2.6.2020

Vararaha - kuinka paljon säästöön yllättäviä menoja varten?



Kaupallinen yhteistyö Summarum Media Oy:n kanssa.



Säntillisenä, mutta kärsimättömänä tyyppinä odotan löytäväni googlaamalla yksinkertaiset ja selkeät ohjeet monimutkaisiin kysymyksiin nopeaeti. Työurani alussa koitin selvittää, kuinka vähän tarvitsisin vararahaa yllättäviä menoja varten. En halunnut jättää liikaa rahaa laiskottelemaan pankkitilille. Toisaalta, vararahaa piti olla niin paljon, että pystyisin nukkumaan yöni levollisesti ja toimimaan yllättävän tilanteen tullen.
Osakeanalyyseistä, asuntosijoittamisen aloittamisesta ja (itselleni kaikkein rakkaimmasta) omaisuuslajien optimaalisesta allokaatiosta kirjoitetaan jatkuvalla syötöllä kilometrien mittaisia ohjeita. Ja hyvä niin. Niitä tarvitaan.

Vararaha-neuvoksi sen sijaan riittää, kun heittää jonkun määrän kuukausia ja lisää loppuun ”elinkustannukset”. Esim. "Vararahaa on hyvä olla kolmen (tai kuuden tai kahdentoista) kuukauden elinkustannusten määrä ja ne kannattaa laittaa joko tilille tai lyhyen koron rahastoon." Ok. Kiitos analyysistä.

Sinun, minun tai naapurisi vararahan tarve on kuin se kuuluisa lumihiutale: ei ole kahta samanlaista.

Yksin vuokralla-asuvan puolet nettotuloistaan säästävän julkista liikennettä käyttävän firettäjän (eli taloudellista riippumattomuutta tavoittelevan) tarve vararahaan on täysin eri kuin 50 euroa kuussa säästävällä omakotitalossa asuvalla henkilöautoilevalla yksinhuoltajalla, vaikka molemmat tienaisivat mediaaninettotulon eli noin 2 100 euroa kuussa.

Esimerkkihahmojemme menot ja säästöt.


Vararahan tarpeeseen vaikuttavat ensisijaisesti yllättävät menot, työpaikan menettemisen todennäköisyys ja pitkän aikavälin säästöt.

Yllättävät menot

En keksi, mikä voisi olla sellainen yllättävä meno, johon sinkkufirettäjämme tarvitsisi vararahaa. Firettäjänä hän tietenkin säästää kuukausittain puolet tuloistaan, eli noin tonnin, matalakuluisiin indeksirahastoihin. Mikä ikinä tonnin tai sen alle sattuva yllättävä meno hänelle sattuukaan, niin sen hän pystyy paikkaamaan seuraavan kuukauden säästöstään. Yllättävän kulun hän on maksanut luottokortillaan, jonka saldon hän maksaa kokonaisuudessaan kuukauden vaihteessa pois.

Yksinhuoltajallemme voi sattua ja tapahtua vaikka minkälaisia yllättäviä tonnin kuluja koska vain. Pyykinpesukone voi hajota, auto voi tarvita remppaa tai lapsen harrastuksen kulut voivat yllättää. 50 euron kuukausisäästön käyttäminen pyykinpesukoneen ostoon hyvä alku, mutta ei riittävä.

Kuten sinkkufirettäjämme, yksinhuoltajammekin voi maksaa 500 euron uuden pyykinpesukoneen luottokortilla. Homma menee jännäksi, jos luottokorttilaskun maksamiseen ei olekaan varattu rahaa. Pankin kanssa voi toki aina yrittää neuvotella lyhennysvapaata omakotitalolainasta, mutta sekin on oma ruljanssinsa.

Ilman vararahaa autoileva yksinhuoltajamme joutuu käyttämään mielikuvitustaan kattaakseen uuden pesukoneen aiheuttaman "kestävyysvajeen". Firettävä sinkkumme sen sijaan voi kattaa yllättävän kulun kuukausisäästöstään.

Luottokortilla ostetaan aikaa

Luottokortin käyttäminen vararahana vaatii tietysti sen, että luottolaskun saapuessa alkuperäisen yllättävän menon hinnan on saanut hankittua jostain muualta, kuten esimerkiksi kuukausipalkasta tai lunastamalla sijoituksia.


Parhaimmillaan luottokortti tuo väljyyttä arkeen. Itseäni helpottaa huomattavasti se, etten joudu tiukan paikan tullen miettimään, selviänkö yllättävästä tilanteesta. Voin maksaa yllättävän menon saman tien luottokortilla.


Koska tykkään pelata varman-varman-varman päälle kriittisten asioiden suhteen, on minulla useita luottokortteja. Onni on potkinut minua sen verran hyvin, että en ole joutunut käyttämään niitä aikoihin. Mutta pääasia on, että jos jotain sattuu, pystyn sen kummemmin ajattelematta maksamaan yllättävän kulun jollain luottokorteistani.


Luottokorteissa on eroja, mutta onneksi luottokorttia tosin ei tarvitse valita sokkona. Hyvä paikka eri luottokorttien vertailuun löytyy Summarumin luottokorttivertailusta. Palvelussa voi vertailla luottokortteja eri näkökulmista. Luottokoron ja luottokortin hinnan lisäksi Summarum tarjoaa vertailun matkavakuutuksista ja bonusohjelmista (oma suosikkini, minusta on mahtavaa, että pelkästä maksamisesta voi saada suoraan taloudellista hyötyä). Toivottavasti löydät itsellesi sopivan luottokortin!


Työpaikan menettäminen

Yllättäviä menoja suurempi taloudellinen riski on työpaikan menettäminen. Sinkkufirettäjänkin on vaikea paikata kuukausipalkan menetys olemattomista tuloista.

Kyse on itseluottamuksesta. Pystynkö nukkumaan, jos vararahani kattaa vain yhden kuukauden kiinteät menot? Pystynkö hankkimaan uuden työpaikan yhden tai kahden kuukauden sisällä? Vai meneekö siihen pitempi aika? Tämä on psykologiaa, ja vararahalla voi ostaa itselleen paremmat yöunet ja huolet vähemmiksi.

Jos uskoo omiin taitoihinsa työmarkkinoilla irtisanomisesta huolimatta, niin vararahaa tuskin tarvitsee olla enempää kuin yhden tai kahden kuukauden elinkustannukset. Jos työllistymistilanteensa arvioi heikoksi, niin tilanne on täysin toinen.

Yllättävät tilanteet ovat kuitenkin syystä yllättäviä (tai paksuja häntiä, kuten ”jengi” niitä kutsuu). En tunne ravintola-alaa pätkääkään, mutta oletan, että ennen koronaa tarjoilijan tai kokin pestejä oli tarjolla ympäri maata. Eli uusi työ saattoi järjestyä nopeasti vaikka vanha menikin alta.

Otetaan korona mukaan yhtälöön. Yhtäkkiä työpaikan lisäksi koko ala häviää muutamaksi kuukaudeksi. Normaaliin aikaan kuukauden työttömyys olisi ollut hoidettavissa, mutta koko alan hävitessä ei juuri mitään ole tehtävissä. Nyt se kävi ravintola-alalle, seuraavassa kriisissä (mikä ikinä se onkaan ja koska ikinä se tuleekaan) sama käy jollekin toiselle alalle.

Pitkän aikavälin säästöt

Osakemarkkinoille ”kielletään” sijoittamasta sellaista rahaa, jota ei ole valmis häviämään. Taas, yksinkertainen neuvo, jonka vääränlaisesta noudattamisesta voi seurata huonoa. Itse ajattelen, etten sijoita osakemarkkinoille sellaista rahaa, josta en ole valmis väliaikaisesti häviämään osaa (esim. 40 prosenttia). 

Omissa laskelmissani tämä hävityn rahan jälkeinen määrä on käytettävissä yllättäviin menoihin. Toki, jos osakemarkkinoille on sijoittanut tonnin ja kurssit tippuu 40 prosenttia juuri silloin kun vararahalle on tarvetta, niin 600 eurolla ei kovin pitkälle pötkitä. Sen sijaan, jos osakemarkkinoille on jo ehtinyt säästää 50 000 euroa, niin 40 prosentin kurssipudotuksen jälkeisellä 30 000 eurolla moni meistä pärjää jo pitkälle. Tällöin voi miettiä, kuinka järkevää on pitää kahdentoista kuukauden elinkustannusten verran vararahana nollakorkoisella tilillä tai matalatuottoisessa lyhyen koron rahastossa.

Vaikka 50 tuhannen euron säästöt romahtaisivatkin 30 tuhanteen euroon, jää siitä vielä runsaasti kattamaan elinkustannuksia ja yllättäviä menoja.


Oletettua vaikeampi yhtälö

Jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että kuvailemani firettäjä ja yksinhuoltajat on vedetty syvältä stetsonistani eivätkä varmuudella ole todellisia henkilöitä. Vararahaan liittyviä muuttujia on paljon muitakin kuin mitkä kuvailin edellä. Samoin tilanteet voi muuttua, ja yleispätevät neuvot ovat, noh, yleispäteviä.

"Kolmen kuukauden elinkustannusten verran tilille" -ohjeessa on kaksi ongelmaa. Ensiksikin, vähän säästävälle (esim. 5 % kuukausittain nettotuloista) menee kaksi ja puoli vuotta saada kolmen kuukauden säästöt kasaan. Se tarkoittaa, että hän on poissa osakemarkkinoilta koko tuon ajan, mikä ei mielestäni ole järkevää. Toiseksi, jos likvidiä varallisuutta on kerääntynyt huomattava määrä ja nettotulot ovat suuret, kolmen kuukauden reservissä ei ole juurikaan järkeä, koska osakeindekseihin sijoitettu varallisuus tuskin häviää kokonaan missään markkinatilanteessa.

Eikö olisikin helppoa, jos neuvoisin sinua pitämään kolmen kuukauden elinkustannusten verran "jemmarahaa pankkitilillä"? Se ei välttämättä ole huono neuvo. Joudut kuitenkin itse laskemaan ja miettimään, kuinka paljon vararahaa tarvitset. Se voi olla elinkustannusten määrä tai se voi olla jokin kiinteä summa. Itse olen päätynyt kiinteään summaan.

Miten sinä olet laskenut oman vararahasi tarpeen? Kuinka usein tarkistat tarvitsemasi summan? Jätin mainitsematta työttömyyskassat, työttömyystuet, vanhemmat, perinnöt jne. Kaikilla näillä on roolinsa, jos niitä osaa käyttää sekä suunnittelussa että tarpeen tullen toteuttamisessa. Esim. varakkaat vanhemmat voivat varmasti lainata viisi hunttia uuden pesukoneen ostoon ikuisella laina-ajalla. Mihin silloin vararahaa tarvittaisiin?

Zen Cafe neuvoo pitämään jemmarahaa pankkitilillä.
Tunnisteet: ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)