Yhteen asiaan keskittyminen

Yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan auttaa saavuttamaan paljon enemmän kuin se, että yrittäisin ratkaista kaikki mahdolliset ja mahdottomat ongelmat kerralla.

Kun elämäni tuntuu poukkoilevan sinne sun tänne, enkä hallitse kokonaisuutta, meinaa koko paketti levitä käsiin. Tällöin pyrin keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Hallinnan tunnetta on muuten vaikea saada aikaiseksi.

Gradun palautettuani ja pakolliset opinnot suoritettuani lähdin vaihto-opiskelijaksi Belgiaan. Joillekin uusi ympäristö auttaa huomaamaan itsestään selviä asioita. Olin jo aiemmin tajunnut olevani ylipainoinen, mutta en ollut tehnyt asian eteen juuri mitään. Belgiassa valaistuin: tahdon hoikistua.

Laihtuminen on paperilla helppoa: syö vähemmän kuin kulutat. Kuten jokainen järkevä ihminen ymmärtää, laihtuminen on ensimmäisen maailman kansalaiselle paljon muutakin kuin kalorimatematiikkaa. Psykologian osuutta ei voi vähätellä. Ylimääräisestä painosta eroon pääseminen on pitkä prosessi, johon kannattaa käyttää aikaa.

Kuva Pixabaysta

Eliminoimalla alkuun

Tiesin laihduttamisesta sen, että teoriassa syömisellä on liikkumista suurempi vaikutus. Liikkuminen on hyväksi terveydelle, mutta kalorien kuluttaminen on vaativaa puuhaa. Parempi olisi, jos kaloreita ei alun perinkään hommaisi elimistöön.

Olen aina ollut kova syömään. Tykkäsin syödä usein ja paljon sekä mielellään alhaisten ravintoarvojen ruokaa. Suomeksi se tarkoittaa roskaruokaa. Kebab, pizza ja hampurilaiset menivät heittämällä suosikkiruokieni top-vitoseen.

Ennen painonpudotusprojektiani aloitusta tiesin, että luonteenlujuuteni ei riittäisi kontrolloimaan ruokailuani. Haaste tuntui liian suurelta.

Perusasiat kuntoon

Meille stoalaisille kontrollipiirin tunnistaminen on avain menestykseen. Syömisen vähentämisen sijaan keskityin liikunnan lisäämiseen. Ja kun sanon lisäämiseen, tarkoitan liikkumisen aloittamista. Olin lenkkeillyt jonkin verran ennen vaihtoon lähtöä, mutta vaihdon alussa jätin liikkumisen suosiolla hamaan tulevaisuuteen.

Hamaa tulevaisuus oli nyt koittanut. Juoksin yhden lenkin. Sitten toisen. Tuplasin lenkin pituuden viikonloppuisin. Syömistä ja juomista jatkoin kuten aiemminkin.

Muutaman viikon jälkeen oli vaikeampi olla menemättä lenkille kuin jättää lenkki väliin. Suunnittelin ruokailuajat lenkkieni mukaan. En voinut vetää tötteröllistä belgialaisia ranskalaisia puolta tuntia ennen lenkkiä tai juopotella lenkkiä edeltävänä päivänä. Lenkin jälkeen saatoin tehdä molempia.

Viikonloppu <3

Pätee myös muualla

Kikkailu on kivaa, mutta jos se sumentaa kokonaiskuvan, voi jälki olla rumaa. Itselläni juokseminen/laihduttaminen on vain yksi esimerkki. Mindfulnessissa ja sijoittamisessa joudun ottamaan tasaisin väliajoin askeleen taakse päin ja miettimään perusasioita.

Vaikka luenkin mindfulnessista paljonkin, sumentuu perusasiat useammin kuin kehtaan myöntää. Tällöin pyrin yhden perusasian sijaan keskittymään kolmeen. Toisen kanssa keskustellessa pyrin vain kuuntelemaan, mitä hänellä on sanottavana. Minimeditoin kesken läppärisession tunnustelemalla mattoa jalkapohjieni alla. Kolmas ja ylivoimaisesti tärkein on puhelimen tietoinen sivuun jättäminen.

Sijoittamisessa mikään ei kiinnosta niin paljon uutuudet. Olivat ne sitten kryptovaluuttoja, listautumisanteja tai megatrendi-etf:iä, niin allekirjoittanut miettii sijoitussummaa ennen kuin on edes otsikkoa saanut luettua loppuun. Tällöin otan askeleen taaksepäin ja palaan sijoitussääntöihini. Katson, mikä on salkun osake/korko-allokaatio ja sijoitan johonkin aiemmin valituista rahastoista tai etf:istä ja jätän uutuudet väliin. Kiinnostavaa? Ei missään nimessä? Toimivaa? Aivan varmasti.

Pidemmän aikavälin hyödyt

Lenkkeily asetti raamit laihduttamiselleni. Juoksemisen into kehittyi kiinnostukseksi ruokavaliosta (tämänkin tosin vedin yli myöhemmin muun muassa syömällä ainoastaan itse leipomaani leipää ennen erästä maratonia, mutta se on toinen tarina). Unen määrään aloin kiinnittää huomiota viisi vuotta alkuinnostuksen jälkeen.

Mitä sellaista sinä olet saavuttanut yhteen asiaan keskittymällä, josta olet nykyään ylpeä? Millaisissa tilanteissa palaat takaisin perusasioiden äärelle?

Muut aiheeseen liittyvät postaukset:

Henkilökuvaa rakentamassa - miten luoda ainutlaatuisuuden illuusio

Lihavasta laihaksi

Lennolta myöhästyminen - kuinka kontrollipiirin tiedostaminen auttaa selviytymään?

Juoksemisen aloittaminen - 3 tapaa löytää motivaatio lenkkeilyyn

Mindfulnessin hyödyt

Miten kysyä kysymyksiä? 3 tapaa parantaa onnistumista keskusteluissa

3 yksinkertaista meditaatioharjoitusta

Säännöt säästämiseen

Mitä yhteistä on sijoittamisella ja ruokavaliolla? Kolme yksinkertaista pointtia, jotka kannattaa ottaa huomioon sijoitussuunnitelmassa

Sain ilon ja kunnian kirjoittaa vieraskynäkirjoituksen Rahamediaan, joten blogitekstin sijaan julkaisen tällä viikolla LINKIN, koska välillä minun pitää kokeilla uutta ja ihmeellistä, jottet sinä, arvoisa lukija, TYLSISTY kaiken tämän orastavan kaamoksen keskellä.

Tekstin otsikko on "Mitä yhteistä on sijoittamisella ja ruokavaliolla? Kolme yksinkertaista pointtia, jotka kannattaa ottaa huomioon sijoitussuunnitelmassa" ja paljon puhuttu linkki löytyy tästä: https://www.rahamedia.fi/mita-yhteista-on-sijoittamisella-ja-ruokavaliolla/

Päätin vertailla yhtäläisyyksiä ruokavalion ja sijoittamisen välillä. Klassikkoaiheena vastaavanlaisia kirjoituksia löytyy runsaasti, varsinkin englanninkielisestä blogosfääristä. Vaikka aihe onkin koluttu moneen kertaan, tahdoin kirjoittaa omasta kokemuksestani. Käy lukemassa teksti ja kommentoi omat ajatuksesi.

Kun sain pyynnön kirjoittaa vieraskynäkirjoituksen Rahamediaan, en epäillyt hetkeäkään. Olen seurannut sivustoa jo jonkin aikaa ja pidän heidän tyylistään kirjoittaa sijoittamisesta, säästämisestä ja vaurastumisesta. Toivottavasti sinäkin pidät Rahamedian teksteistä sekä vieraskynäkirjoituksestani :)

Mikä on olennaista maratonilla?

Maraton on paperilla yksinkertainen suoritus. Tarpeeksi kauan aikaa kun jaksaa hölkätä, niin homma on ohi. Mutta mikä saa ihmiset juoksemaan maratonin? En tiedä. Itse suoritan maratonin per vuosi, koska pidän treenaamisesta ja kehitykseni seuraamisesta. Juuri millään muulla ei ole mitään merkitystä.

Mistä tietää, että juhlissa on mukana lentäjä, vegaani ja maratoonari? Älä huoli, he tulevat kyllä itse kertomaan. (Vitsillä sisään!)

Jos (ja kun) erehdyn mainitsemaan juoksuharrastuksestani, kysytään minulta ensimmäisenä maratonjuoksijan kannalta kaikkein epäolennaisin kysymys: "Kauan meni?" Onhan se ymmärrettävää, helppo kysymys. Jos olen hyvällä tuulella, en pidä kysyjälle luentoa maratonajan epäolennaisuudesta vaan kerron ennätykseni kiltisti. Jos olen huonolla tuulella, niin...

Vantaan maratonilla voimat loppuivat pahasti kesken.

Kaikkein tärkein syy

Aika ei ole tärkein. Se ei itse asiassa ole edes kovin olennainen osa 42,2 kilometrin matkaa. Mikä maratonilla sitten on minulle olennaista?

Aloin treenata maratonille noin 15 kiloa sitten. Ensimmäiselle maratonille ilmoittautumisesta on noin 10 kiloa aikaa.

Maratonille tähtääminen auttaa minua pitämään painon kurissa yhdessä ruokavalion ja säännöllisten elintapojen kanssa. Olen aina rakastanut syömistä ja ruokailutavat ovat usein repsahtaneet väärille urille. Ruokavalioni toimii kuin purjeveneen purje, josta täytyy pitää huolta lähes jatkuvasti.

Juokseminen ja erityisesti maratonille treenaminen on kuin ankkuri. Vaikka kaikki muu heiluu ja huojuu, juokseminen pitää sekä painoni että muun elämäni kurissa.

Kun selvästi ylipainoisena aloin liikkua, keskityin aluksi pelkästään juoksemiseen. Tiesin, ettei luonteeni ole niin luja, että pystyisin samanaikaisesti sekä treenaamaan että syömään tavoitteellisesti.

Aloitin treenaamisen ollessani Belgiassa vaihdossa. Pitkän hikilenkin jälkeen saatoin helposti huuhdella lähiravintolasta tilaamani belgialaiset majoneesiranskalaiset alas parilla tai kolmella oluella. (Jos koskaan olet Belgiassa jossain muualla kuin Brysselissä, voin suositella belgialaisia ranskalaisia täysin varauksetta. Taivaallista ruokaa!)

Ranskalaisista huolimatta painoni alkoi pudota. Ei radikaalisti, ei nopeasti eikä todellakaan kovinkaan paljon. Mutta sain luotua rutiinin, joka on osoittautunut timanttisen arvokkaaksi. Myöhemmin aloin pienin askelin keskittyä myös ruokavalioon, mutta se on toinen tarina.

Tekniikkaa ja luontoa

En osaa koodata, pystyn nippanappa asentamaan normaalin kotireitittimen ja uuden puhelimen asetuksien säätämiseen käytän hävettävän paljon aikaa. Kaikesta huolimatta lasken itseni vankkojen datanörttien joukkoon.

Nautin suuresti datan keräämisestä, järjestämisestä ja analysoinnista. En uskalla edes kuvitella, kuinka kovassa kunnossa olisin, jos olisin käyttänyt edes kolmanneksen juoksulenkkieni data-analyysiajasta itse treenaamiseen.

Lenkillä pääsen nauttimaan myös muustakin kuin fyysisestä rasituksesta. Luonnossa nautin rauhallisesta ympäristöstä ilman pakokaasuja ja muita pienhiukkaspäästöjä. Tai jos juoksen kaupungissa, näen paljon muita ihmisiä.

Olen ottanut tavakseni moikata silloin tällöin tuntemattomia lenkkeillessäni. Joskus tervehdykseen vastataan ja se tuntuu huikealta. Yleensä vastapuoli jättää tervehtimättä (jättäisin varmaan itsekin…), mutta se harvemmin tai käytännössä ei koskaan haittaa, koska mieleni nauttii kaikesta ympärillä tapahtuvasta.

Viimeisimmän maratonini juoksin Helsingissä. Suomessa olen osallistunut Helsinki City Maratonille ja Vantaan Maratonille. Molemmat tapahtumat ovat olleet hienosti järjestettyjä.

Kunhan tuntuu hyvältä

Ehkä olen tylsä tyyppi, mutta minulle maratonilla kaikkein olennaista on se, mikä on johtanut itse kisaan. Juostut treenit, palauttelut ja datan analysointi on pääasia, ei itse maraton. Pidän lähes kaikesta, mikä liittyy juoksuun. Maraton on vain yksi osa pakettia. Se on kaikkein näkyvin osa, mutta vain osa.

Tuskin sunnittelisin, toteuttaisin tai analysoisin treenejäni yhtä innokkaana, jos minulla ei olisi seuraavaa maratonia kalenterissa. Kaikki ylimääräinen tuntuisi vain järjettömältä.

Maratonin juokseminen kuitenkin on lähtökohtaisesti järjetöntä. Lyhyempien matkojen juokseminen olisi terveyden kannalta huomattavasti järkevämpää. Mutta minkäs sitä tekee, kun on niin innostunut.

Onko sinulla jokin harrastus, johon olet valmis käyttämään aikaa (ja/tai rahaa) vaikka siinä ei olisikaan mitään järkeä? Juokseminen on suhteellisen edullinen harrastus vaikka aikaa kuluukin huomattavasti. Mutta se ei haittaa. Olennaista on, että tiedän mistä tykkään ja pystyn toteuttamaan sen.

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:

Lihavasta laihaksi

Olen vapaa-ajalla mieluummin utelias kuin tavoitteellinen

Harjoittelu puolimaratonille - intervallitreenit ovat vain mauste

4 asiaa, jotka yhdistävät liikuntaa ja säästämistä

Yksinkertainen mittari takaa tehokkaan tuloksen

Olen vapaa-ajalla mieluummin utelias kuin tavoitteellinen

Tekemiseni on sitä hauskempaa, mitä uteliaampi olen. Biletin opiskeluaikana, koska olin utelias näkemään, huumaannunko alkoholista (kyllä, joka kerta), tutustunko uusiin ihmisiin (kyllä, aika usein) ja pääsenkö hyvän päälle (en, en lähellekään niin usein kuin toivoin). Lopputulos voi olla täsmälleen sama, riippumatta siitä, suhtaudunko haluamaani asiaan tavoitteellisesti vai uteliaasti, mutta matka voi erota radikaalistikin.

Nautin juoksemisesta ja siitä tulee hyvä mieli. Keväällä 2016 päätin juosta Vantaan maratonin lokakuussa. Ilmoitin kavereilleni tavoittelevani 3.10 alitusta. Tein treeniohjelman Janne Holménin ohjeiden mukaan ja seurasin sitä lähes orjallisesti.

Treenaaminen ei koskaan aiemmin ollut yhtä hauskaa kuin tuolloin. Otin jokaisen treenin haasteena. "Jaksanko juosta pitkän lenkin loppua kohti kiihdyttäen?" Joskus jaksoin, joskus en, mutta se ei haitannut. Olin ainoastaan utelias jokaista treeniä kohden. Kuulostelin kroppaani. Kuulostelin päätäni (maratonilla pää merkitsee vähintäänkin yhtä paljon kuin kroppa).

Vantaan maratonin aikani oli 3.25. Harmittiko? Ei, ei todellakaan. Miksei? Koska olin keskittynyt pitämään hauskaa rakastamani harrastuksen parissa. Minulla ei ollut pennin jeniäkään kiinni loppuajassani. Uteliaisuuteni tyydyttyi. En pystynyt 3.10 alitukseen (tällä kertaa).

Maaninen katse on olennainen osa jokaista treeniselfietä.

Miksi asetin joskus itselleni tavoitteita?

Tavoitteet ja niiden asettaminen ovat self help -oppaiden Coca-Colaa: ei tarvitse perustella, tunnetaan joka paikassa ja voi tarjota kenelle tahansa koska tahansa. Yleisimmät tavoitteet ovat rikastuminen, rakastuminen ja laihtuminen (usein vielä samassa paketissa), mutta ei jämähdetä näihin.

Miksi tavoitteet myyvät niin hyvin? Uskon sen johtuvan siitä, että haikailtu lopputulos kiihottaa pääsemään tavoitteeseen. Parhaimmillaan tavoitteeseen pääsy on esitetty yksinkertaisesti ja helposti. Tavoitteeseen pääsy sen sijaan on harvoin yksinkertaista tai helppoa.

Tavoitteella sanana on mielestäni huono kaiku. Se kuulostaa siltä, että toivottuun lopputulokseen on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Tavoitteiden sijaan pyrin nykyään uteliaisuuteen.

Uteliaisuus toimii kuin tauti

Joku voisi sanoa, että tavoite on päämäärätietoisempi kuin uteliaisuus. Näin varmaan onkin. Tavoitteen ongelma on se, että siinä keskitytään ainoastaan lopputulokseen.

Uteliaisuus sen sijaan on paljon laveampi käsite. Siihen tietysti kuuluu jonkinlaisen toivotun tuloksen asettaminen. Mutta uteliaisuuden pääpaino on kuitenkin prosessissa. Uteliaisuus tarkastelee prosessin kaikkia osia. Lopputulos on vain osa prosessia. Uteliaisuudessa on tarkoitus nauttia prosessin jokaisesta osasta, ei ainoastaan lopputuloksesta.

Uteliaisuus on samalla sekä motivoimampaa että hauskempaa kuin tavoitteellisuus, koska uteliaisuus antaa anteeksi.

Tavoitteen ongelmat

Tavoitteessa on kaksi ongelma. Ensimmäinen on se hetki, kun tajuan, etten ole vielä päässyt tavoitteeseeni. Toinen on se, kun pääsen tavoitteeseeni.

Painon pudottaminen oli pitkään tärkein tavoitteeni. Ajattelin (tai paremminkin stressasin) kaikkea tekemisiäni painoni kautta. Päätin etukäteen, mitä syön ja miten liikun. Saatoin stressata ravintolaillasta niin paljon, etten pystynyt nauttimaan ystävieni seurasta. Satunnaiset yllätykset saivat pääni sekaisin. En tiennyt miten päin olisin, jos keli oli huono juuri sinä päivänä, jolloin olin suunnitellut juoksevani pitkän lenkin.

Olen joskus ollut vähän isompi.

Stressi (TÄYSIN turha sellainen) sai mieleni apeaksi. Ravintolaillan vaikutus painooni olisi ollut täsmälleen sama vaikka olisin syönyt ja juonut hyvällä omallatunnolla.

Mitä tapahtuu, kun saavutan tavoitteen? Mielihyvän tunne kestää tietyn ajan. Se voi kestää viisi sekuntia tai kaksi viikkoa. Sen jälkeen tulee paniikki.

Itsetuntoon vaikuttavat tekijät ovat yksilöllisiä ja ne vaihtuvat koko ajan. Taaksepäin on helpompi nähdä kuin tähän hetkeen tai tulevaisuuteen. Pystyn yksilöimään itsetuntooni vaikuttavat tekijät jälkikäteen, kun olen käynyt läpi oman helvettini epävarmuudessani piehtaroiden.

Mitä sinä tavoittelet tällä hetkellä? Vai uskallatko olla asettamatta tavoitteita? Pelottava ajatus, mutta uskon ainakin omalla kohdallani pärjääväni paremmin uteliaana. Aina se ei onnistu, mutta toivottavasti päivä päivältä paremmin.

Aiheeseen liittyvät postaukset:
Elämä ilman alkoholia
Matkalla sosiaaliseksi
Lihavasta laihaksi
Turha stressaaminen, häpeä ja ikävä
Miksi itsetunnon rakentaminen on niin vaikeaa?