Kolmenkympin kriisi

Eläinproteiinin syönnin lopettaminen lähes kokonaan, mindfulness ja vapaaehtoistyö. Kolme asiaa, joita kaverini eivät ikinä olisi liittäneet minuun. Olisi niin siistiä sanoa, että nämä iskivät yhtä yllättäen kuin Tre Kronor Leijonien johtaessa 5-1. Se olisi kuitenkin valhe. Kaikki nämä olivat enemmän tai vähemmän kypsyneet mielessäni jo jonkin aikaa.

Kolmekymmentä ikävuotta taisi kuitenkin olla se höyhen, joka katkaisi kamelin selän. Tasavuosiluku ja Tanskaan muuttaminen toimivat katalyytteinä kohti kriisiä. Tai ehkä kriisi on liian voimakas sana. Mutta mikä voisi olla parempi? Muutos on yleensä kuvaava, mutta tässä yhteydessä niin havillinen termi, etten viitsi sitä käyttää.

Eläinproteiinin välttelyä, mindfulnessia ja vapaaehtoistyötä yhdistää sitoutuminen. Jos on valmis pelaamaan, niin kortit pitää katsoa loppuun. Tavoilleni uskollisena tein tästäkin asiasta joko-tai-kysymyksen. Päätin mennä pää edeltä syvään päähän.

Eläinproteiinin välttely

Eräs syksy (Bratislavan MM 2011 jälkeen, mutta ennen Gijonin ihmettä) lähdin käymään kaverini luona Rovaniemellä. Nähtyäni hänet ensimmäistä kertaa vuoteen yllätyin ja järkytyin siitä, kuinka paljon hän oli laihtunut. Käytännössä kaikki ylimääräinen kehoon kuulumaton rasva oli hävinnyt sen jälkeen, kun hän oli ryhtynyt vegaaniksi.

Olin tuohon aikaan vielä aika iso. Rovaniemen reissun jälkeen otin ensiaskeleet kohti eläinproteiinin välttelyä. Jätin leikkeleet ja juustot pois aamiaisleivät. Äitini ei meinannut uskoa, että lopetin maidon juomisen ruokajuomana ("Siehän olet aina ollu yks vasikka!"). Mutta edelleen hain lauantaisen Bar Loose -visiitin jälkeen kinkku-katkarapu-paprika-pizzan yömätöksi. Ruokavalioni muuttui ainoastaan hiukan.

30-vuotissyntymäpäiväni aikoihin tulin lopulta siihen lopputulokseen, että pärjään aivan hyvin ilman humalan huumaavaa yöllistä kinkkupizzaa. Tämä johtui kahdesta dokumentista: Forks Over Knives ja Cowspiracy (minun ei pitäisi katsoa dokumentteja, koska yleensä uskon kaiken, mitä näen). Tuntui, kuin päässäni olisi käännetty jokin vipu täysin toiseen asentoon. En keksinyt enää mitään syytä, miksi tarvitsisin lähes joka ruoalla jotain eläinperäistä.

Nachoplate toimii ilman eläinproteiiniakin. "Jauhelihana" käytin Naturli'n Farsia, joka on tehty herneistä.

Mindfulness

Purin pitkään pahaa oloani lenkkeilemällä. Raitis ilma yhdistettynä endorfiiniin ja väsymyksen tuottamaan raukeaan tilaan avasi monia henkisiä lukkoja. Lenkin jälkeen tuntui hyvältä.

Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin ettei pelkkä liikunta enää riittänyt. Paha mieli seurasi juoksun jälkeen sekä suihkuun että iltapalalle ja oli mielessä vielä nukkumaan mennessä. Mietin mitä vaihtoehtoja minulla olisi pahan olon purkamiseksi. En juurikaan voinut lisätä liikuntaa, alkoholinkäyttöä olin jo vähentänyt ja huumeita en tahtonut kokeilla.

Mindfulness sen sijaan tuntui olevan kestoaihe suomalaisessa lehdistössä. Tuttuun tyyliini olin syyttänyt pahasta olostani kaikkia muita paitsi itseäni. Mindfulnessissa oli kuitenkin tarkoitus tulla tietoiseksi omista tunteista ja ajatuksista. Ihan helkkarin pelottava ajatus! Päätin kuitenkin kokeilla ja sillä tiellä olen edelleen.

Gil Hassonin Mindfulness oli ensimmäinen järjestelmällinen katsaus tietoiseen läsnäoloon.

Vapaaehtoistyö

Olin teini-ikäisenä aktiivinen seurakunnassa. Rippileirien isosena ja lastenleirien ohjaajana sai rahaa, joten homma oli myös työtä. Muuten en ollut varsinaisesti koskaan tehnyt mitään yleishyödyllistä.

Päätin kuitenkin kokeilla vapaaehtoistyötä. Yhtäkkiä löysin itseni Kööpenhaminan keskustasta soittamassa tuntemattomien ihmisten ovikelloa pyytäen rahaa Tanskan kirkon ulkomaanapuun (käytännössä sama kuin Suomen Yhteisvastuukeräys). En tiedä, olenko koskaan ollut niin pahasti mukavuusalueeni ulkopuolella. Päivä kului nopeasti ja illalla olin aivan poikki.

Vapaaehtoistyö jäi kuitenkin kokeiluasteelle. Olen todella tyytyväinen, että kokeilin, mutta en usko, että tekeväni samanlaista keikkaa uudestaan. En ainakaan lähitulevaisuudessa. Tiedän, että tämä kuulostaa selittelyltä ja vastuunpakoilulta, mutta koen tekeväni enemmän maailman hyväksi tienaamalla enemmän ja maksamalla enemmän veroja. Pohjoismaalaiselle verotus on hyvä tapa ulkoistaa omatunto.

Keräykseni tulos oli 1.491,50 Tanskan kruunua eli noin 200 euroa.

Uusia kokeiluja

Loppujen lopuksi kriiseily ei ollut mitään muuta kuin uusien asioiden kokeilua. Ikä toimi tapauksessani ainoastaan herättäjänä. Kuulin pienen hiljaisen äänen sisälläni huutavan: "Jasso! Idiootti! Just sie. Kokeileppa jotakin uutta."

En tiedä kulkeeko eläinproteiinin välttely tai mindfulness mukana loppuelämäni ajan vai loppuvatko nekin samalla tavalla kuin vapaaehtoistyökin. En kuitenkaan stressaa siitä. Eipä sillä ole oikeastaan merkitystäkään. Pääasia on, että kokeilin jotain uutta.

Onko sinulla ollut jotain kriisiä, jonka seurauksena olet kokeillut jotain uutta tai muuttanut jotain pysyvästi? Iltapäivälehtien lööpit kirkuvat lähinnä puolison ja työpaikan muutoksista, mutta mielestäni isojen muutosten ei aina tarvitse olla näin radikaaleja.

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Kielen opiskelusta
Lihavasta laihaksi
Harjoittelu puolimaratonille - intervallitreenit ovat vain mauste
Elämä ilman alkoholia
Mindfulnessin hyödyt
Yksinkertainen tapa testata meditointia
3 yksinkertaista meditaatioharjoitusta
Antaa menneiden olla
Mikset maksa itsellesi palkkaa?
Kolmenkympin kriisi
Turha stressaaminen, häpeä ja ikävä