Alkoholi ja uni

Jokainen peruskoulun suorittanut tietää, että alkoholi ei oletusarvoisesti sovi yhteen hyvien yöunien kanssa. Vaikutukset saattavat olla pieniä ja ne voivat tulla esiin vasta pidemmällä aikavälillä, joten syy-seuraus -suhteen hoksaaminen voi olla haastavaa. Näin oli myös omalla kohdallani, kunnes tein pienen testin alkoholin vaikutuksesta yöuniini.

Join kerran kaksi viikkoa putkeen. En kuitenkaan niin, että olisin juonut itseni joka ilta humalaan. Järjestin itse itselleni kokemusperäisen testin, jossa nautin noin kahden viikon ajan iltaisin lasillisen viiniä (16-32 senttilitraa, riippuen hiukan päivästä) ja koitin selvittää, miten se vaikuttaa uneeni.

Vanhan kansan (?) perinnetiedon mukaan alkoholiryyppy iltaisin rauhoittaa uneen. Kova tiede sen sijaan väittää, että alkoholilla onnistuu helposti pilaamaan onnistuneen yöunen. Vaikka uskonkin tieteeseen, niin halusin siitä huolimatta kokeilla, vaikuttaako lasillinen viiniä iltaisin ratkaisevasti joko nukahtamiseen tai seuraavan aamun vireystilaan. Baari-illan jälkeinen päivä menee luonnollisesti hävikkiin, mutta en osannut sanoa, onko yhdellä alkoholiannoksella huomattavaa vaikutusta nukahtamiseen tai seuraavaan päivään.

Yksittäisenä päivänä nautitun alkoholiannoksen vaikutuksen analysointi on sama kuin analysoisi Helsingin pörssin yleisindeksin yhden päivän puolentoista prosentin muutosta suuntaan tai toiseen: sekä sisäisiä että ulkoisia muuttujia on niin paljon, että tikkaa heittävä apinakin onnistuisi tekemään yhtä uskottavan arvion todellisista vaikutuksista (paitsi jos kyseessä on tämä apina). Samaan päivään on saattanut sattua stressaava työpäivä, raskas juoksulenkki tai veroilmoituksen täyttäminen. Kaikki nämä vaikuttavat yöuniini (sinun arvattavaksesi jää, onko vaikutus positiivinen vai negatiivinen). Tämän vuoksi halusin testata vaikutusta pidemmällä aikavälillä.

Tulos ja vaikutukset

Kaikkien suureksi yllätykseksi kahden viikon kokeiluni lopputulos oli, että olin keskimäärin fiilikseni perusteella seuraavana aamuna hiukan normaalia väsyneempi tai koin olevani normaalia rasittuneempi. Aamulla herätessäni koin, että sängystä nouseminen oli huikan raskaampaa, kuin normaalisti. Samoin aamutoimet tuntuivat normaalia hitaammilta.

Jostain syystä en kokenut, että olisin nukahtanut normaalia huonommin. Tämähän ei tarkoita, ettenkö todellisuudessa olisi nukahtanut huonommin. Kuten kaikissa itseään kunniottavissa keittiötieteen testeissä,  myös tässäkin tulokset mitataan "fiiliksen" perusteella. "Fiilikseni" kertoi, etten jäänyt pyörimään unettomana sänkyyn sen pidempään, kuin normaalistikaan.

En tiedä, oliko kahden viikon testijaksoni riittävän pitkä todistaakseen yhtään mitään. Tuskin. Ja koska tein testin itse itselleni, puuttui kokeesta kontrolliryhmä. Oma "kontrolliryhmäni" oli kuvittelemani normaali kahden viikon jakso (mitä ikinä se tarkoittaakaan) ja kuvittelemani "fiilis" tuona ajanjaksona.

Eli eli, vertaisarvioitua tutkimusta ei kokeeni ollut nähnytkään. Eikä se edes ollut sen tarkoitus. Tarkoituksenani oli testata, huomaisinko yksittäisen alkoholiannoksen negatiivisen vaikutuksen joko nukahtamiseeni tai seuraavan päivän vireystilaani. Nukahtamiseen en huomannut vaikutusta, mutta seuraavan päivän vireystilan heikentyminen oli fiilistilastollisesti merkittävä havainto.

Vaikutukset

Nykyään juon arkipäivän iltakaljani tietoisena siitä, että sillä saattaa olla vaikutus seuraavaan päivään. Jo se, että olen tietoinen asiasta, auttaa minua toimimaan paremmin, tai ainakin henkisesti valmistautumaan aamun koitokseen.

Pyrin vähentämään mustavalkoista ajatusmaailmaani askel kerrallaan. Olisi kutkuttavaa määritellä iltaolut binäärisesti joko hyväksi tai pahaksi. Yhtä älyllisesti epärehellistä määritelmää saa hakea. Tässäkin tapauksessa mustan ja valkoisen väliin mahtuu 50, 69 tai jopa 666 harmaan eri sävyä.

Kuten aiemmin mainitsin, aamukankeus voi johtua monesta muustakin tekijästä kuin yhdestä tölkistä iltaolutta tai lasillisesta viiniä. Alkoholilla ja monella muulla tekijällä on yksi olennainen ero: alkoholin nauttiminen on täysin omissa käsissäni.

Esimerkiksi stressi on paljon monisyisempi paketti hallittavaksi entä oluen avaaminen. Raskas juoksulenkki voi väsyttää vielä seuraavana aamuna, mutta sen positiiviset vaikutukset ovat kiistattomia pidemmällä aikavälillä (toisin kuin alkoholilla). Veroilmoituksen täyttäminen on pakollinen paha, josta en pääse eroon vaikka kuinka haluaisinkin.

Tiedostavammat iltarutiinit

Testistäni huolimatta juon silloin tällöin oluen arki-iltana vaikka seuraavana päivänä menenkin töihin. Koitan kuitenkin välttää niin sanottua korkoa-korolle -ilmiötä.

Esimerkiksi stressaantuneena jätän olueni juomatta. Minun ei todellakaan kannata lisätä mahdollisuuksia huonoihin yöuniin yhdistelemällä useita negatiivisia tekijöitä. Sen sijaan, saatan joskus hyvän päivän päätteeksi napata yhden kylmän oluen ja fiilistellä omaa hyvää oloani. Näissä tapauksissa en tunnusta tuntevani mitään negatiivista vaikutusta unenlaatuuni tai seuraavan aamun vireystilaani.

Mitkä sinun yöuniisi vaikuttavat tekijät ovat täysin omassa kontrollissasi? Mitä olet muuttanut saadaksesi enemmän irti unestasi? Omalla kohdallani iltaoluen väliin jättäminen on vain yksi tekijä. Itselleni parasta unilääkettä ovat rutiinit. Iltarelaus, hampaiden pesu ja e-kirjan lukeminen saattavat minut reilussa puolessa tunnissa Uni-Jukan ja Nukku-Matin seuraan yhdeksän kertaa kymmenestä ilman minkäänlaisia kommervenkkejä.

Muut aiheeseen liittyvät postaukset: 

Elämä ilman alkoholia

Kuinka tilata ravintolassa? - pidä pääsi seurasta huolimatta

Miten saada hedelmien syömisestä rutiini? - esimerkkejä epäonnistumisista

Järkevien ostopäätösten tekeminen väsyneenä ei ole helppoa

Kolme kiistatonta faktaa, joissa olen ollut täysin väärässä

Kuinka tilata ravintolassa? - pidä pääsi seurasta huolimatta

Dan Arielyn mukaan tilatessamme ravintolassa meillä on kaksi tavoitetta: nauttia tilatusta ruoasta ja/tai juomasta sekä näyttäytyä positiivisessa valossa ystäviemme silmissä. Nämä kaksi tavoitetta eivät läheskään aina kohtaa, ja yleensä valitsemme vaihtoehdon, jossa kuvittelemme näyttävämme paremmalta. Maksamme paljon ravintolassa tarjoillusta ruoasta ja juomasta, mutta emme kykene nauttimaan siitä. Maineenhallinta hakkaa hetken nautinnon 100 - 0.

Olen keskikaljamies. Tykkään maistella viinejä, juoda drinkkejä ja napata shotin aina välillä, mutta lopulta päädyn aina olueen. Haluaisin kuvitella olevani olutharrastaja, mutta sitä ei usko kukaan, en edes minä itse. Se, että ostelen välillä eri tyylisiä oluita, ei tee minusta vielä harrastajaa.

Tahdon kuitenkin näyttäytyä olutharrastajana. Ei kai kukaan täysissä järjissä halua olla keskikaljamies. Sehän olisi sama kuin haluaisi olla pissis, ES-Jonne tai ydinvoiman vastustaja. Ironisesti kaikki nämä toimivat, mutta todellisuudessa kukaan ei halua kuulua yhteenkään näistä porukoista.

Normaalin hanalagerin sijaan tilaan pubikierroksella usein ensimmäisessä paikassa jonkin erikoisemman oluen. Vahvasti humaloitu APA, hapan sour ja muut pintahiivaoluet ovat riittävän erikoisia illan ensimmäisiksi oluiksi. Keskikaljamiehenä päädyn nauttimisen sijaan ihmettelemään näiden oluiden "sivumakuja". Hyvin harvoin innostun yhdestäkään erikoisemmasta oluesta niin, että muistaisin tilata sitä seuraavalla viikolla.

Odensessa (Fyn) pannaan hyvää olutta.

Muiden miellyttämisestä

Kaveriporukan pubikierroksella kuvittelen näyttäväni juntilta, jos tilaaan normaalin lagerin, pilsnerin tai jonkin muun pohjahiivaoluen erikoisemman pintahiivaoluen sijaan. Tämä on tietysti täysin järjetön ajatus kahdesta syystä.

Ensinnäkin, kaverini tietävät, kuinka juntti olen, join sitten belgialaista trappistiolutta, saksalaista gosea tai keravalaista keskiolutta. Ristiriita repii mieleni palasiksi. Toisaalta, tiedän, että olutvalinnallani ei ole mitään merkitystä siihen, mitä kaverini minusta ajattelevat. Samalla kuitenkin kuvittelen näyttäväni elegantimmalta, tyylikkäämmältä ja aistikkaammalta, kun juon (itselleni) erikoisempaa olutta.

Lopulta minulle ei ole tärkeää se, mitä kaverini minusta ajattelevat. Tärkeintä on se, miten kuvittelen omien tekemisieni vaikuttavan heidän käsitykseen minusta. Jostain syystä olutvalinnallani on tässä ajatuskulussa suunnaton merkitys. Tässä ei ole järjen hiventäkään.

Toiseksi, vieraammassa porukassa haluan antaa hyvän kuvan itsestäni osana ensivaikutelmaa. Hipsterimäinen IPA kertoo, että olen uusimman trendin aallonharjalla. Paahteinen stout kuvastaa mielenkiintoani vahvoihin makuihin. Kirpeä saison puolestaan tekee minusta maailmanmiehen, koska voin liittää ensimmäiseen hörppyyn tarinan Belgian vaihto-opiskelustani.

Tosiasiassa ketään ei kiinnosta olutvalintani. Ensivaikutelmaan vaikuttaa enemmän muu käytös kuin tilaamani olut. Olenko ollut ystävällinen tarjoilijalle? Olenko jaksanut kuunnella seuralaisiani? Olenko saapunut pubiin ajoissa?

Nautiskelusta

Tiedän, miltä hanalager maistuu ja tiedän nauttivani siitä. Tilatessani keskioluen tiedän saavani rahalleni vastinetta. Hyvin pantu laadukas pilsner toimii kuin hissimusiikki parhaimmillaan: kukaan ei kiinnitä huomiota eikä ketään ärsytä, mutta jotain olennaista puuttuu, jos se otetaan pois.

Oman elämäni hedonistisessa oravanpyörässä sekoillessani en tietenkään voi olla tyytyväinen nykytilaani. Sama pätee oluen nauttimiseen. Vaikka keskiolut tyydyttää nautinnon makuhermoni, pyrin jatkuvasti saamaan lisää hyötyä oluenmaistelustani. Sen vuoksi kokeilen jatkuvasti erilaisia oluita.

Voi kuinka helppoa elämä olisikaan, jos voisin nauttia täysin sydämin siitä, mitä minulla on ja mistä tiedän pitäväni!

Tiedostaminen auttaa

Dan Ariely kuvaa ongelmaani kirjassaan "Predictably Irrational". Hän kirjoittaa, kuinka järjettömältä tuntuvaan toimintaan voi valmistautua. Kuten omassa tapauksessani, nautinnon maksimointi ei oletusarvoisesti määrittele tilaamaani olutta vaan seura vaikuttaa tilaukseeni.

Sen sijaan, että valitsisin nautintoni kannalta optimaalisimman valinnan (eli keskioluen), kohdistuu valintani sellaiseen olueen, jonka koen vaikuttavan parhaiten imagooni. Kun kuitenkin päättelin, että oluen tilaamisella ei ole mitään vaikutusta imagooni, niin miten pystyn tilaushetkellä pitämään pääni makuhyödyn maksimoiseksi?

Arielyn mukaan voin pubiin saapuessani etukäteen päättää, mitä tilaan ja pysyä päätöksessäni. Härskeimmillään voin katsoa olutlistan internetin ihmeellisestä maailmasta maatessani kotisohvalla pubikierrosta odottaessani. Vielä parempi on, jos pääsen tilaamaan ensimmäisenä. Tällöin muiden valinnat ei pääse sekoittamaan pakkaani.

Millaisissa tilanteissa kuvitelmasi muiden ihmisten mielipiteistä vaikuttavat toimintaasi? Minulta kesti vuosikausia kasvattaa itseluottamukseni niin vahvaksi, että pystyn lähes joka tilanteessa tilaamaan keskioluen, oli ympäröivä seura millainen tahansa. En usko, että pääsen koskaan sellaiseen tilanteeseen, jossa en miettisi muiden mielipiteitä tilatessani olutta ravintolassa. Mutta vuosi vuodelta seuran merkitys pienenee ja keskioluen tilaamiseni kasvaa.

Muut aiheeseen liittyvät postaukset:

Muista arvostaa toisen osaamista

Miksi itsetunnon rakentaminen on niin vaikeaa?

Positiivista voimaa muiden mielipiteistä

Elämä ilman alkoholia

Miksi sijoitin Tornion Panimoon?

Miten saada hedelmien syömisestä rutiini? - esimerkkejä epäonnistumisista

Vahvuuksiin keskittyminen vs. heikkouksien parantaminen: pahempi toistaan?

Identiteetin määrittäminen ja muiden mielipiteet

Teematempaukset - yksinkertaista herättelyä

Hyvinvoinnista puhutaan enemmän kuin koskaan. Niinkin yksinkertainen asia kuin kohtuullinen alkoholinkäyttö vaatii oman teemakuukauden muistuttamaan alkoholin vaaroista. Alkoholinkäytön lisäksi muiden perusterveellisten elämäntapojen noudattaminen tuntuu välillä kuulostavan yhdeksännen asteen integraaliyhtälöltä (en tiedä, onko yhdeksännen asteen integraaliyhtälöä olemassa, mutta jos on, niin sen käyttäminen mihinkään järkevään kuulostaa tosi monimutkaiselta).

Osallistuin muutama kuukausi sitten puolen päivän mittaiselle ensiapukurssille. Kävimme läpi muun muassa painelu- ja puhalluselvytyksen, kylkiasennon ja palovammojen ensihoidon. Kurssin jälkeen olin täynnä intoa.

Otin mukaani kaikki paperiesitteet (diginatiivina pyrin yleensä käyttämään paperia vain yhteen asiaan, if you know what I mean), laitoin ne kotona makuuhuoneen lipaston ylälaatikkoon (josta löytyy kaikki muukin tarpeellinen, kuten sytkäri, passi ja Suomen jalkapallomaajoukkueen kannattajien jäsenkortti vuodelta 2016) ja päätin käydä esitteet läpi jokaisen kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna.

Kuka arvaa, kuinka monta kertaa olen kerrannut ensiavun antamista käymäni kurssin jälkeen? Aivan oikein, en kertaakaan. On surullista, kuinka oikeasti hyödyllisten taitojen kertaaminen jää liian monesti laavin rakoon. Homo sapiens tarkoittaa viisasta ihmistä, mutta aina välillä luulen kuuluvani johonkin ihan muuhun nisäkäslajiin.

Homo sapiens?

Vaikka muistankin ensiapukurssista muutaman jutun, en tiedä, kuinka hyödyllisiä nuo muistot olisivat oikeassa tilanteessa. Toivottavasti en koskaan joudu sellaiseen tilanteeseen, jossa taidoille olisi käyttöä, mutta tämä taitaisi olla aikamoinen tilastopoikkeama.

Ainoa tapa varmistaa edes säällinen toimintakyky, kun/jos tiukka paikka koittaa, on harjoitella taitoja rutiininomaisesti. Kaikki muu on itseni huijaamista. Jos en saa ajatuksiani ja kroppaani toimimaan järjestelmällisesti, automaattisesti ja tehokkaasti, voi käymäni ensiapukurssi mennä täysin harakoille.

Ensiapukurssissa oli kyse muiden auttamisesta. Muiden auttaminen ei liene kovin monen prioriteettilistalla ihan kärkipäässä. Tämä johtuu siitä, että moni meistä, allekirjoittanut mukaan lukien, ajattelee ensisijaisesti vain itseään. Luulisi siis, että oman terveyden ja hyvinvoinnin eteen olisin valmis toimimaan järkevästi. Tämähän on täysin selvää. Vai onko?

Herättelyteemoja

Kalenterissa riittää ties minkälaisia terveyteen liittyviä teemapäiviä, -kuukausia ja kampanjoita. Miesten terveysongelmista muistuttava marraskuinen Movember, terveys- ja ilmastovaikutuksia korostava Lihaton lokakuu ja alkoholin vaaroja korostava Tipaton tammikuu pongahtavat hyvesignalointina meikämandoliinon sosiaalisen median syötteeseen lähes yhtä varmasti kuin jokavuotinen Suomi-Ruotsi -finaali miesten salibandyn maailmanmestaruuskisoissa.

Movember kampanjan tarkoituksena on kerätä varoja ja lisätä tietoisuutta miesten terveysongelmista - Wikipedia

Ja hyvä, että pongahtavat. Vaikka jokainen peruskoulun käynyt tajuaa, millaiset elämäntavat edesauttavat terveyttä, ei kuukauden mittaiset muistutukset ole pahitteeksi kenellekään. Itselleni tekee hyvää välillä rauhoittua muutamaksi minuutiksi miettimään perusasioita. Ylivoimaisesti siisteintä näissä teematempauksissa on se, että ne on suunniteltu toimimaan maailman tärkeimmän asian ympärillä (joka siis on oma napani, ei mitään härskiä).

Teemakuukausien aikana voin siis hyvällä omatunnolla keskittyä vain ja ainoastaan itseeni. Miten minä voisin paremmin? Mitä voin tehdä, että oma hyvinvointini paranee? Millaisilla päätöksillä voin vaikuttaa omaan tulevaisuuteeni? Oikeasti, minulle mikään ei ole niin mielenkiintoista, kuin ajatella itseäni.

Ei toimi

Voi kuinka helppoa elämä olisikaan, jos yksi alkoholiton kuukausi edistäisi terveyttä niin, että muina kuukausina voisi vetää sydämensä kyllyydestä! Kuukauden kittuuttelu joulun ja uudenvuoden rännäämisen jälkeen hyvittäisi kaikki aiemmat baari-illat. Alkoholista aiheutuneet huolet ja murheet olisivat vain ikäviä muistoja Instagramissa, Whatsappissa ja sukujuhlien valokuva-albumeissa.

"Jalluu kossuu ja kaljaa, Hölkyn kölkyn! (Hei!) Me nostetaan maljaa!" Petri Nygård, filosofi

Eihän tipaton tammikuu tietenkään toimi näin eikä sen tarkoitus olekaan kuitata kevät-, kesä-, syys- ja joulunpyhäjuopottelun seurauksia. Totta kai tajuan, että tipattoman tarkoitus on herätellä. Ja siinä tipaton tammikuu onnistuu (aivan samoin kuin kaikki muutkin teemakuukaudet).

Mutta vielä ei ole keksitty viisasten kiveä siihen, kuinka alkoholin käyttö arjessa alkaisi pienentyä. En usko, että kovinkaan monella tipatonta viettävällä arki muuttuu juurikaan, oli kyse sitten kovan luokan arkikeitottajasta tai perussaunakaljoittelijasta.

Keskitytään olennaiseen

Rutiineja ja arkea ei voita mikään. Yksikään Lihaton lokakuu ei edistä terveyttä niin paljon kuin riittävä uni, säännöllinen liikunta ja terveellinen ruokavalio.

Minkä ihmeen takia tarvitsemme juhlahumua ja markkinameininkiä sellaisten asioiden herättelyyn, jotka jo alaikäiset tajuavat? Tai en sinusta tiedä, mutta minä ainakin tarvitsen.

Olisin voinut ottaa selvää ensiavusta katsomalla youtubesta muitakin videoita kuin Studio Julmahuvin "Roudasta rospuuttoon", Ketosen ja Myllyrinteen "Everlast" ja Mankelin "Suomalainen mies". Siitä huolimatta odotin, että minulle tullaan selittämään asiat kädestä pitäen. Ja siitäkään huolimatta en ole onnistunut päivittämään ensiaputreeniä arkeeni.

Sama koskee myös muita elintapojani. Uni, liikunta ja syöminen vie lähes kaiken voiman hyvinvointikapasiteetistani. Koen, että "ansaitsen" tai "tarvitsen" viikonloppuisin puoli pussia sipsejä, pari olutta ja tyhjänpäiväistä netissä roikkumista myöhäiseen ilta-aikaan. En käsitä, miksi kiusaan itseäni tavoilla, jotka eivät todellakaan ole minulle hyväksi.

Koetko sinä teemakuukausien vaikuttavan positiivisesti arkeesi? Millaisia pysyviä elämäntapamuutoksia olet onnistunut tekemään jonkin terveys- tai hyvinvointikampanjan perusteella? Itseeni teemakuukaudet uppoavat kuin naula vanhaan ihmiseen, mutta kampanjan päätyttyä loppuu yleensä mielenkiintonikin. Toivottavasti pystyn jatkossa sisällyttämään lisää hyviä tapoja arkeeni, tulivat ne sitten kampanjoista tai jostain muualta.

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Elämä ilman alkoholia
Muista arvostaa toisen osaamista
Miten saada hedelmien syömisestä rutiini? - esimerkkejä epäonnistumisista
8 askelta kohti parempaa elämää
Lihavasta laihaksi

Elämä ilman alkoholia

Alkoholi on kuulunut elämääni koko aikuisikäni ajan. Minulla ei ole yhtään järkevää syytä puhua alkoholinkäytön puolesta. Teen suuremmalla todennäköisyydellä tyhmyyksiä humalassa kuin selvin päin. Ryyppääminen ei ole edullista eikä terveellistä. Opiskeluaikana mietin suhdettani alkoholiin eikä ajatukseni ole muuttunut tuon ajatusprosessin jälkeen juurikaan.

Vuonna 2006 eräänä syyslauantaina istuin solukämppäni sohvalla ja mietin. "Onkohan minulla alkoholiongelma?" Olin juuri nauttinut aamupalan ja krapulan syvin vaihe lähestyi. Edellinen ilta oli kulunut opiskelijoiden haalaribileissä erittäin railakkaissa merkeissä Rovaniemen Cafe Tivolissa. Kuten niin moni muukin perjantai. Ja lauantai. Ja keskiviikko. Tuolloin tuoppi maksoi euron ja opiskelijaporukkamme motto oli "Mitä enemmän juot, sitä enemmän säästät". Ja minähän säästin.

Haalaribileet.

Mikä ajoi minut tähän tilanteeseen?

Olin aktiivinen kauppatieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Futuurin toimija. Nätisti sanottuna. Käytännössä järjestin bileitä, osallistuin bileisiin ja kiersin eri ainejärjestöjen vuosijuhlia sekä Rovaniemellä että ympäri Suomea.

Vuosijuhlat ovat erittäin raskas konsepti, varsinkin jos niihin matkustaa puolen Suomen lävitse. Lähtö oli yleensä lauantaiaamuna junalla kohti juhlapaikkakuntaa. Olin perillä iltapäivällä. Juhliin valmistautuessa meni yleensä pari kaljaa tai muutama lasi skumppaa. Virallisissa tervehdyksissä meni jälleen pari lasia skumppaa.

Illalliseen kuului perusviinit ja -kaadot. Jatkojen juominkeja en viitsi edes listata. Sunnuntaina oli vuorossa sillis (eli bileet), joka alkoi loiventavalla lonkerolla ja jatkui tunnelmasta riippuen joko pienellä tai suurella määrällä keskiketterää. Rullakebab oli ehdoton lounas. Iltapäivällä koitti kotiinlähdön aika.

Opiskelijabileissä pääsi tutustumaan uusiin ihmisiin. Minua (kuten varmasti suurta osaa juhlakansasta) alkoholi auttoi pääsemään eroon turhasta ujoudesta ja sosiaalisoitumaan tuntemattomien tyyppien kanssa. Uusia tyyppejä ja olutta riitti viikosta toiseen. En missannut kovinkaan monia bileitä syksyn 2006 aikana.

Herääminen

Aiemmin mainittuna lauantaiaamuna olin henkisesti väsynyt sekä vuosijuhlamatkailuun että bileryyppäämiseen. Liian monta syysaamua oli kulunut krapulan orjana. Sen sijaan, että olisin pelännyt krapulaliskoja, pelkäsin oikeasti, että alkoholi oli muuttunut mukavasta ajanvietteestä yhdeksi elämäni kulmakivistä.

Jatkoilla oli yleensä hauskaa.

En halunnut antautua alkoholille. En halunnut antaa krapulan määritellä viikonlopputekemisiäni. En halunnut, että minulla olisi ongelma.

Päätin pitää määrittämättömän tauon ryyppäämisestä ja lihansyönnistä (en tiedä mistä lihansyöntitauko oikein tuli, ehkä liiasta darrakebabista, en tiedä). Yleensä krapulassa tehdyt päätökset, kuten "en juo enää ikinä", "maanantaina alan lenkkeillä" tai "typerä käytös loppuu tähän" eivät kestäneet kolmea päivää pitempään, mutta päätös alkoholittomasta tauosta piti.

En juonut pisaraakaan kuukauteen. Suureksi yllätyksekseni ja (huojennuksekseni!) kuukauden täydellinen raittiusjakso ei tuntunut edes vaikealta. Sitä en voi kieltää, etteikö se olisi tuntunut oudolta. Totta kai tuntui. Ensimmäinen viikko varsinkin. Kun kaverini lähtivät keskiviikkona (ja perjantaina ja lauantaina) Cafe Tivoliin, jäin kotiin. Vaikka yhtäkkiset koti-illat tuntuivatkin välillä tylsiltä, oli päälimmäisenä tunteena kuitenkin uteliaisuus. "Pystyisinkö olemaan raittiina?"

Kuukauden tipattoman jälkeen totesin, että minulla EI ole alkoholiongelmaa. Aloin käydä vanhaan tapaan opiskelijabileissä (ja syödä lihaa, eläinproteiinin välttelyni alkoi vasta vuosia myöhemmin), mutta vuosijuhlareissaamista vähensin.

Tekisi mieli sanoa, että raitis jaksoni auttoi minua ymmärtämään jotain syvällistä elämästä, itsestäni tai opiskelijakulttuurista. Näin ei kuitenkaan käynyt. En ole minkään tason filosofi, joten minulle riitti tieto siitä, että alkoholi ei ole minulle ongelma. Pystyn olemaan juomatta, jos niin haluan. Halusinko olla juomatta? En. Halusin bilettää ja niin tein.

Nykyään

Iän, säännöllisen elämäntavan ja parisuhteen mukana on alkoholinkäyttöni vähentynyt (enkä usko olevani ainoa, jolle on käynyt näin). En sylje lasiin, mutta darraisia lauantai- tai sunnuntaipäiviä ei vuoteen mahdu enää kuin kourallinen. Ja hyvä niin. Minulla on parempaakin tekemistä, kuten tämän blogin kirjoittaminen, maratonille treenaaminen tai self-help -oppaiden lukeminen.

Nykyään nautin alkoholia rauhallisemmin kuin aiemmin. Yleensä.

Kukaan ei ole koskaan pakottanut minua juomaan. Joka ainoan kulauksen olen ottanut vapaaehtoisesti ja innoissaan. Pokkani ei riitä perustelemaan ryyppäämistäni kulttuurilla, kavereilla tai alkoholin hinnalla. Nämä kaikki varmasti vaikuttavat, mutta vastuu juomisestani on yksistään minun, ei kenenkään muun. Ja mielestäni saman pitäisi päteä jokaiseen aikuiseen.

Alkoholismiin voi sairastua ja riski pitää ottaa vakavasti. Tarkoituksenani ei ole moralisoida eikä käskeä alkoholisteja ottamaan itseään niskasta kiinni. Ilman vuoden 2006 syksyistä lauantaiaamua olisin itsekin voinut sairastua alkoholismiin. Ja kuka tietää, voinhan sairastua myös jatkossa. Toivottavasti näin ei käy. En usko näin käyvän, ja vielä vähemmän toivon sitä, mutta tiedostan riskin.

Millainen sinun suhteesi alkoholiin on? Kuinka se on muuttunut vuosien varrella (vai onko se muuttunut ollenkaan)? Aihe on toki aika raskas, mutta jaa ihmessä ajatuksesi, jos mielesi niin tekee.

Aiheeseen liittyvät postaukset:
Kolmenkympin kriisi
Matkalla sosiaaliseksi
Harjoittelu puolimaratonille - intervallitreenit ovat vain mauste
8 askelta kohti parempaa elämää