28.7.2020

Alkoholi ja uni

Jokainen peruskoulun suorittanut tietää, että alkoholi ei oletusarvoisesti sovi yhteen hyvien yöunien kanssa. Vaikutukset saattavat olla pieniä ja ne voivat tulla esiin vasta pidemmällä aikavälillä, joten syy-seuraus -suhteen hoksaaminen voi olla haastavaa. Näin oli myös omalla kohdallani, kunnes tein pienen testin alkoholin vaikutuksesta yöuniini.


Join kerran kaksi viikkoa putkeen. En kuitenkaan niin, että olisin juonut itseni joka ilta humalaan. Järjestin itse itselleni kokemusperäisen testin, jossa nautin noin kahden viikon ajan iltaisin lasillisen viiniä (16-32 senttilitraa, riippuen hiukan päivästä) ja koitin selvittää, miten se vaikuttaa uneeni.


Vanhan kansan (?) perinnetiedon mukaan alkoholiryyppy iltaisin rauhoittaa uneen. Kova tiede sen sijaan väittää, että alkoholilla onnistuu helposti pilaamaan onnistuneen yöunen. Vaikka uskonkin tieteeseen, niin halusin siitä huolimatta kokeilla, vaikuttaako lasillinen viiniä iltaisin ratkaisevasti joko nukahtamiseen tai seuraavan aamun vireystilaan. Baari-illan jälkeinen päivä menee luonnollisesti hävikkiin, mutta en osannut sanoa, onko yhdellä alkoholiannoksella huomattavaa vaikutusta nukahtamiseen tai seuraavaan päivään.


Yksittäisenä päivänä nautitun alkoholiannoksen vaikutuksen analysointi on sama kuin analysoisi Helsingin pörssin yleisindeksin yhden päivän puolentoista prosentin muutosta suuntaan tai toiseen: sekä sisäisiä että ulkoisia muuttujia on niin paljon, että tikkaa heittävä apinakin onnistuisi tekemään yhtä uskottavan arvion todellisista vaikutuksista (paitsi jos kyseessä on tämä apina). Samaan päivään on saattanut sattua stressaava työpäivä, raskas juoksulenkki tai veroilmoituksen täyttäminen. Kaikki nämä vaikuttavat yöuniini (sinun arvattavaksesi jää, onko vaikutus positiivinen vai negatiivinen). Tämän vuoksi halusin testata vaikutusta pidemmällä aikavälillä.



Tulos ja vaikutukset


Kaikkien suureksi yllätykseksi kahden viikon kokeiluni lopputulos oli, että olin keskimäärin fiilikseni perusteella seuraavana aamuna hiukan normaalia väsyneempi tai koin olevani normaalia rasittuneempi. Aamulla herätessäni koin, että sängystä nouseminen oli huikan raskaampaa, kuin normaalisti. Samoin aamutoimet tuntuivat normaalia hitaammilta.


Jostain syystä en kokenut, että olisin nukahtanut normaalia huonommin. Tämähän ei tarkoita, ettenkö todellisuudessa olisi nukahtanut huonommin. Kuten kaikissa itseään kunniottavissa keittiötieteen testeissä,  myös tässäkin tulokset mitataan "fiiliksen" perusteella. "Fiilikseni" kertoi, etten jäänyt pyörimään unettomana sänkyyn sen pidempään, kuin normaalistikaan.


En tiedä, oliko kahden viikon testijaksoni riittävän pitkä todistaakseen yhtään mitään. Tuskin. Ja koska tein testin itse itselleni, puuttui kokeesta kontrolliryhmä. Oma "kontrolliryhmäni" oli kuvittelemani normaali kahden viikon jakso (mitä ikinä se tarkoittaakaan) ja kuvittelemani "fiilis" tuona ajanjaksona.


Eli eli, vertaisarvioitua tutkimusta ei kokeeni ollut nähnytkään. Eikä se edes ollut sen tarkoitus. Tarkoituksenani oli testata, huomaisinko yksittäisen alkoholiannoksen negatiivisen vaikutuksen joko nukahtamiseeni tai seuraavan päivän vireystilaani. Nukahtamiseen en huomannut vaikutusta, mutta seuraavan päivän vireystilan heikentyminen oli fiilistilastollisesti merkittävä havainto.



Vaikutukset


Nykyään juon arkipäivän iltakaljani tietoisena siitä, että sillä saattaa olla vaikutus seuraavaan päivään. Jo se, että olen tietoinen asiasta, auttaa minua toimimaan paremmin, tai ainakin henkisesti valmistautumaan aamun koitokseen.


Pyrin vähentämään mustavalkoista ajatusmaailmaani askel kerrallaan. Olisi kutkuttavaa määritellä iltaolut binäärisesti joko hyväksi tai pahaksi. Yhtä älyllisesti epärehellistä määritelmää saa hakea. Tässäkin tapauksessa mustan ja valkoisen väliin mahtuu 50, 69 tai jopa 666 harmaan eri sävyä.


Kuten aiemmin mainitsin, aamukankeus voi johtua monesta muustakin tekijästä kuin yhdestä tölkistä iltaolutta tai lasillisesta viiniä. Alkoholilla ja monella muulla tekijällä on yksi olennainen ero: alkoholin nauttiminen on täysin omissa käsissäni.


Esimerkiksi stressi on paljon monisyisempi paketti hallittavaksi entä oluen avaaminen. Raskas juoksulenkki voi väsyttää vielä seuraavana aamuna, mutta sen positiiviset vaikutukset ovat kiistattomia pidemmällä aikavälillä (toisin kuin alkoholilla). Veroilmoituksen täyttäminen on pakollinen paha, josta en pääse eroon vaikka kuinka haluaisinkin.



Tiedostavammat iltarutiinit


Testistäni huolimatta juon silloin tällöin oluen arki-iltana vaikka seuraavana päivänä menenkin töihin. Koitan kuitenkin välttää niin sanottua korkoa-korolle -ilmiötä.


Esimerkiksi stressaantuneena jätän olueni juomatta. Minun ei todellakaan kannata lisätä mahdollisuuksia huonoihin yöuniin yhdistelemällä useita negatiivisia tekijöitä. Sen sijaan, saatan joskus hyvän päivän päätteeksi napata yhden kylmän oluen ja fiilistellä omaa hyvää oloani. Näissä tapauksissa en tunnusta tuntevani mitään negatiivista vaikutusta unenlaatuuni tai seuraavan aamun vireystilaani.


Mitkä sinun yöuniisi vaikuttavat tekijät ovat täysin omassa kontrollissasi? Mitä olet muuttanut saadaksesi enemmän irti unestasi? Omalla kohdallani iltaoluen väliin jättäminen on vain yksi tekijä. Itselleni parasta unilääkettä ovat rutiinit. Iltarelaus, hampaiden pesu ja e-kirjan lukeminen saattavat minut reilussa puolessa tunnissa Uni-Jukan ja Nukku-Matin seuraan yhdeksän kertaa kymmenestä ilman minkäänlaisia kommervenkkejä.


Muut aiheeseen liittyvät postaukset: 

Elämä ilman alkoholia

Kuinka tilata ravintolassa? - pidä pääsi seurasta huolimatta

Miten saada hedelmien syömisestä rutiini? - esimerkkejä epäonnistumisista

Järkevien ostopäätösten tekeminen väsyneenä ei ole helppoa

Kolme kiistatonta faktaa, joissa olen ollut täysin väärässä

21.7.2020

Kateus vastaan ihailu

Voimme ihailla toista henkilöä tai tuntea kateutta jostain hänen saavuttamastaan. Molemmat ovat hyviä ja eteen päin ajavia tunteita, mutta kummankin kohdalla liika on liikaa. Kateuden ja ihailun välisen suhteen pohjalta The Rich Life -podcastissa ohjelman vetäjä James Lenhoff määritteli (ohjelman nimen mukaisesti) rikkaan elämän.


Uskon, että hyvää elämää on pohdittu niin kauan on ylipäänsä pystytty pohtimaan. Hyvään elämään liittyy luonnollisesti riittävä toimeentulo ja perusturva. Homma paranee, kunhan pääsemme etenemään kohti Maslowin tarvehierakiapyramidin kärkeä.


Kuuntelen hyvällä elämällä ratsastavia podcasteja enemmän kuin kehtaan myöntää. Odotan, että tunnin mittaiseen monologiin tai keskusteluun on onnistuttu tiivistämään selkeästi, yksinkertaisesti ja edullisesti hyvän elämän ainesosat. Jatkan edelleen tällaisen podcast-jakson etsimistä.


Vaikka viisasten kivi antaa odottaa itseään jossain bittiavaruudessa, olen törmännyt useisiin hyviä näkökulmia antaneisiin jaksoihin. Yksi niistä on The Rich Life -podcastin jakso "A Rich Life Defined" kateudesta ja ihailusta. Podcastin vetäjä James Lenhoff käy läpi, miten kateus eroaa ihailusta ja miten kumpikaan yksistään ei ole oikotie onneen.



Ihailun ja kateuden eroavaisuudet


Lenhoff kertoo, kuinka ihailu rakentuu toisen ihmisen saavutusten lisäksi heidän kokemalleen tuskalle. Lenhoff mainitsee Viktor Franklin. Logoterapian perustanut psykologi kirjoitti kirjan "Man's Search For Meaning", jossa hän kuvaa elämäänsä lapinpolttajien keskitysleirillä. Ihmistä, joka selviää sellaisen helvetin läpi, on vaikea olla ihailematta. Niin paljon kuin ihailisimmekin Franklin elämää, ei se tarkoita, että haluaisimme hänen elämänsä. Hänen kaltaistensa saavutukset inspiroivat meitä, mutta emme me halua elää samanlaista elämää.


Kateus sen sijaan johtuu siitä, että haluamme jotain, mitä toisella jo on. Liittyi se sitten varallisuuteen, uraan tai elämäntyyliin. Esimerkiksi Lenhoff ottaa “turhat” julkkikset tai todella rikkaiden ihmisten lapset. Heidän ei ole tarvinnut tehdä päivääkään töitä, mutta siitä huolimatta saavat kaiken, minkä he haluavat.


Vaikka olemme kuinka kateellisia heidän elämästään, tajuamme, että heidän elämänsä voi olla tyhjää, eikä sellaista, jota kukaan ihailisi. Mikään heidän elämässään ei ole inspiroivaa. Tahdomme heidän elämänsä, emme heidän persoonaa tai luonnetta. Jollain oudolla tavalla kateutemme heidän elämäntyyliään kohtaan voi muuttua jopa vihaksi henkilöä kohtaan.


Molempia tarvitaan


Lenhoffin mukaan rikas elämä ei koostu pelkästä ihailusta tai kateudesta, vaan molemmista. Ensiksi, tarvitsemme elämäämme jonkin suuremman aatteen, johon olemme valmiita paneutumaan ja panostamaan. Sen täytyy olla jotain muuta kuin järjetön kasa rahaa tai loputon määrä vapaata aikaa. Nämä kaksi voivat liittyä suurempaan tavoitteeseen, mutta harvemmin ne yksinään riittävät.


Toiseksi, meidän pitää pystyä nauttimaan elämästä emmekä voi antautua kokonaan jonkin suuremman aatteen tai tarkoituksen vietäväksi. Ylisuorittaminen, liittyi se sitten töihin tai johonkin muuhun, ei ole tie rikkaaseen elämään. Se on yleensä tie elämään, joka herättää kateutta. Emme halua huomata, että elämämme on pelkkää mielihyvän ja nautinnon tavoittelua. Emme halua huomata, että meiltä puuttuu jokin meitä suurempi tavoite.


Sellaiset elämät, joista olemme kateellisia, eivät lopulta saa aikaan tyytyväisyyttä tai tunnetta saavutuksesta. Sen sijaan on tärkeää, että tekemisillämme on merkitystä, joko ihmisille ympärilläni tai aatteelle, jota haluamme tukea.


Pelkästään kateutta tai ihailua aiheuttava elämäntapa ei ole hyväksi silloin, kun sen tekee muiden vuoksi. Lenhoff kertoo muutaman esimerkin. Voi olla, että sinulla on rahaa, mutta et uskalla käyttää sitä itsesi hyväksi, koska muut voivat lopettaa elämäntyylisi ihailun. Tällöin elämästä voi olla vaikea nauttia. Samoin, jos onnistut keräämään rahaa, etenemään uralla, ostamaan maailman hienoimmat tavarat, voi vaarana olla, että menetät kosketuksen ihmisyyteesi.



Pahempi toistaan


Toisin kuin Lenhoff kuvailee, olen härskeimmilläni onnistunut pienessä päässäni yhdistämään kateuden ja ihailun toimiessani ylioppilaspolitiikassa. Kateuden siinä mielessä, että titteli ja toimenkuva toivottavasti kuulostivat hienoilta myös muiden korvissa. Ihailun siinä mielessä, että opiskelijan paremman elämän ajaminen on jalo aatos.


Meninkö asia edellä vai oma mielikuva edellä? Jälkikäteen on äärimmäisen vaikea arvioida. Kyynisimmilläni ajattelen, että pääsinpä kokeilemaan politiikka ja käteen jäi vastaus: se ei sovi minulle. Haluan kuitenkin ajatella, että opiskelijan etu meni aina kaiken muun edelle.


Oli kyse sitten politiikasta, työurasta tai vapaa-ajasta, yritän ottaa huomioon sekä tavoitteen että oman hyvinvointini. Jälki voi olla rumaa, jos jompi kumpi pääsee liikaa niskan päälle. Joskus tasapainoilu on haastavaa, mutta tekemällä oppii.


Miten sinun kateuden ja ihailun kohteesi ovat vaikuttaneet elämääsi? Oletko jossain vaiheessa kallistunut enemmän jompaan kumpaan suuntaan? Itse pyrin tasapainoon pitkällä aikavälillä. Hetken vietävänä tehtyjen ratkaisujen vaikutusta on vaikea arvioida, mutta toivon osuvani useammin oikeaan kuin väärään.


Muut aiheeseen liittyvät postaukset: 

Rikkaan elämän salaisuus Ramit Sethin mukaan

Kateus johtaa kansaa - miksi vertailu voi olla ongelma?

Vertailua muihin ja itseeni

Identiteetin määrittäminen ja muiden mielipiteet

Muista arvostaa toisen osaamista

14.7.2020

Take away -kahvi ja vaurastuminen - kontrolli on säästöä tärkeämpää

Liian moni säästöneuvo käyttää take away -kahvia esimerkkinä säästämismahdollisuuksista. Muutaman euron säästäminen osana vaurastumista on sama kuin väittäisi parinkymmenen punnerruksen jälkeen treenanneen. En tosin tahdo yhtään vähätellä päivittäistä punnertamista. Kaikenlainen liikkuminen on hyvästä. Mutta muutamalla punnerruksella päivässä ei kasvateta lihasta, eikä take away -kahvin skippaamisella vaurastuta. Take away -kahveista säästämisessä ei ole mitään järkeä taloudellisesti. Sen sijaan, se voi luoda hallinnan ja kontrollin tunteen, joka auttaa vaurastumisessa.


Sijoitusporn... eikun sijoitusneuvojen ehkä väsynein esimerkki kertoo, kuinka paljon on mahdollista säästää, kun ei osta take away -kahvia päivittäin (oikeasti, kokeile googlettaa "take away kahvi säästäminen" ja sopivia osumia tulee enemmän kuin keskimääräisessä jääpallomatsissa on pakkasta). Tiivistettynä, arkipäivinä ostettuun take away -kahviin kuluu vuodessa noin 440 € (kahden euron kahvi 220 päivänä vuodessa). Viiden prosentin tuotolla ja 0,2 prosentin hallinnointikuluilla vuosittainen 440 € kasvaa kahdessakymmennessä vuodessa noin viiteentoistatuhanteen euroon.


Vanhaan (hyvään?) aikaan (ennen take away -kahveja) toimi tupakka samanlaisena saatanana säästämisvertailussa. Klassinen tarina, joka ei ole omaa tuotantoa, mutta johon minulla ei taaskaan ole lähdettä, kertoo vanhan pariskunnan keskustelusta.


- Tiedätkö, kuinka paljon olisit voinut vuosikymmenien aikana säästää, jos et olisi tupakoinut päivittäin? kysyy vaimo mieheltään.

- En ole koskaan laskenut. Miksi niin? mies vastaa.

- Tupakointi on niin kallista, että olisit niillä rahoilla voinut ostaa itsellesi vaikka Ferrarin! vaimo sanoo.

- Sinähän et tupakoi? mies kysyy.

- En niin, vaimo vastaa

- Miksi sinulla ei ole sitten Ferraria? mies kysyy.



Onko take away -kahvi suurin este vaurastumiselle?


440 euroa vuodessa on oikeaa rahaa. Toisille se on enemmän, toisille vähemmän. Kansantaloustieteen peruskurssin yliopistossa suorittaneena joudun kysymään, että olisiko mahdollista säästää 440 euroa jostain muualta kuin take away -kahveista? Pienistä puroista kasvaa suuria jokia, mutta metsä pitää nähdä ennen puita.


Jos säästämällä haluaa vaurastua, kannattanee keskittyä ensin isoimpiin kuluihin. Uskon, että take away -kahvin skippaamisella voi säästää. Ennen sitä kannattaa kuitenkin tsekata, olisiko esimerkiksi asumisessa, liikkumisessa tai lomailussa mahdollisuutta säästää.


Asuminen lienee monelle meistä suurin kuukausittainen kulu. Muuttamalla pienempään kämppään edullisemmalle alueelle voi säästää paljon enemmän kuin minkään kahvin skippaamisella. Oma auto voi olla kallis keino liikkumiseen (tosin, joillekin ainoa mahdollisuus, ymmärrän autoilun liittyvät rajalliset säästömahdollisuudet). Olisiko 440 euron vuosittainen säästö helpommin toteutettavissa karsimalla jotain lomareissusta?


Meille, joilla on varaa ostaa päivittäinen take away -kahvimme, ovat tällaiset pohdinnat todellisia ensimmäisen maailman ongelmia. Välillä tuntuu, että käännämme katseemme take away -kahveihin jotta meidän ei tarvitsisi vaivata päätämme muilla ongelmilla. Tai mistä mie tiedän, voihan take away -kahvi olla jollekin todellinen ongelma.


Take away -kahvin skippaamisella on siis erittäin vaikeaa vaurastua (Ramit Sethi on kirjoittanut siitä täällä). En kuitenkaan tyrmää kokonaan take away -kahvien väliin jättämistä hölmönä ideana osana vaurastumista. Mielestäni sen arvo on jossain muussa kuin 440 euron vuosittaisessa säästämisessä. Tietoinen take away -kahvin jättäminen kahvilaan voi luoda tunteen kontrollista, joka säteilee muuhunkin elämään.



Esimerkki omasta elämästäni ja kontrollista


Joka kerta, kun huomaan lihoneeni yli sallitun vaihteluvälini, luon itselleni treenisuunnitelman. Pari juoksulenkkiä per viikko, haukan ja penan (enemmän tietenkin penan) tekemistä puntilla kerran viikossa ja uimista kerran kuussa. Suunnitelman pitää olla vaativa, mutta toteutettavissa. Liian aikaavievä tai raskas suunnitelma ei onnistu, koska motivaationi loppuu muutamassa viikossa.


Aloitan laihduttamisen urheilemalla vaikka tiedän (kuten jokainen peruskoulun suorittanut tietää), että paras, tehokkain ja kestävin tie hoikkuuteen on terveellinen ja tasapainoinen ruokavalio. Sen sijaan, että jättäisin satunnaiset iltakaljat juomatta, Netflix-sipsit syömättä ja pizzaperjantait viettämättä, lähden lenkille.


Keskityn treenaamiseen, koska koen juoksemisen, punttaamisen ja uimisen olevan paremmin kontrollissani kuin syömiseni. Syömisen mielihalujeni tukahduttaminen kuluttaa enemmän henkisiä voimavarojani kuin kaloreita. Minulle on helpompi vetää trikoot jalkaan ja lähteä lenkille kuin jättää liitulakupussi syömättä.


"Valvokaat ja rukoilkaat, ettette kiusaukseen lankeaisi. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko." - Jeesus, Matt. 26:41


Kontrollin tunne


Jos kerran haluan olla hoikka ja tiedän, mitä siihen vaaditaan, niin miksi lihoin alun perinkään? Niinpä, meikämandoliino luottamassa omaan järjenkäyttööni ei eroa millään tavalla milleniaalista, joka luottaa suomalaiseen eläkejärjestelmään.


Laihduttamisessani on kyse kontrollista. Niin vaikeaa ja vastenmieliseltä kuin se kaltaiselleni hyvinvointivaltion pilaamalle etuoikeutetulle korkeakoulutetulle onkin, joudun ottamaan itse itseäni niskasta kiinni ja vastaamaan tekemisistäni. Kun en kerran pysty huolehtimaan syömisestäni, niin sitten huolehdin liikkumisestani.


Yleensä laihdutusprosessissani käy niin, että saan itseluottamusta treenauksesta. Kun hoksaan, että saan itseni muutaman kerran viikossa urheilemaan, alan jossain vaiheessa miettimään, saisinko myös syömiseni kuriin. Itseluottamus toimii kuin se kuuluisa lumipallo, joka Levin Eturinteiden huipulta alas Hullun Poron pihalle pyörittyään on kasvanut moninkertaiseksi.


Epäsuora vaikutus on merkittävä


Joillekin rahankäyttö on sama kuin syöminen minulle: välillä lipsahtaa yli. Samoin kuin oma laihdutuskuurini alkaa täysin toissijaisella toiminnalla (liikunnalla), voi rahankäytön ja säästämisen järkevöinti alkaa take away -kahveista luopumisella. Kontrollin tunne yhdestä osasta omaa rahankäyttöä antaa itseluottamusta keskittyä myös muihin osa-alueisiin. "Miehän pystyn tähän!" -fiilis on aivan liian aliarvostettu pienissä arjen askareissa.


Rutiinien muuttaminen vaatii selkärankaa ja voimia, eivätkä kaikki tietenkään siihen pysty. Jos take away -kahvin nappaaminen on ollut rutiini joka-aamuisella työmatkalla, voi sen lopettaminen olla hankalaa. Jokapäiväinen tietoinen ja kontrolloitu päätös olla tekemättä jotain on raskasta. Samalla se voi olla myös palkitsevaa.


Jos elämältä puuttuu kontrolli, pienen ja merkityksettömän asian hoitaminen voi auttaa eteen päin, kuten itselläni lenkkeily laihduttamisessa. Sama pätee take away -kahviin. Kun pystyn vastustamaan päivittäistä kahvikiusausta, niin ehkä pystyn vastustamaan kiusauksia myös isommissa kuluissa.


Keittiöpsykologian maisterina ja oman elämäni kokemusasiantuntijana väitän, että pienten asioiden hallinta johtaa myös parempaan suurten asioiden hallintaan. Eihän kukaan jääkiekkovalmentajakaan aloita suoraan Leijonien johdossa. Sama liittyy myös itsekontrolliin. Varsinkin silloin, kun se on ollut hukassa.


Oikea vastaus löytyy peilistä


En vähättele take away -kahvin skippaamisen merkitystä osana vaurastumista. Vähättelen sen suoraa rahallista vaikutusta vaurastumiseen (440 euroa vuodessa), mutta korostan sen mahdollista psykologista vaikutusta oman elämän kontrolliin ja parempiin päätöksiin. En usko, että päivittäisen take away -kahvin väliin jättäminen vaikuttaa merkittävästi kovinkaan monen säästämiseen tai taloudelliseen hyvinvointiin. Mutta elämänhallintaan se voi vaikuttaa.


Take away -kahvin ostamatta jättäminen voi olla portti vahvempaan itsekuriin. Vastustamalla pientä päivittäistä kiusausta voi treenata itseään vastustamaan isompia kiusauksia. Ja kun isommat kulut saa reilaan, voi keskittyä hyvällä omatunnolla vetämään kahvit joka ainoasta vastaantulevasta kahvilasta ilman, että se tuntuisi missään kuukausittaisessa säästämisessä.


Oletko sinä kokeillut take away -kahvien skippaamista osana säästämistä? Miltä se tuntui? Olisi mukava kuulla kokemuksia. Take away -kahvihan on vain yksi esimerkki. Vastaavia pieniä kulueriä löytyy varmasti muitakin.


Muut aiheeseen liittyvät postaukset: 

Älä valita, jos voit valita

Matkalla sosiaaliseksi

Rikkaan elämän salaisuus Ramit Sethin mukaan

Lihavasta laihaksi

Motivaatiota juoksemiseen - 2 tekijää ylitse muiden

Lähes varma tapa oppia melkein mitä vain

Elämä ilman alkoholia

Dokumentit muutoksen ajureina

Lennolta myöhästyminen - kuinka kontrollipiirin tiedostaminen auttaa selviytymään?

Holhousvaltiosta

Miten saada hedelmien syömisestä rutiini? - esimerkkejä epäonnistumisista


Muut säästämiseen liittyvät postaukset:

7.7.2020

Indeksisijoittamisen riskit - miksi antautua markkinoiden vietäväksi?

Jokainen itseään kunnioittava sijoituskirja alkaa maininnalla riskistä. Riskillä on ikävä kaiku, koska se tarkoittaa lähes aina jonkin menettämistä. Sijoitetun pääoman menettäminen kokonaan tai osittain tai odotettua heikompi tuotto on sijoittamisen peruskauraa. Eri sijoitustyyleillä on kuitenkin omat riskinsä.


Meille indeksisijoittajille riski pääoman menettämisestä liittyy lähinnä kurssien heilumiseen (tai volatiliteettiin kuten "jengi" sanoo). Osakepoimijoilla ja asuntosijoittajilla riski on siinä, että tietääkö mitä on tekemässä.


Maailmanlaajuisesti osakemarkkinoille sijoittavana indeksisijoittajana en usko, että tulen koskaan menettämään koko sijoitussummaani. Ja pörssiromahduksienkin jälkeen markkinat ovat yleensä ajan myötä palanneet nousu-uralle. Ajallinen hajauttaminen auttaa tässäkin.


Itse itselleni määrittelemieni hajautussääntöjeni mukaan osakesijoitusten maantieteellinen allokaatio on lähellä optimia. Mikä siinä on, että kaikki menee aina putkeen, kun itse tekee?

Pahoittelut konsulttikielenkäytöstä, mutta kun puhun sijoittamisesta, niin ajattelen riskin olevan sekä uhka että mahdollisuus.


Stoalaisena koitan rajoittaa murehtimiseni vain niihin asioihin, joihin minulla on mahdollisuus vaikuttaa. Ajallisesti hajauttavana indeksisijoittajana pystyn vaikuttamaan sijoituskohteisiin. Koska puhutaan indekseistä, uskon, että tuotot asettuvat pitkällä aikavälillä markkinoiden keskituoton ympärille.


Keskimääräisestä tuotosta voidaan olla montaa mieltä, joten itse olen päättänyt uskoa, että markkinoiden keskituotto omille sijoituksilleni tulee olemaan viisi prosenttia inflaation jälkeen. Ugh, olen puhunut. Palataan asiaan muutaman kymmenen vuoden päästä, niin voidaan katsoa, olinko oikeassa.


Kontrollin ulkopuolella


Riski realisoituu siinä vaiheessa, kun lunastan sijoitukseni. Voisin toki stressata monestakin asiasta. Esimerkiksi Euroopan keskuspankin ohjauskorko, megatrendit ja Tanskan verosysteemi vaikuttavat kaikki sijoitusteni tuottoihin. Muutos näissä suuntaan tai toiseen näkyy lähes välittömästi tuotoissani.


Miten hallitsen näitä riskejä? En mitenkään. Vaikka seisoisin puoli vuotta päälläni, en pysty vaikuttamaan mihinkään noista kolmesta. Tai no verotukseen voin vaikuttaa sillä, että muutan jonnekin muualle, mutta se nyt ei ole ajankohtaista muista asioista johtuen, joten otan Tanskan vuosittaisen realisoitumattomasta tuotosta verottamisen annettuna.


Mikä on markkinoiden keskituotto ja miten se vaikuttaa varallisuuteen?


Osakepoiminnassa voisin vaikuttaa riskiin aivan eri tavalla. Sen sijaan, että antautuisin ajopuuna markkinoiden keskituoton vietäväksi, sijoittamalla muutamaan yksittäiseen osakkeeseen olisinkin koskiveneen ohjaksissa hakemassa ylituottoa markkinoilta.


Tietoinen valintani sijoittaa tiettyihin osakkeisiin tarkoittaa valinnanvapauden lisäksi vastuuta tuotosta. Ja vastuun ottaminen omista tekemisistäni kaltaiselleni hyvinvointivaltiossa kasvaneelle läpipaapotulle uusavuttomuuden ruumiillistumalle olisi hirvittävä kohtalo.




Indeksisijoittamisen riskit


Indeksisijoittajana en ole valmis ottamaan korkeampaa riskiä, tuhlaamaan aikaani tai luottamaan onneeni saadakseni parempaa tuottoa. Keskituotto riittää aivan hyvin. Näiden sijaan yritän maksimoida varallisuuteni kasvun keskittymällä sijoitussumman kasvattamiseen.


Eli eli. Indeksisijoittajana pitkällä aikavälillä historiallisesti suurin riski on liittynyt volatiliteettiin eli pörssikurssien hintojen heiluntaan. Nokkelimmat pokkelimmat siellä jo huutavat, että eikös hintojen heiluminen liity kaikkeen sijoittamiseen, oli kyse indekseistä, yksittäisistä osakkeista tai asunnoista. No joo, kyllähän se näinkin on.


Eri indekseihin ympäri maailmaa sijoittamalla en usko koskaan menettäväni kaikkea sijoitettua pääomaa. Yksittäisissä osakkeissa kaiken menettäminen on mahdollista, tosin lyhyellä aikavälillä aika epätodennäköistä. Joidenkin tilastojen mukaan jopa 40 % pörssiyhtiöistä tekevät itsensä pitkällä aikavälillä arvottomiksi. Päiväkauppiaitahan tämä ei voisi vähempääkään kiinnostaa, mutta "osta-ja-unohda"-tyyliin uskovat osakepoimijat varmasti ottavat tämän(kin) riskin huomioon.


Indeksisijoittamisessa sijoitan kuitenkin koko markkinaan. Koko maailmanmarkkina on historiallisesti kasvanut keskimäärin jotain kuuden - kahdeksan prosentin vuosivauhtia. Yksittäisiä yhtiöitä sen sijaan on mennyt konkurssiin tai ne eivät ole kasvaneet odotusten mukaisesti (mitä ikinä ne odotukset ovatkaan ostohetkellä olleet). Asuntosijoittamisessa voi kohdalle sattua huono vuokralainen, vesivahinko tai veemäinen naapuri, jotka kaikki laskevat sijoituksen arvoa.


Riskienhallintaa


Koska en luota omiin sijoitustaitoihini pätkääkään, niin annan markkinoiden päättää tuotoistani. Ja samalla myös riskeistäni. Siinä vaiheessa, kun koko markkina kääntyy laskuun, ei minun auta muuta kuin pitää pää kylmänä ja odottaa korjausliikettä. Laskumarkkina on vähän kuin darra. Tiedän sen saapuvan kovan nousun jälkeen, kärsin aikani, mutta lopulta se on ohi ja pääsen palaamaan normaaliin arkeen.


Millä tavoin sinä hallitset sijoitustesi riskejä? Kuinka paljon aikaa käytät niiden analysointiin? Itse olen antautunut markkinoiden kokonaisriskin (eli systemaattisen riskin) vietäväksi. Indeksisijoittamisen kauneus piilee hajauttamisessa ja keskinkertaisuudessa. Rikastumaanhan indeksisijoittamalla en pääse, mutta pitkällä aikavälillä vaurastumista ei voi välttää. Se riittää minulle oikein hyvin.


Aiheeseen liittyvät muut postaukset:

Vedonlyöntiä sijoitustyyleistä - indeksit vs. osakepoiminta

Allokaation ytimessä - kuinka riskiä hallitaan

Ei kontrollia, ei stressiä

Tuotto, aika ja kuukausisijoitus - mihin kannattaa keskittyä?

Mitä teen, jos salkun arvo laskee 40 %?

Elämä ilman alkoholia



Muut säästämiseen ja sijoittamiseen liittyvät postaukset:
Vararaha - kuinka paljon säästöön yllättäviä menoja varten?

30.6.2020

Persoona, viestintä ja tavarat - mitä kirjahylly persoonasta?

Rakennan persoonaani ja identiteettiäni monin eri tavoin. Kotini on näkyvin osa tätä työtä. Kotona on tarkoitus viihtyä, mutta sen lisäksi sillä voin viestiä muille, kuinka haluaisin muiden ajattelevan minusta. Vaikka tiedän tämän olevan järjetöntä (en pysty millään vaikuttamaan muiden minusta tekemiin johtopäätöksiin, sikäli kun niitä harvakseltaan tehdään), niin siitä huolimatta panostan omalla tavallani kotini sisustukseen.


Kirjahyllyni on kapea, mutta laaja-alainen sekä näyttävä. En ole lukenut puoliakaan kirjahyllyni teoksista. Miksi pidän niitä esillä?


Kirjahyllyni on viestintää, jolla yritän kommunikoida kyläilijöille useita asioita. Ensinnäkin, tahdon näyttää vierailleni, kuinka olen kiinnostunut monista eri aloista. Triathlon-kirja viestii, kuinka tahdon pitää itsestäni huolta. Kasvisruokakirjani antavat ymmärtää, että olen huolissani lihansyönnistä. Seitsemän veljestä kertoo, että mamuilustani huolimatta olen loppuun asti suomalainen.


Hauskaa on, että minulla ei käy kovinkaan usein vieraita. Yleensä vieraani ovat läheisiä kavereitani. Heidän mielipiteensä minusta ei (toivottavasti) muutu, vaikka kirjahyllyssäni olisi mitä tahansa. Kuvittelen antavani muille jonkinlaisen kuvan itsestäni. Hauskinta on, että vaikka kirjat ovat esillä osaltaan kavereitani varten, on tuo kuva ainoastaan omassa päässäni ja ainoastaan itseäni varten.


Imagohylly.


Tahtoisin olla kuten kirjahyllynikin: kapea, mutta laaja-alainen ja näyttävä


Uskon kirjahyllyni olevan jonkinlainen jatko mielikuvalleni itsestäni. Tai paremminkin sille, miltä tahtoisin näyttää ja mitä tahtoisin olla.


Kirjahyllyni ei tietenkään ole olemassa vain vieraitani varten vaan kirjat ovat esillä itseäni varten. Triathlon-kirja antaa motivaatio treenaamiseen. Kasvisruokakirja muistuttaa terveellisen ruokavalion tärkeydestä. Seitsemän veljestä on... noh, Seitsemän veljestä on hyllyssä ihan imagosyistä, minulla ei tällä hetkellä pienintäkään aikomusta aloittaa sen lukemista.


Pidemmälle vietynä kirjahylly on vain osa sisustustani. Yksinkertainen sisustus yhdistettynä laadukkaisiin stereoihin kuvaa, kuinka poistan rönsyt ympäriltäni ja keskityn olennaiseen eli musiikin kuunteluun. Vähäinen tavaramäärä ei kerro minimalismista vaan mukavuudenhalusta. Yksinkertainen, toimiva ja selkeä sisustus auttaa meikämandoliinoa hallitsemaan ympäristöäni paremmin kuin jos tavaraa olisi paljon ja joka paikassa.


Vähäinen vaikutus todellisuuteen


Todellisuudessa kuvittelen kaikkien ihmisten ajattelevan ja analysoivan minua paljon enemmän kuin he todellisuudessa tekevätkään. Ja se on ihan ok.


Uskon tällaisten mielikuvien luovan henkistä turvaa. Kun kuvittelen kavereideni ajattelevan minun olevan maailman tilasta huolehtiva teräsmies, joka ei kuitenkaan ole unohtanut juuriaan, uskallan mennä erilaisiin tilanteisiin paljon paremmalla itseluottamuksella. Järjetöntä? Aivan varmasti. Toimivaa? Todellakin!


Tästä ei kuitenkaan saa tulla pakkomiellettä. Minun täytyy muistaa, kuinka tuollainen mielikuva on edelleen ainoastaan omassa päässäni. En todellakaan tahdo tietää, mitä kaverini minusta ajattelevat. Pahimmassa tapauksessa he eivät edes ajattele minua niin paljon kuin kuvittelen! Mieluummin kehitän heidän ajatuksensa minusta omassa päässäni.


Aina pitää yrittää


Minulla ei ole aavistustakaan, kuinka hyvin kirjahyllylläni välittämäni viesti menee perille. Tuskin kovin hyvin. Paljon tärkeämpää on se, mitä kuvittelen muiden kuvittelevan minusta. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri sen vuoksi) panostan siihen, miltä toivon näyttäväni muiden silmissä. Millä tavoin sinä pyrit tuomaan omaa persoonaasi esiin kavereidesi parissa? Kuinka pitkään olet tehnyt sen tietoisesti?


Uskon, etten ole ainoa, joka yrittää viestiä toivomaansa kuvaa ulkoisilla tekijöille muille ihmisille. Minulle se sattuu olemaan kirjahylly. Sen mitä olen muotiblogeista ymmärtänyt, niin todella moni tuo persoonaansa esiin pukeutumisella. Itse kiinnitän huomiota pukeutumiseeni, mutta en usko millään muotoa olevani niin näyttävä, että kukaan saisi vaatetuksestani yhtään mitään erikoista irti.


Aina pitää yrittää


Loppuun vielä lista suosikkikirjoistani. Lista on tylsä, eikä varmaankaan sovi kaikille. Tai niin ainakin haluan kuvitella. Todellisuudessa listani on niin geneerinen, että se sopii kenellä tahansa.

  • Sinuhe egyptiläinen - Mika Waltari

  • Tuomari Müller, hieno mies - Eeva Joenpelto

  • Tuntematon sotilas - Väinö Linna (vain intissä luettuna)

  • Amerikan Psyko - Bret Easton Ellis

  • Taru sormusten herrasta - J.R.R. Tolkien

  • Miten saat menestystä, ystäviä ja vaikutusvaltaa - Dale Carnegie

  • Puhdistus - Sofi Oksanen (kerran olen lukenut, aivan hirveä kirja, toista kertaa en lue)

  • Monte-Criston kreivi - Alexandre Dumas vanhempi


Aiheeseen liittyvät muut postaukset: