Indeksisijoittamisen riskit - miksi antautua markkinoiden vietäväksi?

Jokainen itseään kunnioittava sijoituskirja alkaa maininnalla riskistä. Riskillä on ikävä kaiku, koska se tarkoittaa lähes aina jonkin menettämistä. Sijoitetun pääoman menettäminen kokonaan tai osittain tai odotettua heikompi tuotto on sijoittamisen peruskauraa. Eri sijoitustyyleillä on kuitenkin omat riskinsä.

Meille indeksisijoittajille riski pääoman menettämisestä liittyy lähinnä kurssien heilumiseen (tai volatiliteettiin kuten "jengi" sanoo). Osakepoimijoilla ja asuntosijoittajilla riski on siinä, että tietääkö mitä on tekemässä.

Maailmanlaajuisesti osakemarkkinoille sijoittavana indeksisijoittajana en usko, että tulen koskaan menettämään koko sijoitussummaani. Ja pörssiromahduksienkin jälkeen markkinat ovat yleensä ajan myötä palanneet nousu-uralle. Ajallinen hajauttaminen auttaa tässäkin.

Itse itselleni määrittelemieni hajautussääntöjeni mukaan osakesijoitusten maantieteellinen allokaatio on lähellä optimia. Mikä siinä on, että kaikki menee aina putkeen, kun itse tekee?

Pahoittelut konsulttikielenkäytöstä, mutta kun puhun sijoittamisesta, niin ajattelen riskin olevan sekä uhka että mahdollisuus.

Stoalaisena koitan rajoittaa murehtimiseni vain niihin asioihin, joihin minulla on mahdollisuus vaikuttaa. Ajallisesti hajauttavana indeksisijoittajana pystyn vaikuttamaan sijoituskohteisiin. Koska puhutaan indekseistä, uskon, että tuotot asettuvat pitkällä aikavälillä markkinoiden keskituoton ympärille.

Keskimääräisestä tuotosta voidaan olla montaa mieltä, joten itse olen päättänyt uskoa, että markkinoiden keskituotto omille sijoituksilleni tulee olemaan viisi prosenttia inflaation jälkeen. Ugh, olen puhunut. Palataan asiaan muutaman kymmenen vuoden päästä, niin voidaan katsoa, olinko oikeassa.

Kontrollin ulkopuolella

Riski realisoituu siinä vaiheessa, kun lunastan sijoitukseni. Voisin toki stressata monestakin asiasta. Esimerkiksi Euroopan keskuspankin ohjauskorko, megatrendit ja Tanskan verosysteemi vaikuttavat kaikki sijoitusteni tuottoihin. Muutos näissä suuntaan tai toiseen näkyy lähes välittömästi tuotoissani.

Miten hallitsen näitä riskejä? En mitenkään. Vaikka seisoisin puoli vuotta päälläni, en pysty vaikuttamaan mihinkään noista kolmesta. Tai no verotukseen voin vaikuttaa sillä, että muutan jonnekin muualle, mutta se nyt ei ole ajankohtaista muista asioista johtuen, joten otan Tanskan vuosittaisen realisoitumattomasta tuotosta verottamisen annettuna.

Mikä on markkinoiden keskituotto ja miten se vaikuttaa varallisuuteen?

Osakepoiminnassa voisin vaikuttaa riskiin aivan eri tavalla. Sen sijaan, että antautuisin ajopuuna markkinoiden keskituoton vietäväksi, sijoittamalla muutamaan yksittäiseen osakkeeseen olisinkin koskiveneen ohjaksissa hakemassa ylituottoa markkinoilta.

Tietoinen valintani sijoittaa tiettyihin osakkeisiin tarkoittaa valinnanvapauden lisäksi vastuuta tuotosta. Ja vastuun ottaminen omista tekemisistäni kaltaiselleni hyvinvointivaltiossa kasvaneelle läpipaapotulle uusavuttomuuden ruumiillistumalle olisi hirvittävä kohtalo.

Indeksisijoittamisen riskit

Indeksisijoittajana en ole valmis ottamaan korkeampaa riskiä, tuhlaamaan aikaani tai luottamaan onneeni saadakseni parempaa tuottoa. Keskituotto riittää aivan hyvin. Näiden sijaan yritän maksimoida varallisuuteni kasvun keskittymällä sijoitussumman kasvattamiseen.

Eli eli. Indeksisijoittajana pitkällä aikavälillä historiallisesti suurin riski on liittynyt volatiliteettiin eli pörssikurssien hintojen heiluntaan. Nokkelimmat pokkelimmat siellä jo huutavat, että eikös hintojen heiluminen liity kaikkeen sijoittamiseen, oli kyse indekseistä, yksittäisistä osakkeista tai asunnoista. No joo, kyllähän se näinkin on.

Eri indekseihin ympäri maailmaa sijoittamalla en usko koskaan menettäväni kaikkea sijoitettua pääomaa. Yksittäisissä osakkeissa kaiken menettäminen on mahdollista, tosin lyhyellä aikavälillä aika epätodennäköistä. Joidenkin tilastojen mukaan jopa 40 % pörssiyhtiöistä tekevät itsensä pitkällä aikavälillä arvottomiksi. Päiväkauppiaitahan tämä ei voisi vähempääkään kiinnostaa, mutta "osta-ja-unohda"-tyyliin uskovat osakepoimijat varmasti ottavat tämän(kin) riskin huomioon.

Indeksisijoittamisessa sijoitan kuitenkin koko markkinaan. Koko maailmanmarkkina on historiallisesti kasvanut keskimäärin jotain kuuden - kahdeksan prosentin vuosivauhtia. Yksittäisiä yhtiöitä sen sijaan on mennyt konkurssiin tai ne eivät ole kasvaneet odotusten mukaisesti (mitä ikinä ne odotukset ovatkaan ostohetkellä olleet). Asuntosijoittamisessa voi kohdalle sattua huono vuokralainen, vesivahinko tai veemäinen naapuri, jotka kaikki laskevat sijoituksen arvoa.

Riskienhallintaa

Koska en luota omiin sijoitustaitoihini pätkääkään, niin annan markkinoiden päättää tuotoistani. Ja samalla myös riskeistäni. Siinä vaiheessa, kun koko markkina kääntyy laskuun, ei minun auta muuta kuin pitää pää kylmänä ja odottaa korjausliikettä. Laskumarkkina on vähän kuin darra. Tiedän sen saapuvan kovan nousun jälkeen, kärsin aikani, mutta lopulta se on ohi ja pääsen palaamaan normaaliin arkeen.

Millä tavoin sinä hallitset sijoitustesi riskejä? Kuinka paljon aikaa käytät niiden analysointiin? Itse olen antautunut markkinoiden kokonaisriskin (eli systemaattisen riskin) vietäväksi. Indeksisijoittamisen kauneus piilee hajauttamisessa ja keskinkertaisuudessa. Rikastumaanhan indeksisijoittamalla en pääse, mutta pitkällä aikavälillä vaurastumista ei voi välttää. Se riittää minulle oikein hyvin.

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:

Vedonlyöntiä sijoitustyyleistä - indeksit vs. osakepoiminta

Allokaation ytimessä - kuinka riskiä hallitaan

Ei kontrollia, ei stressiä

Tuotto, aika ja kuukausisijoitus - mihin kannattaa keskittyä?

Mitä teen, jos salkun arvo laskee 40 %?

Elämä ilman alkoholia

Sijoittamista ei kannata ajatella maratonina vaan maratonille treenaamisena

Muut säästämiseen ja sijoittamiseen liittyvät postaukset:
Vararaha - kuinka paljon säästöön yllättäviä menoja varten?

Sijoittamisen pelko
Järjen käyttö harrastuksissa - juokseminen ja sijoittaminen
Miten en sijoita - kolme kohdetta sijoitustyylini ulkopuolella
Mitä yhteistä on sijoittamisella ja ruokavaliolla

Epäröitkö säästämisen aloittamista? Kolme vastausta aloituskynnyksen madaltamiseksi
Miten pinnallisuudesta voi hyötyä taloudellisesti - esimerkki aloittelijoille
Kuinka paljon on riittävästi?
Mistä tunnistaa omat rajansa? - Case sijoittaminen
Miten tavoite eroaa unelmasta?
Mikset maksa itsellesi palkkaa?
Rikkaan elämän salaisuus Ramit Sethin mukaan
4 asiaa, jotka yhdistävät liikuntaa ja säästämistä
Miksi sijoitin Tornion Panimoon?
Kestäisikö pääni taloudellista riippumattomuuta?
Säännöt säästämiseen

Tuotto, aika ja kuukausisijoitus - mihin kannattaa keskittyä?

Indeksisijoittajana antaudun markkinoiden keskituotolle. Omien sijoitusteni tulevaisuuden tuottoja laskiessani oletan markkinoiden keskituoton olevan viisi prosenttia. Ylituoton metsästämisen sijaan keskityn asioihin, jotka ovat kontrollissani. Näitä ovat muun muassa kuukausittainen sijoitussummani ja sijoitusaika.

Sijoittamisessa tuotto on avainasemassa. Sijoitan kuukausittain osan palkastani osakemarkkinoille, koska toivon, kuvittelen ja uskon saavani sijoitukselle tuottoa. Tahdon sijoitusteni kasvattavan varallisuuttani. Varallisuuteni kasvu riippuu kolmesta tekijästä: tuotosta, ajasta ja sijoittamastani summasta.

Tuotto hallitsee sijoituskeskustelua kuin Julius Caesar Rooman valtakuntaa ennen ajanlaskun alkua. Sijoituspornossa esitellään, kuinka yksittäiseen osakkeeseen tietyllä hetkellä sijoitettu touhutonni on tuottanut kymmenessä vuodessa 2000 (kaksituhatta) prosenttia. Parhaiten tuottaneet osakkeet, rahastot ja asuntosijoituskohteet listataan tasaisin väliajoin lähes kaikissa yleismedioissa (siitä vain valitsemaan itselleen sopivin).

Indeksisijoittajana olen luovuttaja. Luovun suosiolla tehottomien markkinoiden tarjoamasta ylituotosta. En edes yritä napata seuraavaa Netflixiä salkkuuni. Vastineeksi tyydyn markkinoiden minulle tarjoamaan keskituottoon.

Määrä korvaa laadun

Tuoton sijaan pyrin kasvattamaan kuukausittaista sijoitussummaani. Summa ei tietenkään kasva joka kuukausi. Se voi jopa pienentyä välillä, kun elämä tulee sotkemaan sijoitussuunnitelmaani.

Minkä takia keskityn sijoitussummaan? Stoalaisena pyrin keskittymään niihin asioihin, jotka ovat kontrollissani. Indeksisijoittajana en usko pystyväni vaikuttamaan sijoitustuottoihini. Ne ovat mitä ne ovat.

Kuukausittainen sijoitussummani on suurelta osin omissa käsissäni. Vaikka palkansaajana kuukausittaisella sijoitussummallani onkin yläraja (pitäähän minun asua jossain, syödä jotain ja räplätä Facebookkia jollain), niin voin ylärajan puitteissa päättää, kuinka paljon sijoitan missäkin kuussa osakemarkkinoille.

Kovimmat tyypithän tekevät tämän päinvastoin. He sijoittavat kuukausittain tietyn summan, jonka jälkeen he päättävät, mihin jäljelle jääneet rahat käytetään. Asteittainen oman kuolevaisuuteni tiedostaminen on saanut minut käyttämään rahaa kuukausittain niihin asioihin, jotka joko helpottavat elämääni tai joista koen saavani jotain irti. Siksi haluan käyttää rahani ensisijaisesti nyt niihin asioihin, joista nautin, koska en tiedä, olenko huomenna elossa. Oho, menipä synkäksi, palataanpa takaisin aiheeseen.

Tuotolla on merkitystä

Laskin Seligsonin laskureilla muutaman esimerkin märehdittäväksi. Ensimmäisessä kuvassa näet, millaisen varallisuuden saan kerättyä huntin kuukausisijoituksella kahdessakymmenessä vuodessa eri tuotoilla.

Viiden prosentin tuotolla varallisuus olisi reilut 40 000 euroa, seitsemän prosentin tuotolla reilut 50 000 euroa ja yhdeksän prosentin tuotolla 64 000 euroa. Neljän prosenttiyksikön ero tuotossa kahdenkymmenen vuoden aikana tarkoittaa 14 000 euron eroa varallisuudessa. Aika paljon minusta.

Omissa laskelmissani oletan markkinoiden keskituoton olevan viisi prosenttia. Oletetaan, että kaverinikin sijoittavat kahdenkymmenen vuoden ajan satasen kuussa osakemarkkinoille, mutta onnistuvat saamaan sijoituksilleen yhdeksän prosentin tuoton. Luonnollisesti egoni ei voi hyväksyä, että häviäisin sijoituksissani kavereilleni. Mitä minun pitää tehdä, että saan kurottua 14 000 euron eron umpeen?

Aika parantaa haavat

Yksi vaihtoehto on odottaa. Toisessa kuvassa näet, kuinka monta vuotta minun pitää säästää kuukausittaista hunttia päästäkseni 64 000 euron varallisuuteen.

Viiden prosentin tuotolla aikaa kuluu 20 vuoden sijaan 27 vuotta. Seitsemän vuotta on pitkä aika odottaa. Jos kaverinini jatkoivat saman yhdeksän prosentin takomista seitsemän vuoden ajan, on heistä jokaisella kasassa jo 130 000 euroa! Masentavaa. Ei se, että kavereillani on massia vaan se, että olen hävinnyt näin paljon tässä kisassa, jota ei ole edes olemassa.

Kuten tässä varmasti on tullut jo selväksi, olen selvästi huonompi sijoittaja kuin kaverini. Koska en viitsi juosta ylituoton (yhdeksän prosentin vuosituoton) perässä enkä jaksa odottaa ylimääräistä seitsemää vuotta saavuttaakseni 64 000 euron varallisuuden, on minulla vielä yksi keino.

Enemmän on enemmän

Voin nostaa kuukausittaista sijoitussummaani päästäkseni saman varallisuuteen kavereideni kanssa. Kolmannessa kuvassa olen laskenut, mihin minun pitää kuukausittainen sijoitussummani nostaa, jotta pääsen tavoitteeseeni.

Vaivaiset 50 euroa kuussa riittäisi tähän (vaivaisuus riippuu tietysti tulo- ja elintasosta). Jipii! Sen verran pystyn nipistämään kuukausittain lisää sijoitettavaa, jotta kehtaan puhua sijoittamisesta kavereideni kanssa.

Paluu arkeen

Jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että yllä oleva esimerkki sijoitustuottoineen, -aikoineen ja -kavereineen on tietysti täysin kuvitteellinen. Tarkoituksenani oli kuvailla yliyksinkertaistetun esimerkin kautta ylituotosta luopumisen hintaa.

En missään nimessä väheksy tuoton merkitystä. Tuotolla on merkitystä. Kysymys on ennemminkin siitä, onnistunko saamaan sijoituksillani markkinoiden keskituottoa parempaa tuottoa. Jos onnistun, niin mitä se minulta vaatii. Se voi vaatia korkeampaa riskiä, runsaampaa ajankäyttöä sijoituskohteiden valinnalle tai tuuria. Parhaimmillaan (?) ylituotto voi vaatia kaikkia näitä kolmea.

Olenko valmis kasvattamaan sijoitusteni riskitasoa ja käyttämään aikaani alihintaisten sijoituskohteiden metsästämiseen vai maltanko odottaa muutaman vuoden pidempään päästäkseni tavoitteeseeni? Jos maltan, niin uskon, että nukun tänä aikana paremmin ja voin käyttää aikaani johonkin aivan muuhun, kuten Netflixn katseluun, facebookkaamiseen tai puntilla haukan ja penan tekemiseen (enemmän tietenkin penan). Voin myös keskittyä pienentämään kulutustani tai yrittää nostaa kuukausiansioitani.

Mitkä tekijät sinä olet rajannut sijoituskontrollipiirisi ulkopuolelle? Miten ajatuksesi ovat muuttuneet sijoitusurasi/harrastuksesi aikana? Itse olen kokeillut yksittäisiin osakkeisiin sijoittamisen intoa vuosia sitten. Ja osittain teen niin edelleenkin osana sekoilusalkkuani (noin 15 % kokonaissalkustani). En tosin usko hetkeäkään, että sekoilusalkkuni tuottaisi paremmin kuin loppuosa varallisuudestani. Ja jos tuottaa, menee kaikki kunnia onnen piikkiin.

Muut säästämiseen ja sijoittamiseen liittyvät postaukset:
Vedonlyöntiä sijoitustyyleistä - indeksit vs. osakepoiminta

Allokaation ytimessä - kuinka riskiä hallitaan
Sijoittamisen pelko
Järjen käyttö harrastuksissa - juokseminen ja sijoittaminen
Miten en sijoita - kolme kohdetta sijoitustyylini ulkopuolella
Mitä yhteistä on sijoittamisella ja ruokavaliolla
Sijoittamista ei kannata ajatella maratonina vaan maratonille treenaamisena
Mitä teen, jos salkun arvo laskee 40 %?
Epäröitkö säästämisen aloittamista? Kolme vastausta aloituskynnyksen madaltamiseksi
Miten pinnallisuudesta voi hyötyä taloudellisesti - esimerkki aloittelijoille
Kuinka paljon on riittävästi?
Mistä tunnistaa omat rajansa? - Case sijoittaminen
Miten tavoite eroaa unelmasta?
Mikset maksa itsellesi palkkaa?
Rikkaan elämän salaisuus Ramit Sethin mukaan
4 asiaa, jotka yhdistävät liikuntaa ja säästämistä
Miksi sijoitin Tornion Panimoon?
Kestäisikö pääni taloudellista riippumattomuuta?
Säännöt säästämiseen

Vedonlyöntiä sijoitustyyleistä - indeksit vs. osakepoiminta

Osakepoimija lyö vetoa joka ainoassa kaupassa, indeksisijoittaja lyö vetoa vain valitessaan sijoitustyylikseen indeksisijoittamisen. Tämän tekstin tarkoituksena on kuvailla, miksen koe osakepoiminnan sopivan minulle. Kerron, kuinka ajattelen osakepoiminnan olevan minulle huomattavasti paljon vaativampaa kuin indekseihin sijoittaminen. En usko, että onnistuisin hankkimaan ylituottoa osakepoiminnalla.

Olen viime aikoina lueskellut Annie Duken kirjaa "Thinking in bets". Koska harmaat aivosoluni eivät pysty prosessoimaan kuin yhtä käsitettä kerrallaan, koko elämäni on tällä hetkellä yhtä vedonlyöntiä tai panosten asettamista (mikä ikinä lieneekään oikea tapa suomentaa "bet").

Jotta tekstini olisi mahdollisimman seksikäs ja epäreilu, vertaan panosten asettamisessa jatkuvaan indekseihin sijoittamista osakepoimintaan. On tärkeää antaa kuva, että on olemassa vain kaksi tapaa sijoittaa ja vain toinen näistä on oikea (tuttu tyyli muun muassa ruokavaliosta, alkoholista ja lasten kasvatuksesta puhuttaessa).

Itse olen lyönyt pääosin vetoa indeksisijoittamisen puolesta. Pääosa sijoituksistani on kiinni eri osakemarkkinoille sijoittavissa indekseissä. Yritän suurimmaksi osaksi paasata niiden asioiden puolesta, joissa itselläni on rahat, aika tai maine (?) kiinni, tässä tapauksessa rahat. Olen siis kaikkea muuta kuin puolueeton kirjoittaessani, miksi koen indeksisijoittamisen sopivan minulle.

Leppoisaa lukemista leppoisaan aamupalapöytään.

Taistelua tilastotuulimyllyjä vastaan

Jos uskomme Ben Carlsonia - The S&P 500 is the World’s Largest Momentum Strategy - (ja minähän uskon), niin 80 % USA:n markkinoita kuvaavan S&P 500 indeksin yhtiöistä ei kumulatiivisesti tuottanut mitään vuosina 1989-2015. 40 % indeksin osakkeista tuotto jäi pakkaselle. Koko S&P 500 -indeksin tuotto tuli vain viidenneksestä osakkeista.

Kuulen jo, kuinka innokkaimmat kriitikot muistuttavat, että tuo ajanjakso kattoi vain 26 vuotta ja vain jenkkipörssin. Totta. Itse kuitenkin uskon, että otanta on riittävä antamaan suuntaa antavan kuvan. En usko, että yliyksinkertaistan liikaa ajatellessani, että tuon analyysin tulokset pitävät pääpiirteissään paikkansa eri pörsseissä ympäri maailman.

Ymmärrän myös, että osakepoiminta ei tarkoita pelkästään kerran ostetun yhtiön osakkeiden omistamista ikuisesti. Osakepoimintaan, kuten itse sen ajattelen, kuuluu myös myynnit ja uusien osakkeiden hankkiminen.

Koska olen kaikin puolin pihi, kavahdan kaikkien arvopapereiden myymistä, koska silloin joutuisin MAKSAMAAN VÄLITYSPALKKIOITA. Tanskassa ei "onneksi" tarvitse välittää veroista, koska pörssiomistusten osalta verot pitää maksaa vuosittain myös realisoimattomasta tuotosta (Suomessahan verot maksetaan realisoituneesta tulosta, jos kyseessä on arvo-osuustili ja osakesäästötilin sisällä saa myydä niin paljon kuin sielu sietää eikä veroista tarvitse huolehtia, mutta nyt tämä lähti taas sivuraiteille, palataanpa takaisin kuluihin). Uskon, että te jotka, harrastatte osakepoimintaa, osaatte vähentää välityspalkkiot (ja verot), kun laskette sijoitustoimintanne tuottoa.

Itseluottamus nollassa

Olenko valmis lyömään vetoa sen puolesta, että osaisin valita voittajaosakkeet, joilla turvaan varallisuuteni karttumiseni pitkällä aikavälillä? Ei, en ole. Sen sijaan sijoitan indekseihin, joista en varmuudella saa minkäänlaista ylituottoa, mutta mitä ilmeisemmin pärjään pitkällä aikavälillä riittävän hyvin.

En usko pystyväni arvaama... eikun valitsemaan tarkan analyysin perusteella voittajaosakkeita. Väärässä olemiseni todennäköisyys pitkällä aikavälillä on noin 80 % (Ben Carlson, edelleen, sama pätkä kuin aiemminkin). Sen sijaan yksi viidestä osakkeesta voi olla todellinen tähti.

Samalla kun jätän osakepoiminnan muille, menetän MAHDOLLISEN oikeassaolemisen riemun ja hyvänolontunteen. Niin järjettömältä kuin se kuulostaakin, niin juuri tätä yritän välttää. En luota itseeni pätkääkään. Olen lähes satavarma, että kuvittelen mahdollisten onnistumisteni olevan kokonaan omaa ansiotani ja väärin menneistä sijoituksista syytän keskuspankkeja, jotain pandemiaa tai yhtiötä itseään.

"Rahan ansaitseminen ei meidän sijoitustoiminnassamme ole mikään itsetarkoitus. Pikemminkin kyse on älyllisestä haasteesta. Pyrimme analysoimaan yhtiöitä, taloutta ja kehitystrendejä mahdollisimman tarkasti. Uhraamme siihen paljon aikaa ja vaivaa. Sijoituksemme ovat tavallaan vedonlyöntejä sen puolesta, että olemme päätelmissämme oikeilla jäljillä. Mikäli analyysimme osoittautuu paikkansapitäväksi, nautinto on ennen kaikkea henkistä laatua." - Kim Lindström, Puoli vuosisataa pörssin sisäpiirissä

Sen sijaan pyrin pitämään tunteiden osuuden niin pienenä kuin mahdollista. Kuulostaako tylsältä? Hyvä! Se onkin koko homman pointti. Haen jännitystä jostain aivan muualta, kuten kokeilemalla juoda kahvia hunajalla, käydä mielestäni "huonon" bändin keikalla ja kokeilemalla tanssimista.

Onnea tai taitoa matkaan!

Tarkoituksenani ei ole väheksyä, naureskella tai neuvoa teitä, jotka harrastatte osakepoimintaa. En ihmettelisi vaikka (suuri?) osa teistä repii allekirjoittanutta parempia tuottoja lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Jätän mielelläni tehottomien osakemarkkinoiden tarjoamat hinnoitteluvirheet teidän saaliiksenne. Toivon aidosti, että onnistutte valinnoissanne.

Onneksi osakemarkkinat ovat pitkällä aikavälillä toimineet riittävän tehokkaasti. Toisin sanoen, lyön vetoa, että osakemarkkinat ovat pitkällä aikavälillä riittävän tehokkaat siihen, että pystyn vapaamatkustelemaan indeksisijoitustuksillani nauttien markkinoiden keskituotosta. Minulla ei ole vapaa-ajallani aikaa (lue: kiinnostusta) perehtyä tilinpäätöksiin, yhtiöanalyyseihin tai johdon arviointiin sellaisella intensiteetillä, joka vaadittaisiin siihen, että onnistuisin saamaan edes markkinoiden keskituoton osakepoiminnoillani.

Mikä saa sinut sijoittamaan yksittäisiin yhtiöihin sen sijaan, että sijoittaisit indekseihin? Jos puolestaan kuulut meikämandoliinon indeksisijoitusjoukkueeseen, niin miksi jätät osakepoiminnan auvoisuuden naapurisi nautittavaksi? Saa nähdä, koska tylsistyn tyystin indeksisijoituksiini. Ehkä jonkin ajan kuluttua kunnianhimoni kasvaa ja pyrin hakemaan ylituottoa osakepoiminnalla (tai alfaa, kuten "jengi" sanoo). Ja se jos mikä on koko sijoitustyylivedonlyönnin suola: voin muuttaa panostuksiani koska vain. Ja stoalaisena tykkään ajatuksesta, koska sijoitustyylin valinta kuuluu niihin asioihin, joihin voin itse vaikuttaa.

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Eläinproteiinin välttely on yksi tapa lähestyä vegaaniutta
Elämä ilman alkoholia
Ihan hirveä kiire
Identiteetin määrittäminen ja muiden mielipiteet
Ei kontrollia, ei stressiä
Pieni paikkakunta vs. iso kaupunki - voiko niukkuus olla hyve?
Toksinen maskuliinisuus - miten siitä ei ainakaan pääse eroon

Muut säästämiseen ja sijoittamiseen liittyvät postaukset:
Allokaation ytimessä - kuinka riskiä hallitaan
Sijoittamisen pelko
Järjen käyttö harrastuksissa - juokseminen ja sijoittaminen
Miten en sijoita - kolme kohdetta sijoitustyylini ulkopuolella
Mitä yhteistä on sijoittamisella ja ruokavaliolla
Sijoittamista ei kannata ajatella maratonina vaan maratonille treenaamisena
Mitä teen, jos salkun arvo laskee 40 %?
Epäröitkö säästämisen aloittamista? Kolme vastausta aloituskynnyksen madaltamiseksi
Miten pinnallisuudesta voi hyötyä taloudellisesti - esimerkki aloittelijoille
Kuinka paljon on riittävästi?
Mistä tunnistaa omat rajansa? - Case sijoittaminen
Miten tavoite eroaa unelmasta?
Mikset maksa itsellesi palkkaa?
Rikkaan elämän salaisuus Ramit Sethin mukaan
4 asiaa, jotka yhdistävät liikuntaa ja säästämistä
Miksi sijoitin Tornion Panimoon?
Kestäisikö pääni taloudellista riippumattomuuta?
Säännöt säästämiseen