16.4.2019

Miksi sijoitin Tornion Panimoon?

Pörssin ulkopuolisiin listaamattomiin yrityksiin sijoittamista pidetään yleisesti riskisempänä kuin sijoittamista pörssiin listattuihin yhtiöihin. Tämä johtuu muun muassa siitä, että listaamattomilla yrityksillä ei ole samanlaista tiedonantovelvollisuutta kuin julkisesti noteeratuilla yrityksillä. Suurempi riski tarkoittaa myös suurempaa tuotto-odotusta. Kun sijoitin Tornion Panimon emoyhtiö Sangeniin, sijoituspäätökseeni liittyi muutakin kuin tasainen tuotto-odotus.

Kaiken sijoittamisen lähtökohtana on vaurastuminen. Ei ole mitään järkeä sijoittaa yhteenkään yritykseen, jos tavoitteena ei ole tuoton saaminen pääomalle. Sekä sijoittamiseen että yritystoimintaan kuuluu riski sijoitetun pääoman pienenemisestä tai häviämisestä, mutta kumpikaan näistä ei voi koskaan olla tavoite.

Sijoitin kesällä 2016 Tornion Panimon emoyhtiö Sangenin joukkorahoitukseen. Kuten pidempään blogiani seuranneet tietävät, tällainen sijoitus soti kaikkia säästämissääntöjäni (ajallinen, maantieteellinen ja varallisuusluokittainen hajautus) vastaan. Miksi toimin vastoin omia sääntöjäni?


North Arctic Lager on suosikkini.

Muutakin kuin rahallinen sijoitus

Sijoitan indekseihin, koska haluan jättää tunteet sivuun matkallani vaurastumiseen. Indeksisijoittaminen on pitkäjänteistä ja tylsää, vähän kuten elämänikin (toivottavasti). Kun aikani, mielenkiintoni ja osaamiseni eivät riitä syvälliseen yritysanalyysin, jätän vaurastumiseni markkinatuoton armoille. Historiallisesti tarkasteltuna tämä on ollut varma tie vaurastumiseen.

Ei pidä ymmärtää väärin, odotan Tornion Panimolta tulosta ja tuottoa sijoittamalleni pääomalle. Osa kavereistani oli (ja ovat varmaan edelleen) skeptisiä sijoituksestani. En voi heitä moittia siitä. Itselläni on samanlaisia ajatuksia heidän sijoituksistaan. Ymmärrän hyvin riskit. Panimon perustaminen noin 50 000 asukkaan talousalueelle ei ole lähellekään yhtä varma sijoitus kuin mitä esimerkiksi sosiaaliseksi opiskelu on opiskelijoille.

Tuotto-odotuksen lisäksi minulla oli kolme pääsyytä sijoittaa Tornion Panimoon: tuote, sijainti ja brändi.

Nämä ovat puhtaasti henkilökohtaisia näkemyksiä ja tiedostan, että vastaavanlaisia perusteita voi käyttää minkä tahansa hankinnan pohjana, oli kyse sitten sijoituksesta tai puhtaasta kuluttamisesta. Jos sijoitukseni meneekin mönkään, voin ajatella nauttineeni jännityksestä. Tällä ei ole mitään tekemistä järkevän vaurastumisen kanssa. Tämä on puhtaasti henkilökohtaista.


Jos minun pitäisi valita autiolle saarelle vain yksi olut-tyyppi, valitsisin lagerin.

1. Olut

Vaikka tykkäänkin maistella (ja joskus jopa juoda) erilaisia alkoholeja, olen aina ollut ja tulen aina olemaan olutmies. Olut on käsinkosketeltava ja ymmärrettävä tuote. Tiedän, miten olut vaikuttaa minuun, koska tutustuin siihen koko opiskelijaelämäni ajan (ja hiukan myös sen jälkeen).

Olut on universaali tuote ja siitä pystyy keskustelemaan ympäri maailman. Jopa niiden kanssa, jotka eivät pidä oluesta! Lähes kaikilla on jonkinlainen suhde olueen. Suhde ei välttämättä ole hyvä, mutta mielipiteitä riittää.

En osaa selittää millään järkevillä kriteereillä, miksi koen panimoon sijoittamisen siistiksi. Enkä haluakaan. Tämä on minun oma juttuni.


Matkalla mökille.

2. Kotikaupunki


En maksa enää veroja tai muitakaan maksuja Suomeen, Lappiin tai Tornioon, joten sijoitus panimoon on edes jonkinlainen pieni ele yrittää olla mukana vanhan kotikaupungin kehittämisessä. Uudelleenkäynnistetyn panimon saama julkisuus on omiaan nostamaan positiivista paikallisidentiteettiä.

Mutu-pohjalta voisin väittää, että positiivinen vire vaikuttaa myös alueen muihin yrityksiin. Ei aina välttämättä suoraan rahallisesti, mutta henkisesti ainakin. Tornio on tunnettu kolmesta elinkeinosta: teräksestä, sukista ja oluesta. Teräs ei ole maailman mediaseksikkäin tuote ja sen matka Torniosta kuluttajatuotteeksi on suhteellisen pitkä. Sukkatehdas on lopetettu enkä jaksa uskoa, että teollinen tekstiilin valmistus palaa Lappiin. Onneksi olut virtaa jälleen.

3. Hieno brändi

Tornion Panimo käyttää markkinoinnissa paikallisuutta ja historiaa myynnin vipuvartena ja se on ollut hienoa seurattavaa. Yötöntä yötä, vapaan virran vettä ja kaamosta käyttävät toki monet muutkin brändiensä rakentamisessa. Siitä huolimatta ajattelen, että nämä eivät ole vielä loppuun kaluttuja.

Ja se mikä tekee Tornion Panimon brändien rakentamisesta vielä mielenkiintoisempaa, on se tyyli, jolla näitä tuodaan esille. Arvostan strategiaa, jolla Tornion Panimo rakentaa sekä yrityksen että eri tuoteperheiden brändejä.

Sijoituksen tiedostaminen

Tunnustan, etten seurannut Tornion Panimon sijoituksessani sääntöjäni. Koen, että tämän sijoitukseni ei tarvinnutkaan mukailla järkiperäistä vaurastumissuunnitelmaani. Eläkkeeni ei ole kiinni Sangenin osakkeissa.

Oletko koskaan sijoittanut tiedostaen tunteella? Itse en usko jatkossa sijoittavani tunteideni perusteella mihinkään muuhun kuin Tornion Panimoon. Mutta toisaalta, mistäpä sen tietää. Ehkä joku päättääkin alkaa valmistaa sukkia Torniossa, ja allekirjoittanut on jälleen tyrkyttämässä vähäisiä rahojaan uuden kasvutarinan rahoittamiseksi. Tällä hetkellä minusta kuitenkin tuntuu siltä, että nykyinen panostukseni Tornion Panimoon tuo sijoituselämääni aivan riittävästi jännitystä ja innostusta.

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Säännöt säästämiseen
Matkalla sosiaaliseksi
Toisen osaamisen arvostaminen

9.4.2019

Holhousvaltiosta

Hyvinvointivaltiota syytetään usein liiasta holhoamisesta. Suosituksia ja erityisesti rajoituksia riittää, joidenkin mielestä enemmän kuin tarpeeksi. Valtion syyttäminen on mielestäni lapsellista, sillä mielestäni se antaa riittävät raamit hyvin moneen tekemiseen.

Juhlin "jonkin verran" ensimmäisenä keväänä Tanskaan muuton jälkeen. Tietyt asiat baareissa muistuttivat ajasta, jolloin aloin itse käydä ensimmäisiä kertoja radalla. Musiikki soi liian lujaa, sisällä poltettiin tupakkaa ja kengänpohjat tarttuivat eri alkoholeilla marinoituun tanssilattiaan.

Muistan, kuinka eräänä yönä seisoin tanssilattian reunalla puoliksi juotu ja väljähtänyt olut kädessäni. Väsy alkoi painaa. Mietin kotiinlähtöä. Vilkaisin kelloa. Kello oli puoli kuusi aamulla. PUOLI KUUSI! 5.30. AM. "MITÄ IHMETTÄ MINÄ TEEN TÄÄLLÄ TÄHÄN AIKAAN?!?!?"

Järkytyin. Ensimmäinen reaktioni oli, että minun ei todellakaan pitäisi enää tähän aikaan olla baarissa. Minun olisi jo muutama tunti aiemmin pitänyt olla nukkumassa ja odottamassa darraisen sumuista sunnuntaiaamua.

Näin ei olisi koskaan käynyt Suomessa. Lempikapakassani Bar Loosessa alkoholinmyynti olisi loppunut jo puoli neljältä. Portsarit olisivat viimeistään neljältä hätyytelleet minut ulos lampsimaan kotiini. Ja se olisi ollut hyvä juttu.

Näin ei kuitenkaan ollut Tanskassa. Jostain täysin käsittämättömästä syystä Tanskan lainsäädännöstä ei löydy pykälää, joka pyrkisi suojelemaan minua itseltäni.

Onko niin, että minun pitäisi ottaa vastuu omasta humalaisesta ajankäytöstäni? Anteeksi vaan, mutta Suomen valtio on kasvattanut minut niin, että baari ottaa vastuun siitä, mihin aikaan viimeistään poistun kotiini.


Bar Loosessa oli hyvä meininki Saimaankin keikalla.

Pahoinvoinnista hyvinvointiin

Muutama vuosi opiskeluiden jälkeen aloin miettiä, miten hampaani voivat. Ihmettelin, kun kukaan ei ollut muistuttanut hammastarkastuksesta.

Miten olisin voinut tajuta itse varata ajan hammastarkastukseen? Ylioppilaskirjoituksiin saakka kouluterveydenhuolto huolehti hampaitteni tarkastuksesta ja hoidosta. Sen jälkeen puolustusvoimat huolehti korpisoturivarusmiehen purukaluston kuntoon puoleksi vuodeksi. Yliopistossa ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö piti huolta, että hampaani tarkistettiin ja viisaudenhammas poistettiin.

Työelämässä olinkin yhtäkkiä tyhjän päällä. Niin vastenmieliseltä kuin se kuulostaakin, jouduin ottamaan puhelimen käteeni ja itse soittamaan ajan hammastarkastukseen. Soitin tammikuun lopulla ja sain ajan jo heinäkuun puoliväliin.

Ehdollistumisesta

Olen ehdollistunut todella monessa asiassa siihen, että joku muu huolehtii minusta. Tietyt asiat tuntuvat olevan jonkun muun vastuulla.

Erinäköisten tutkimusten mukaan buffetruokaloiden pitäisi tarjota minulle pienempi lautanen, jotten liho vaikka tiedän, että ylimääräinen ruoka jää lanteille. Tupakka-askeihin pitää laittaa järkyttäviä keuhkosyöpäkuvia etten polttaisi vaikka tupakan vaaroista on puhuttu pitkin peruskoulua. Nopeusrajoituksia lasketaan talvella, jotten ajaisi joulukuun iltaliukkailla yhtä lujaa kuin kesäkuun yöttömässä yössä.

Vastaavia esimerkkejä löytyy varmasti vaikka kuinka paljon. Valtion syyttäminen on helppoa ja syyllistyn siihen useammin kuin kehtaan myöntää. Minun pitäisi katsoa peiliin. Hyvinvointivaltiossa kansalaiset ovat ulkoistaneet suuren osan hyvinvoinnista huolehtimisestaan valtiolle ja kunnille. Emme kansakuntana usko, että voisimme yksilöinä kantaa vastuumme itsestämme.

Allekirjoitan ulkoistamisen hyödyt. Elämäni on paljon helpompaa, kun joku kertoo, koska, miten ja mitä minun pitää tehdä (tai jättää tekemättä). En koe hyvinvointivaltion juurikaan rajoittavan hyvinvointiani.

Alan syyttää valtiota onnellisuuteni rajoittamisesta siinä vaiheessa, kun opin nukkumaan riittävästi, liikkumaan säännöllisesti ja huolehtimaan riittävän usein sosiaalisista suhteista.

Jatkossa koitan kantaa enemmän vastuuta tekemisistäni ja syyttää vähemmän muita (kuten valtiota) epäonnistumistani.

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:  
Lihavasta laihaksi
Matkalla sosiaaliseksi

2.4.2019

3 askelta oman elämän haltuun ottamiseksi

Elämän ei pidä antaa vaan lipua ohitse. Voimme itse vaikuttaa reaktioihimme, ajankäyttöömme ja arvojemme mukaiseen toimintaan olemalla tietoisia omista tekemisistämme. Vaikka sattumalla onkin suurempi valta elämässä kuin moni meistä uskaltaa tunnustaa, on kuitenkin asioita, joilla voimme ottaa elämämme osittain haltuumme.

Pelkäsin pitkään itsetuntemusta. Mitä vanhemmaksi tulin, sitä pelottavammaksi tuo sana muuttui. Olen tehnyt samoja asioita samalla tavalla vuosien ajan sen kummemmin ajattelematta. Mitä jos käyttäytymiseni on perustunut oletukseen, että näin vain pitää tehdä? Tai entä jos olenkin tehnyt asioita vain sen takia, että joku on odottanut minun tekevän asioita tietyllä tavalla? Eniten pelkäsin, että joudun myöntämään virheeni, etten pidäkään niistä asioista, joista kuvittelin pitäväni.


"Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku." 
- J. K. Paasikivi, Suomen seitsemäs tasavallan presidentti

Päätin ottaa lusikan kauniiseen (?) käteeni ja pohtia, miten pystyn elämään itseni kanssa mahdollisimman helposti. Nykyään keskityn kolmeen pointtiin: reagoimiseen, ajankäyttöön ja arvoihin.

1. Älä reagoi vaan tiedosta

Tunteeni ja mielialani ottavat vallan käytöksestäni useammin kuin kehtaan myöntää. Kun olen väsynyt, stressaantunut ja/tai muuten vain ärsyyntynyt, saatan helposti tiuskia kavereilleni. Tai saatan päteä jossain yhdentekevässä asiassa, koska kuvittelen tulevani sen jälkeen paremmalle tuulelle.

Parhaimmillaan  äksyilen jostain mielenpäällä olevasta asiasta kaverilleni vaikkei hänellä olisi mitään tekemistä koko asian kanssa. Minua hävettää joka kerta, kun huomaan jälkikäteen käyttäytyneeni kuin idiootti. Paha mieleni nousee toiseen potenssiin ja tuskin kavereillanikaan on enää hauskaa.

Ärsyyntymiseni voi olla perusteltua. Reagoiminen tiuskimalla toiselle ihmiselle ei ole perusteltua. Näiden kahden asian erottaminen tunnemyrskyssä on vaikeaa, mutta tärkeää.

Sen sijaan, että reagoin äksyilemällä kavereilleni, yritän tiedostaa, että nyt ärsyttää. Koitan hyväksyä mielialani enkä taistella sitä vastaan. Sen jälkeen en enää reagoi yhtä hallitsemattomasti. En anna tunteideni heilutella tekemisiäni ja sanomisiani. Näin saan omat tekemiseni ja sanomisen haltuun.

Kaikki tämä on helppo kuvailla. Mutta miten todellisuudessa? Aamulla herätyskellon soidessa liian aikaisin keskellä stressiputkea kykenen harvemmin tiedostavaan käyttäytymiseen ketään tai mitään kohtaan. Mutta joskus pystyn. Viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta paremmin.

Tuskin pystyn koskaan olemaan täysin riippumaton typeristä ja turhista reaktioistani. Eikä se ole edes tavoitteeni. Tavoitteeni on antaa tänään reaktioille vähemmän valtaa, kuin mitä annoin eilen. Tarkoituksena on, että minä olen kuski, eivät tunteeni, mielialani ja reaktioni.


Mindfulness käännetään joskus tietoisuustaidoiksi. Vaikka mindfulnessin hyödyistä ei vedenpitäviä todisteita olekaan, uskon kuitenkin, sen auttavan havainnointikykyäni.

2. Päätä omasta ajankäytöstä

Edesmenneestä miljardööri Niklas Herlinistä on sanottu, että hänen kanssaan oli helppo olla, sillä hänen ei tarvinnut olla missään, missä hän ei halunnut olla (en löytänyt lähdettä, toivottavasti muistini ei petä minua pahasti). Vaikka en ole miljardööri (ja tuskin koskaan tulen olemaankaan), haluaisin omien kavereidenikin ajattelevan minusta samalla tavalla.

Minulla riittää valtavasti aikaa töiden ja nukkumisen jälkeen. Teen omat päätökseni vapaa-ajan käytöstä ja kannan sen mukaiset seuraukset.

Jos esimerkiksi päätän perjantai-iltana lähteä baariin, en voi lauantaiaamuna valittaa huonoa oloa. Baariin meno on tietoinen valinta ja seuraukset ovat tiedossa.


"Ticking away the moments that make up a dull day 
Fritter and waste the hours in an offhand way. 
Kicking around on a piece of ground in your home town 
Waiting for someone or something to show you the way." 
- Time, Pink Floyd - Dark Side Of The Moon

Aina seuraukset eivät ole yhtä suoraviivaiset. Pidän penkkiurheilusta ja monesti urheilukisat menevät muun elämän edelle. Joskus kohtalo puuttuu peliin. Kesällä 2016 Amsterdamin yleisurheilun EM-kisojen naisten seiväshypyn finaali sattui samaan aikaan, kun kaverillani oli illanistujaiset.

Päätin katsoa finaalin illanistujaisten sijaan, koska Minna Nikkanen ja Wilma Murto olivat hyvässä vireessä jo ennen kisoja ja odotukseni olivat korkealla. Valitettavasti (tai kuten myöhemmin paljastui, ONNEKSI) molemmat tippuivat finaalin alkuvaiheessa (Murto oli seitsemäs ja Nikkanen yhdeksäs), joten päätin sittenkin lähteä kaverini luokse. Long story short, tilanne eskaloitui ja tapasin tuona iltana avovaimoni.


Aikaa ei ole hukattavaksi.

3. Tiedä, mistä tykkäät ja mitä arvostat

Kaikkein helpointa ja rentouttavinta on aina toimia omien arvojen mukaisesti. Aina se ei kuitenkaan onnistu. Toiseksi helpointa on hyväksyä se, että hommat ei aina mene putkeen, ja joskus toimin arvojeni vastaisesti. Kaikkein rankinta on toimia omien arvojeni vastaisesti ja jäädä vellomaan huonon omatunnon vangiksi.

Vaikka mokaamisen hyväksyminen ja eteenpäin siirtyminen kuluttavatkin voimavaroja, ei se ole mitään verrattuna siihen, kuinka paljon energiaa kuluu aivan turhaan omien mokien ylipitkään märehtimiseen.

Yritän kiusata itseäni niin vähän kuin mahdollista. Vaikka koitankin olla avomielinen uutta ja erilaista kohtaan, pyrin myös tiedostamaan omat rajani ja mielihaluni. Se auttaa minua valitsemaan, mikä parhaiten kulloinkin sopii minulle.

Uusien asioiden kohdalla pyrin tiedostamaan, että jokin asia on uusi enkä tiedä, tykkäänkö siitä vai enkö, ennen kuin olen kokeillut. Kokeilemisen jälkeen voin joko päättää tykätä siitä, olla tykkäämättä tai päättää kokeilla uudestaan.

Homma hallussa

Reagointi, ajankäyttö ja arvot. Jos vain saan pidettyä nämä kolme asiaa mielessä, on elämäni suurimmaksi osaksi hallussani. Vältän turhaa poukkoilua ja teen keskimäärin parempia ratkaisuja.

Huomaatko itse koskaan tekeväsi tiedostamatta typeriä päätöksiä? Jos et, niin miten pystyt hallitsemaan itsesi? Olisi mukava kuulla, millaisia keinoja käytät. Omat keinoni sopii itselleni, mutta kuulen ja opin mielelläni muitakin tyylejä.

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:  
Miksi itsetunnon rakentaminen on niin vaikeaa?
Mindfulnessin hyödyt
Antaa menneiden olla