Pyrin tiedostamaan tekemiseni ja tekemättä jättämiseni niin hyvin kuin vain pystyn. Aina se ei onnistu, vaan käytökseni muovautuu huomaamatta tiettyyn suuntaan ilman, että tajuan sitä itse. Ja vaikka joskus hoksaankin jonkin ei-toivotun asian vaikuttavan käytökseeni, en välttämättä pääse siitä irti.
“Ihmiset, joiden omaisuus on likvidissä tai helposti käteiseksi muutettavassa muodossa ovat onnellisempia kuin he, joiden omaisuus on kiinni kiinteässä omaisuudessa.” Saatoin lukea tästä jostain lehdestä, tai ehkä kuulin tästä radiosta. En todellakaan pysty linkkaamaan lähdettä mihinkään tutkimukseen, jossa tämä olisi osoitettu todeksi.
Nopealla googlauksella löysin tällaisen, mutta tämäkään ei täysin vastaa sitä MIELIKUVAA, jonka kuulin. Joka tapauksessa tämä puolihuolimaton lause jäi kummittelemaan päähäni ja se on ohjannut sijoitussääntöjeni tekemistä.
Onko omaisuus sittenkin avain onneen?
Yksinkertaisena kaverina pidän yksinkertaisista asioista. Onnellisuuteni on taattu, jos vain maltan olla sijoittamatta kiinteään omaisuuteen. Kunhan vain jaksan seurata itse itselleni luomia sijoitussääntöjä, ei mikään tule minun ja onnen väliin. Hah-hah-haa!
Tällainen johtopäätös on totta kai täysin järjetön, mutta myös kiehtova. Tajuan tietysti, että harva meistä kokee olevansa onnellinen vain sen vuoksi, ettei ole sijoittanut kiinteään omaisuuteen. Onnellisuus on jotain paljon monimutkaisempaa ja monitulkintaisempaa.
Koska olen suhteellisen laiska, koitan päästä haluamaani lopputulokseen mahdollisimman vähällä vaivalla. Sen vuoksi yliyksinkertaistetut lehtiartikkelit uppoavat minuun kuin naula vanhaan ihmiseen. Vaikka tiedän, ettei onnellisuuteni ole sidonnainen kiinteään omaisuuteen, haluan siitä huolimatta uskoa jutun totena. 1700-luvun käärmeöljykauppiaat olisivat saaneet minusta erittäin kannattavan asiakkaan.
Totuuden siemen
Toisaalta ymmärrän logiikan, jonka perusteella helposti rahaksi muutettava omaisuus voi joissain tapauksessa vaikuttaa positiivisesti onnellisuuteeni. Jos jostain syystä satun tarvitsemaan suurehkon summan käteistä johonkin (mihin, sitä en osaa sanoa), saan ETF-lunastukseni muutamassa päivässä tililleni. Asunto-osakkeen myynti harvemmin onnistuu yhtä nopealla aikataululla.
Tämä on kuitenkin aika hypoteettinen tilanne. Todennäköisyys sille, että tarvitsisin yllättäen tuhansien tai kymmenien tuhansien eurojen edestä rahaa, on aika pieni. Mustan joutsenen pitäisi lentää ikkunan läpi sisään asuntooni.
Olen jälkeenpäin miettinyt, mitkä muut vastaavanlaiset puolihuolimattomat kommentit ovat ohjanneet tekemistäni ja käytöstäni ilman, että olen varsinaisesti tutkinut taustoja. Älä-sijoita-kiinteään-omaisuuteen casessa ei ole kyse siitä, ettenkö olisi tiedostanut, että kommentti vaikutti toimintaani. Tiedostin sen kyllä. Ongelma kuitenkin oli, että uskoin sen täysin ilman minkäänlaista kriittistä näkökulmaa. Otin ajatuksen annettuna.
Tiedostaminen auttaa
Karo Hämäläinen kirjoittaa kirjassaan "Miksi juoksen", kuinka ensi sysäys kohti anoreksiaa sai alkunsa naistenlehden jutusta. Tällaiset tilanteet ovat lievästi sanottuna ikäviä. Mikä ihme meidät saa toimimaan niin, että jokin pieni asia ja harmiton kirjoitus, kommentti tai jopa ajatus voi sysätä meidät kohti pimeää? En osaa sanoa.
Pelottavaa kuitenkin on, etten tiedä, kuinka monta tilannetta olen itse kohdannut, jossa tiedostamatta olen muuttanut käytöstä jonkin toissijaisen kommentin takia. Omalla kohdallani lopputulokset eivät ole olleet niin radikaaleja, kuin Karo Hämäläisen tapauksessa, mutta olen varma, että viattomammassa mittakaavassa olen kokenut vastaavanlaisia muutoksia käytöksessäni.
Kuinka paljon ja missä tilanteissa mitätön kommentti kaverilta, klikkiotsikko netistä tai odotusarvoa huonompi palvelu kaupassa on vaikuttanut itsetuntooni, arvomaailmaani tai ostopäätökseeni? Haluaisin sanoa, että elämänvalintani ovat hallinnassani, mutta en usko siihen edes itse. Olen kaikkea muuta kuin immuuni ympäristön vaikutuksille.
Millaisissa tilanteissa sinä olet kokenut jonkin pienen ja mitättömän ärsykkeen vaikuttaneen toimintaasi tai ajatuksiisi ratkaisevalla tavalla? Koetko nuo tilanteet luonnollisiksi? Itse ajattelen, että on ihan ok saada ärsykkeitä pyytämättä ja yllättäen. Toivoisin kuitenkin voivani petrata näiden tiedostamisessa.
Toivottavasti ymmärrän tekemiseni ja tekemättä jättämiseni paremmin. Tuskin ymmärrän koskaan kaikkea, eikä se edes ole tarkoituksenikaan, mutta minun pitää jatkossa ymmärtää paremmin motiivini, jotka ajavat minun tekemään Isoja Päätöksiä. Pienissä jutuissa on aivan sama, tiedostanko niitä vai en. Eihän kenenkään kapasiteetti riitä JOKA AINOAN asian analysointiin. Minun ei ainakaan riitä.
“Ihmiset, joiden omaisuus on likvidissä tai helposti käteiseksi muutettavassa muodossa ovat onnellisempia kuin he, joiden omaisuus on kiinni kiinteässä omaisuudessa.” Saatoin lukea tästä jostain lehdestä, tai ehkä kuulin tästä radiosta. En todellakaan pysty linkkaamaan lähdettä mihinkään tutkimukseen, jossa tämä olisi osoitettu todeksi.
Nopealla googlauksella löysin tällaisen, mutta tämäkään ei täysin vastaa sitä MIELIKUVAA, jonka kuulin. Joka tapauksessa tämä puolihuolimaton lause jäi kummittelemaan päähäni ja se on ohjannut sijoitussääntöjeni tekemistä.
 |
| En aina ole onnellinen, kun matkaan Ruotsiin, mutta silloin kun olen, näytän sen. |
Onko omaisuus sittenkin avain onneen?
Yksinkertaisena kaverina pidän yksinkertaisista asioista. Onnellisuuteni on taattu, jos vain maltan olla sijoittamatta kiinteään omaisuuteen. Kunhan vain jaksan seurata itse itselleni luomia sijoitussääntöjä, ei mikään tule minun ja onnen väliin. Hah-hah-haa!
Tällainen johtopäätös on totta kai täysin järjetön, mutta myös kiehtova. Tajuan tietysti, että harva meistä kokee olevansa onnellinen vain sen vuoksi, ettei ole sijoittanut kiinteään omaisuuteen. Onnellisuus on jotain paljon monimutkaisempaa ja monitulkintaisempaa.
Koska olen suhteellisen laiska, koitan päästä haluamaani lopputulokseen mahdollisimman vähällä vaivalla. Sen vuoksi yliyksinkertaistetut lehtiartikkelit uppoavat minuun kuin naula vanhaan ihmiseen. Vaikka tiedän, ettei onnellisuuteni ole sidonnainen kiinteään omaisuuteen, haluan siitä huolimatta uskoa jutun totena. 1700-luvun käärmeöljykauppiaat olisivat saaneet minusta erittäin kannattavan asiakkaan.
Totuuden siemen
Toisaalta ymmärrän logiikan, jonka perusteella helposti rahaksi muutettava omaisuus voi joissain tapauksessa vaikuttaa positiivisesti onnellisuuteeni. Jos jostain syystä satun tarvitsemaan suurehkon summan käteistä johonkin (mihin, sitä en osaa sanoa), saan ETF-lunastukseni muutamassa päivässä tililleni. Asunto-osakkeen myynti harvemmin onnistuu yhtä nopealla aikataululla.
Tämä on kuitenkin aika hypoteettinen tilanne. Todennäköisyys sille, että tarvitsisin yllättäen tuhansien tai kymmenien tuhansien eurojen edestä rahaa, on aika pieni. Mustan joutsenen pitäisi lentää ikkunan läpi sisään asuntooni.
Olen jälkeenpäin miettinyt, mitkä muut vastaavanlaiset puolihuolimattomat kommentit ovat ohjanneet tekemistäni ja käytöstäni ilman, että olen varsinaisesti tutkinut taustoja. Älä-sijoita-kiinteään-omaisuuteen casessa ei ole kyse siitä, ettenkö olisi tiedostanut, että kommentti vaikutti toimintaani. Tiedostin sen kyllä. Ongelma kuitenkin oli, että uskoin sen täysin ilman minkäänlaista kriittistä näkökulmaa. Otin ajatuksen annettuna.
Tiedostaminen auttaa
Karo Hämäläinen kirjoittaa kirjassaan "Miksi juoksen", kuinka ensi sysäys kohti anoreksiaa sai alkunsa naistenlehden jutusta. Tällaiset tilanteet ovat lievästi sanottuna ikäviä. Mikä ihme meidät saa toimimaan niin, että jokin pieni asia ja harmiton kirjoitus, kommentti tai jopa ajatus voi sysätä meidät kohti pimeää? En osaa sanoa.
Pelottavaa kuitenkin on, etten tiedä, kuinka monta tilannetta olen itse kohdannut, jossa tiedostamatta olen muuttanut käytöstä jonkin toissijaisen kommentin takia. Omalla kohdallani lopputulokset eivät ole olleet niin radikaaleja, kuin Karo Hämäläisen tapauksessa, mutta olen varma, että viattomammassa mittakaavassa olen kokenut vastaavanlaisia muutoksia käytöksessäni.
Kuinka paljon ja missä tilanteissa mitätön kommentti kaverilta, klikkiotsikko netistä tai odotusarvoa huonompi palvelu kaupassa on vaikuttanut itsetuntooni, arvomaailmaani tai ostopäätökseeni? Haluaisin sanoa, että elämänvalintani ovat hallinnassani, mutta en usko siihen edes itse. Olen kaikkea muuta kuin immuuni ympäristön vaikutuksille.
Millaisissa tilanteissa sinä olet kokenut jonkin pienen ja mitättömän ärsykkeen vaikuttaneen toimintaasi tai ajatuksiisi ratkaisevalla tavalla? Koetko nuo tilanteet luonnollisiksi? Itse ajattelen, että on ihan ok saada ärsykkeitä pyytämättä ja yllättäen. Toivoisin kuitenkin voivani petrata näiden tiedostamisessa.
Toivottavasti ymmärrän tekemiseni ja tekemättä jättämiseni paremmin. Tuskin ymmärrän koskaan kaikkea, eikä se edes ole tarkoituksenikaan, mutta minun pitää jatkossa ymmärtää paremmin motiivini, jotka ajavat minun tekemään Isoja Päätöksiä. Pienissä jutuissa on aivan sama, tiedostanko niitä vai en. Eihän kenenkään kapasiteetti riitä JOKA AINOAN asian analysointiin. Minun ei ainakaan riitä.
Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Säännöt säästämiseen
Miten ihmiset pärjäsivät ennen internetiä?
Miksi itsetunnon rakentaminen on niin vaikeaa?
Tunnistatko mielesi rajoitteet? Elämänarvot muuttuvat ajoittain
Näin hallitset suuttumusta näppärästi - 8 keinoa
Muut säästämiseen ja sijoittamiseen liittyvät postaukset:
Kuinka paljon on riittävästi?
Mistä tunnistaa omat rajansa? - Case sijoittaminen
Miten tavoite eroaa unelmasta?
Mikset maksa itsellesi palkkaa?
Rikkaan elämän salaisuus Ramit Sethin mukaan
Parasta, mitä olen rahalla saanut
4 asiaa, jotka yhdistävät liikuntaa ja säästämistä
Miksi sijoitin Tornion Panimoon?
Kestäisikö pääni taloudellista riippumattomuuta?
Miten pinnallisuudesta voi hyötyä taloudellisesti - esimerkki aloittelijoille
