Olen vältellyt eläinproteiinin syömistä jo usean vuoden ajan. Siitä huolimatta en koe olevani vegaani. Nykyään koen, että eläinproteiiniton ruokavalio on minulle luonnollisempi tapa täyttää päivittäin kaloritarpeeni kuin vanha leikkeleisiin, maitoon ja jauhelihaan perustunut päivittäinen ateriointi.
Päivittäinen lounasravintolani on paras lounaspaikka, missä olen koskaan syönyt. Erityisesti salaattipöytä, leivät, alkupalat, lämpimät ruoat... tai mitä tässä jauhamaan, KAIKKI tarjottava ruoka on aivan timanttista. Muuten eläinproteiininvälttelyruokavalioni olisi loppunut lyhyeen. En voisi olla kauempana ravitsemustieteilijästä, mutta uskon saavani täysipainoisen lounaan joka arkipäivä.
Vielä huikeammaksi lounaspaikan (miten tämä nyt muuttui yhtäkkiä mainospuheeksi) tekee se, että ruokaa on mahdollista tilata kotiin, ja vieläpä poskettoman edulliseen hintaan. Oma arvioni on, että kotiin tilattavan 15 Tanskan kruunun (eli noin parin euron) salaattilaatikon arvo Kööpenhaminan katukaupassa lähentelee 60-70 kruunua (noin kymmenen sivistyneen Euroopan yhteisvaluuttayksikköä). Ei kulu viikkoakaan, jolloin en tilaisi salaattia, leipää tai eläinproteiinitonta lämmintä ruokaa (silloin harvoin, kun sitä saatavilla) mukaan kotiin.
Koska puhumme tanskalaisesta kanttiinista, ei lihan merkitystä osana tarjottavaa ruokaa voi väheksyä. Lämpimistä ruoista yleensä toiseen liittyy kokoliha muodossa tai toisessa (tosin joskus tarjolla on "frikadeller" eli lihapullia, mutta koska en ole vielä integroitunut tarpeeksi, niin mulla ei ole mitään hajua, miksi tanskalaisilla on oma termi lihapullille, kun kaikki muilla tuntemillani kielillä lihapulla on lihapulla, köttbulla tai meat ball) ja toinen on kasvisruoka, joka on vuorattu juustolla. Kysyttäessä saatan saada eläinproteiinittoman version. En välttämättä päivittäin, mutta joskus esimerkiksi kasviskeitosta on tehty maidollinen ja maidoton versio tai muuta kasvisruokaa voi saada ilman juustoa.
Virhe
Mikään ei ole helpottanut tanskalaista elämääni niin paljon kuin nykyinen lounasravintolani. Osoittaakseni kiitollisuuteni ja arvostukseni henkilökuntaa kohtaan, vein heille jouluna lahjaksi konvehtirasian ja kortin, jossa kiitin erikseen, kuinka hienoa on, että he ottavat huomioon myös meidät, jotka pyrimme välttämään eläinproteiinia.
Erikseen tilatut kotiin vietävät ruoat löytyvät iltapäivällä ravintolan jääkaapista, josta jokainen voi käydä noutamassa omansa. Joululomilta palattuani tilasin välittömästi aiemmin mainitun 15 kruunun salaattilaatikon. Hämmennykseni oli suuri, kun minulle merkitystä kassista löytyikin salaatin sijaan kasa perunoita ja huikea kimpale nautaa. Noin kymmenen sekunnin mietinnän jälkeen otin ruoan mukaani. Henkilökunta oli häippässyt jo tuntikausia aiemmin, enkä perjantaista johtuen viitsinyt jättää ruokaa huononemaan viikonlopuksi ravintolan jääkaappiin.
Vegaanius vs. eläinproteiinin välttely
Kun aloin vältellä eläinproteiinia, päätin, etten tee siitä ongelmaa muille enkä itselleni. Eläinproteiinin lisäksi pyrin välttelemään vegaanin leimaa. Koen, että tunnustautumalla vegaaniksi minun kuuluisi kieltäytyä kaikissa tilanteissa kaikesta eläinperäisestä. Löyhähköistä rajoista ("ei ongelmaa muille eikä itselleni") johtuen en koe, että täytän vegaanin määritelmän. Tämä näkemys koskee vain itseäni. En todellakaan kyttää yhdenkään vegaaniksi tunnustautuvan aterioita, vaatteita tai päivittäistavaroita.
Kyläillessä saatan syödä maitoon ja voihin leivotun pullan, koska en kehtaa olla syömättä. En ole kertaakaan jäänyt kaveriporukan ravintolaillalliselta pois sen vuoksi, ettei vegaaniruokaa ollut tarjolla. Valitsen lähimpänä kasvisruokaa olevan vaihtoehdon (mitä ikinä se kulloinkin tarkoittaa). Minun tapauksessani olisi tekopyhää jättää näissä tilaisuuksissa eläinproteiini syömättä, kun käytännössä elin noin kolmekymmentä vuotta meetvurstilla, pekonilla ja lohella.
Jostain syystä odotan, että niissä harvoissa tilanteissa, joissa nautin eläinproteiinia, kokisin jonkinlaisen syyllisyyden tunteen, pahan olon tai helpotuksen. Syyllisyyden johtuen eläimeen kohdistuneesta omasta mielestäni epäeettisestä toiminnasta (tappaminen), pahan olon johtuen muuten eläinproteiinittomasta ruokavalioistani tai helpotuksen johtuen eläinproteiinin mahdollisesta tuomasta hyvästä mausta.
Tunteet sivuun
Ehkä olen tunnekylmä ihminen, mutta en koe mitään edellä mainituista tunteista. Syyllisyys loistaa poissaolollaan, eläinproteiini ei laita vatsaani sekaisin enkä herkisty harvoin kokemastani eläinproteiinin mausta (liha, maito, juusto, voi, suklaa, jne).
Kuulostaako väsyneeltä? Niin minustakin. Jos kerran eläinproteiinin vetäminen ei saa minussa aikaan mitään negatiivista fiilistä, niin miksen sitten palaa kebabin, poron ja sinihomejuuston pariin? En osaa sanoa. Ehkä palaankin joskus vanhaan ruokavaliooni.
Ehkä eläinproteiinin välttely onkin vain vaihe elämässäni. Tai, porttiteoriaa mukaillen, ehkä tämä on vain ensi askel kohti ehdottomampaa asennetta. Ehkä vuoden päästä löydän itseni saarnaamasta kavereilleni, kuinka lihansyönti on epäeettistä, voimistaa ilmastonmuutosta ja aiheuttaa terveysongelmien kautta mittavan lisälaskun pohjoismaalaiselle hyvinvointivaltiolle.
En osaa sanoa. Joka tapauksessa nyt mennään näillä "ei ongelmaa muille eikä itselleni"-säännöillä.
Periaatteeni pitää (ehkä?)
Avasin lounasravintolastani salaatin sijaan saamani liha-peruna annoksen seuraavana päivänä. Voitelin Suomesta tuomani jälkiuunileivän palaset (vegaanisella) voilla ja asettelin lihakimpaleesta leikkaamani siivut leivät päälle. Haukkasin. Mitä tapahtui? Ei mitään. Liha ei ällöttänyt eikä maistunut taivaalliselta.
Joskus minulta kysytään, tuntuuko eläinproteiinin välttely haastavalta ja himoitsenko joskus lihaa, juustoa tai kerman ja munan vuoraamaa jälkiruokakakkua. Olen miettinyt kysymystä usein ja olen tullut siihen tulokseen, että eläinproteiinin syöminen tuntuu haastavammalta kuin sen välttely. Miksi sitten söin lounasravintolasta vahingossa saamani lihakimpaleen? Siksi, että eläinproteiinin syömistä haastavammalta minusta tuntuu heittää syömäkelpoista ruokaa roskiin, oli se sitten tehty eläimestä tai kasvista.
En voi käsittää niitä ihmisiä, jotka jättävät buffetissa ottamansa ruokansa syömättä ja heittävät sen menemään. Varsinkin silloin, kun kyse on aikuisista ihmisistä. Ymmärrän, että joskus silmät syövät enemmän kuin mitä napa pystyy vetämään tai että joskus ruoka voi maistua niin pahalta, ettei sitä kykene syömään. Mutta raivollani ei ole rajoja, kun näen samojen aikuisten ihmisten heittävän lähes päivittäin osan lounasbuffetista lautaselleen keräämästä ruoasta roskiin.
Miten sinun ruokavaliosi on muuttunut vuosien saatossa? Oletko ajatellut muuttavasi ruokavaliotasi? Itse yritän olla hirttäytymättä mihinkään tiettyyn ruokavalioon. Sen vuoksi pidän oveni auki myös eläinproteiinille vaikken tähän skenaarioon tällä hetkellä uskokaan. Mutta se, että uskon tällä hetkellä johonkin, ei tarkoita, että uskoisin samaan asiaan viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Mikään ei kuitenkaan ennusta tulevaa niin hyvin kuin nykyinen käytös, joten uskon vältteleväni eläinproteiinia jatkossakin.
Päivittäinen lounasravintolani on paras lounaspaikka, missä olen koskaan syönyt. Erityisesti salaattipöytä, leivät, alkupalat, lämpimät ruoat... tai mitä tässä jauhamaan, KAIKKI tarjottava ruoka on aivan timanttista. Muuten eläinproteiininvälttelyruokavalioni olisi loppunut lyhyeen. En voisi olla kauempana ravitsemustieteilijästä, mutta uskon saavani täysipainoisen lounaan joka arkipäivä.
Vielä huikeammaksi lounaspaikan (miten tämä nyt muuttui yhtäkkiä mainospuheeksi) tekee se, että ruokaa on mahdollista tilata kotiin, ja vieläpä poskettoman edulliseen hintaan. Oma arvioni on, että kotiin tilattavan 15 Tanskan kruunun (eli noin parin euron) salaattilaatikon arvo Kööpenhaminan katukaupassa lähentelee 60-70 kruunua (noin kymmenen sivistyneen Euroopan yhteisvaluuttayksikköä). Ei kulu viikkoakaan, jolloin en tilaisi salaattia, leipää tai eläinproteiinitonta lämmintä ruokaa (silloin harvoin, kun sitä saatavilla) mukaan kotiin.
Koska puhumme tanskalaisesta kanttiinista, ei lihan merkitystä osana tarjottavaa ruokaa voi väheksyä. Lämpimistä ruoista yleensä toiseen liittyy kokoliha muodossa tai toisessa (tosin joskus tarjolla on "frikadeller" eli lihapullia, mutta koska en ole vielä integroitunut tarpeeksi, niin mulla ei ole mitään hajua, miksi tanskalaisilla on oma termi lihapullille, kun kaikki muilla tuntemillani kielillä lihapulla on lihapulla, köttbulla tai meat ball) ja toinen on kasvisruoka, joka on vuorattu juustolla. Kysyttäessä saatan saada eläinproteiinittoman version. En välttämättä päivittäin, mutta joskus esimerkiksi kasviskeitosta on tehty maidollinen ja maidoton versio tai muuta kasvisruokaa voi saada ilman juustoa.
Virhe
Mikään ei ole helpottanut tanskalaista elämääni niin paljon kuin nykyinen lounasravintolani. Osoittaakseni kiitollisuuteni ja arvostukseni henkilökuntaa kohtaan, vein heille jouluna lahjaksi konvehtirasian ja kortin, jossa kiitin erikseen, kuinka hienoa on, että he ottavat huomioon myös meidät, jotka pyrimme välttämään eläinproteiinia.
Erikseen tilatut kotiin vietävät ruoat löytyvät iltapäivällä ravintolan jääkaapista, josta jokainen voi käydä noutamassa omansa. Joululomilta palattuani tilasin välittömästi aiemmin mainitun 15 kruunun salaattilaatikon. Hämmennykseni oli suuri, kun minulle merkitystä kassista löytyikin salaatin sijaan kasa perunoita ja huikea kimpale nautaa. Noin kymmenen sekunnin mietinnän jälkeen otin ruoan mukaani. Henkilökunta oli häippässyt jo tuntikausia aiemmin, enkä perjantaista johtuen viitsinyt jättää ruokaa huononemaan viikonlopuksi ravintolan jääkaappiin.
 |
| "Joo, tuo ei ole salaatti." kommentoitiin ravintolasta, kun näytin heille mitä sain tilaamani salaatin sijaan. |
Vegaanius vs. eläinproteiinin välttely
Kun aloin vältellä eläinproteiinia, päätin, etten tee siitä ongelmaa muille enkä itselleni. Eläinproteiinin lisäksi pyrin välttelemään vegaanin leimaa. Koen, että tunnustautumalla vegaaniksi minun kuuluisi kieltäytyä kaikissa tilanteissa kaikesta eläinperäisestä. Löyhähköistä rajoista ("ei ongelmaa muille eikä itselleni") johtuen en koe, että täytän vegaanin määritelmän. Tämä näkemys koskee vain itseäni. En todellakaan kyttää yhdenkään vegaaniksi tunnustautuvan aterioita, vaatteita tai päivittäistavaroita.
Kyläillessä saatan syödä maitoon ja voihin leivotun pullan, koska en kehtaa olla syömättä. En ole kertaakaan jäänyt kaveriporukan ravintolaillalliselta pois sen vuoksi, ettei vegaaniruokaa ollut tarjolla. Valitsen lähimpänä kasvisruokaa olevan vaihtoehdon (mitä ikinä se kulloinkin tarkoittaa). Minun tapauksessani olisi tekopyhää jättää näissä tilaisuuksissa eläinproteiini syömättä, kun käytännössä elin noin kolmekymmentä vuotta meetvurstilla, pekonilla ja lohella.
Jostain syystä odotan, että niissä harvoissa tilanteissa, joissa nautin eläinproteiinia, kokisin jonkinlaisen syyllisyyden tunteen, pahan olon tai helpotuksen. Syyllisyyden johtuen eläimeen kohdistuneesta omasta mielestäni epäeettisestä toiminnasta (tappaminen), pahan olon johtuen muuten eläinproteiinittomasta ruokavalioistani tai helpotuksen johtuen eläinproteiinin mahdollisesta tuomasta hyvästä mausta.
Tunteet sivuun
Ehkä olen tunnekylmä ihminen, mutta en koe mitään edellä mainituista tunteista. Syyllisyys loistaa poissaolollaan, eläinproteiini ei laita vatsaani sekaisin enkä herkisty harvoin kokemastani eläinproteiinin mausta (liha, maito, juusto, voi, suklaa, jne).
Kuulostaako väsyneeltä? Niin minustakin. Jos kerran eläinproteiinin vetäminen ei saa minussa aikaan mitään negatiivista fiilistä, niin miksen sitten palaa kebabin, poron ja sinihomejuuston pariin? En osaa sanoa. Ehkä palaankin joskus vanhaan ruokavaliooni.
Ehkä eläinproteiinin välttely onkin vain vaihe elämässäni. Tai, porttiteoriaa mukaillen, ehkä tämä on vain ensi askel kohti ehdottomampaa asennetta. Ehkä vuoden päästä löydän itseni saarnaamasta kavereilleni, kuinka lihansyönti on epäeettistä, voimistaa ilmastonmuutosta ja aiheuttaa terveysongelmien kautta mittavan lisälaskun pohjoismaalaiselle hyvinvointivaltiolle.
En osaa sanoa. Joka tapauksessa nyt mennään näillä "ei ongelmaa muille eikä itselleni"-säännöillä.
Periaatteeni pitää (ehkä?)
Avasin lounasravintolastani salaatin sijaan saamani liha-peruna annoksen seuraavana päivänä. Voitelin Suomesta tuomani jälkiuunileivän palaset (vegaanisella) voilla ja asettelin lihakimpaleesta leikkaamani siivut leivät päälle. Haukkasin. Mitä tapahtui? Ei mitään. Liha ei ällöttänyt eikä maistunut taivaalliselta.
Joskus minulta kysytään, tuntuuko eläinproteiinin välttely haastavalta ja himoitsenko joskus lihaa, juustoa tai kerman ja munan vuoraamaa jälkiruokakakkua. Olen miettinyt kysymystä usein ja olen tullut siihen tulokseen, että eläinproteiinin syöminen tuntuu haastavammalta kuin sen välttely. Miksi sitten söin lounasravintolasta vahingossa saamani lihakimpaleen? Siksi, että eläinproteiinin syömistä haastavammalta minusta tuntuu heittää syömäkelpoista ruokaa roskiin, oli se sitten tehty eläimestä tai kasvista.
En voi käsittää niitä ihmisiä, jotka jättävät buffetissa ottamansa ruokansa syömättä ja heittävät sen menemään. Varsinkin silloin, kun kyse on aikuisista ihmisistä. Ymmärrän, että joskus silmät syövät enemmän kuin mitä napa pystyy vetämään tai että joskus ruoka voi maistua niin pahalta, ettei sitä kykene syömään. Mutta raivollani ei ole rajoja, kun näen samojen aikuisten ihmisten heittävän lähes päivittäin osan lounasbuffetista lautaselleen keräämästä ruoasta roskiin.
Miten sinun ruokavaliosi on muuttunut vuosien saatossa? Oletko ajatellut muuttavasi ruokavaliotasi? Itse yritän olla hirttäytymättä mihinkään tiettyyn ruokavalioon. Sen vuoksi pidän oveni auki myös eläinproteiinille vaikken tähän skenaarioon tällä hetkellä uskokaan. Mutta se, että uskon tällä hetkellä johonkin, ei tarkoita, että uskoisin samaan asiaan viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Mikään ei kuitenkaan ennusta tulevaa niin hyvin kuin nykyinen käytös, joten uskon vältteleväni eläinproteiinia jatkossakin.
Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Kielen opiskelusta
Kolmenkympin kriisi
Tunnistatko mielesi rajoitteet? Arvovalinnat muuttuvat ajoittain
Uudelleenmuotoilun taito
Lihavasta laihaksi
Kielen opiskelusta
Kolmenkympin kriisi
Tunnistatko mielesi rajoitteet? Arvovalinnat muuttuvat ajoittain
Uudelleenmuotoilun taito
Lihavasta laihaksi
