8.10.2019

Miksi katson Temptation Island Suomea?

Suosikkisarjani Tempation Island Suomi (eli Tempparit) kuvaa elämää sen jokaiselta olennaiselta kulmalta. Luottamus, rakkaus, onni ja yhteinen tulevaisuus sekä niihin liittyvät säröt tiivistävät kaiken olennaisen elämästä. Vaikka Tempparit saattaa vaikuttaa pinnalliselta tosi-tv-show'lta, mennään ohjelmassa pintaa syvemmälle (joskus jopa ihan konkreettisesti). 

En halunnut innostua Temppareista. Television katseluni on vähentynyt vuosi vuodelta, joskaan se ei ole missään vaiheessa loppunut kokonaan. Tosi-tv:tä en ole seurannut vuosikausiin vaikka aiemmin saatoin ahmia tuntitolkulla draamaa aina Selviytyjistä Idolsiin.


Keskiviikkoilta.

Viidennen Temppari-kauden mainos muutti kaiken. Olin myyty, kun Sinkku-Emma esittäytyi pariskunnille sanomalla "Mä tykkään juoda viinaa, joten tää tulee olemaan teidän naisille yhtä piinaa." Nopean googlaamisen jälkeen ihastuin välittömästi Temppareiden konseptiin. Eikä ihastuksen kipinä ole sammunut vieläkään.


"Ohjelmaan osallistuvat pariskunnat viedään saarelle ja heidät erotetaan toisistaan. Miehiä odottaa joukko sinkkunaisia ja naisia joukko sinkkumiehiä, joiden kanssa kilpailijat viettävät aikaa. Ohjelman tarkoituksena on selvittää parisuhteiden todellinen laatu – kestääkö se houkutuksista huolimatta. Aina välillä pariskuntien miehet ja naiset kokoontuvat iltanuotiolle, jossa heille muun muassa näytetään videopätkiä siitä, mitä pariskunnan toinen osapuoli on puuhaillut." - Wikipedia

Elämän perusteet

Temppareiden käsikirjoitus on täysin selvä meille faneille. Ja siksi rakastamme ohjelmaa! Ensin bileissä hölmöillään, jonka jälkeen iltanuotiolla ihmetellään ja pahoitellaan omaa käytöstä. Jos joku varatuista osallistujista onnistuu viettämään bileet ilman sen kummempaa sekoilua, taputtelevat muut häntä selkään ja päivittelevät, että hyvin meni. Nämä tilanteet ovat täysin absurdeja, mutta samalla niin tavallisia.

Jokainen meistä on tehnyt joskus jotain tyhmää. Ei välttämättä parisuhteessa, eikä välttämättä kovin vakavaa, mutta jotain sellaista, joka myöhemmin on hävettänyt ja kaduttanut. Suuri osa meistä, ehkä jopa kaikki, on hölmöillyt samalla tavalla uudestaan ja uudestaan, ehkä jopa useamman kerran. Ja taas on kaduttanut.

Tämän vuoksi Temppareiden osallistujien toiminta on niin samaistuttavaa. Vaikka en ole hölmöillyt samalla tavalla, kuin pahimmat osallistujat Temppareissa, olen kuitenkin tehnyt jotain muuta, josta on tullut täsmälleen sama tunne, kuin mitä iltanuotion roviossa hiiltyvä Temppari-osallistujalla kokee. Voin samanaikaisesti suureen ääneen hurskastellen tuomita hölmöilijän teot ja hiljaa mielessäni myötäelää hänen häpeää, katumusta ja liian myöhäistä nöyryyttä.

Ylemmyyden tunnon harha

Tempparit osoittaa, kuinka persoja me olemme houkutuksille. Tempparit osoittaa, kuin persoja me olemme huomiolle. Koko sarjan ydin on huomion saamisesta ja antamisesta (joku voi olla sitä mieltä, että kyse on ihan jonkun muun antamisesta, mutta olen eri mieltä). Lähes kaikki meistä hakevat huomiota, tavalla tai toisella. Toivomme, että läheisemme olisivat kiinnostuneita ulkonäöstämme, tekemisistämme tai ajatuksistamme. Harvassa ovat ne tyypit, jotka ovat immuuneja näille huomionosoituksille.

Tempparikupla nostaa ihmisistä esiin eri puolia (vähän kuten inttikin). Se kärjistää, piilottaa ja muuttaa käytöstä. Kuplassa eläminen ei ole normaalia elämää. Tempparisaarella sekoilu EI tarkoita, että osallistujat toilailisivat samalla tavalla normaalielämässä.


Torstai-ilta.

Me kaikki olemme kuin Temppareiden tähdet

Tempparit on kuin elämä pienoiskoossa. Virheitä tehdään ja niistä opitaan. Kunnes uusi Deus Ex Machina (esim. alkoholi) sekoittaa pakan uudestaan. Iltanuotiolla kadutaan vanhoja töppäyksiä ja luvataan ottaa niistä opiksi. Kunnes seuraavissa bileissä päästään taas hölmöilemään. Jännitys purkautuu vihdoin viimeisellä iltanuotiolla.

Tempparit näyttää, miten ihmiset suhtautuvat ja reagoivat sekä omiin että muiden töppäilyihin. Reaktiot ovat aitoja eivätkä ne vaihtele, oltiin sitten Thaimaassa iltanuotiolla, baarissa tanssilattialla tai kotona sohvalla. Suhtautuminen omaan ja toisten käytökseen on inhimillisyyttä puhtaimmillaan.

1.10.2019

Sijoittamista ei kannata ajatella maratonina vaan maratonille treenaamisena

Sijoittamista verrataan liian usein maratoniin. Tämän latteuden viljelijät ovat ymmärtäneet jotain pahasti väärin joko sijoittamisesta tai maratonista (pahimmillaan molemmista). Sijoittamista kannattaa maratonin sijaan verrata maratonille treenaamiseen.

Meille taviksille sijoittaminen on tuottavimmillaan suunnitelmallista, johdonmukaista ja tylsää. Säästämisen ja sijoittamisen tarkoituksena on kerryttää varallisuutta, josta voi myöhemmin nauttia joko tuottona (hei kaikille teille firettäjille) tai käyttämällä kertynyt summa johonkin tiettyyn tarkoitukseen (asunto, loma tai silmien laserleikkaus). Suurin osa sijoittamiseen liittyvistä tekijöistä on omassa kontrollissani: kuinka paljon sijoitan, kuinka usein sijoitan ja mihin kohteeseen varat menevät.

Meillä sunnuntaisuhareilla menee maratonilla noin kolmesta kuuteen tuntiin. Tuohon rypistykseen käytetään kaikki mahdollinen fyysinen ja henkinen energia. Allekirjoittaneella 42,2 kilometrin rasituksesta palautuminen on kestänyt muutamasta päivästä jopa kuukauteen. Itse suorituksessa on lukuisia tekijöitä, jotka eivät ole kontrollissani, mutta jotka vaikuttavat olennaisesti suoritukseen, merkittävimpänä sää.


Helsingborgin maratonilta palauduin yllättävän nopeaa, alle viikossa :)

Aina, kun luen tai kuulen jonkun vertaavan sijoittamista ja säästämistä maratoniin, pyörittelen silmiäni dramaattisemmin kuin Twitterin elämäntapamielensäpahoittajat lukiessaan jostain, joka ei (vielä) sisälly heidän ajatusmaailmaansa.

Pitkän tähtäimen sijoittaminen ja maraton eivät voisi olla kauempana toisistaan. Sijoittamisessa yritetään kerätä mahdollisimman paljon varallisuutta, jotta siitä voisi hyötyä tulevaisuudessa, monesti jopa pitkän ajan kuluessa. Maratonilla on tarkoitus kuluttaa mahdollisimman paljon aiemmin hankitusta kestävyydestä, energiasta ja innosta yhdellä rypistyksellä.


"Silmien pyörittely on yksi tehokkaista, joskin hieman epäkohteliaista, keinoista viestiä ärsytystä, epäuskoa tai paheksuntaa." - Me Naiset

On paljon mielekkäämpää verrata sijoittamista maratonille treenaamiseen. Listasin alle kolme tekijää, jotka yhdistävät näitä kahta.

1. Panostaminen

Meille tavallisille palkansaajille varallisuuden kartuttaminen ei onnistu ilman säästämistä. ja sijoittamista Mitä se tarkoittaa? Säästäessä siirrän nykyhetken resurssin (eli siis sijoitettavan summan) käytettäväksi tulevaisuudessa. En kuluta rahaa juuri nyt kaljaan, keikkalippuun tai kirjaan. Luovun mahdollisuudesta kuluttaa rahat johonkin, tosin vain hetkellisesti. Vielä köykäisemmällä "Kansantaloustieteen perusteet"-kielellä sanottuna: arvioin tulevaisuudessa saatavan nykyarvon korkeammaksi kuin mitä "hyötyisin" tulevan viikonlopun kaljoitteluillasta.

Maratonille treenaaminen vaatii aikaa. Arki-illat kuluvat joko tehotreenien parissa tai niistä palautuessa. Viikonloppuisin on vihdoin aikaa tehdä pitkis, omalla kohdallani +20 kilometrin lenkki juosten. Priorisoin treenaamisen muiden asioiden edelle.

Jätän arki-illan kokkailut vähemmälle, en lähde viikonloppuna kavereiden kanssa "radalla" ja palautumiset vaativat normaalia pidemmät yöunet. Konkreettisena esimerkkinä arvostan tulevan maratonsuoritukseni korkeammalle kuin tämän hetkisen "Netflix-and-chill"-illan.

Kuulostaako ikävältä? Niin minustakin. Mutta eihän kukaan väittänytkään, että pitkän tähtäimen sijoittaminen tai maratonille treenaaminen olisi hauskanpidon kliimaksi. Omalla kohdallani näin ei ainakaan ole. Molemmissa herätellään innostusta ja odotellaan huippuhetkeä sekä kiusoittelevaa endorfiiniryöppyä tulevaksi myöhemmin.

2. Hajauttaminen

Jotta saisin tuottoa säästöilleni, täytyy minun ottaa riskiä. Kaltaiselleni indeksisijoittajalle riski tarkoittaa lähinnä varallisuuden arvon heiluntaa eli volatiliteettia (osakepoimijat, arbitraasikaupankävijät ja päivätreidarit määrittelevät riskin aivan eri perusteilla). Tasatakseni arvon heiluntaa, hajautan säästöni eri omaisuusluokkiin, pääasiassa osakkeisiin ja korkoihin.

Teorian mukaan eri omaisuusluokkien arvot heiluvat eri tavoin, joten romahdus yhdessä luokassa ei tarkoita koko varallisuuteni arvon romahdusta. Hajauttamista kutsutaan sijoittamisen ilmaiseksi lounaaksi. Vaikka hajauttaessa arvon heilunta laskee, se ei juurikaan vaikuta sijoitusteni tuotto-odotukseen.

Maratonille treenatessa harjoitukset koostuvat useista eri osista. Vauhtitreenit kehittävät hapenottokykyä ja pitkät lenkit kestävyyttä. Ilman järkevää ruokavaliota en jaksa vetää treenejä suunnitellusti, ja riittämättömät yöunet voivat pahimmillaan pilata kokonaisen treeniviikon. Minun pitää huomioida eri tekijät, jotta pystyn saamaan maksimaalisen hyödyn, kun vihdoin selviän maratonin lähtöviivalle.


Suurin osa säästöistäni on osakkeissa ja koroissa.

3. Korkoa korolle

Jokainen, joka sijoittaa säästönsä vähänkin riskisempiin kohteisiin, kuten esimerkiksi osakemarkkinoille, odottaa saavansa tuottoa ottamalleen riskille. Kun sijoitan saamani tuoton uudestaan ja uudestaan, pääsen pitkällä aikavälillä nauttimaan korkoa korolle efektin voimasta.

Esimerkki: jos onnistun säästämään ja sijoittamaan kuukausittain huntin verran kuuden prosentin vuotuisella tuotolla, on minulla viidentoista vuoden kuluttua kasassa noin 29 tuhatta euroa, josta säästämisen osuus on 18 tuhatta euroa ja tuoton (korkoa korolle ilmiön) osuus noin 11 tuhatta euroa. Pankkitilillä nollakorolla makuuttamalla minulla olisi kasassa "vain" 18 tuhatta euroa. Aikamoinen ero.


Yläpuolen esimerkissä merkittävä osa lopullista varallisuutta koostuu tuotosta.

Kun jaksan treenata systemaattisesti, kroppani vahvistuu ja olen iskussa seuraavalla maratonillani. Vauhtitreeneissä hapenottokyky paranee ja jatkossa voin vetää entistä kovempia treenejä. Pitkillä lenkeillä kestävyys paranee ja pää tottuu väsymykseen. Pitkällä aikavälillä treenien vaikutus moninkertaistuu, joskaan ei samalla tavalla kuin säästäessä.

Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä

Mitkä säästämiseen tai maratoniin liittyvät yleiset vertaukset ovat sinun mielestäsi täyttä puppua? Kuinka usein joudut oikaisemaan muiden vääriä oletuksia sijoittamisesta tai kestävyysurheilusta? Sijoittamista ja maratonia vertaillessa moni lankeaa "pitkän ajan" harhaan. Säästäminen pitääkin ajatella pitkällä aikavälillä, mutta maraton on lopulta vain yksi kullinluikaus verrattuna maratonille treenaamiseen. Säästämällä ja sijoittamalla kerään varallisuutta, kun maratonilla taas käytän kaikki resurssit, jotka olen kerännyt sekä vuosien saatossa että viimeisimmällä treenikaudella.

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Säännöt säästämiseen
Parasta, mitä olen rahalla saanut
Mikä on olennaista maratonilla?
5 hyödyllistä tapaa, jotka ennustavat tulevaa
Elämä ilman alkoholia
Kirjastosta
Harjoittelu puolimaratonille - intervallitreenit ovat vain mauste

Muut säästämiseen ja sijoittamiseen liittyvät postaukset:
Mitä teen, jos salkun arvo laskee 40 %?
Epäröitkö säästämisen aloittamista? Kolme vastausta aloituskynnyksen madaltamiseksi
Miten pinnallisuudesta voi hyötyä taloudellisesti - esimerkki aloittelijoille
Kuinka paljon on riittävästi?
Mistä tunnistaa omat rajansa? - Case sijoittaminen
Miten tavoite eroaa unelmasta?
Mikset maksa itsellesi palkkaa?
Rikkaan elämän salaisuus Ramit Sethin mukaan
4 asiaa, jotka yhdistävät liikuntaa ja säästämistä
Miksi sijoitin Tornion Panimoon?
Kestäisikö pääni taloudellista riippumattomuuta?

Muut juoksemiseen liittyvät postaukset:
4 ikonista juoksureittiä Kööpenhaminassa
Positiivista voimaa muiden mielipiteistä
Lihavasta laihaksi

24.9.2019

5 vinkkiä onnistuneeseen karaokevetoon

Unohda pesäpallo, karaoke on Suomen todellinen kansallislaji. Jostain syystä osaa meistä arveluttaa karaokeen osallistuminen. Keräsin viisi vinkkiä, joiden avulla karaoke muuttuu helpommaksi ja nautittavammaksi sekä laulajalle että yleisölle.

Kaipaan Suomesta useita asioita. Niin kuluneelta kuin se kuulostaakin, niin saunaa, ruisleipää ja holhoavaa alkoholipolitiikka on usein ikävä.

Kaikkein vaikein ikävöinnin kohde on kuitenkin karaoke. Suomessa lähes jokainen baari-ilta työkavereiden kanssa päätyi jossain vaiheessa karaokebaariin. Tanskaan muutettuani tiedustelin paikallisilta työkavereilta heti alussa, missä he tykkäävät käydä laulamassa karaokea. Vastaus alkoi tonnin seteli -katseella ja päättyi lopputulokseen, etteivät he käy laulamassa karaokea. Mikä pettymys!

Ne, jotka eivät tykkää laulaa karaokea, kertovat syyksi, etteivät he osaa laulaa. Näille henkilöille voin tehdä kääk-paljastuksen: karaokella ei ole mitään tekemistä laulutaidon kanssa. Karaoken tarkoituksena on, että itsellä on hauskaa.

Ketään ei kiinnosta laulutaitosi 3-5 minuutin biisin aikana. Jollet sitten ole TODELLA hyvä, mutta jos yhtään muistutat tavallista tallaaja, kuten allekirjoittanut, et ole hyvä laulamaan. 

Jos et ole vielä kokeillut karaokea (tai vaikka olisitkin), voivat keräämäni viisi vinkkiä auttaa tekemään karaokevedostasi mukavamman.


Kavereiden kanssa on kiva laulaa.

1. Valitse lyhyt ja menevä biisi

Vedän karaokessa mahdollisimman meneviä ja lyhyitä ralleja. Karaoken tarkoituksena ei ole vuodattaa syvintä taiteellista sisintä baariyleisölle. Pysähdytään tähän hetkeksi. Normaalin baarikaraoken yleisöstä 99% ei ole tullut seuraamaan huikaisevia esityksiä.

Poikkeuksiakin toki on, kuten esimerkiksi Anna K Helsingissä. Anna K:lla on aika hyvä maine paikkana, jossa esimerkiksi Sibelius-Akatemian opiskelijat käyvät laulamassa. Eli perustaso on aika kova.

Meikämandoliinohan ei tätä ensimmäisellä vierailullaan tiennyt vaan kävi alkuillan huumassa tilaamassa Leevi & Leavingsin Unelmia ja toimistohommia. Ongelmana ei ollut itse biisi vaan täysin vääränlainen yleisö kaltaiselleni sunnuntaisuharirääkyjälle. Noh, siitäkin selvittiin.

2. Humalatila voi (tässäkin) kääntyä itseään vastaan

Alkoholi kuuluu monesti (joidenkin mielestä jopa olennaisesti) karaoken laulamiseen eikä siinä mitään. Itse laulan todella harvoin selvänä, mutta se liittyy enemmänkin sosiaaliseen tilanteeseen kuin siihen, että tarvitsisin välttämättä humalaa avukseni laulumikin varteen.

Pari olutta voi laskea pahinta jännitystä tai vastaavasti nostaa uskoa itseensä. 12 olutta voi toki vaikuttaa samoin, mutta silloin tuskin kenelläkään on kivaa. Harvemmin ainakaan yleisöllä. Tuskin laulajallakaan. Ainakaan seuraavana päivänä.

En näe mitään syytä, miksi alkoholia pitäisi nauttia karaoken yhteydessä, mutten tosin ajattele myöskään niin, että alkoholia ei saisi olla yhtään veressä. Karaokessa ollaan pitämässä hauskaa, ei työhaastattelussa.

3. Ketään ei kiinnosta

Jännitys on lähes käsinkosketeltavaa sen jälkeen, kun on käynyt jättämässä lapun jonon jatkoksi karaoken vetäjälle. Monitorissa vilahtaa “4 min Jasso”, joten on pakko alkaa keskittyä.

Kädet hikoaa. Vihdoin vetäjä kuuluttaa nimeni. Otan mikin käteeni ja annan palaa. Biisi loppuu. Palaan tuoppini ääreen. Kaverini taputtavat selkään. Alamme jutella intistä, jääkiekosta tai Talvivaaraan sijoittamisesta.

Tässä vaiheessa huomaan, että mikään ei ole muuttunut. Kaverini ovat edelleen samassa pöydässä. Baarissa ihmiset jonottavat tiskille ja vessaan. “Aikuista naista” laulava työporukka heiluu siidereiden kanssa monitorin edessä.

On jonkin sortin pettymys ja samanaikaisesti helpotus huomata, että loppujen lopuksi ketään ei kiinnosta oma vetoni. Oli se mennyt hyvin tai huonosti.

Karaokessa esiinnytään yleisölle, mutta lauletaan itselle. Aivan kuten jokapäiväisessä elämässäkin. Sillä, onnistuitko futistreeneissä tai pleikkaria pelatessa, ei ole vaikutusta kehenkään muuhun kuin itseesi.

4. Luota itseesi

Vaikka olen esiintynyt kaikissa mahdollisissa koulun joulu- ja kevätjuhlissa, jännittää ihmisten edessä esiintyminen minua edelleen. Onneksi jännitys ei ole koskaan muodostunut esiintymisen esteeksi, mutta kynnys on ollut joskus aika korkea.


Kevätjuhlat ovat menneet enemmän soitellessa kuin laulellessa.

Karaokebaarin yleisö toivoo vilpittömästi, että laulaja onnistuu. Koen, että lavalle mennessäni minulla on koko yleisön (tai siis baarin maksavan asiakaskunnan) tuki puolellani. Joskus menee hyvin, toisinaan sitten taas ei.

Jos homma menee vihkoon, voin itse päättää, jäänkö murehtimaan epäonnistumista vai otanko opikseni. Jos satunkin onnistumaan, mikään ei estä minua juhlimasta hyvää vetoa loppuillan ajan. Se, miten itse koen toimineeni, on kaikkein tärkeintä.

5. Nauti

Karaokea ei pidä ottaa liian vakavasti. Jos ja kun meidän tavisten karaokelaulannat keskittyvät viikonloppuihin, täytyy karaokesta nauttia samalla tavalla kuin viikonlopusta muutenkin. Karaokekin on omaa aikaa. Kukaan ei pakota siihen. Joten jos mikin varteen tarttuu, on sama nauttia.

Leikin varjolla

Ajattelen karaoken aikuisten leikkinä. Ennen lavalle menoa kuvittelen joskus itseni sellaiseen tilanteeseen, johon minulla muuten ei olisi mitään mahdollisuutta. Kun olen lavalla, olen päässäni (joskus jopa päissäni) esiintymässä Idolsin koelaulussa, täyteen myydyllä Wembleyllä tai Levyraadissa.

Koska laulan yksin, kukaan ei pääse pilaamaan leikkiäni. Rock-tähti -leikin jälkeen pystyn hyvillä mielin laskeutumaan tavalliseen harmaaseen arkeeni jatkamaan ikuista stressiä ulkonäöstäni, varallisuudestani ja sosiaalisuudestani.

Miksi sinä tykkäät laulaa karaokessa? Minkälaisia tuntemuksia käyt läpi ennen kuin astut lavalle? Itselleni karaoke on noin kolmen minuutin mittainen (muista ensimmäinen vinkki!) pako todellisuudesta. Se ei vahingoita ketään, ei maksa mitään eikä tule jälkikäteen vaatimaan minulta mitään. Parhaimmillaan karaoke antaa virtaa jaksaa läpi seuraavan viikon. Pahimmillaan se vie elämästäsi muutaman minuutin. Kuulostaa hyvältä vaihtokaupalta, vai mitä?

Aiheeseen liittyvät muut postaukset: