Rakennan persoonaani ja identiteettiäni monin eri tavoin. Kotini on näkyvin osa tätä työtä. Kotona on tarkoitus viihtyä, mutta sen lisäksi sillä voin viestiä muille, kuinka haluaisin muiden ajattelevan minusta. Vaikka tiedän tämän olevan järjetöntä (en pysty millään vaikuttamaan muiden minusta tekemiin johtopäätöksiin, sikäli kun niitä harvakseltaan tehdään), niin siitä huolimatta panostan omalla tavallani kotini sisustukseen.
Kirjahyllyni on kapea, mutta laaja-alainen sekä näyttävä. En ole lukenut puoliakaan kirjahyllyni teoksista. Miksi pidän niitä esillä?
Kirjahyllyni on viestintää, jolla yritän kommunikoida kyläilijöille useita asioita. Ensinnäkin, tahdon näyttää vierailleni, kuinka olen kiinnostunut monista eri aloista. Triathlon-kirja viestii, kuinka tahdon pitää itsestäni huolta. Kasvisruokakirjani antavat ymmärtää, että olen huolissani lihansyönnistä. Seitsemän veljestä kertoo, että mamuilustani huolimatta olen loppuun asti suomalainen.
Hauskaa on, että minulla ei käy kovinkaan usein vieraita. Yleensä vieraani ovat läheisiä kavereitani. Heidän mielipiteensä minusta ei (toivottavasti) muutu, vaikka kirjahyllyssäni olisi mitä tahansa. Kuvittelen antavani muille jonkinlaisen kuvan itsestäni. Hauskinta on, että vaikka kirjat ovat esillä osaltaan kavereitani varten, on tuo kuva ainoastaan omassa päässäni ja ainoastaan itseäni varten.
 |
| Imagohylly. |
Tahtoisin olla kuten kirjahyllynikin: kapea, mutta laaja-alainen ja näyttävä
Uskon kirjahyllyni olevan jonkinlainen jatko mielikuvalleni itsestäni. Tai paremminkin sille, miltä tahtoisin näyttää ja mitä tahtoisin olla.
Kirjahyllyni ei tietenkään ole olemassa vain vieraitani varten vaan kirjat ovat esillä itseäni varten. Triathlon-kirja antaa motivaatio treenaamiseen. Kasvisruokakirja muistuttaa terveellisen ruokavalion tärkeydestä. Seitsemän veljestä on... noh, Seitsemän veljestä on hyllyssä ihan imagosyistä, minulla ei tällä hetkellä pienintäkään aikomusta aloittaa sen lukemista.
Pidemmälle vietynä kirjahylly on vain osa sisustustani. Yksinkertainen sisustus yhdistettynä laadukkaisiin stereoihin kuvaa, kuinka poistan rönsyt ympäriltäni ja keskityn olennaiseen eli musiikin kuunteluun. Vähäinen tavaramäärä ei kerro minimalismista vaan mukavuudenhalusta. Yksinkertainen, toimiva ja selkeä sisustus auttaa meikämandoliinoa hallitsemaan ympäristöäni paremmin kuin jos tavaraa olisi paljon ja joka paikassa.
Vähäinen vaikutus todellisuuteen
Todellisuudessa kuvittelen kaikkien ihmisten ajattelevan ja analysoivan minua paljon enemmän kuin he todellisuudessa tekevätkään. Ja se on ihan ok.
Uskon tällaisten mielikuvien luovan henkistä turvaa. Kun kuvittelen kavereideni ajattelevan minun olevan maailman tilasta huolehtiva teräsmies, joka ei kuitenkaan ole unohtanut juuriaan, uskallan mennä erilaisiin tilanteisiin paljon paremmalla itseluottamuksella. Järjetöntä? Aivan varmasti. Toimivaa? Todellakin!
Tästä ei kuitenkaan saa tulla pakkomiellettä. Minun täytyy muistaa, kuinka tuollainen mielikuva on edelleen ainoastaan omassa päässäni. En todellakaan tahdo tietää, mitä kaverini minusta ajattelevat. Pahimmassa tapauksessa he eivät edes ajattele minua niin paljon kuin kuvittelen! Mieluummin kehitän heidän ajatuksensa minusta omassa päässäni.
Aina pitää yrittää
Minulla ei ole aavistustakaan, kuinka hyvin kirjahyllylläni välittämäni viesti menee perille. Tuskin kovin hyvin. Paljon tärkeämpää on se, mitä kuvittelen muiden kuvittelevan minusta. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri sen vuoksi) panostan siihen, miltä toivon näyttäväni muiden silmissä. Millä tavoin sinä pyrit tuomaan omaa persoonaasi esiin kavereidesi parissa? Kuinka pitkään olet tehnyt sen tietoisesti?
Uskon, etten ole ainoa, joka yrittää viestiä toivomaansa kuvaa ulkoisilla tekijöille muille ihmisille. Minulle se sattuu olemaan kirjahylly. Sen mitä olen muotiblogeista ymmärtänyt, niin todella moni tuo persoonaansa esiin pukeutumisella. Itse kiinnitän huomiota pukeutumiseeni, mutta en usko millään muotoa olevani niin näyttävä, että kukaan saisi vaatetuksestani yhtään mitään erikoista irti.
Aina pitää yrittää
Loppuun vielä lista suosikkikirjoistani. Lista on tylsä, eikä varmaankaan sovi kaikille. Tai niin ainakin haluan kuvitella. Todellisuudessa listani on niin geneerinen, että se sopii kenellä tahansa.
Sinuhe egyptiläinen - Mika Waltari
Tuomari Müller, hieno mies - Eeva Joenpelto
Tuntematon sotilas - Väinö Linna (vain intissä luettuna)
Amerikan Psyko - Bret Easton Ellis
Taru sormusten herrasta - J.R.R. Tolkien
Miten saat menestystä, ystäviä ja vaikutusvaltaa - Dale Carnegie
Puhdistus - Sofi Oksanen (kerran olen lukenut, aivan hirveä kirja, toista kertaa en lue)
Monte-Criston kreivi - Alexandre Dumas vanhempi
