Siitä huolimatta, että Dale Carnegien kirja "Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa" julkaistiin jo 1936, sisältää se ikivihreitä neuvoja. Olen nähnyt monesti kirjaa myytävän "bisnes"kirjana. On se varmaan sitäkin, mutta mielestäni kirjan parasta antia on muistutukset hyvästä käytöksestä ja toisten huomioonottamisesta.
Dale Carnegien "Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa" on suurin syypää blogistin uraani. Luin kirjan ensimmäistä kertaa joskus vuoden 2010 tienoilla ja aloin kirjoittaa blogia heti perään vuonna 2018. Halusin kertoa kaikille kavereilleni neuvoista, joita Dale jakaa kirjassaan. En ole kuitenkaan kovin hyvä neuvomaan muita, joten päätin "piilottaa" neuvoni blogimuotoon.
Kirja ei sinänsä tarjoa mitään mullistavia oivalluksia vaan enemmänkin pukee sanoiksi normaalit käyttäytymissäännöt. Joku voi kutsua Dalen ohjeita esittämiseksi tai jopa toisten tavoitteelliseksi manipuloinniksi. En syytä heitä, jotka näkevät kirjan tällaisena. Sen voi toki lukea myös tuosta näkökulmasta. Minulle kirja tarkoittaa jotain paljon tavanomaisempaa.
Dalen ohjeet ja esimerkit näyttävät konkreettisesti, mitä hyvä käytös on. Se on toisen huomioonottamista eli toisen tärkeydentunteen korostamista. Jokainen tajuaa (tai ainakin jokaisen pitäisi tajuta), kuinka kiittäminen, kannustaminen ja toisen asemaan asettuminen kuuluu normaaliin hyvään käytökseen. Kuten Dalen esimerkit osoittavat, tällainen käyttäytyminen on kohtalaisen niukkaa. Se oli sitä 1930-luvun Yhdysvalloissa ja se on sitä 2000-luvun Suomessa.
Perusasiat ovat perusasioita
Huono tai mielistelevä käytös normina nostaa käytöstavat arvoon arvaamattomaan. Dalen tekstin salaisuus perustuu tähän oivallukseen. Itse olen muotoillut sen suuhuni sopivaksi lausahdukseksi: "Älä ole mulkku."
Hän, joka pystyy käyttäytymään normaalien hyvien käytöstapojen mukaisesti, saa heti etumatkaa niihin, jotka käyttäytyvät huonosti. Saa olla aika kylmäkiskoinen henkilö, jos väittää, että yksinkertaisen "kiitos" sanan kuuleminen ei aiheuttaisi arvostusta toista kohtaan.
Käyttäytyminen ei ole aina helppoa
Hyvien käytöstapojen seuraaminen tuntuu uskomattoman vaikealta. Niinkin inhimilliset tunteet kuin väsy, nälkä ja turhautuminen blokkaavat normaalit käytöstavat.
Miksi pystyn käyttäytymään hyvin vain silloin, kun voin hyvin? Mitä ihmettä tapahtuu myötätunnolleni, kun olen väsynyt? Miksi nälissäni en jaksa olla kiinnostunut toisen huolista ja murheista vaan pikemminkin mietin, koska saan mahani täyteen (huoli, josta kenenkään ensimmäisessä maailmassa elävän ei pitäisi minkään tilaston mukaan olla huolissaan)? Miksi turhautuessani alan arvostella toista, kun minun pitäisi enemminkin olla kannustaa? Olen huomannut olevani mestari aiheuttamaan pahaa mieltä sekä toiselle että itselleni.
Yleensä, kun teen jotain tyhmää ja jota häpeän, tajuan, etten ole toiminut Dalen ohjeiden mukaisesti. Voi kuulostaa, että pidän Dalea elämäni ylimpänä guruna. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Dalen ansiot eivät mielestäni ole siinä, että hän olisi keksinyt jotain täysin uutta ja mullistavaa. Sitä hän ei ole tehnyt vaan hän on ainoastaan listannut kirjaansa ajattomia käyttäytymissääntöjä.
Ei mitään turhaa kikkailua
Mielestäni Dalen ansiot ovat siinä, että hän pystyi erittelemään käyttäytymissäännöt kolmeenkymmeneen kohtaan ja kertomaan niistä suhteellisen yleispätevät esimerkit. Dalen esimerkit ovat tarpeeksi samaistuttavia ja sen verran yleisiä, että jokainen pystyy näkemään itsensä suurimmassa osassa kuvailluista tilanteista. Joko ottavana tai antavan osapuolena.
Dale on auttanut meikämandoliinoa siinä, että vaikken aina osaakaan käyttäytyä (saatikka, että osaisin käyttäytyä HYVIN) pystyn tiedostamaan, miten toimin. Parhaimmillaan tämä tapahtuu tilanteen ollessa päällä, mutta huomattavasti useammin vasta sitten, kun tilanne on jo päättynyt.
Joistain klassikkokirjoista sanotaan, että ne ovat klassikoita, koska "niistä oppii uutta joka lukukerralla." Mielestäni sellaiset kirjat ovat syvältä ja poikittain. Jos sanoma ei mene jakeluun kerralla, täytyy kirjoittajan ottaa lusikka kauniiseen käteen, katsoa peiliin ja kirjoittaa paremmin.
Itse palaan aina silloin tällöin lukemaan Dalea uudestaan ja uudestaan. Sen sijaan, että "oppisin jotain uutta joka lukukerralla" muistan, mitä opin jo ensimmäisellä lukukerralla, mutta jonka olin jo ehtinyt haudata muistin syövereihini blogiaikataulujen, punttitreenien ja Pää Kii -levyjen ajattelemisen alle.
Tiedät ja osaat jo kaiken tarpeellisen
En usko, että juuri kukaan peruskoulun käynyt oppii Dalen kirjasta mitään uutta. Sen sijaan uskon, että lähes jokainen voi oppia tunnistamaan omia tekojaan ja ajatuksiaan sekä käyttämään niitä sekä muiden että oman tärkeydentunteen mahdollistamiseksi. Koetko, että tarvitsisit välillä muistuttamista normaaleista hyvistä käytöstavoista? Jos tarvitset, miten muistutat itseäsi? Itselleni tärkein muistutus Dalen kirjasta on, että mikään ei ole merkittävämpää ihmisten välisessä kanssakäymisessä (oli se sitten parisuhde, kaverisuhde, naapurisuhde, perhesuhde tai mikä vaan) kuin tärkeyden tunne.
Dale Carnegien "Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa" on suurin syypää blogistin uraani. Luin kirjan ensimmäistä kertaa joskus vuoden 2010 tienoilla ja aloin kirjoittaa blogia heti perään vuonna 2018. Halusin kertoa kaikille kavereilleni neuvoista, joita Dale jakaa kirjassaan. En ole kuitenkaan kovin hyvä neuvomaan muita, joten päätin "piilottaa" neuvoni blogimuotoon.
Kirja ei sinänsä tarjoa mitään mullistavia oivalluksia vaan enemmänkin pukee sanoiksi normaalit käyttäytymissäännöt. Joku voi kutsua Dalen ohjeita esittämiseksi tai jopa toisten tavoitteelliseksi manipuloinniksi. En syytä heitä, jotka näkevät kirjan tällaisena. Sen voi toki lukea myös tuosta näkökulmasta. Minulle kirja tarkoittaa jotain paljon tavanomaisempaa.
Dalen ohjeet ja esimerkit näyttävät konkreettisesti, mitä hyvä käytös on. Se on toisen huomioonottamista eli toisen tärkeydentunteen korostamista. Jokainen tajuaa (tai ainakin jokaisen pitäisi tajuta), kuinka kiittäminen, kannustaminen ja toisen asemaan asettuminen kuuluu normaaliin hyvään käytökseen. Kuten Dalen esimerkit osoittavat, tällainen käyttäytyminen on kohtalaisen niukkaa. Se oli sitä 1930-luvun Yhdysvalloissa ja se on sitä 2000-luvun Suomessa.
 |
| Vaikka en osaakaan multitaskata, tykkään syödä hedelmiä samaan aikaan, kun luen Dalea. |
Perusasiat ovat perusasioita
Huono tai mielistelevä käytös normina nostaa käytöstavat arvoon arvaamattomaan. Dalen tekstin salaisuus perustuu tähän oivallukseen. Itse olen muotoillut sen suuhuni sopivaksi lausahdukseksi: "Älä ole mulkku."
Hän, joka pystyy käyttäytymään normaalien hyvien käytöstapojen mukaisesti, saa heti etumatkaa niihin, jotka käyttäytyvät huonosti. Saa olla aika kylmäkiskoinen henkilö, jos väittää, että yksinkertaisen "kiitos" sanan kuuleminen ei aiheuttaisi arvostusta toista kohtaan.
Käyttäytyminen ei ole aina helppoa
Hyvien käytöstapojen seuraaminen tuntuu uskomattoman vaikealta. Niinkin inhimilliset tunteet kuin väsy, nälkä ja turhautuminen blokkaavat normaalit käytöstavat.
Miksi pystyn käyttäytymään hyvin vain silloin, kun voin hyvin? Mitä ihmettä tapahtuu myötätunnolleni, kun olen väsynyt? Miksi nälissäni en jaksa olla kiinnostunut toisen huolista ja murheista vaan pikemminkin mietin, koska saan mahani täyteen (huoli, josta kenenkään ensimmäisessä maailmassa elävän ei pitäisi minkään tilaston mukaan olla huolissaan)? Miksi turhautuessani alan arvostella toista, kun minun pitäisi enemminkin olla kannustaa? Olen huomannut olevani mestari aiheuttamaan pahaa mieltä sekä toiselle että itselleni.
Yleensä, kun teen jotain tyhmää ja jota häpeän, tajuan, etten ole toiminut Dalen ohjeiden mukaisesti. Voi kuulostaa, että pidän Dalea elämäni ylimpänä guruna. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Dalen ansiot eivät mielestäni ole siinä, että hän olisi keksinyt jotain täysin uutta ja mullistavaa. Sitä hän ei ole tehnyt vaan hän on ainoastaan listannut kirjaansa ajattomia käyttäytymissääntöjä.
Jeesus tiivisti saman sanoman yhteen virkkeeseen vuorisaarnan kultaisessa säännössä: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille." Tuskin Jeesuskaan oli ensimmäinen, joka puhui tästä asiasta.
Ei mitään turhaa kikkailua
Mielestäni Dalen ansiot ovat siinä, että hän pystyi erittelemään käyttäytymissäännöt kolmeenkymmeneen kohtaan ja kertomaan niistä suhteellisen yleispätevät esimerkit. Dalen esimerkit ovat tarpeeksi samaistuttavia ja sen verran yleisiä, että jokainen pystyy näkemään itsensä suurimmassa osassa kuvailluista tilanteista. Joko ottavana tai antavan osapuolena.
Dale on auttanut meikämandoliinoa siinä, että vaikken aina osaakaan käyttäytyä (saatikka, että osaisin käyttäytyä HYVIN) pystyn tiedostamaan, miten toimin. Parhaimmillaan tämä tapahtuu tilanteen ollessa päällä, mutta huomattavasti useammin vasta sitten, kun tilanne on jo päättynyt.
Joistain klassikkokirjoista sanotaan, että ne ovat klassikoita, koska "niistä oppii uutta joka lukukerralla." Mielestäni sellaiset kirjat ovat syvältä ja poikittain. Jos sanoma ei mene jakeluun kerralla, täytyy kirjoittajan ottaa lusikka kauniiseen käteen, katsoa peiliin ja kirjoittaa paremmin.
Itse palaan aina silloin tällöin lukemaan Dalea uudestaan ja uudestaan. Sen sijaan, että "oppisin jotain uutta joka lukukerralla" muistan, mitä opin jo ensimmäisellä lukukerralla, mutta jonka olin jo ehtinyt haudata muistin syövereihini blogiaikataulujen, punttitreenien ja Pää Kii -levyjen ajattelemisen alle.
 |
| Miellekarttani Dalen maailmaan. |
Tiedät ja osaat jo kaiken tarpeellisen
En usko, että juuri kukaan peruskoulun käynyt oppii Dalen kirjasta mitään uutta. Sen sijaan uskon, että lähes jokainen voi oppia tunnistamaan omia tekojaan ja ajatuksiaan sekä käyttämään niitä sekä muiden että oman tärkeydentunteen mahdollistamiseksi. Koetko, että tarvitsisit välillä muistuttamista normaaleista hyvistä käytöstavoista? Jos tarvitset, miten muistutat itseäsi? Itselleni tärkein muistutus Dalen kirjasta on, että mikään ei ole merkittävämpää ihmisten välisessä kanssakäymisessä (oli se sitten parisuhde, kaverisuhde, naapurisuhde, perhesuhde tai mikä vaan) kuin tärkeyden tunne.
Nyt täytyy laittaa kirja lukulistalle ihan uteliaisuuden vuoksi! Mä oon huomannu että täällä baden-wuerttembergissa Saksassa mun perus käytöstavat on parantunu huomattavasti! Dankea tulee viljeltyä joka puhelun lopussa vaikkei oliskaan mitään suoranaista kiitettävää.. miten hyvin tossa kirjassa näkyy kulttuurierot, Huomaako siitä että kirjailija on amerikkalainen, jolle smalltalking ja sweettalking on peruskauraa? Kohteliaana kiitän jälleen hyvästä tekstistä ;)
VastaaPoistaKiitos Miia mukavasta palautteesta :) Mielenkiintoista kuulla tuosta dankesta! Itse olen Tanskassa huomannut, että olen alkanut käyttää toisen etunimeä normaalissa juttelussa paljon enemmän kuin Suomessa (kuuluu täällä kulttuuriin, mutta on myös yksi Dalen neuvoista).
PoistaJa joo, Dalen teksti on suoraan 30-luvun Jenkeistä ja sen huomaa esimerkeistä. Siitä huolimatta suurin osa neuvoista kuulostaa omaan korvaani ajattomilta. Tyypilliseen self-help -tyyliin esimerkkejä yliyksinkertaistetaan ja suomalaiseen makuun ehkä ylimyydäänkin. Itseäni tällainen kirjoitustyyli ei häiritse. Päinvastoin, nautin selkeistä ja mustavalkoisista ohjeista, mutta ymmärrän, että eivät ne joka tilanteeseen sovi.