3.12.2019

Miten en sijoita - kolme kohdetta sijoitustyylini ulkopuolella

Joskus minusta tuntuu, että se mitä jätän tekemättä on lähes yhtä tärkeää kuin se, mitä teen. Mindfulnessissakin pyritään keskittymään kerrallaan yhteen asiaan. Sijoittamisessa on mielestäni vaikea löytää yhtä ainoaa asiaa, johon minun pitäisi keskittyä. Joka tapauksessa koen tärkeäksi rajata osa sijoitusuniversumista oman tyylini ulkopuolelle.

Legendan mukaan Warren Buffett (suursijoittaja ja yksi maailman rikkaimmista ihmisistä) neuvoi lentäjäänsä (!) tekemään priorisointilistansa seuraavalla tavalla (tämä on lyhyt versio, interwebsistä löytyy lukematon määrä tekstejä, joissa kerrotaan koko tarina):

  1. Kirjoita 25 tärkeintä tavoitettasi
  2. Valitse niistä 5 tärkeintä
  3. Keskity välttelemään 20 muuta tavoitetta hinnalla millä hyvänsä

Eli tarinan opetus näin rautalangasta vääntäen on, että tärkeiden asioiden saavuttamiseksi pitää rajata häiriötekijät pois. Tai näin meikämandoliino tarinan ymmärtää.

Itse olen pyrkinyt eliminoimaan sijoitussuunnitelmastani pois kaiken ylimääräisen. Keskityn vain pieneen osaan sijoitustuotteita. Painan menemään kuin ruuna mökkitiellä: laput silmien sivuilla niin että ympäristön häiriötekijät eivät keskeytä pääasiaa eli tiellä pysymistä (olen näytellyt eskarissa hevosta, joten TIEDÄN mistä puhun).

Eli eli, sijoitan niin tylsästi kuin vain sijoittaa voi. Ostan kuukausittain samalla summalla ennalta määriteltyjä eri indekseihin sijoittavia ETF:iä Tanskan Nordnetin kautta. Edellisellä kerralla ostin jenkkimarkkinaa kuvaavaa S&P500:ta, korkoja ja raaka-aineita. Ei siis mitään ihmeellistä.

Nyt kun kaikki tietävät, minkä "joukkueen" olen valinnut, on minun helpompi kertoa niistä sijoitustavoista, joita koitan vältellä viimeiseen asti.


Otanta osake- ja korkosijoituksistani. Maantieteellisessä hajautuksessa Pohjois-Amerikan osuus on mielestäni liian pieni ja Japanin osuus liian suuri.

Näin en sijoita

1. Asuntosijoittaminen

En ymmärrä, miksi asuntojen omistamisesta ja niiden eteenpäin vuokraamisesta puhutaan sijoittamisena. Minusta oikeampi termi olisi asuntoyrittäminen. Käsittääkseni asunnon omistaja myy asumista vuokralaiselleen ennalta sovittuun hintaan. Itse lasken tämän enemmän palveluyrittämiseksi kuin sijoittamiseksi (kuulen kuinka siellä jo ensimmäinen vastarannan kiiski kihisee raivosta, kuinka taas halon hiuksia ja kikkailen semantiikalla, mutta se kihinä sallittakoon itse kullekin).

No joo, peruslaiskana en jaksa tehdä kotitöitä, joita kannattava asuntosijoittaminen vaatii. Pitää löytää oikea kohde, neuvotella rahoitus (ainakin meikän karkkirahoilla), hankkia sopiva vuokralainen, remontoida kämppää, potkia huono vuokralainen ulos, hankkia uusi vuokralainen, taistella yhtiökokouksissa ja valvoa yöt miettien, kuinka kämpässä kaikki menee häneksi.

Se, mitä asuntosijoittajia tunnen, niin käsittääkseni he nauttivat joka ainoasta edellä kuvatusta osasta (no ei ehkä huonosta vuokralaisesta ja siitä eteenpäin, mulla taisi lähteä vähän mielikuvitus laukalle). Joka tapauksessa, asuntosijoittaminen vaatii enemmän tai vähemmän aktiivisuutta.

Omalla kohdallani eniten kuitenkin hirvittää laittaa iso läjä (velkavivutettua) rahaa kiinni muutamaan neliöön ja parhaassa tapauksessa muutamaan kaupunkiin. Koen tämän sellaiseksi riskiksi, jota en ole valmis ottamaan.

2. Suorat osakesijoitukset

Tunnustan heti alkuun, että minulla on tällä hetkellä muutama suora osakesijoitus, mutta menemättä yksityiskohtiin olen hankkinut ne sellaisissa tilanteissa, joissa niitä ei ole tarvinnut ostaa suoraan pörssistä (esim. työpaikan osakkeita hankin henkilöstöannissa roimalla alennuksella).

Osakemarkkinoiden pitkän aikavälin keskituotto pyörii jossain seitsemän ja kymmenen prosentin välimaastossa (riippuen vähän keneltä kysytään ja miten kehitystä mitataan, millä markkinalla toimitaan ja millaista aikajaksoa mitataan sekä varmasti monesta muustakin tekijästä, joita nyt en keksi tähän listata).

Hendrik Bessembinderin tutkimuksen mukaan yli puolet julkisesti noteraatuista osakkeista on tuottanut huonommin kuin riskittömänä pidetty Jenkkien kuukauden mittainen valtion velkasitoumus. Lisäksi vain neljä prosenttia kaikista osakkeista tuotti käytännössä kaiken kasvun Jenkkimarkkinoilla vuosien 1926 ja 2016 välillä.

Koska olen liikkeellä pitkällä aikavälillä, niin en luota, että harrastelijana onnistuisin arvaamaan tai analysoimaan, mitkä noin 5 firmaa Helsingin pörssissä onnistuvat lisäämään arvoa reippaasti yli pörssin keskituoton (olettaen tietysti, että edellä mainittu tutkimustulos pätee myös kotimaan pörssiin).

3. Päiväkauppa (tai treidaaminen, kuten "jengi" sanoo)

Osakkeiden tai muiden rahoitusinstrumenttien päivänsisäinen veivaaminen tuntuu itselle aika raskaalta. Teknisen analyysin tai muun metodin perusteella tehtävät pikaiset kaupat vaatinee aikamoista keskittymistä ja tarkkaavaisuutta. Treidaamisen vaatima itsekuri vaikuttaa allekirjoittaneelle vaativalta.

Kaikesta huolimatta en voi kieltää, etteikö treidaamisen kokeileminen kiinnostaisi. Kaiken järjen mukaan minun ei pitäisi pystyä tekemään sitä kannattavasti. Miksi? Ensinnäkin, haluaisin vain kokeilla treidaamista. Pelkkä kokeilu vaatisi vapaa-aikaa eli esimerkiksi kesä- tai talviloma pitäisi käyttää osakkeiden tai muiden rahoitusinstrumenttien veivaamiseen. Toiseksi, käsittääkseni treidaaminen on taito siinä missä kitaransoitto, ruoanlaitto tai luistelu. Mitään näistä taidoista ei aikuinen opi kesäloman aikana, ei ainakaan niin, että taidot riittävät tienaamiseen.

Kaikki kukat saavat kukkia

Vaikken harrastakaan asuntosijoittamista, osakepoimintaa tai päiväkauppaa, tarkoituksenani ei ole dissata yhtäkään näistä sijoitustyyleistä. Eri tyylejä voi verrata urheilujoukkueen kannattamiseen. Itse olen jääpalloseura Länsirajan konkareiden (LRK) kannattaja. Se, että kannatan LRK:ta ei tietenkään tarkoita, että kaikki Lappeenrannan Veiterän tai Porvoon Akilleen kannattajat olisivat väärässä. Pääasia on, että jokainen meistä seuraa jääpalloa ja sijoittaa.

Mitä jääpalloseuraa sinä kannatat? Entä minkä sijoitustyylin koet omaksesi? Vai sijoitatko monella eri tyylillä? Niin ihanaa kuin olisikin saarnata indeksisijoittamisen ilosanomaa toitottamalla, että "tämä on AINOA OIKEA TAPA vaurastua", niin en pysty siihen (vielä...). Kaikki edellä mainitut sijoittamistavat tuottavat varmuudella vaurautta ympäri maailman. Jätän mielelläni nämä tuotot muiden kerättäviksi.

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:

26.11.2019

Politiikkaa penkkiurheiluna

Politiikka on kuin yleisurheilun seitsen- tai kymmenottelu. Ottelussa menestyäkseen ei tarvitse olla maailman paras missään yksittäisessä lajissa, mutta yksikin heikko osa-alue voi sulkea tien onnistumiselta. Jokaisen mokan jälkeen kilpakumppanit kasvattavat etumatkaa. Jossain vaiheessa pärjääminen ei ole enää omissa käsissä vaan vaatii muiden epäonnistumista.

Tanskan kielikurssin moduulitesteihin kuuluu suullisia kokeita. Yleensä testiin saa itse valita kolme aihetta, joista tenttaajat valitsevat yhden, josta täytyy pitää muutaman minuutin suullinen esitelmä. Esitelmän päätteeksi tenttaajat kysyvät vielä muutaman kysymyksen valitusta aiheesta. Tämän jälkeen tenttaajat pitävät muutaman minuutin palaverin suljettujen ovien takana ja antavat oppilaalle palautteen ja arvosanan välittömästi.

Valitsin valtion budjetin yhdeksi aiheeksi moduulitestiini ja pääsin kuin pääsinkin kertomaan faktoja tenttaajille. Toinen oli oma opettajani ja toinen minulle tuntematon sensori. Kerroin budjetin pääpiirteittäin ja vastasin muutamaan kysymykseen (pääpaino EI OLLUT budjetin tuntemisessa vaan tanskan kielen hallinnassa).

Poistuin tenttihuoneesta, tenttaajat keskustelivat hetken aikaa arvosanastani ja lopulta minut kutsuttiin takaisin. Sensori kertoi palautteen tanskaksi.

- Läpi meni ja saat täydet pisteet, MUTTA, sensori aloitti.
- ...sanoit yhdessä vaiheessa, että "kaikki pohjoismaalaiset eduskuntapuolueet ovat käytännössä sosialidemokraattisia puolueita". Eihän se pidä paikkansa! sensori jatkoi.
- Älä nyt viitsi, tiedät hyvin itsekin, ettei puolueiden välillä ole mitään merkittäviä eroja, jatkoin sensorin hiillostamista, kun kerran olin selvästi päässyt ihon alle.
- Uudet populistipuolueet, kuten Tanskan kansanpuolue, ruotsidemokraatit tai Suomen perussuomalaiset eivät todellakaan ole sosialidemokraattisia, sensori sanoi.
- Okei, sen verran voin tulla vastaan, että ruotsidemokraatit eivät lähtökohtaisesti ole demareita, myönnyin sensorille.

Järkevän keskustelun ja parempien argumenttien puute johtui lähinnä kielitaidostani. Ja lapsellisuudestani. Kun huomasin, että tyyppi selvästi ärsyyntyi, en malttanut olla laittamatta lisää puita uuniin. Toisessa tilanteessa olisin voinutkin keskustella avarakatseisemmin pohjoismaalaisten puolueiden eroista, sillä pelkästään Tanskan ja Suomen demarit eroavat toisistaan esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan osalta. Mutta ei siitä sen enempää.


Oulun yliopiston avajaisissa 2010 (muistaakseni) valmistautumassa puheeseen.

Tehty ja nähty

Tein politiikkaa opiskeluaikana. Aloitin kevyesti ainejärjestöni hallituksen varajäsenenä. Kun olin kerrankin päässyt kokeilemaan järjestötoimintaa, en päässyt siitä irti moneen vuoteen. En HALUNNUT päästä irti. Tahdoin lisää. Päädyin ainejärjestön kautta ylioppilaskunnan toimintaan ja lopulta hallituksen puheenjohtajaksi.

En missään vaiheessa ottanut puoluekirjaa. Vaikka politiikan kiemuroissa piehtaroiminen kiinnostikin, en kokenut minkään puolueen sanomaa itselleni läheiseksi. Kuvittelin kai olevani niin erikoinen, etten mahtuisi minkään puolueen raameihin. Tämähän oli luonnollisesti täysin järjetön ajatus: suomalaisissa puolueissa katto on korkealla ja seinät leveällä, joten harvoin ketään jätetään toiminnan ulkopuolelle.

Muutama vuosi ylioppilaspolitiikassa kävi raskaaksi. Loppuvaiheessa tajusin, ettei politiikka ole minua varten. Koin, että riitelin jatkuvasti jonkun porukan kanssa. Niin kiinnostavaa kuin tämä alussa olikin, alkoi se pidemmän päälle tuntua raskaalta. 

Tai rehellisesti sanottuna: minä koin politiikan teon raskaaksi. Ja jos se tuntui raskaalta jo ylioppilas- ja yliopistopiireissä, miltä se olisikaan tuntunut kunta- tai valtiotasolla.

Politiikkaa penkkiurheiluna

Vaikka jätin politiikan tekemisen muille, en missään vaiheessa lopettanut politiikan seuraamista. Olen missannut muutaman Ylen Ykkösaamun koko sinä aikana, kun ohjelmaa on tuotettu. A-Studiota ja A-Talkia seuraan vähintäänkin kuukausittain.

Politiikassa minua kiehtoo tarinat ja pelot päätösten takana. Vaikka olenkin filosofialtani stoalainen, löydän itsestäni välillä kyynisen puolen. Onko poliitikko oikeasti sanomansa takana vai ajaako puolueen ohjelma sanomaan jotain tiettyä? Sanooko poliitikko sanomansa sen vuoksi, että hän toivoo saavansa lisää äänestäjiä tai pelkääkö hän, että sanomatta jättäminen voi viedä äänestäjiä?

Keskityn poliittisessa "analyysissäni" lillukanvarsiin. Selviäisin helpommalla, jos vain keskittyisin poliittisiin päätöksiin ilman että miettisin pääni puhki motiiveja ja taustoja. Mutta kuten hyvään harrastuksen olennaisesti kuuluu, sen harrastamisella ei tarvitse olla mitään tekemistä järjen kanssa.

Voin hyvin viihdyttää itseäni miettimällä erilaisia skenaarioita, miten joku poliitikko on sattunut antamaan jonkin yhdentekevän lausunnon iltapäivälehdelle. Äänestämiseeni nämä seikat eivät vaikuta. Tai niin ainakin uskottelen itselleni.


Toisin kuin minulla, monen poliitikon ura on alkanut SYL:n liittokokouksesta.

Yhteisten asioiden hoitaminen on tärkeää

Arvostan suuresti jokaista, joka jaksaa lähteä mukaan politiikkaan (tai alkaa harrastaa seitsen- tai kymmenottelua). "Kaikki pohjoismaalaiset puolueet ovat sosialidemokraattisia" oli helppo heitto rajatulla kielitaidolla. Kaikesta huolimatta toivon politiikkaan enemmän erilaisia ja selkeitä mielipiteitä. Ymmärrän tietysti, että monet asiat pitää selvittää ja valmistella huolella ennen kuin niistä voidaan tehdä päätöksiä. Olen kuitenkin hiukan pettynyt joka vaaleissa toistettuun arvokeskusteluun ja sen puutteeseen.

Kun en ole mukana tekemässä politiikkaa, voin helposti huudella kisakatsomosta "lisää arvokeskustelua!"-tyylisiä kommentteja. Se onkin oikeuteni, mutta minun on turha vaatia muutosta, jos en ole itse tosissaan yrittämässä tehdä sitä. Valittamiseni jää tuuleen huuteluksi (tai tässä tilanteessa netissä nimimerkin takaa valittamiseksi).

Mitä sinä seuraat politiikassa? Koetko, että poliittinen keskustelu on sellaista, että jaksat kiinnostua siitä? Itse olen todella kiinnostunut, enkä meinaa malttaa odottaa seuraavia vaaleja. En odota, että suomalaisessa päätöksenteossa juuri mikään muuttuu vaalien seurauksena, mutta keskustelut ja väittelyt ovat aina mielenkiintoisia.

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:

19.11.2019

Ei kontrollia, ei stressiä - kuinka antaa asioiden vain olla

Huomaan liian usein hermostuvani asioista, joihin en voi itse vaikuttaa. Stoalaisena tiedän tämän olevan typerää. Kuitenkin, kun "käyrä" alkaa kohota, on todella vaikea muistaa seurata Senecan, Marcus Aureliuksen tai Epiktetuksen ohjeita. Mitä enemmän kilometrejä saan mittariini, sitä harvemmin annan hallintani ulkopuolella olevien asioiden vaikuttaa mieleni tilaan.

Kun muuttoni Tanskaan alkoi varmistua, otin selvää tulevasta asuinmaastani. Skippasin suosiolla kulttuuriin liittyvät kohdat (kuten hyggeilyt, Janten lain ja käsipallon) ja keskityin suoraan itseeni liittyviin tekijöihin. Yksi niistä oli sijoituksiin liittyvä verotus.

Suomessa pääomatuloveroa maksetaan voitosta siinä vaiheessa, kun esimerkiksi osake tai rahasto-osuus myydään. Sijoitus voi kasvaa ja tuottaa laskennallista voittoa vuosikausia, mutta vero vasta siinä vaiheessa, kun sijoitus muutetaan käteiseksi. Luulin tämän olevan yleinen (tai ainakin yhteispohjoismaalainen) käytäntö, mutta erehdyin pahemman kerran.

Tanskan pääomatuloveroon liittyy kaikenlaisia kommervenkkejä, mutta pääasiassa vero lasketaan vuosittain myös realisoimattomasta voitosta. Maksan sijoitusteni tuotoista veroa vuosittain, aivan sama realisoinko sijoitukset vai en.

Samoin voin vähentää mahdolliset toteutumattomat laskennalliset tappiot vuosittaisessa verotuksessa. Kun pörssikurssit tippuivat vuoden 2018 lopulla, pystyin vähentämään nämä "tappiot" saman vuoden verotuksessa vaikka en ollut myynyt yhtään omistustani. Muina vuosina olin toki samalla periaatteella maksanut veroa "voitoistani".

Kun tajusin Tanskan veromalin, pudistelin päätäni hetken ja jatkoin eteenpäin.


Verotuksestani(kin) päätetään Christansborgissa eli folketingetissä eli kansankäräjillä eli Tanskan parlamentissa.

Kontrollin ulkopuolella

Vaikka petyinkin Tanskan pääomatuloverolakiin, en omaksi yllätyksekseni jäänyt märehtimään kohtaamaani suurta vääryyttä. Oli onni onnettomuudessa, että uuteen maahan muuttaessa täytyi huolehtia "muutamasta" muustakin asiasta. Minulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa jäädä piehtaroimaan ja pahoittamaan mieltäni itselleni epäedullisesta verotuksesta.

Stoalaisena yritän olla stressaamatta ja huolehtimatta asioista, joihin en voi vaikuttaa. Tai joihin voin vaikuttaa, mutta en halua vaikuttaa, koska vaihtoehtoiskustannus olisi liian suuri.

Minun on turha valittaa Tanskan verotuksesta, koska pystyisin vaikuttamaan siihen siten, että muuttaisin johonkin toiseen maahan. Voin kuvitella, että muiden asioiden pysyessä muuttumattomina (tai ceteris paribus, kuten yliopistossa opetettiin, mutta toisaalta siellä opetettiin myös, ettei keskuspankkien ohjauskorko voi painua negatiiviseksi, joten se niistä opetuksista) verotus on kontrollissani.

Tässä vaihessa Oikea Elämä ottaa minua rinnuksista kiinni ja vetelee huolella ympäri korviani huutaen: "Elämää EI VOI suunnitella yhden asian kantilta niin, että “muut asiat” pysyvät muuttumattomina, kasva hyvä mies jo aikuiseksi!"

Pääomatuloverotus ei ole tällä hetkellä prioriteettilistani kärjessä. En ole valmis hyväksymään toiseen maahan muuttamiseen liityviä vaihtoehtoiskustannuksia vain saadakseni suotuisamman veroaseman. Ja pakko kehua myös Tanskan verottajan asiakaspalvelua vaikka välillä englannin sijaan joudunkin puhumaan tanskaa.


Lisää Tanskaa Marmorikirkosta katsottuna. Edessä oikealla on kuningattaren palatsi. Taaempana oikealla on oopperatalo. Takana keskellä näkyy Refsaleøen, jossa järjestetään Copenhell. Tarkkasilmäisimmät näkee vasemmalla Mærskin pääkonttorin ja kukaan ei näe pientä merenneitoa.

Helpommin sanottu kuin tehty

Valittaminen sellaisista asioista, joihin minulla ei ole kontrollia vie aivan liian paljon energiaa. Kontrollin puutteesta valittaminen on kaikki pois sellaisista asioista, joihin voin vaikuttaa. Sijoitusteni verotuksesta nillittämisen sijaan voin keskittyä muihin seikkoihin, jotka vaikuttavat sijoitusteni tuottoihin. Näitä ovat muun muassa kulut, kuukausittain sijoittamani summa ja sijoituskohteet.

Pyrin tunnistamaan kontrollipiirini rajoitukset myös arkielämässä. Viime aikoina olen keskittynyt tiedostamaan omat reaktioni. En pysty kontrolloimaan tunteitani, mutta pystyn vaikuttamaan miten reagoin eri tilanteissa. Vaikka minua kuinka harmittaisi jokin asia, ei se anna minulle oikeutta äksyillä muille.

Samoin en myöskään pysty vaikuttamaan muiden ihmisten reaktioihin. Jos koen toimineeni oikein tai ainakin parhaalla mahdollisella tavalla, on toisten ihmisten reaktiot kontrollini ulkopuolella. Jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi kuitenkin tajuta, ettei tämä tietenkään tarkoita sitä, että voin tehdä ihan mitä sattuu muille ihmisille ja heidän loukkaantuessa todeta, ettei heidän reaktionsa kuulu minulle. On päivänselvää, että minulla on vastuu omista tekemisistäni ja tekemättäjättämisistäni.

Stressaatko tai valitatko sinä sellaisista asioista, joihin et voi vaikuttaa? Miten sinä määrität ne seikat, jotka ovat kontrollisi ulkopuolella? Itse en esimerkiksi voi ymmärtää jatkuvaa sään päivittelyä, koska en voi vaikuttaa siihen, millainen keli ulkona on. Mutta tämä taitaa olla vain minun ongelma, sillä säästä puhuminen liittynee enemmän sosiaaliseen tilanteeseen kuin varsinaiseen ajatukseen kontrollista. Noh, pyrin kehittämään sosiaalisia taitojani jatkuvasti, enkä enää ihmettele yhtä voimakkaasti jatkuvaa sään analysointia ja voivottelua.

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Holhousvaltiosta
Säännöt säästämiseen
Antaa menneiden olla
Kielen opiskelusta

Muut säästämiseen ja sijoittamiseen liittyvät postaukset:
Mitä yhteistä on sijoittamisella ja ruokavaliolla?
Säästämistä ei kannata ajatella maratonina vaan maratonille treenaamisena
Mitä teen, jos salkun arvo laskee 40 %?
Epäröitkö säästämisen aloittamista? Kolme vastausta aloituskynnyksen madaltamiseksi
Miten pinnallisuudesta voi hyötyä taloudellisesti - esimerkki aloittelijoille
Kuinka paljon on riittävästi?
Mistä tunnistaa omat rajansa? - Case sijoittaminen
Miten tavoite eroaa unelmasta?
Mikset maksa itsellesi palkkaa?
Rikkaan elämän salaisuus Ramit Sethin mukaan
4 asiaa, jotka yhdistävät liikuntaa ja säästämistä
Miksi sijoitin Tornion Panimoon?
Kestäisikö pääni taloudellista riippumattomuuta?

Muut Tanskaan liittyvät postaukset:
4 ikonista juoksureittiä Kööpenhaminassa