5 hyödyllistä tapaa, jotka ennustavat tulevaa

Mikään ei kuvaa tulevaisuuttani todennäköisemmin kuin nykyiset tapani. Sanon todennäköisemmin, koska luonnollisesti tulevaa ei voi varmuudella ennustaa. Mutta jos veikata pitää, niin se, mitä teen nyt kuvaa aika hyvin tulevaa.

Sijoitusmarkkinoista voi sanoa, että on todennäköistä, että nykyinen trendi jatkuu (oli se sitten ylös- tai alaspäin), mutta on varmaa, että trendi kääntyy jossain vaiheessa. Samaa pätee elämässä. Nykyiset rutiinini ja tapani todennäköisesti jatkuvat sellaisinaan, mutta muuttuvat jossain vaiheessa.

Aiemmin minulla oli tapana asettaa itselleni tavoitteita. Kuinka hoikka minun pitäisi olla, mihin aikaan juoksisin puolimaratonin tai missä vaiheessa muuttaisin ulkomaille. Tavoitteissa ei sinänsä ole mitään pahaa. Kuitenkin, aiheutan itselleni ongelmia, jos annan tavoitteille liikaa valtaa.

Lapsille opetetaan, että hampaat pitää pestä pari kertaa päivässä. Tässä on kyse tavasta. Me aikuiset ajattelemme, että meidän pitää laihtua 5, 10 tai 15 kiloa vuoden loppuun mennessä. Luomme siis itsellemme tavoitteita. Tavoitteet ovat ainoastaan ja parhaimmillaan tapojen sivuvaikutuksia. Ei mitään muuta. Rutiinit ja uteliaisuus merkitsevät enemmän kuin tavoitteiden saavuttaminen.

Pyrin seuraamaan viittä eri tapaa. Sanon "pyrin", koska en täysin tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Yritän olla armollinen itselleni. Uskon näiden tapojen hyödyttävän minua pitkällä aikavälillä. Miksi pitkällä aikavälillä? Pitkällä aikavälillähän kuolen. Se on totta. Kuolen varmasti, mutten todennäköisesti ihan vielä.

1. Meditointi (päivittäin)

Mitä se tarkoittaa: Meditointi auttaa minua rentoutumaan. Meditointiharjoituksen jälkeen pystyn hetkellisesti laittamaan stressaamiseni kohteita oikeampiin mittasuhteisiin. Jaksan keskittyä aiempaa paremmin ja tiedostan tunteeni selkeämmin.
Mitä se ei tarkoita: En lopeta turhaa stressaamista, pienistä asioista ärsyyntymistä ja typerää käyttäytymistä. Meditointi ei ole ihmepilleri, joka parantaa vikani.
Ennuste tulevaisuudesta: Ehkä stressaan ja ärsyynnyn harvemmin ja käyttäydyn hiukan paremmin kuin aiemmin. Uskon meditoinnin auttavan minua hyväksymään ja käsittelemään töppäykseni ilman, että itsetuntoni romahtaa joka ainoan mokan jälkeen.

Tykkään meditoida lattialla maaten.

2. Lukeminen (päivittäin)

Mitä se tarkoittaa: Kirjojen lukeminen on minulle rentouttavaa vapaa-aikaa. Pystyn lainaamaan hetkeksi jonkun toisen aivoja. Voin matkustaa toiselle puolelle maapalloa tai toisenlaiseen kaveriporukkaan ilman, että minun täytyy poistua kotisohvalta.
Mitä se ei tarkoita: En ole lopettanut telkkarin katselua. En aina jaksa lainata toisen aivoja niin, että jaksaisin keskittyä sivutolkulla kuvittelemaan jonkun toisen kirjoittamaa moniulotteista maailmaa. Highlander, Rocky 4 tai Game Of Thrones rentouttavat silloin tällöin aivan eri tavalla kuin kymmenen sivua Monte-Criston kreiviä, Puhdistusta tai Sinuhea. En usko muuttuvani aiempaa sivistyneemmäksi tai sivistymättömämmäksi vaikka lopettaisinkin telkkarin katselun.
Ennuste tulevaisuudesta: Romaaneja lukemalla säilytän edelleen mielenkiintoni eri asioihin ja teemoihin sekä parannan keskittymiskykyäni. Lukemisen avulla joudun/pääsen pohtimaan, mitä itse toimisin kirjoissa kuvailluissa tilanteissa. Tiedostan omat periaatteeni ja etiikkani paremmin.

Yleensä lainaan kirjat elukulaitteeseeni Ellibskirjastosta.

3. Urheilu (noin joka toinen päivä)

Mitä se tarkoittaa: Juoksen, pyöräilen, uin sekä teen haukkaa ja penaa (enemmän tietenkin penaa) lähes viikottain. Puran ylimääräistä energiaa asfalttiin, uima-altaaseen ja kylmään rautaan sen sijaan että tarttuisin pulloon, kiusaisin pienempiäni tai lihoisin sohvalla.
Mitä se ei tarkoita: En uhraa kaikkea maraton- ja triathlonaikani parantamiseen tai että saisin takakyykyssä nostettua 150 kiloa. En sylje lasiin, ärsyyntyneenä tiuskin edelleen syyttömille ja välillä vedän huolella sipsejä Netflixiä katsellen. Urheilusuoritukseni eivät ole kaikki kaikessa.
Ennuste tulevaisuudesta: Nukun paremmin, kun liikun. Selviän arkiaskareista paremmin kuin jos olisin 10-15 kiloa raskaampi (kuten vielä jokin aika sitten olin). Olen yleisesti paremmalla tuulella.

Juoksu on ykkösharrastukseni.

4. Kirjoittaminen (vähintään viikoittain)

Mitä se tarkoittaa: Naputtelen tasaisesti ajatuksiani tähän blogiin. Kirjoittaminen auttaa jäsentämään näkemyksiäni itsestäni ja miten näen maailman ympärilläni. Pystyn purkamaan henkisiä patoutumiani ruudulle kaikessa rauhassa ilman, että kukaan tulee keskeyttämään keskeneräisiä ja puolivillaisia konseptejani.
Mitä se ei tarkoita: Vaikka kuinka kirjoittaisin, on käsitykseni itsestäni, muista ja maailmasta edelleen kovin vaillinainen. Ajatusvirheeni ja tiedostamattomat olkinukkeni eivät kokonaan katoa mihinkään.
Ennuste tulevaisuudesta: Käsitykseni itsestäni kirkastuu. Pystyn paremmin keskittymään itselleni tärkeisiin asioihin sen sijaan, että laukoisin koko ajan tyhjänaikaisia kommenttejani joka asiasta joka suuntaan. En tuhlaa yhtä paljon energiaa julkiseen viisasteluun kuin aiemmin (vaikka aivan varmasti jatkan sitäkin).

5. Säästäminen (kuukausittain)

Mitä se tarkoittaa: Säästän kuukausittain tasasumman osake- ja/tai korkomarkkinoille. Varallisuuteni karttuu hitaasti, mutta varmasti. Säästämisestä huolimatta minun ei tarvitse tinkiä elintasostani.
Mitä se ei tarkoita: Rahahuoleni eivät katoa kokonaan. Minusta ei tule miljonääriä enkä pysty koskaan ostamaan Ferraria, lentokonetta tai syömään viikoittain Michelin-tähden ravintoloissa. Vaatteeni eivät ole viimeisintä muotia enkä asu Kööpenhaminan keskustassa 200 neliöisessä kattohuoneistossa.
Ennuste tulevaisuudesta: Taloudellinen asemani paranee jatkuvasti. Yllättävät taloudelliset kriisit eivät vaikuta dramaattisesti elintasooni. Varallisuus antaa liikkumatilaa tehdä erilaisia päätöksiä asuinpaikasta, elintasosta ja käyttämistäni palveluista.

Hajautan osakesäästöni maantieteellisesti.

Tulevaisuus

Nämä viisi ydintapaani muodostavat perustan tulevaisuudelleni. Uskon olevani tietoisempi itsestäni, uteliaampi, terveempi, ajattelevaisempi ja varakkaampi tulevaisuudessa. Tästäkin huolimatta, mitä tahansa voi sattua. Jos esimerkiksi kompastun ja jalkaani tulee jokin pysyvä vamma, joudun luopumaan juoksemisesta. Keksinkö silloin jonkin uuden rutiinin? Ehkä. Tai sitten keskityn enemmän nykyisiin rutiineihini.

Onko sinulla joitain rutiineja tai tapoja, joita olet alkanut tehdä viime aikoina tai aikuisiällä? Mikä sai sinut pitäytymään rutiinissasi? Olisi mukava kuulla, mitkä seikat rohkaisevat sinua rutiinien suorittamiseen.

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Olen vapaa-ajalla mieluummin utelias kuin tavoitteellinen
Harjoittelu puolimaratonille - intervallitreenit ovat vain mauste
Yksinkertainen tapa testata meditointia
3 yksinkertaista meditaatioharjoitusta
Mindfulnessin hyödyt
Turha stressaaminen, häpeä ja ikävä
Kirjastosta
Yksinkertainen mittari takaa tehokkaan tuloksen
Mikä on olennaista maratonilla?
Lihavasta laihaksi
Säännöt säästämiseen
Mikset maksa itsellesi palkkaa?
Lapsettomuusfaktoja
Miten tavoite eroaa unelmasta?
Rikkaan elämän salaisuus Ramit Sethin mukaan
Kuinka paljon on riittävästi?

3 yksinkertaista meditaatioharjoitusta

Meditointi on mindfulnessin muodollista harjoittamista varaamalla erikseen aikaa hengitykseen keskittymiseen ja omien ajatusten sekä tuntemusten tiedostamiseen. Meditointi on yksinkertaista, mutta ei helppoa. Sitä ei voi tehdä väärin, mutta muutamat niksit voivat auttaa keskittymään paremmin harjoitukseen. Meditaation on todettu tieteellisesti vaikuttavan terveyteen.

Lueskelin mindfulnessista pitkään ennen kuin ajattelinkaan meditaatiota. Kun kuvittelin ymmärtäneeni mindfulnessista jotain, aloin tutkia meditaatiota. Useat oppaat sanoivat, että meditointia ei voi tehdä väärin.

Koska kuvittelen olevani niin älyttömän erikoinen ja ainutlaatuinen, uskoin olevani poikkeus sääntöön ja tekeväni NOLON VIRHEEN ja jotain VÄÄRIN, jos meditoin ilman ohjeita. Kuten varmasti arvaatkin, tämäkin pohdinta menee heittämällä "Jasson älyttömimmät ja turhimmat ajatusvirheet" -listalle.

Minun olisi pitänyt toimia heti alusta asti meditoinnin kanssa samalla tavalla kuin minun olisi pitänyt toimia ziljoonan muunkin asian kanssa elämässäni: vain aloittaa ja kokeilla eikä jäädä miettimään virheitä ja epäonnistumista. Vanha jokivartelainen sananlasku "Lataa! -> Ammu! -> Tähtää!" toimii monessa asiassa paljon paremmin kuin tunnetumpi versio "Lataa! -> Tähtää! -> Ammu!". Kuinkakohan vanhaksi minun pitää elää, etten enää pelkää uusien ja erilaisten asioiden kokeilua? Nykyinen elämänkokemukseni ei tunnu riittävän mihinkään.

"Nosta jo rintaasi maausko uus, taannuta taika ja vanhoillisuus!" -Nälkämaan laulu (Suomen, ehkä jopa koko maailman, jyhmein maakuntalaulu)

Toivon, että joku laittaisi Kainuun maakuntalaulu Nälkämaan laulun soimaan aina, kun pelkään mokaavani kokeillessani jotain uutta.

Kokeilemaan

Meditoinnissa mieleni lähtee vaeltamaan. Joka kerta. Tarkoituksenani ei (enää...) ole tehdä "täydellistä" meditaatioharjoitusta niin, ettei mieleni lähtisi vaeltamaan harjoituksen aikana. Tarkoituksenani on havainnoida ja tiedostaa tilanne, KUN mieleni lähtee vaeltamaan. Kun huomaan ajatukseni karanneen, tiedostan sen ja palaan takaisin harjoitukseen eli esimerkiksi seuraamaan hengitystäni.

Itse pyrin meditoimaan päivittäin vähintään kymmenen minuutin ajan. Eri oppaissa suositetaan erilaisia kestoja yksittäisille harjoituksille, joten joskus meditoin viisi minuuttia, mutta harvemmin yli puolta tuntia. Lähes jokaisessa oppaassa kannustetaan kuitenkin meditoimaan päivittäin.

Olen kokeillut erilaisia meditointityylejä, mutta useimmiten teen jonkin seuraavista kolmesta harjoituksesta.

1. Neljään laskeminen

Lasken neljään tavuttaen niin, että ensimmäisellä sisäänvedolla sanon hiljaa mielessäni "yk-" ja uloshengittäessä "-si". Näin siis aina neljään asti, jolloin aloitan alusta. Tämäkään ei ole idiottivarma (lue: jassonvarma) tapa pystyä keskittymään pelkkään hengitykseen.

Turvaan tähän tyyliin aina, kun mieleni tuntuu vaeltavan normaaliakin villimmin. Joskus olen jatkanut laskemista kahdeksaan asti, kun mieleni on lähtenyt vaeltamaan edelliseen viikonloppuun, illan juoksulenkkiin tai johonkin muuhun yhtä tyhjänpäiväiseen.

Vinkki! Koitan löytää hengityksen tuntuman sieraimistani. Laskeminen on helpompaa, kun pystyn seuraamaan fyysistä ilmavirtaa.

Näillä sieraimilla seuraan hengitystäni.

2. Vatsan liikkeen seuraaminen

Asetun makuulle, yleensä olohuoneen lattialle, ja laitan kädet vatsani päälle. Seuraan, kuinka sipsien, oluen ja kaikkien muiden höttöhiilareiden vuoraama vatsalaukkuni nousee ja laskee hengityksen tahdissa. Vatsan liikettä on huomattavasti helpompi seurata kuin sieraimien läpi menevää ilmavirtaa. Pystyn keskittymään  paremmin edestakaisin liikkuvaan keskivartalokumpuuni kuin räkää tihkuvaan klyyvariini.

Vinkki! Mikään ei tietenkään estä yhdistämästä neljään laskemista vatsan liikkeen seuraamiseen.

3. Lattian tunnustelu

Vaihtelen lattian tunnustelua kahden tyylin välillä. Voin istua tuolilla niin, että jalkapohjani koskevat lattiaa tai tunnustella lattiaa makuulla sormillani ja kämmenilläni. Kun tunnen esimerkiksi maton käsissäni, ajattelen hengittäväni sormiini ja tunnustelen mattoa. Joskus se tuntuu karhealta ja kylmältä, toisinaan taas pehmeältä ja lämpimältä (vähän niin kuin elämänikin). Joka tapauksessa keskityn ainoastaan siihen, miten tunnen sormenpäissäni juuri sillä hetkellä.

Vinkki! Vaihtelen välillä, minkä ruumiinosani tunnetta seuraan. Välillä ajattelen kyynärpäitäni, joskus pakaroitani ja toisinaan epäkkäitäni. Pääasiassa valitsen sen ruumiinosan, missä tunnen lattian voimakkaimmin. Yleensä vahvin tunne on sormenpäissäni ja kämmenissäni.

Käytän Calm-appia apuna meditoidessa.

Aina voi aloittaa alusta

Aivan sama laskenko neljään, seuraanko vatsaani tai tunnustelenko lattiaa, keskittymiseni herpaantuu jossain vaiheessa harjoitusta ja mieleni lähtee vaeltamaan. Voin alkaa ajatella esimerkiksi tulevaa iltapalaani: vuokaleipää margariinilla, vegaanijuustolla ja kurkulla. Tällöin pysähdyn hetkeksi tietoisesti ajattelemaan herkkuleipiä. Sen jälkeen pyyhkäisen kuvan leivistä mielessäni vasemmalle poistaakseni ajatukseni (vähän kuten Tinderissä), jotta pystyn taas keskittymään olennaiseen.

Oletko kokeillut meditaatiota? Olisi mukava kuulla tyylistäsi. Millainen tapa sopii sinulle? Uskon, että jokaisella meillä tyyli vaihtelee aina silloin tällöin, mutta itse pyrin aina palaamaan muutamaan perusharjoitukseen. Toivon sinulle oikein tiedostavia meditaatiohetkiä, tyylistä riippumatta.

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Mindfulnessin hyödyt
Yksinkertainen tapa testata meditointia
Lihavasta laihaksi
Mikä meitä estää elämästä hetkessä?

Yksinkertainen tapa testata meditointia

Osana kolmenkympin kriisiäni kiinnostuin mindfulnessista. Mindfulness koostuu useasta osasta. Yksi näkyvimpiä mindfulnessiin liittyviä toimintoja on meditaatio. Kriiseilyni alkuvaiheessa en juurikaan keskittynyt meditoimiseen. Myöhemmin aloin kuitenkin myös meditoida.

Dan Harris tiivistää kirjassaan "10 % happier" meditaation kolmeen osaan (tätä yksinkertaisempaa ohjetta en ole vielä löytänyt mistään).

1. Istu mukavasti.

Voit laittaa jalat ristiin tai olla laittamatta. Asetu lattialle, tuolille, tyynylle, sohvalle tai ihan mihin vain. Selkäranka olisi hyvä pitää suorassa, mutta ei sekään ole ehdoton edellytys.

Kotona meditoidessani makaan yleensä olohuoneen lattialla kuunnellen meditaatio-ohjetta Calm -appista.

En istu vaan makaan olohuoneen matolla ja hengittelen.

2. Tunne, kuinka hengität sisään ja ulos.

Valitse jokin kohta kehossa, jossa tunnet hengityksesi voimakkaimmin, esimerkiksi sieraimet, rinta tai vatsa. Näin ohjaat huomiosi yhteen paikkaan. Voit sanoa hiljaa mielessäsi "sisään" ja "ulos" samalla kun hengität.

Seuraan hengitystä nenästäni. Joskus vatsasta, jos satun pitämään käsiä mahan päällä. Hengitellessä lasken neljään. Ensimmäisellä tavulla sisään, toisella ulos.

3. Mielesi lähtee lähes sataprosenttisella varmuudella vaeltamaan.

Se on ihan ok. Älä säti itseäsi siitä, ettet jaksanut keskittyä hengitykseesi. Onnittele mielummin itseäsi, että huomioit keskittymisen herpaantuneen. Tämän jälkeen voit jälleen keskittyä hengitykseen. Ja havaita, että mielesi on jälleen lähtenyt vaeltamaan. Ja palata hengitykseen. Ja huomioida mielen vaeltaminen. Ja keskittyä hengitykseen. Ja niin edelleen.

Huomaan usein olevani laskuissa jo kahdeksassa, mikä tarkoittaa, etten ollut keskittynyt hengitykseeni, sillä neljän jälkeen olisi pitänyt palata yhteen. Mieleni vaeltaa useammin tulevasta murehtimiseen kuin menneisyyden märehtimiseen.

Kun huomaan keskittymiseni herpaantuneen, jään hetkeksi miettimään tilannetta, tunnetta tai henkilöä, joka siirsi keskittymiseni pois hengityksestä. Sen jälkeen siirrän sen pois mielestäni. Yleensä pyyhkäisemällä oikealle, ihan kuten Tinderissä.

Meditointi yksinkertaisimmillaan

Meditointi on yksinkertaista, muttei helppoa ("täh?"). Kuten kaikki itseään kunnioittavat bloggarit, myös minä haen termien määritykset Wikipediasta:

"Meditaatio on harjoitus, jossa yksilö kehittää sisäänpäin kääntyneen itsetarkkailun muodossa omaa mieltänsä, tai harjoittaa erilaisten tietoisuuden tilojen saavuttamista."

Yksinkertaisuudella tarkoitan varsinaista suorittamista, joka yleensä on oman hengityksen seuraamista. Mikä voisi olla yksinkertaisempaa? Homma muuttuu vaikeaksi siinä vaiheessa, kun mieli lähtee vaeltamaan. En jaksakaan keskittyä yhteen asiaan (eli hengitykseen) vaan ajatukseni hyppivät viime kesäloman muistelusta huomisen punttitreenin suunnitteluun.

Housut aloilleen ennen harjoitusta.

Mieleni lähtee vaeltamaan joka kerta, kun meditoin. Yksi meditoinnin pääpointista on, että tiedostan mieleni lähteneen vaeltamaan. Kun huomaan ajattelevani punttitreenini haukka- ja penatoistoja (enemmän tietenkin haukkatoistoja), pysähdyn ja palaan seuraamaan hengitystäni.

Apuväline

Netti on pullollaan erilaisia meditointi ja mindfulness appeja ja ohjelmia. Itse käytän puhelimessa Calm -appia ja sen maksullista premium -versiota. Niin järjettömältä kuin se kuulostaakin, niin maksan vuodessa 279 tanskan kruunua (vajaat 40 euroa) siitä, että joku käskee minun hengittää (sekä sisään että ulos).

Calm-app. Näitä ja vastaavia harjoituksia teen päivittäin.

Pyrin tekemään päivittäin noin kymmenen minuutin harjoituksen. Joskus harjoitus jää tekemättä, joskus teen pidemmän harjoituksen, toisinaan taas useita. Tilastonörttinä tykkään myös siitä, että appi laskee "mindfulness-minuutit" ja "mindfulness-päivät".

Vaikka voisin tehdä meditointiharjoituksia ilman ylimääräistä (ja maksullista) apuvälinettä, koen, että pystyn pitämään rutiinin yllä paremmin, kun harjoitukset tallentuvat automaattisesti lokikirjaan. Harjoituksiin tulee myös sopivaa vaihtelua.

Osassa sessioista keskityn hengitykseen, kun taas osassa pääpaino on kehomeditaatiossa. Toisinaan appi laittaa minut tekemään kiitollisuusmeditaatioharjoituksen.

Tuloksia

En osaa sanoa, miten meditaatio on muuttanut minua. En osaa sanoa edes sitä, onko meditointi muuttanut minua yhtään mitenkään. Uskon kuitenkin, että olen nykyään useammin tietoisesti läsnä kuin mitä olin viisi tai kymmenen vuotta sitten. Johtuuko tämä meditoinnista vai normaalista vanhenemisesta? Enpä osaa sanoa sitäkään.

Pyrin meditoimaan vähintään kymmenen minuutin ajan päivittäin.

Oletko kokeillut meditointia tai meditoitko säännöllisesti? Jos meditoit, oletko huomannut joitain konkreettisia muutoksia käytöksessäsi, ajattelussasi tai toiminnassasi? Itse olen vielä aika hukassa meditointianalyyseissäni. Aioin kuitenkin jatkaa. En usko siitä olevan mitään haittaa vaan toivon sen auttavan minua olemaan jatkossakin enemmän läsnä hetkessä.

Aiheeseen liittyvät postaukset:

Kolmenkympin kriisi

Antaa menneiden olla

Mikä meitä estää elämästä hetkessä?
3 yksinkertaista meditaatioharjoitusta

Mikä meitä estää elämästä hetkessä?

Tutkimuksen mukaan kuljemme noin puolet elämästämme autopilotilla. Tämä pätee erityisesti minuun. Moni asia vain tapahtuu ympärilläni ilman, että kiinnitän niihin mitään huomiota. Toisaalta se on välttämätöntä, muuten käveleminen, pukeutuminen tai peseytyminen olisi huomattavasti vaikeampaa. Ongelma on siinä, että kuljen autopilotilla myös silloin, kuin ei kannattaisi.

Kun pesen hampaita, keskityn vain hampaiden pesuun. Tunnen, kuinka harja liikkuu suussa. Harjakset pyyhkivät kahvin kellastamia ja kokiksen ohentamia purukalujani. Välillä osun kieleen. Tai poskien sisäosiin. Kiinnitänkö näihin toimiin huomiota?

Elän hetkessä. En ajattele mitään. Keskityn yhteen asiaan kerralla. Oikeasti?

Joo joo, niin varmaan. Hetkeen keskittyminen onnistuu harvoin.

Hampaiden pesu aamuin ja illoin ehkäisee hampaiden reikiintymistä ja ientulehdusta (lähde: Hammaslääkäriliitto).

Mitä oikeasti ajattelen, kun pesen hampaita

Hampaita pestessä saatan ajatella tulevaa viikonloppua. Tai jotain, mitä kaverini sanoi minulle eilen. Ehkä mietin jotain, minkä jätin sanomatta kaverilleni. Ehkä stressasin säästä tai jostain muusta asiasta, jolle en voi mitään (verot, mitä muut ihmiset ajattelevat minusta tai vaikka näenkö CMX:ää enää koskaan livenä).

Toisin sanoen en todellakaan keskity hetkeen eli hampaiden pesuun. Mieleni lähtee harhailemaan, mutta hampaat tulee pestyä. Mindfulnessissa tätä sanotaan autopilotilla kulkemiseksi.

Mindfulness on pirun vaikeaa. Helpon kuuloista, mutta todella hankalaa. "Keskity yhteen asiaan kerralla."

Hampaiden pesu on vain yksi esimerkki. Itselleni tuottaa suuria vaikeuksia istua tietokoneella katsomatta puhelinta tämän tästä. Joskus yllätän itseni avaamalla puhelimesta Facebookin vaikka Facebook on jo auki läppärilläni!

Meditointiharjoitus

En kuitenkaan usko, että pelini on täysin menetetty. Meditointi auttaa ottamaan ohjakset omiin käsiini. Itse tajusin autopilotilla kulkemisen järjettömyyden hyvin yksinkertaisella harjoituksella. Voit kokeilla sitä, jos tahdot.

Ole paikallasi niin, että jalkapohjasi koskettavat maata. Sulje silmäsi ja tunnustele, miltä maa, lattia tai matto jalkojesi alla tuntuu. Pidä silmät suljettuina jonkin aikaa, muutamia sekunteja. Mitä tunnet?

En tiedä huomasitko, mutta todennäköisesti otit ohjat omiin käsiisi autopilotilta. Uskallan väittää, että keskityit hetkeen. Toivottavasti et miettinyt mennyttä, et huolehtinut tulevasta, et analysoinut mitään. Tunsit vain jalkapohjasi.

“Life is what happens when you are busy making other plans.” - John Lennon

Yllä oleva sitaatti on useimmiten laitettu John Lennonin suuhun, mutta hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka muotoili elämästä tällä tavalla. Mindfulnessissa on tarkoitus laittaa autopilotti pois päältä ja  keskittyä hetkeen.

Hetkeen keskittymistä

Nykyään yritän tietoisesti välttää autopilotilla toimimista. Yritän tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan. Kun syön aamupalaa, en lue lehteä, kuuntele musiikkia tai katso Aamu-tv:stä Tommy Fräntin vetämää timanttista keskustelua.

Aamiaisleivät polkaisevat päivän käyntiin.

Totuuden nimissä on sanottava, että jaksan keskittyä pelkkään aamupuuroon harvemmin kuin kehtaan myöntää. Tuntuu, että aivoni tarvitsevat jotain puuduttavaa ärsykettä puuron lusikoimisen lisäksi. Miksi yksinkertaisiin ja tavallisiin asioihin keskittyminen tuntuu niin vastenmieliseltä? En tiedä, en todellakaan tiedä.

Kuulostaako tutulta? Jaksatko sinä keskittyä kerralla yhteen asiaan? Kuten sanoin aiemmin, autopilotilla kulkeminen on elintärkeää, mutta toivon voivani parantaa nykyhetkeen keskittymistäni. Vinkkejä?

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Mindfulnessin hyödyt
Yksinkertainen tapa testata meditointia
3 yksinkertaista meditaatioharjoitusta