16.10.2018

Lapsettomuusfaktoja

Monella kaverillani on lapsia, muutamilla jo useampia. Kuulen paljon tarinoita lasten tekemisistä ja sanomisista ja mielestäni ne ovat aivan timantteja.

Kaveripariskunta tuli vierailulle luokseni lapsensa kanssa. Tämä kolmevuotias on rakastaa metroa. Hänelle oli luvattu, että lennon jälkeen asunnolleni mennään metrolla. Metron nähdessään lapsi järkyttyi.

- Eihän tämä ole metro!
- Miten niin ei ole?
- Metro on oranssi (kuten Helsingissä), ei valkoinen.
- Eikun tämä on valkoinen metro.
- Ei tämä ole mikään metro, tämähän on juna!
- Metro tämäkin on, vain eri värinen.
- Minulle luvattiin metro ja nyt joudunkin junaan! Sen lisäksi tämä kulkee maan päällä.
- Noh mennäänpäs nyt. Ja kyllä tämä kohta menee maan alle.

Huikea kaveri. Häntä ei niin vain kusetetakaan. Tästä lähtien olen itsekin skeptinen Tanskan metroliikenteeseen.

Lapset ovat aitoja, rehellisiä ja uskomattoman suvaitsevaisia. Edellä mainitun lapsen kanssa minulla menee ihan hyvin vaikka ajan lähes päivittäin eteläeurooppalaisella junalla. Suhteita on katkaistu vähemmästäkin. Itse en aina ole ollut yhtä suvaitsevainen kavereitani kohtaan.

Faktaa pöytään

En voi väittää ettenkö olisi ajatellut lasten hankkimista tai hankkimattomuutta tähän ikään mennessä. Jokainen 80-luvulla syntynyt on, oli lopputulos ajatusprosessille mikä tahansa.

Tästä syystä päätin lukea Heli Pruukin, Raili Tiihosen ja Minna Tuomisen kirjoittaman kirjan "Toisenlainen tie", joka käsittelee lapsettomuutta eri kanteilta. Kirja käsittelee lapsettomuuden henkisen puolen lisäksi myös paljon tilastoja. Ja vielä käsittämättömän mielenkiintoisia tilastoja!

Seuraavat faktat tulivat minulle yllätyksenä:

  • Joka viides pariskunta kärsii lapsettomuudesta.
    • Tunnen yli viisi pariskuntaa, joten ainakin joku heistä on kärsinyt lapsettomuudesta. Toivottavasti heillä on ollut riittävästi tukea. Minä en ole ollut kenenkään tukena.
  • Miesten ja naisten osuus lapsettomuuteen johtavista tekijöistä on yhtä suuri.
    • Jostain täysin käsittämättömästä syystä kuvittelin aiemmin, että lapsettomuus johtuu enemmän naisista kuin miehistä. En keksi mitään järkevää syytä ajatusvinoumalleni..
  • Ongelmia on myös toisen tai kolmannen lapsen hankinnassa. Noin 60 % kaikista infertiliteetistä kärsivistä pariskunnista kärsii nimenomaan tästä.
    • Siis kolmessa lapsettomuustapauksessa viidessä on kyse toisesta tai kolmannesta lapsesta! Huh huh. Kuvittelin, että ensimmäisen onnistumisen jälkeen urku olisi valmiiksi auki jatkoa varten. Eipä ilmeisesti olekaan.
  • Lapsettomuus on yleensä elämän ensimmäinen todellinen kriisi. Näin sen kokee 50 % naisista ja 15 % miehistä.
    • Ensimmäinen ajatukseni oli, että miten todellinen kriisi määritellään. Samalla tajusin, että minulla tuskin on ollut mitään suurta kriisiä, kun en osaa tehdä määritystä. Kolmenkympin kriisini, niin käänteentekevä kuin se olikin, ei lopulta ollut suuri kriisi.
  • 10–15 % raskauksista päättyy keskenmenoon.
    • Tunnen yli kymmenen lapsellista pariskuntaa, joten ainakin jotkut heistä ovat kokeneet keskenmenon. Toivottavasti heillä on ollut riittävästi tukea. Minä en ole ollut kenenkään tukena.

Hiljaisuus

Kuulen lapsettomuuskeskusteluita suhteellisen harvoin. Se on ymmärrettävää. Enpä keksi äkkiseltään mitään asiaa, joka olisi vielä henkilökohtaisempi. Varsinkin, kun lapsettomuuteen liittyy yleensä kaksi henkilöä. Se nostaa keskustelun vaikeuden toiseen potenssiin.

Tahattomasta lapsettomuudesta lukeminen pysäytti. Sanattomaksi vetää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti