Miten pinnallisuudesta voi hyötyä taloudellisesti - esimerkki aloittelijoille

Kaupallinen yhteistyö: Sortter

Kaikki keinot, jotka saavat meidät tekemään järkeviä taloudellisia ratkaisuja, ovat hyviä keinoja. Erityisesti alussa keinot pyhittävät tarkoituksen. Itselläni suurin motivaattori säästämisen aloittamiseen oli unelma klassikkoautosta. Unelma suli ajan myötä, mutta säästäminen säilyi.

Pelasin teininä Playstationilla autopeli Gran Turismoa. Gran Turismon erikoisuus oli, että sen autot mallinsivat oikeita malleja ja merkkejä, joita saattoi nähdä liikenteessä (Torniossa tosin vähän harvemmin...). Oma suosikkini oli sininen Dodge Viper valkoisilla raidoilla.

Oli rata mikä tahansa, käytin aina Dodge Viperiä vaikka se ei ollutkaan järkevää. Kaksipaikkainen automaattivaihteinen V10-moottorinen kyy (suomennos viperistä) oli kauneinta, mitä olin pelimaailmassa nähnyt (siitä huolimatta, että olin pelannut Tomb Raiderin läpi).

Oikeassa elämässä olen kaikkea muuta kuin automies. Minkä tahansa autoihin liittyvän kysymyksen kysyt minulta, vastaan siihen todennäköisesti väärin. Luultavasti minulla ei ole hajuakaan, mistä puhutaan. Siitä huolimatta halusin jo teininä oikean Dodge Viperin.

Tämä EI ole Dodge Viper. En ole koskaan päässyt kuvaamaan Viperiä. Äärimmäisen huonona automiehenä minulla ei ole hajuakaan, mistä autosta olen ottanut kuvan.

Mistä rahat?

2010-luvun taitteessa Suomessa käytettynä myytävät Dodge Viperit maksoivat muistaakseni noin 80 000 euroa. Olin jo opiskeluaikana säästänyt kesätyörahoja, mutta niiden oli tarkoitus mennä oman asunnon ostoon. Asunto oli prioriteettilistallani ykkösenä. Auto tuli toisena. Mutta auton piti olla Dodge Viper. Mikään muu ei kelvannut.

Asunnon hankinnan jälkeen aloin säästää kuukausipalkastani. 80 000 euroa pyöri maagisena lukuna mielessäni. Koko summaa minun ei tietenkään olisi tarvinnut säästää vaan olisin voinut hoitaa puuttuvan summan lainalla. En muista, miten ajattelin autolainasta tuolloin, mutta jos nyt olisin vastaavassa tilanteessa, niin tsekkaisin Sortterilta, millaisia lainatarjouksia olisi saatavilla.

Helsingin Kurvissa asuessani tajusin jossain vaiheessa, kuinka epäkäytännöllinen oma auto olisi. Sanomattakin lienee selvää, etten tarvinnut autoa mihinkään. Metro- ja ratikkapysäkit olivat 300 metrin päästä kotoani ja lähes kaikki bussit kulkivat sadan metrin päästä ulko-oveltani. Parkkipaikan hankkiminen olisi ollut hankalaa.

Jossain vaiheessa luovuin ajatuksesta ostaa Dodge Viperin. Ajattelin, että rahoille olisi parempaakin käyttöä. Jotain oli kuitenkin jo ehtinyt tapahtua. Olin automatisoinut säästöt, luonut säännöt sijoituksilleni ja määritellyt, mikä osa nettopalkasta minun tulee laittaa säästöön. Yhtäkkiä huomasinkin, että varallisuuteni oli karttunut. Vaikka luovuin ajatuksesta ostaa Dodge Viper, jatkoin säästämistä aivan kuin olisin edelleen tavoitellut sitä.

Lopputulos ei vastannut alkuperäistä tavoitetta

Täysin pinnallinen, järjetön ja epäkäytännöllinen tavoite oli auttanut minut säästämään. Olin kokenut käänteisen karhunpalveluksen. Varsin pinnallinen tavoite olikin toiminut omaksi edukseni: rahaa jäi säästöön.

Uskon, että olisin aloittanut vastaavan säästämis- ja sijoittamistavan ennemmin tai myöhemmin, luultavasti myöhemmin. Mutta ajatus Dodge Viperistä sai minut toimimaan täysin yllättäen omaksi parhaakseni. Aiemmin ajattelin, että minun pitää säästää, jotta saisin jossain vaiheessa haluamani auton.

Vaikka olenkin luopunut ajatuksesta ostaa Dodge Viper, olen ikuisesti kiitollinen Gran Turismolle, että aloin työurani alussa laittaa rahaa sivuun. Se että alkuperäinen tavoite oli pöljä ei vie arvoa pois siltä, minkä tuo tavoite minulle opetti. Opettelin uuden tavan. Tavan, joka (toivottavasti)  tuottaa minulle taloudellista vaurautta pitkällä aikavälillä.

Kiitos Playstation, Dodge ja hän, joka joskus myi käytettyä Viperiään 80 000 eurolla. Ilman näitä olisi tieni säästäjäksi ja sijoittajaksi ollut luultavasti kivikkoisempi. Viperiin säästäminen pakotti minut luomaan tavan, rutiinin ja säännöt säästämiselleni.

Toki olin ollut kaikki kesät pankissa kesätöissä ja tiesin aivan riittävästi jatkuvasta säästämisestä, hajauttamisesta ja kulujen huomioinnin tärkeydestä vaurastumisessa. Mutta siitä huolimatta unelma Dodge Viperistä oli se katalysaattori, joka asetti säästämiseni oikealle uralle.

Autopelejä pitäisi pelata ratilla ja polkimilla, ei hakkaamalla tattia ja naputtamalla X:ää.

Unelmointi voittaa faktat

En usko, että meidän suomalaisten alhainen innostus sijoittamiseen johtuu tiedonpuutteesta. Tv, naistenlehdet, aikakausilehdet, sanomalehdet, keskustelupalstat ja influensserit tuuttaavat jatkuvalla syötöllä tietoa ja esimerkkejä säästämisen tärkeydestä. Siitä huolimatta me makuutamme rahojamme pankkitileillä, maksamme asuntolainamme kokonaisuudessaan ja velkaannumme jatkuvasti.

Se, että kaiken tutkimustiedon perusteella meille tavallisille keskiluokkaisille tallaajille varmin tapa vaurastua pitkällä aikavälillä on säästää jatkuvasti kuukausittain osakemarkkinoille, ei voi tulla kelleen yllätyksenä.

Itse uskon, että moni meistä tarvitsee jonkin ulkoisen motivaattorin säästämiseen. Näin ainakin minun tapauksessani.

Kohti seuraavia muutoksia

En häpeä myöntää, kuinka ulkokultainen ja pinnallinen olen. Pyrin tiedostamaan sen ja hyötymään siitä niin paljon kuin mahdollista. Koitan valjastaa pinnallisuuteni toimimaan puolestani.

Säästäminen Dodge Viperiin on vain yksi esimerkki. Toimin aivan varmasti monessa muussakin asiassa pinnallisesti. Jotkut niistä tiedostan, jotkin jäävät varmuudella itseltäni pimentoon. Joka tapauksessa itse olen hyötynyt järjettömistä tavoitteistani. Mitä vaan voin vielä paljastua.

Oletko huomannut tehneesi itsellesi käänteisiä karhunpalveluksia? Millaisia ne ovat olleet? Olisi mukava kuulla esimerkkejä.

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Miten tavoite eroaa unelmasta?
Säännöt säästämiseen
Mikset maksa itsellesi palkkaa?
Rikkaan elämän salaisuus Ramit Sethin mukaan

Parasta, mitä olen rahalla saanut

Kaupallinen yhteistyö: Sortter

Oletko koskaan miettinyt, minkä supersankarikyvyn ottaisit, jos saisit valita?

Lentotaito? Olisihan se näppärää liitää aamuruuhkan yli töihin ilman, että joutuu tuulilasin läpi neuvomaan muita autoilijoita, näpräämään facebookkia liikennevaloissa tai väistämään työmatkatempoa suorittavaa MAMILia. Vai haluaisitko pystyä lukemaan ajatuksia, jotta vihdoin ymmärtäisit puolisosi/työkaverisi/kauppajonossa-etuilevan-idiootin sielunmaisemaa paremmin? Entäpä näkymättömyys? Kerrottuasi huonon vitsin puolisosi sukujuhlissa sinun ei tarvitsisi enää vain toivoa, että pystyisit katoamaan silmiään pyörittävien sukulaisten keskuudesta.

Kuudennen aistin sijaan jotain muuta

Koululaisena supersankarikykyvalintani olisi ollut normaali näkö. Sain ensimmäiset lasini 8-vuotiaana. Siitä eteenpäin rillit olivat yhtä olennainen osa minua kuin "Talvi yllätti etelän autoilijat" -otsikot ovat osa loppuvuoden lööppejä.

Elämäni toiset lasit.

Näköni heikkeni tasaisesti ja nopeasti. Teini-iässä linssieni vahvuudet saavuttivat huippunsa ollen noin -7 ja -8. Ilman laseja näköni rajoittui kahteenkymmeneen senttimetriin. Sitä kauemmas en nähnyt mitään.

En voinut tehdä mitään ilman laseja. Käytin aina urheillessa vanhoja, väärillä voimakkuuksilla olevia laseja. Hankin sivuilta koverretut laskettelulasit, jotta pystyin lumilautailemaan.

Lasini olivat kaikkien ohennustenkin jälkeenkin sellaiset pullonpohjat, että jouduin kantamaan aurinkolasejani mukana erillisessä laukussa tai repussa. Se oli näppärää esimerkiksi kaupassa käydessä tai muuten ulkoillessa.

*VAROITUS! SEURAAVAT KAPPALEET SISÄLTÄVÄT INTTIJUTTUJA*

Varusmiespalveluksen ensimmäisessä terveystarkastuksessa näkö testattiin samalla tavalla kuin kouluterveydenhuollossakin. Astuin viiden metrin päähän taulusta ja aloin luetella, mihin suuntaan mikäkin E on kallellaan

- Lasit pois! karjaisi testiä valvova alikersantti. Otin lasit pois.
- Mihin suuntaan tämä E on kallellaan? alikersantti jatkoi.
- En näe, herra alikersantti, vastasin.
- Entä tämä? alikersantti kysyi uudestaan siirtäen osoitinta kohti isompaa merkkiä.
- En näe sitäkään.
- Kai te sentään tämän merkin näette? alikersantti kysyi osoittaen ylärivin suurinta E:tä.
- Herra alikersantti, en näe koko taulua.

Huono näkökykyni ei jäänyt myöskään tupakavereiltani huomaamatta. Heidän mielestään mikään ei ollut hauskempaa kuin siirtää lasini yöllä punkkani vierestä keskelle tuvan pöytää. Herätessäni ja tajutessani, etteivät lasini olekaan siellä, mihin ne jätin, aloin harhailla pitkin tupaa ja yritin löytää lasini käsikopelolla samaan aikaan voimakkaasti kiroillen. Suurimmalla osalla tupakavereistani oli hauskaa.

*INTTIJUTUT PÄÄTTYVÄT TÄHÄN, VOIT HUOKAISTA HELPOTUKSESTA JA JATKAA LUKEMISTA*

"Mikset käyttänyt piilolinssejä?!?!?"

Likinäköisyyden lisäksi sain kaupanpäälle vielä hajataiton. Hajataitto aiheuttaa näön hämärtymistä, kun yrität keskittyä toimiin, jotka vaativat näkemään esineitä pitkien matkojen päästä, kuten liikennemerkkejä. Se voidaan korjata laseilla.

Kun olin vajaa parikymppinen, hajataittoiset piilolinssit olivat tuplahintaiset verrattuna normaaleihin piilolinsseihin. Yritin käyttää edullisempia piilolinssejä ilman hajataittoa, mutta ei siitä tullut mitään. Hajataitto muun muassa vääristi ja vaikeutti lukujen ja kirjainten lukemista. Ihan pirun hyvä ominaisuus ensin lukiolaiselle ja sen jälkeen näyttöpäätetyötä tekevälle.

Pimeässä ajamisesta ei tullut mitään ilman hajataittokorjausta. Pitkien etäisyyksien Lappi ei syksyn ja talven aikaan ole valon eikä joukkoliikenteen kannalta maailman otollisimpia paikkoja hajataitosta kärsiville. Ajokortin saatuani oli ihan jees nähdä suhteellisen selvästi Tornion autoteillä.

Elämäni paras investointi

Silmäni leikattiin onnistuneesti kesällä 2013. Operaatio maksoi 4 000 euroa (ISO raha tuolloin ja vielä nykyäänkin) ja oli jokaisen sentin arvoinen. Mikään yksittäinen tapahtuma ei ole parantanut elämänlaatuani niin paljon ja niin nopeasti kuin näkökyvyn palaaminen.

Rahoitin operaation ottamalla luoton sairaalan yhteistyökumppanilta. Tuolloin se tuntui kaikkein helpoimmalta ratkaisulta. Jos olisin samassa tilanteessa nyt, tsekkaisin Sortterin lainavertailupalvelusta, että mistä saisin kilpailukykyisimmän luoton.

Nykyään nautin elämästä ilman laseja.

Operaation jälkeen olen pystynyt uintitreenien päätyttyä menemään sataprosenttisella varmuudella sukupuoleni määrittämälle puolelle suihkuun, ostamaan inhimillisen hintaisia aurinkolaseja ja nähnyt ajan seinäkellostani heti herättyäni. Voi kuulostaa yksittäisinä asioina pieniltä parannuksilta, mutta parannusten kasautuessa normaali näkökyky tuntuu maailman kahdeksannelta ihmeeltä.

Tarkastan joka aamun ajan He-Manilta.

Parhaat asiat maailmassa, kuten rakkaus, tärkeyden tunne tai vapaus, ovat harvoin ostettavissa rahalla. Mutta siitä huolimatta on joitain asioita, joita voi elämässään helpottaa käyttämällä rahaa. Mikä on parasta, mitä sinä olet onnistunut rahalla saamaan? Olisi mukava kuulla pieniä tai suuria positiivisia muutoksia, joita olet rahalla onnistunut hankkimaan.

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Kuinka paljon on riittävästi?
Mistä tunnistaa omat rajansa? - Case sijoittaminen
Miksi sijoitin Tornion Panimoon?
Kestäisikö pääni taloudellista riippumattomuuta?
Mikset maksa itsellesi palkkaa?

Rikkaan elämän salaisuus Ramit Sethin mukaan