Näytetään tekstit, joissa on tunniste harmitus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste harmitus. Näytä kaikki tekstit

21.4.2020

Kateus johtaa kansaa - miksi vertailu voi olla ongelma?

Elämä voisi olla paljon helpompaa, jos emme vertailisi omia kokemuksia, saavutuksia ja omistuksia kavereidemme vastaaviin. Vertailu tuskin vaikuttaa kaverisuhteeseen, mutta omaan mieleen se voi vaikuttaa. Yleensä negatiivisesti.

Kirjoitin aiemmin, kuinka omistusasuntoni myynti meni häneksi muuttaessani Suomesta Tanskaan. Märehdin pitkään mönkään mennyttä asunnonmyyntiprosessia. Enää tapahtuma ei ärsytä niin paljon, mutta kiusaan itseäni ajoittain miettimällä, miten olisin voinut toimi järkevämmin. Tällaisesta jälkiviisastelusta ei ole mitään apua, mutta ehkä kyseessä on jonkinlainen härski "suruprosessi".

En osaa selittää, miksi juuri epäonnistunut asuntokauppa menee niin syvälle ihoni alle, ettei henkinen verenpaineeni meinaa sitä kestää. Keittiöpsykologin tutkinnollani olen diagnosoinut itse itselleni, että pääasiallinen harmitus ei johdu pelkästään kuvitteellisesta rahallisesta häviöstä.

Ärsytys voi johtua myös siitä, ettei kaveripiiristäni tarinoiden perusteella löydy juuri ketään, joka ei olisi tehnyt kunnon tiliä asuntokaupoillaan. Olen tietysti iloinen kavereideni onnistuneista asuntokaupoista. Toivoisin, että tunne-elämäni pysähtyisi tähän.

Mutta kun ei. Minulle ei riitä se, että kaverini osaavat myydä asuntonsa hyvällä voitolla. Egoni huutaa, vaatii ja velvoittaa, että myös minun pitää pystyä tekemään rahaa myymällä asuntoni.

Rahan sijaan keskityn vertaamaan tulosta. Olen saanut päähäni, että asuntokaupoissa minulle on tärkeää verrata omaa menestystäni kavereihini. Miksi? En tiedä. Tämä on täysin päätöntä, mutta enpä ole koskaan väittänytkään olevani kovinkaan johdonmukainen kateuspäissäni sekoillessani.

Ilmeeni, kun aurinko paistaa ja minun ei tarvitse myydä asuntoa.

Miten eroon?

Dan Ariely kirjoittaa kirjassaan "Predictably Irrational", kuinka me luontaisesti vertaamme lähellämme olevia asioita suhteessa muihin. Esimerkkeinä hän mainitsee, kuinka muun muassa vertaamme yhtä viiniä toiseen tai yhtä lomaa toiseen. Arielyn mukaan tämä on vielä helppo ymmärtää. Hyppäämme monesti helpoimman kautta. Vertailemme keskenään vain niitä asioita, joita on helppo verrata keskenään ja jätämme vertaamatta, jos vertailu tuntuu vaikealta.

Vertailuissamme saatamme oikaista niin, että vertaamme kahta helpoiten verrattavaa asiaa toisiinsa vaikka pöydällä olisi useita vaihtoehtoja. Ariely kertoo esimerkin lomasuunnittelusta. Olet päättänyt matkustaa lomalle joko Roomaan tai Pariisiin.

Matkanjärjestäjän tarjoamiin paketteihin kuuluu lennot, majoitus, turistikierrokset ja ilmainen aamiainen joka aamu. Tämän lisäksi matkanjärjestäjä tarjoaa kolmatta vaihtoehtoa: Rooma muuten samalla paketilla, mutta ilman aamupalaa. Et enää tämän jälkeen ajattele Pariisia varteenotettavana vaihtoehtona vaan energiasi menee Rooman matkojen vertailuun. On paljon helpompi tehdä valinta Rooman pakettien välillä ja saa luonnollisesti Rooman paketin aamupalalla vaikuttamaan parhaalta vaihtoehdolta.

Tässä esimerkissä Pariisi toimi hämäyksenä. Tarkoituksena oli saada sinut valitsemaan Rooma, mutta samalla saada sinut ajattelemaan, kuinka sinulla on monta eri vaihtoehtoa ja että valinta on kokonaan sinun käsissäsi.

Lomasuunnitteluja tehdessä on lähes välttämätöntä vertailla eri paikkoja keskenään. Mielestäni eri lomapaikkojen fiilistely kuuluu olennaisena osana loman "etkoiluun". Vertailu ei kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa rakentavaa. Näissä tapauksissa yritän noudatta Arielyn neuvoa, kuinka päästä eroon vertaamisesta: jätä se kokonaan kokonaan tekemättä.

Ratkaisu

Paras tapa päästä eroon kämpänmyyntiharmituksestani olisi siis jättää vertailut kokonaan tekemättä. Tämä on hippasen verran helpommin sanottu kuin tehty. En yksinkertaisesti kykene tuollaiseen 10 danin kypsyyteen.

Ariely ehdottaa toista tapaa käsitellä vertailun ongelmaa. Hän neuvoo ajattelemaan vertailemisen erilaisina kehinä. Voimme itse päättää, mihin kiinnitämme huomiota. Ariely kertoo esimerkkinä, kuinka esimerkiksi uutta autoa ostaessa voimme jättää meille liian kalliit mallit kokonaan kehämme ulkopuolelle ja keskittyä vain niihin autoihin, joihin meillä on varaa. Eli suuren kehän sijaan meidän pitäisi rajoittaa oma kehämme pienemmäksi.

Pidän Arielyn kehäajattelusta. Tosin, itse hyödynnän sitä "väärään" suuntaan. Siirrynkin vertailuissani pienemmän kehän sijaan isommalle. Sen sijaan, että asunnonmyyntivoittovertailussa menisin kohti pienempää kehää (esim. alue, kämpän koko tai kaveripiiri), otankin asunnon osaksi isompaa vertailua, jossa asunto onkin vain yksi osa.

Asunnon sijaan vertaan omaa elämääni kavereideni elämään. Tätä ei varmaankaan saisi sanoa ääneen tai kirjoittaa julkisesti, mutta olen tyytyväinen nykyiseen elämääni. Kokonaisuudessaan en koe elämäni olevan virhe. Ei sillä, en pidä kavereidenikaan elämiä virheinä! Mutta on henkisesti paljon helpompi vertailla jotain, jonka koen olevan kondiksessa.

Vertailua vertailun perään

Olisin voinut tiivistää koko "ongelman" annoskateuteen (en usko, että kukaan on selvinnyt aikuiseksi ilman annoskateutta). Jos asunnon myynti on hampurilainen ja elämä on koko annos, en vertaa hampurilaistani lounasseurani hampurilaiseen vaan vertaan hänen ateriaansa omaani.

Tässä esimerkissä annokset ovat balanssissa, koska lounasseurani valitsi  paremman hampurilaiset, mutta huonommat ranskalaiset ja eri oluen kuin minä. Epäonnistuin hampparin valinnassa, mutta kylkeen otin bataattiranskalaiset ja lempijuomani Tornion Panimon North Arctic Lagerin ruokajuomaksi. Näiden ainesosien keskellä on aivan sama, millainen hampurilainen lounasseurallani on. Annoskateuden sijaan olen erittäin tyytyväinen lounasruokaani.

Missä tilanteissa sinä erehdyt vertaamaan omia tekemisiäsi tai tekemättä jättämisiäsi muihin? Vertaatko esineitä, kokemuksia, rahaa vai jotain muuta kavereihisi? Itse huomaan vertaavani pääasiassa abstrakteja asioita. Konkreettisista asioista olen harvemmin kateellinen. En vertaile kavereideni asuntoja, pyöriä tai kitaroita omiini. Sen sijaan saatan olla kateellinen kaverini ulkonäöstä, laulutaidosta tai blogiteksteistä. En usko pääseväni koskaan täysin eroon vertailemisesta ja kateudesta, mutta uskon näiden helpottavan, mitä vanhemmaksi ja kypsemmäksi tulen.

10.9.2019

Näin hallitset suuttumusta näppärästi - 8 keinoa

Ahdistus ja harmitus vangitsevat menneisyyden vankilaan. Parhaimmillaan se ajaa minut muuttamaan asioita ja tekemään asioita paremmin. Huonoimmillaan se kahlitsee minut vihallaan paikoilleen. Tunnistamalla ja tunnustamalla negatiiviset tunteet voin saada ne hallintaan sen sijaan että taistelisin niitä vastaan.

Se, että harmittaa, ei ole väärin. Ärsytys on normaali tunne. Kaikkia suututtaa joskus. Koemme, että meitä on kohdeltu huonosti, loukattu tai kiusattu. Oli syy mikä tahansa, harmituspäissään saatan tehdä asioita, joita kadun myöhemmin.

Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, miksi tuli taas suututtua ja mitä se auttoi. Ja vielä tärkeämpää, miten toimin jatkossa fiksummin.

Listasin Gil Hassonin kirjasta "Mindfulness" kahdeksan tapaa, joilla voi yrittää hallita suuttumusta. Pyrin käyttämään näitä tekniikoita niin usein kuin mahdollista. Se ei kuitenkaan ole helppoa silloin, kun ahdistus ja ärtymys iskevät täysillä päälle.

1. Tunnista varoitusmerkit

Suuttumuksen merkit voi joissain tilanteissa tunnistaa kropasta. Klassisesti sydän voi alkaa hakata lujempaa, hengitys kiihtyy tai alan puhua kovemmalla äänellä. Näitä tunteita ei tarvitse vaientaa, pääasia on, että ne tunnistaa. Sen sijaan, että alan haukkua toista tai heitellä tavaroita ympäriinsä voin yrittää vain todeta, että nyt suututtaa.

2. Käytä aivoja

Suutuspäissäni ajattelen harvemmin selkeästi. Sen vuoksi onkin tärkeä laittaa suuttumustunteet sivuun ja keskittyä järkevään ajatteluun. Kun huomaan suuttuvani, kysyn itseltäni, olenko niin vihainen, etten pysty ajattelemaan; tai tahdonko purkaa suuttumusta fyysisesti tai verbaalisesti.

Näissä tilanteissa yritän rauhoittua ja antaa suuttumuksen valua sivuun. Jälleen, helpommin sanottu kuin tehty. Kukaan ei tosin luvannut, että tämä olisi helppoa.

Hyvä uutinen kuitenkin on, että rauhoittumista pystyy harjoittelemaan. Tärkeintä on kuitenkin alussa pystyä tunnistamaan oma suuttumus. Vihan tunteiden havainnoinnin ansiosta pystyn palaamaan nykyhetkeen ilman että jään oman suuttumukseni riepoteltavaksi.

3. Älä reagoi välittömästi

Keskityn mieluummin hetkeksi hengitykseen sen sijaan, että räjähdän lähimmälle ihmiselle. Pidätän jonkin aikaa hengitystäsi, lasken kahteenkymmeneen tai mietin mitä söin eilen. Näiden toimien tarkoituksena on aktivoida aivojen ajattelevaa osaa

4. Luo tietoinen tila käsitellä suuttumusta

Lähden ulos lenkille tai muuten urheilemaan. Hakkaan tyynyä. Soitan kaverille ja kerron miltä tuntuu. Teen mitä vaan, kunhan tunne ei hallitse minua enkä satuta muita ihmisiä. Kun olen rauhoittunut ja pystyn jälleen ajattelemaan selkeästi, mietin miten alkuperäisen suuttumuksen kanssa kannattaa jatkaa.

5. Vastaa jämäkästi

Päätin sitten vastata miten tahansa, teen se mieluummin jämäkästi kuin hyökkäävästi. Jämäkkyys helpottaa kommunikointia ja saan pidettyä tilanteen hallussa.

Voin kysyä itseltäni, mitä oikeasti haluan seuraavaksi tapahtuvan. Tahdonko muuttaa jotain vallitsevassa tilanteessa vai tahdonko vain päästää höyryjä ulos.

Koitan määritellä, miksi olen vihainen. Sanon mieluummin: "Olen vihainen, koska...". Pyrin olemaan suoraan syyttämättä toista, vaikka hän olisikin tehnyt väärin ja jatkan keskustelua omien tunteideni kautta.

Kuuntelen, miten toinen reagoi. En keskeytä vaan pyrin kuuntelemaan. Toistan mitä toinen on sanonut. Näin pystyn helpommin rauhoittumaan ja saan enemmän aikaa ajatella. Olen myös valmis poistumaan keskustelusta, jos tilanne ei etene rakentavasti. Voinen palata asiaan myöhemmin.

7. Vaihda näkökulmaa

Eckhart Tolle on sanonut: "Mitä tahansa tällä hetkellä tapahtuukaan, hyväksy se aivan kuin olisit itse valinnut sen. Toimi sen kanssa, älä sitä vastaan." Tämä neuvo ei sovi kaikkiin tilanteisiin, mutta normaaliin päivittäiseen tilanteisiin se passaa vallan mainiosti.

8. Hyväksyntä

Joudun vain valitettavasti hyväksymään sen, että tapahtunutta ei voi enää muuttaa. Sen sijaan voin jatkaa rakentavasti ja yrittää korjata sen, mikä korjattavissa on.

Näiden neuvojen tarkoituksena ei ole se, etten suuttuisi koskaan. Tarkoituksena on, että pystyn tietoisesti hallitsemaan suuttumustani ja jatkamaan rakentavasti. Voin antaa suuttumuksen viedä tai voit ottaa sen haltuun. Pääasia on, että pystyn valitsemaan.

Miten käytännössä?

Näille kahdeksalle kohdalle on helppo nyökytellä, kun alla on hyvät yöunet, vatsa on täynnä ruokaa eikä mihinkään ole kiire. Mutta miten nämä toimivat käytännössä?

Itselleni tuottaa tasaisin väliajoin suunnatonta vaikeutta toimia oikein, rakentavasti ja tunteet huomioiden. Liian monesti tilanne vie mukanaan ja huomaan vasta jälkikäteen, kuinka olisin voinut toimia järkevämmin.

Onko sinulla vaikeuksia tunteidesi hallinnassa? Kuinka toimit, kun huomaat käyttäytyneesi typerästi? Itse pyrin tiedostamaan, milloin painan menemään tunteet edellä. Se on todella vaikeaa eikä onnistu lähellekään joka kerta.

Omien tunteiden tiedostaminen on sekä vaikeaa että raskasta. Energiaa kuluu suunnattomia määriä, kun yritän pitää itseni rauhallisena ja astua pois tilanteesta. Tahdon kuitenkin ajatella, että energiaa kannattaa käyttää juuri tällaiseen toimintaan.