyden tunnetta. Huomion saaminen voi kuulostaa pinnalliselta (ja sitä se varmasti onkin), mutta tärkeyden tunteen ei tarvitse aina liittyä elämän ja kuoleman kysymyksiin. Pienillä arki- tai juhlapäivän teoilla voi saada paljon aikaan.
Normista poikkeavuus tehoaa
En ole ihan varma, miten sukupuolista käytävään keskusteluun pitäisi suhtautua, mutta sen tiedän, että miehiin ja naisiin liitetään edelleen mitä mielikuvituksettomimpia stereotypioita. Stereotypioita voi käyttää joko hyvään tai pahaan (älykkäimmät toki jättävät niiden käyttämisen muille). Yksi varmimmista keinoista saada huomiota, on rikkoa stereotypia.
Tavismies kokkaamassa ei ole mikään erikoisuus. Ruoanlaittoa ei todellakaan enää pidetä vain naisten juttuna.
Sen sijaan, perinteiseen suomalaiseen stereotypiaan ei kuulu, että mies leipoo. Tavismies leipomassa on sopivan outo olematta kuitenkaan liian epäilyttävä. Sen verran outo, että se ylittää huomioon vaadittavan kynnyksen, mutta ei kuitenkaan niin epäilyttävä, että huomio kääntyisi itseään vastaan. Samaan sarjaan kuulunevat videopelejä pelaavat naiset, Tuskassa bilettävät eläkeläiset ja maakuntiin pysyvästi muuttaneet paljasjalkaiset helsinkiläiset.
Huomion hakeminen on syvällä luonteessa
Huomion saaminen on vain osa tärkeyden tunteen palettia. Jos koko tärkeyden tunteeni olisi sidottu ainoastaan huomion saamiseen, en olisi koskaan tyytyväinen. Mutta en voi kieltää, etteikö huomio olisi olennainen osa tärkeyden tunnettani.
Leipominen on ollut huomionkipeydelleni täydellistä balsamia. Yksinkertaiset, helpot ja nopeat leipomukset ovat tuoneet minulle kilokaupalla tarvitsemaani, himoitsemaani ja (omasta mielestäni) ansaitsemaani huomiota. Parasta tässä on ollut se, että se ei ole ollut keneltäkään pois. Minä tarjoan leivonnaisia huomion vastineeksi.
Millä keinoilla sinä haet huomiota? Mikä on sinun suosikkikeinosi huomion saamiseksi? Monesti kuulee sanottavan, että asioita pitäisi tehdä itselle, ei muille. Ymmärrän perusteesin, mutta itselleni muiden huomio antaa voimakkaan tärkeyden tunteen (onko tämä hyvä vai huono juttu, siitä voidaan olla montaa mieltä...).
Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Identiteetin määrittäminen ja muiden mielipiteet
Henkilökuvaa rakentamassa - miten luoda ainutlaatuisuuden illuusio
Positiivista voimaa muiden mielipiteistä
Identiteetin määrittäminen ja muiden mielipiteet
Henkilökuvaa rakentamassa - miten luoda ainutlaatuisuuden illuusio
Positiivista voimaa muiden mielipiteistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti