Näytetään tekstit, joissa on tunniste omaisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste omaisuus. Näytä kaikki tekstit

7.7.2020

Indeksisijoittamisen riskit - miksi antautua markkinoiden vietäväksi?

Jokainen itseään kunnioittava sijoituskirja alkaa maininnalla riskistä. Riskillä on ikävä kaiku, koska se tarkoittaa lähes aina jonkin menettämistä. Sijoitetun pääoman menettäminen kokonaan tai osittain tai odotettua heikompi tuotto on sijoittamisen peruskauraa. Eri sijoitustyyleillä on kuitenkin omat riskinsä.


Meille indeksisijoittajille riski pääoman menettämisestä liittyy lähinnä kurssien heilumiseen (tai volatiliteettiin kuten "jengi" sanoo). Osakepoimijoilla ja asuntosijoittajilla riski on siinä, että tietääkö mitä on tekemässä.


Maailmanlaajuisesti osakemarkkinoille sijoittavana indeksisijoittajana en usko, että tulen koskaan menettämään koko sijoitussummaani. Ja pörssiromahduksienkin jälkeen markkinat ovat yleensä ajan myötä palanneet nousu-uralle. Ajallinen hajauttaminen auttaa tässäkin.


Itse itselleni määrittelemieni hajautussääntöjeni mukaan osakesijoitusten maantieteellinen allokaatio on lähellä optimia. Mikä siinä on, että kaikki menee aina putkeen, kun itse tekee?

Pahoittelut konsulttikielenkäytöstä, mutta kun puhun sijoittamisesta, niin ajattelen riskin olevan sekä uhka että mahdollisuus.


Stoalaisena koitan rajoittaa murehtimiseni vain niihin asioihin, joihin minulla on mahdollisuus vaikuttaa. Ajallisesti hajauttavana indeksisijoittajana pystyn vaikuttamaan sijoituskohteisiin. Koska puhutaan indekseistä, uskon, että tuotot asettuvat pitkällä aikavälillä markkinoiden keskituoton ympärille.


Keskimääräisestä tuotosta voidaan olla montaa mieltä, joten itse olen päättänyt uskoa, että markkinoiden keskituotto omille sijoituksilleni tulee olemaan viisi prosenttia inflaation jälkeen. Ugh, olen puhunut. Palataan asiaan muutaman kymmenen vuoden päästä, niin voidaan katsoa, olinko oikeassa.


Kontrollin ulkopuolella


Riski realisoituu siinä vaiheessa, kun lunastan sijoitukseni. Voisin toki stressata monestakin asiasta. Esimerkiksi Euroopan keskuspankin ohjauskorko, megatrendit ja Tanskan verosysteemi vaikuttavat kaikki sijoitusteni tuottoihin. Muutos näissä suuntaan tai toiseen näkyy lähes välittömästi tuotoissani.


Miten hallitsen näitä riskejä? En mitenkään. Vaikka seisoisin puoli vuotta päälläni, en pysty vaikuttamaan mihinkään noista kolmesta. Tai no verotukseen voin vaikuttaa sillä, että muutan jonnekin muualle, mutta se nyt ei ole ajankohtaista muista asioista johtuen, joten otan Tanskan vuosittaisen realisoitumattomasta tuotosta verottamisen annettuna.


Mikä on markkinoiden keskituotto ja miten se vaikuttaa varallisuuteen?


Osakepoiminnassa voisin vaikuttaa riskiin aivan eri tavalla. Sen sijaan, että antautuisin ajopuuna markkinoiden keskituoton vietäväksi, sijoittamalla muutamaan yksittäiseen osakkeeseen olisinkin koskiveneen ohjaksissa hakemassa ylituottoa markkinoilta.


Tietoinen valintani sijoittaa tiettyihin osakkeisiin tarkoittaa valinnanvapauden lisäksi vastuuta tuotosta. Ja vastuun ottaminen omista tekemisistäni kaltaiselleni hyvinvointivaltiossa kasvaneelle läpipaapotulle uusavuttomuuden ruumiillistumalle olisi hirvittävä kohtalo.




Indeksisijoittamisen riskit


Indeksisijoittajana en ole valmis ottamaan korkeampaa riskiä, tuhlaamaan aikaani tai luottamaan onneeni saadakseni parempaa tuottoa. Keskituotto riittää aivan hyvin. Näiden sijaan yritän maksimoida varallisuuteni kasvun keskittymällä sijoitussumman kasvattamiseen.


Eli eli. Indeksisijoittajana pitkällä aikavälillä historiallisesti suurin riski on liittynyt volatiliteettiin eli pörssikurssien hintojen heiluntaan. Nokkelimmat pokkelimmat siellä jo huutavat, että eikös hintojen heiluminen liity kaikkeen sijoittamiseen, oli kyse indekseistä, yksittäisistä osakkeista tai asunnoista. No joo, kyllähän se näinkin on.


Eri indekseihin ympäri maailmaa sijoittamalla en usko koskaan menettäväni kaikkea sijoitettua pääomaa. Yksittäisissä osakkeissa kaiken menettäminen on mahdollista, tosin lyhyellä aikavälillä aika epätodennäköistä. Joidenkin tilastojen mukaan jopa 40 % pörssiyhtiöistä tekevät itsensä pitkällä aikavälillä arvottomiksi. Päiväkauppiaitahan tämä ei voisi vähempääkään kiinnostaa, mutta "osta-ja-unohda"-tyyliin uskovat osakepoimijat varmasti ottavat tämän(kin) riskin huomioon.


Indeksisijoittamisessa sijoitan kuitenkin koko markkinaan. Koko maailmanmarkkina on historiallisesti kasvanut keskimäärin jotain kuuden - kahdeksan prosentin vuosivauhtia. Yksittäisiä yhtiöitä sen sijaan on mennyt konkurssiin tai ne eivät ole kasvaneet odotusten mukaisesti (mitä ikinä ne odotukset ovatkaan ostohetkellä olleet). Asuntosijoittamisessa voi kohdalle sattua huono vuokralainen, vesivahinko tai veemäinen naapuri, jotka kaikki laskevat sijoituksen arvoa.


Riskienhallintaa


Koska en luota omiin sijoitustaitoihini pätkääkään, niin annan markkinoiden päättää tuotoistani. Ja samalla myös riskeistäni. Siinä vaiheessa, kun koko markkina kääntyy laskuun, ei minun auta muuta kuin pitää pää kylmänä ja odottaa korjausliikettä. Laskumarkkina on vähän kuin darra. Tiedän sen saapuvan kovan nousun jälkeen, kärsin aikani, mutta lopulta se on ohi ja pääsen palaamaan normaaliin arkeen.


Millä tavoin sinä hallitset sijoitustesi riskejä? Kuinka paljon aikaa käytät niiden analysointiin? Itse olen antautunut markkinoiden kokonaisriskin (eli systemaattisen riskin) vietäväksi. Indeksisijoittamisen kauneus piilee hajauttamisessa ja keskinkertaisuudessa. Rikastumaanhan indeksisijoittamalla en pääse, mutta pitkällä aikavälillä vaurastumista ei voi välttää. Se riittää minulle oikein hyvin.


Aiheeseen liittyvät muut postaukset:

Vedonlyöntiä sijoitustyyleistä - indeksit vs. osakepoiminta

Allokaation ytimessä - kuinka riskiä hallitaan

Ei kontrollia, ei stressiä

Tuotto, aika ja kuukausisijoitus - mihin kannattaa keskittyä?

Mitä teen, jos salkun arvo laskee 40 %?

Elämä ilman alkoholia



Muut säästämiseen ja sijoittamiseen liittyvät postaukset:
Vararaha - kuinka paljon säästöön yllättäviä menoja varten?
8 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , , , ,

3.3.2020

Allokaation ytimessä - kuinka riskiä hallitaan

Uskon pääseväni parhaaseen mahdolliseen tuottoon huolehtimalla sijoitussalkkuni allokaatiosta. Allokaation ideana on hajauttaa varallisuus useaan omaisuusluokkaan niin, että yhden omaisuusluokan huonompi tuotto ei vaaranna koko salkun tuottoa.

 Kolmijalka, kolme pointtia, vallan kolmijako-oppi, kolme muskettisoturia, Apulannan Kolme, kolme pientä porsasta. Koska kolme on niin maaginen luku, olen päättänyt perustaa salkkuni kolmeen osaan: osakeindekseihin, korkoihin ja muihin.

 Osakeindekseihin kuuluu eri indekseihin sijoittavat ETF:t ja korkoihin korko-ETF (tarkemman listan löydät tekstin lopusta). Näistä molempiin omaisuusluokkiin sijoitan orjallisesti suunnitelmani mukaan. Sen sijaan salkkuni kolmanteen kivijalkaan "Muut" olen antanut itse itselleni luvan sekoilla niin paljon kuin jaksan. Tänne menevät muun muassa yksittäiset osakesijoitukset ja kaikenlainen muu sälä. Näitä sijoituksia en avaa tässä sen tarkemmin, koska en ole kovinkaan ylpeä tämän osion sisällöstä (ja pieni mystisyys pitää sopivasti yllä henkilö"brändiäni").
Korot ja osakeindeksit ovat salkkuni kovaa ydintä. Muut sisältää kaikki kikkailusijoitukseni, joilla kuvittelen kerääväni ylituottoa (tai alfaa, kuten "jengi" sanoo).

Muut omaisuusluokat olen jättänyt väliin. Miksi? Kolme syytä (kjeh, kjeh). Ensinnäkin, koitan pitää salkkuni koostumuksen mahdollisimman yksinkertaisena ("Muut" osaa lukuunottamatta). Toiseksi, uskon, että osakkeiden ja korkojen välinen yhdistelmä takaa riittävän hajautuksen. Kolmanneksi, en usko, että muihin omaisuusluokkiin sijoittaminen (kiinteistöt, raaka-aineet, jne.) tasaisi riskiä tai lisäisi tuotto-odotusta niin paljoa, että minun kannattaisi maksaa vaivaa tai korkeampia hallinnointipalkkioita, jotta pääsisin mukaan näihin sijoituksiin. Jos joskus sijoitan esimerkiksi kiinteistöihin, lasken mukaan "Muihin".
"Cut the bullshit and show me the money." -vanha jokivartelainen sananlasku

 Tuottoa etsien

 Eri omaisuusluokilla on historialliset keskiarvotuotot. Jos uskomme Seligsonin tuottolaskuria (ja miksi emme uskoisi), niin osakkeiden keskiarvotuotto pyörii noin yhdeksässä, pitkien korkojen viidessä ja lyhyiden korkojen neljässä prosentissa, kun inflaatio ON MUKANA LASKUISSA.

 Minulla ei ole mitään syytä epäillä, etteivätkö keskiarvotuotot toteudu myös tulevaisuudessa, kun kyse on pitkästä aikavälistä (tosin, varovaisena kaverina kuvittelen/toivon/ajattelen koko salkkuni pitkän aikavälin tuotoksi noin viisi prosenttia, kun inflaatio ON SIIVOTTU POIS LASKUISTA).

 Homman tekee mielenkiintoiseksi se, että kun valitaan arvalla jokin vuosi, niin on aika epätodennäköistä, että kaikki omaisuuslajit olisivat tuottaneet täsmälleen historiallisen keskiarvon verran juuri tuona valittuna vuonna. Logical Investiltä löytyy mielestäni aika hyvä kuva, miten eri omaisuusluokat ovat vuosittain tuottaneet vuodesta 2005 alkaen.

 Riskistä hommaa

 Jos kerran osakemarkkinat tuottavat parhaiten, miksen sitten sijoita kaikkea osakkeisiin vaan kikkailen korkosijoituksilla ja epämääräisillä "Muilla"?

 En uskalla sijoittaa pelkästään osakkeisiin, koska osakkeiden hinnat heiluvat paljon enemmän kuin esimerkiksi korkosijoitusten arvot. Eli osakesijoitukset ovat korkosijoituksia riskisempiä.

 Riskillä tarkoitan tässä yhteydessä arvon vaihtelevuutta eli volatiliteettia eli keskihajontaa (tuttu ainakin lukion pitkästä matematiikasta). Itse ajattelen laajasti hajautetun osakesalkun keskihajonnan pyörivän jossain viidentoista prosentin paikkeilla. Matemaattisesti tämä tarkoittaa sitä, että osakesalkun vuosituotto on 95 prosentin todennäköisyydellä miinus 21 prosentin ja plus 39 prosentin välissä (lisää infoa esimerkiksi täältä).

Historian saatossa (eli noin viimeiset 150 vuotta) osakemarkkinat ovat nousurallin jälkeen saattaneet pudota suhteellisen lyhyessä ajassa kahdestakymmenestä prosentista aina viiteenkymmeneen prosenttiin ja ehkä vielä enemmänkin. En tiedä sinusta, mutta viidenkymmenen prosentin pudotus kuulostaa korviini aika suurelta.

 Korkosijoitusten keskihajonnan arvaan pyörivän jossain huomattavasti alempana, joten uskon korkosijoitusten suojaavan salkkuani silloin, kun osakemarkkinat laskevat. Riskittömänä en kuitenkaan korkosijoittamista pidä. Uskon kuitenkin korkosijoitusteni olevan vähemmän riskisiä kuin osakesijoitukseni.
Vaikka vuosi 2019 oli äärimmäisen hyvä sijoitusvuosi, ei Tanskan salkkuni kyyti ollut pelkkää tasaista rallia vaan välillä tultiin jonkin verran alaskin

Avaimet allokaatioon

 Omaisuusluokkien osuudet salkussani heiluvat tuottojen mukaan. Koska uskon keskiarvotuottoihin pitkällä aikavälillä, täytyy minun pitää huolta, ettei minkään omaisuuslajin osuus kasva liian suureksi tai kutistu liian pieneksi. Tämän vuoksi minun täytyy tasapainottaa (tai rebalansoida, kuten "jengi" sanoo) salkkuni tasaisin väliajoin.

 Kaikki (?) pitkän aikavälin sijoitusneuvot käskevät tasapainottamaan salkun puolivuosittain tai vuosittain. Rebalansointi tapahtuu myymällä niitä omaisuusluokkia ja/tai arvopapereita, joiden painotus poikkeaa huomattavasti ennaltamäärittelemästäni osuudesta.

 Pihinä kaverina pyrin välttelemään myyntejä niin paljon kuin mahdollista, koska myydessä mitä tahansa arvopaperia joudun maksamaan välityspalkkioita. Pankit ovat toki ansaitsevat välityspalkkionsa, mutta kun kyse on omista rahoistani, niin pidän ne mieluummin itselläni kuin annan ne palkkiomaksuina muille.

 Myyntien sijaan huolehdin salkkuni allokaatiosta ostoilla. Olen vankka jatkuvan säästämisen kannattaja. Säästän joka kuukausi palkastani osan ja sijoitan säästösumman suoraan (arvaatkin varmaan jo mihin) osakeindekseihin, korkoihin tai muihin.

 Tämä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi osakeindeksien paino salkussani heilahtaa syystä tai toisesta yli itse itselleni määrittelemän 61 prosentin, niin sijoitan seuraavassa kuussa suhteessa enemmän korkoihin ja/tai muihin.

 Jos en huolehdi salkkuni allokaatiosta, voin ajautua tilanteeseen, jossa melkein kaikki munani ovat samassa korissa. Se ei tiedä hyvää salkkuni tuotolle kuplien aikaan. Kaikkiin omaisuusluokkiin syntyy (tai niihin synnytetään) kuplia aina tasaisin väliajoin, esimerkkeinä 2000-luvun vaihteen teknokupla ja vuosien 2008-2009 finanssikriisi.

 Kaikki tavallaan

Olen kuin laput silmillä kävelevä hevonen. Näen kaukana edessäni vain pitkän aikavälin vuosittaisen keskiarvotuoton (esim. osakkeet yhdeksän prosenttia). Niinä yksittäisinä vuosina, kun tuotto on selvästi suurempi tai pienempi (ehkä jopa negatiivinen miinus viisikymmentä prosenttia, kuten esim. kehittyvien markkinoiden osakkeet vuonna 2008), suojaavat silmälaput minua kuvittelemasta, että satunnaiset vuosituotot kertoisivat yhtään mitään pitkän aikavälin keskiarvotuotosta.

 Miten sinä huolehdit salkkusi allokaatiosta? Tai jos et huolehdi, niin miksi et? Olisi mukava kuulla esimerkkejä. Ymmärrän hyvin, että volatiliteetti ei ole ainoa riskin määritelmä. Voisin kuvitella, että esimerkiksi asuntosijoittajat vähät välittävät volatiliteetista. Uskon kuitenkin, että volatiliteetti on sopivin riskimittari omalle sijoitustyylilleni.

 Itse sijoitan seuraaviin ETF:iin (HUOM! KOEN, ETTÄ NÄMÄ SOPIVAT MINULLE, MUTTA SE EI TARKOITA, ETTÄ SAMAT SIJOITUKSET SOPIVAT SINULLE, JOTEN JOS SIJOITAT NÄIHIN SAMOIHIN ETF:IIN JA HOMMA MENEE "REISILLE", NIIN SE EI OLE MINUN VIKANI, KOSKA EN OLE SUOSITELLUT NÄITÄ SINULLE ENKÄ KENELLE MUULLEKAAN):

  • iShares Core S&P 500 UCITS ETF USD (Acc) SXR8
  • iShares Core MSCI Europe UCITS ETF EUR (Acc) EUNK
  • iShares Core MSCI Pac ex-Jpn ETF USD Acc EUR SXR1
  • iShares Core MSCI EM IMI UCITS ETF USD (Acc) IS3N
  • Xtrackers Nikkei 225 UCITS ETF 1D XDJP
  • Xtrackers II Global Aggregate Bond Swap XBAG


Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Henkilökuvaa rakentamassa - miten luoda ainutlaatuisuuden illuusio
Miten en sijoita - kolme kohdetta sijoitustyylini ulkopuolella
Pelko - elämän suurin ajuri
Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , ,

17.9.2019

Pienet hetket ohjaavat suuriin ratkaisuihin

Pyrin tiedostamaan tekemiseni ja tekemättä jättämiseni niin hyvin kuin vain pystyn. Aina se ei onnistu, vaan käytökseni muovautuu huomaamatta tiettyyn suuntaan ilman, että tajuan sitä itse. Ja vaikka joskus hoksaankin jonkin ei-toivotun asian vaikuttavan käytökseeni, en välttämättä pääse siitä irti.

 “Ihmiset, joiden omaisuus on likvidissä tai helposti käteiseksi muutettavassa muodossa ovat onnellisempia kuin he, joiden omaisuus on kiinni kiinteässä omaisuudessa.” Saatoin lukea tästä jostain lehdestä, tai ehkä kuulin tästä radiosta. En todellakaan pysty linkkaamaan lähdettä mihinkään tutkimukseen, jossa tämä olisi osoitettu todeksi.

 Nopealla googlauksella löysin tällaisen, mutta tämäkään ei täysin vastaa sitä MIELIKUVAA, jonka kuulin. Joka tapauksessa tämä puolihuolimaton lause jäi kummittelemaan päähäni ja se on ohjannut sijoitussääntöjeni tekemistä.
En aina ole onnellinen, kun matkaan Ruotsiin, mutta silloin kun olen, näytän sen.

 Onko omaisuus sittenkin avain onneen?

 Yksinkertaisena kaverina pidän yksinkertaisista asioista. Onnellisuuteni on taattu, jos vain maltan olla sijoittamatta kiinteään omaisuuteen. Kunhan vain jaksan seurata itse itselleni luomia sijoitussääntöjä, ei mikään tule minun ja onnen väliin. Hah-hah-haa!

 Tällainen johtopäätös on totta kai täysin järjetön, mutta myös kiehtova. Tajuan tietysti, että harva meistä kokee olevansa onnellinen vain sen vuoksi, ettei ole sijoittanut kiinteään omaisuuteen. Onnellisuus on jotain paljon monimutkaisempaa ja monitulkintaisempaa.

 Koska olen suhteellisen laiska, koitan päästä haluamaani lopputulokseen mahdollisimman vähällä vaivalla. Sen vuoksi yliyksinkertaistetut lehtiartikkelit uppoavat minuun kuin naula vanhaan ihmiseen. Vaikka tiedän, ettei onnellisuuteni ole sidonnainen kiinteään omaisuuteen, haluan siitä huolimatta uskoa jutun totena. 1700-luvun käärmeöljykauppiaat olisivat saaneet minusta erittäin kannattavan asiakkaan.

 Totuuden siemen

 Toisaalta ymmärrän logiikan, jonka perusteella helposti rahaksi muutettava omaisuus voi joissain tapauksessa vaikuttaa positiivisesti onnellisuuteeni. Jos jostain syystä satun tarvitsemaan suurehkon summan käteistä johonkin (mihin, sitä en osaa sanoa), saan ETF-lunastukseni muutamassa päivässä tililleni. Asunto-osakkeen myynti harvemmin onnistuu yhtä nopealla aikataululla.

 Tämä on kuitenkin aika hypoteettinen tilanne. Todennäköisyys sille, että tarvitsisin yllättäen tuhansien tai kymmenien tuhansien eurojen edestä rahaa, on aika pieni. Mustan joutsenen pitäisi lentää ikkunan läpi sisään asuntooni.

 Olen jälkeenpäin miettinyt, mitkä muut vastaavanlaiset puolihuolimattomat kommentit ovat ohjanneet tekemistäni ja käytöstäni ilman, että olen varsinaisesti tutkinut taustoja. Älä-sijoita-kiinteään-omaisuuteen casessa ei ole kyse siitä, ettenkö olisi tiedostanut, että kommentti vaikutti toimintaani. Tiedostin sen kyllä. Ongelma kuitenkin oli, että uskoin sen täysin ilman minkäänlaista kriittistä näkökulmaa. Otin ajatuksen annettuna.  

Tiedostaminen auttaa

 Karo Hämäläinen kirjoittaa kirjassaan "Miksi juoksen", kuinka ensi sysäys kohti anoreksiaa sai alkunsa naistenlehden jutusta. Tällaiset tilanteet ovat lievästi sanottuna ikäviä. Mikä ihme meidät saa toimimaan niin, että jokin pieni asia ja harmiton kirjoitus, kommentti tai jopa ajatus voi sysätä meidät kohti pimeää? En osaa sanoa.

 Pelottavaa kuitenkin on, etten tiedä, kuinka monta tilannetta olen itse kohdannut, jossa tiedostamatta olen muuttanut käytöstä jonkin toissijaisen kommentin takia. Omalla kohdallani lopputulokset eivät ole olleet niin radikaaleja, kuin Karo Hämäläisen tapauksessa, mutta olen varma, että viattomammassa mittakaavassa olen kokenut vastaavanlaisia muutoksia käytöksessäni.

 Kuinka paljon ja missä tilanteissa mitätön kommentti kaverilta, klikkiotsikko netistä tai odotusarvoa huonompi palvelu kaupassa on vaikuttanut itsetuntooni, arvomaailmaani tai ostopäätökseeni? Haluaisin sanoa, että elämänvalintani ovat hallinnassani, mutta en usko siihen edes itse. Olen kaikkea muuta kuin immuuni ympäristön vaikutuksille.

 Millaisissa tilanteissa sinä olet kokenut jonkin pienen ja mitättömän ärsykkeen vaikuttaneen toimintaasi tai ajatuksiisi ratkaisevalla tavalla? Koetko nuo tilanteet luonnollisiksi? Itse ajattelen, että on ihan ok saada ärsykkeitä pyytämättä ja yllättäen. Toivoisin kuitenkin voivani petrata näiden tiedostamisessa.

 Toivottavasti ymmärrän tekemiseni ja tekemättä jättämiseni paremmin. Tuskin ymmärrän koskaan kaikkea, eikä se edes ole tarkoituksenikaan, mutta minun pitää jatkossa ymmärtää paremmin motiivini, jotka ajavat minun tekemään Isoja Päätöksiä. Pienissä jutuissa on aivan sama, tiedostanko niitä vai en. Eihän kenenkään kapasiteetti riitä JOKA AINOAN asian analysointiin. Minun ei ainakaan riitä.

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)