Alkoholi ja uni

Jokainen peruskoulun suorittanut tietää, että alkoholi ei oletusarvoisesti sovi yhteen hyvien yöunien kanssa. Vaikutukset saattavat olla pieniä ja ne voivat tulla esiin vasta pidemmällä aikavälillä, joten syy-seuraus -suhteen hoksaaminen voi olla haastavaa. Näin oli myös omalla kohdallani, kunnes tein pienen testin alkoholin vaikutuksesta yöuniini.

Join kerran kaksi viikkoa putkeen. En kuitenkaan niin, että olisin juonut itseni joka ilta humalaan. Järjestin itse itselleni kokemusperäisen testin, jossa nautin noin kahden viikon ajan iltaisin lasillisen viiniä (16-32 senttilitraa, riippuen hiukan päivästä) ja koitin selvittää, miten se vaikuttaa uneeni.

Vanhan kansan (?) perinnetiedon mukaan alkoholiryyppy iltaisin rauhoittaa uneen. Kova tiede sen sijaan väittää, että alkoholilla onnistuu helposti pilaamaan onnistuneen yöunen. Vaikka uskonkin tieteeseen, niin halusin siitä huolimatta kokeilla, vaikuttaako lasillinen viiniä iltaisin ratkaisevasti joko nukahtamiseen tai seuraavan aamun vireystilaan. Baari-illan jälkeinen päivä menee luonnollisesti hävikkiin, mutta en osannut sanoa, onko yhdellä alkoholiannoksella huomattavaa vaikutusta nukahtamiseen tai seuraavaan päivään.

Yksittäisenä päivänä nautitun alkoholiannoksen vaikutuksen analysointi on sama kuin analysoisi Helsingin pörssin yleisindeksin yhden päivän puolentoista prosentin muutosta suuntaan tai toiseen: sekä sisäisiä että ulkoisia muuttujia on niin paljon, että tikkaa heittävä apinakin onnistuisi tekemään yhtä uskottavan arvion todellisista vaikutuksista (paitsi jos kyseessä on tämä apina). Samaan päivään on saattanut sattua stressaava työpäivä, raskas juoksulenkki tai veroilmoituksen täyttäminen. Kaikki nämä vaikuttavat yöuniini (sinun arvattavaksesi jää, onko vaikutus positiivinen vai negatiivinen). Tämän vuoksi halusin testata vaikutusta pidemmällä aikavälillä.

Tulos ja vaikutukset

Kaikkien suureksi yllätykseksi kahden viikon kokeiluni lopputulos oli, että olin keskimäärin fiilikseni perusteella seuraavana aamuna hiukan normaalia väsyneempi tai koin olevani normaalia rasittuneempi. Aamulla herätessäni koin, että sängystä nouseminen oli huikan raskaampaa, kuin normaalisti. Samoin aamutoimet tuntuivat normaalia hitaammilta.

Jostain syystä en kokenut, että olisin nukahtanut normaalia huonommin. Tämähän ei tarkoita, ettenkö todellisuudessa olisi nukahtanut huonommin. Kuten kaikissa itseään kunniottavissa keittiötieteen testeissä,  myös tässäkin tulokset mitataan "fiiliksen" perusteella. "Fiilikseni" kertoi, etten jäänyt pyörimään unettomana sänkyyn sen pidempään, kuin normaalistikaan.

En tiedä, oliko kahden viikon testijaksoni riittävän pitkä todistaakseen yhtään mitään. Tuskin. Ja koska tein testin itse itselleni, puuttui kokeesta kontrolliryhmä. Oma "kontrolliryhmäni" oli kuvittelemani normaali kahden viikon jakso (mitä ikinä se tarkoittaakaan) ja kuvittelemani "fiilis" tuona ajanjaksona.

Eli eli, vertaisarvioitua tutkimusta ei kokeeni ollut nähnytkään. Eikä se edes ollut sen tarkoitus. Tarkoituksenani oli testata, huomaisinko yksittäisen alkoholiannoksen negatiivisen vaikutuksen joko nukahtamiseeni tai seuraavan päivän vireystilaani. Nukahtamiseen en huomannut vaikutusta, mutta seuraavan päivän vireystilan heikentyminen oli fiilistilastollisesti merkittävä havainto.

Vaikutukset

Nykyään juon arkipäivän iltakaljani tietoisena siitä, että sillä saattaa olla vaikutus seuraavaan päivään. Jo se, että olen tietoinen asiasta, auttaa minua toimimaan paremmin, tai ainakin henkisesti valmistautumaan aamun koitokseen.

Pyrin vähentämään mustavalkoista ajatusmaailmaani askel kerrallaan. Olisi kutkuttavaa määritellä iltaolut binäärisesti joko hyväksi tai pahaksi. Yhtä älyllisesti epärehellistä määritelmää saa hakea. Tässäkin tapauksessa mustan ja valkoisen väliin mahtuu 50, 69 tai jopa 666 harmaan eri sävyä.

Kuten aiemmin mainitsin, aamukankeus voi johtua monesta muustakin tekijästä kuin yhdestä tölkistä iltaolutta tai lasillisesta viiniä. Alkoholilla ja monella muulla tekijällä on yksi olennainen ero: alkoholin nauttiminen on täysin omissa käsissäni.

Esimerkiksi stressi on paljon monisyisempi paketti hallittavaksi entä oluen avaaminen. Raskas juoksulenkki voi väsyttää vielä seuraavana aamuna, mutta sen positiiviset vaikutukset ovat kiistattomia pidemmällä aikavälillä (toisin kuin alkoholilla). Veroilmoituksen täyttäminen on pakollinen paha, josta en pääse eroon vaikka kuinka haluaisinkin.

Tiedostavammat iltarutiinit

Testistäni huolimatta juon silloin tällöin oluen arki-iltana vaikka seuraavana päivänä menenkin töihin. Koitan kuitenkin välttää niin sanottua korkoa-korolle -ilmiötä.

Esimerkiksi stressaantuneena jätän olueni juomatta. Minun ei todellakaan kannata lisätä mahdollisuuksia huonoihin yöuniin yhdistelemällä useita negatiivisia tekijöitä. Sen sijaan, saatan joskus hyvän päivän päätteeksi napata yhden kylmän oluen ja fiilistellä omaa hyvää oloani. Näissä tapauksissa en tunnusta tuntevani mitään negatiivista vaikutusta unenlaatuuni tai seuraavan aamun vireystilaani.

Mitkä sinun yöuniisi vaikuttavat tekijät ovat täysin omassa kontrollissasi? Mitä olet muuttanut saadaksesi enemmän irti unestasi? Omalla kohdallani iltaoluen väliin jättäminen on vain yksi tekijä. Itselleni parasta unilääkettä ovat rutiinit. Iltarelaus, hampaiden pesu ja e-kirjan lukeminen saattavat minut reilussa puolessa tunnissa Uni-Jukan ja Nukku-Matin seuraan yhdeksän kertaa kymmenestä ilman minkäänlaisia kommervenkkejä.

Muut aiheeseen liittyvät postaukset: 

Elämä ilman alkoholia

Kuinka tilata ravintolassa? - pidä pääsi seurasta huolimatta

Miten saada hedelmien syömisestä rutiini? - esimerkkejä epäonnistumisista

Järkevien ostopäätösten tekeminen väsyneenä ei ole helppoa

Kolme kiistatonta faktaa, joissa olen ollut täysin väärässä

Muista arvostaa toisen osaamista

Nautin, kun pystyn seuraamaan toisten osaamista. Varsinkin silloin, kun en itse osaa vaikka olenkin kiinnostunut. Esimerkkinä viininmaistelu. Olen siinä todella huono. Makuaistini ei ole vuosien varrella kehittynyt tippaakaan. Ehkä juuri sen vuoksi tykkään seurata, kun asiantuntijat maistelevat viinejä, kertovat niiden vivahteista ja nauttivat täysin siemauksin uusista makuelämyksistä.

Viininmaisteluosaamiseni on todellista pohjasakkaa. Erotan punaviinin valkoviinistä, jos saan pitää silmät auki. Tunnistan viinin aromeita yhtä hyvin kuin pystyn viihdyttämään naispuolisia kavereitani inttijutuilla. Eli häneksi menee lähes joka kerta.

Yksi parhaista kavereistani sen sijaan on harrastanut viinejä koko ikänsä. Hänen kiinnostuksensa on jalostunut kaupalliseksi toiminnaksi, sillä nykyään hän maahantuo tsekkiläisiä viinejä. Jos tsekkiläiset viinit kiinnostavat, niin käy katsomassa tarkemmin Paalavan viinitarjonta täältä.

Se on helppoa, kun sen osaa

Viininharrastajakaverini oli käymässä luonani ja päätin viedä hänet aloittelijoille tarkoitettuun viininmaisteluun paikalliseen viinibaariin.

Maisteluun kuului neljä eri viiniä ja teemana olivat valkoviinit. Maistelu tehtiin sokkona. Saimme pöytäämme kaksi ensimmäistä lasia.

"Noh, mitä makuja löydät?" kaverini kysyi.
Selitin jotain makeudesta ja hapoista ja kaikesta muusta, mistä olin kuullut joskus puhuttavan viinien yhteydessä.
"Pystytkö sinä maistamaan, mitä viinejä nämä ovat?" kysyin kaveriltani.
"Nämä molemmat ovat chardonnayta." hän vastasi silmääkään räpäyttämättä.
"Täh?" vastasin.
"Jälkimmäisessä maistuu tammitynnyri (?) joka viittaa siihen, että se tulee Kaliforniasta. Ensimmäinen taisi olla Euroopasta, varmaan Ranskasta." kaverini jatkoi.

Maistelun vetäjä esitteli viinit. Molemmat olivat chardonnayta, joista ensimmäinen oli Ranskasta ja toinen tammitynnyristä Kaliforniasta. Tiesin kaverini harrastavan viinejä, mutta siitäkin huolimatta olin häkeltynyt. Miten joku voi olla noin hyvä?

Tuntui maistuvan.

Suvereenia osaamista on arvostettava

Liitin aiemmin snobbailun ja viininmaistelun toisiinsa. Kaverini on romuttanut typerän ennakkoluuloni useita kertoja. Edellinen esimerkki on vain yksi esimerkki monista. Viininmaistelu on harrastus siinä missä muukin.

Ulkokultaisuus tekee harrastuksesta kuin harrastuksesta ylimielistä hienostelua. Sen voi nähdä päältä. Harrastuksesta puhumisella yritetään saada oma minä hyvään valoon ja tehdä näin vaikutus toiseen.

Ymmärrän tällaisen pätemisen, jos puolen yön jälkeen "jutellaan" jollekin kivan näköiselle tyypille Bar Loosen jonossa, narikassa, baaritiskillä tai tanssilattialla. Muissa tilanteissa se on suorastaan ärsyttävää. Tai voi se olla ärsyttävää Loosessakin, riippuen siitä, mikä illan tavoite.

Nöyrä ja utelias asenne omaan intohimoon saa minut arvostamaan lähes ketä tahansa. Nautin, kun näen jonkun kavereistani sekä hallitsevan oman harrastuksensa että innostuvan siitä. Harrastus itsessään on toissijainen. On aivan sama, onko kyseessä kitaransoitto, viininmaistelu tai kehonrakennus.

Palavan viintilalla Tšekeissä. Hämmentävin maistelu koskaan. Raskaana oleva nainen sekä tarjoili viinit että maisteli kanssani.

En välttämättä arvosta itse harrastusta. Sen sijaan arvostan kaikkea sitä aikaa, panostusta ja hurjimmissa tapauksissa rahaa, mikä intohimon kohteeseen on kulunut. Hassua on, että toinen ei edes ajattele sitä kuluna.

Toisaalta, joskus kun minun pitäisi arvostaa kaverini osaamista, tulenkin kateelliseksi. Käykö sinulle koskaan näin? Huomaatko, kun näin käy? Itse olen aika huono havainnoimaan omia kateuskohtauksiani. Jälkeenpäin saatan (hyvällä tuurilla) huomata kateuden vallanneen tilan arvostukselta, mutta onneksi näin käy sitä harvemmin mitä vanhemmaksi tulen.

Maistelu jatkuu

Viininmaistelutarina ei päättynyt vielä. Maistoimme vielä kahta uutta valkoviiniä. En ehtinyt pyytämään kommenttia, kun kaverini aloitti oman analyysinsä.

"Voisiko tämä maistelu olla niin ovela, että myös nämä viinit ovat chardonnayta?" kaverini kysyi. Hän maistoi uudestaan.
"Kyllä, uskallan väittää näin" hän vahvisti näkemyksensä.

Kuten arvata saattaa, myös kaksi jälkimmäistä viiniä oli chardonnayta. Aika velikulta.

Ote viinibaarin viininmaistelusta.

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Mitä tapahtuu, kun unelma toteutuu?
Yksinkertainen mittari takaa tehokkaan tuloksen
Säännöt säästämiseen