8 askelta kohti parempaa elämää

Self-help -kirjallisuus elää elämäntapaohjeista. Parhaimmillaan listat perustuvat tutkittuun tieteeseen. Pahimmillaan (ja useinmiten) ohjeet ja neuvot ovat ympäripyöreitä latteuksia itsestäänselvistä asioista.

Elämäntapablogini ei ole elämäntapablogi ilman kunnollista "kohti parempaa elämää" -listaa. "Parempaa elämää" julistavat listaukset ovat blogimaailman peruskauraa. Yleensä niiden ansiot ovat enemmänkin tekstin sujuvuudessa kuin todellisessa auttamisessa. Luulen sen johtuvan siitä, että kun faktoista ei tarvitse välittää, on tarinakin lumoavampi.

Yleensä luen "elämän koulun oppi materiaaliin" perustuvia listoja samalla tavalla kuin katson urheilua: harvoin opin mitään hyödyllistä, pääsen jännittämään ja aika kuluu mukavasti. Ykkössuosikkini on Baz Luhrmannin klassikko vuodelta 1997 "Everybody's Free (To Wear Sunscreen)", jonka video löytyy tekstin lopusta. Toinen suosikkini on GSElevator twitter-tiliä pitävän John LeFevren "The 99 rules to live by". Oma listani Luettelemani ohjeet eivät perustu mihinkään muuhun kuin omaan kokemukseeni. Kaikki mahdolliset yhtymäkohdat tutkittuun tietoon ovat täysin sattumanvaraisia eivätkä todellakaan tarkoituksenmukaisia. Haastan sinut lukemaan listan loppuun asti aivan kuin ohjeet mullistaisivat ajattelusi, väärät käsityksesi ja koko elämäsi! NYT MENNÄÄN: 1. Älä syö joka aamu samaa aamupalaa. (Kiellolla liikkeelle...) Vuorottelen muutaman eri aamupalan kesken, mutta aivan kuten elämässäkin, en tarraudu yhteen ainoaan vaihtoehtoon. Syön aamiaiseksi välillä tuorepuuroa, oikeaa puuroa, leipää, tortillaa (!) ja mysliä. Ja hedelmiä! Aamupalatarjoilun vaihtelu simuloi jatkuvaa muutosta elämässäni sillä erotuksella, että muutokset aamiaisessa ovat täysin omassa kontrollissani.

Hampurilaista en sentään ole vielä syönyt aamupalaksi. Pitäisiköhän kokeilla?

2. Urheile välillä yksin. Vaikka kaveriporukan kanssa liikkuminen onkin hauskaa ja motivoivaa, tykkään välillä liikkua yksin. Yksin hikoillessa ajatukseni pääsevät juoksemaan vapaasti. Tällöin mieltä painavat asiat jättävät pääkoppani ja oloni helpottuu. Tykkään lenkkeillä ja tehdä haukkaa ja penaa (enemmän tietenkin penaa) välillä yksin. 3. Pese hampaat huonommalla kädellä. Huonomman käden käyttäminen auttaa minua tajuamaan, mitä pienet lapset käyvät läpi, kun he opettelevat uusia asioita. Toisin sanoen, pystyn paremmin asettumaan toisen asemaan. Hammastahnan löytyminen otsasta, hiuksista tai reisiltä (?) ei enää olekaan yhtä hauskaa ja ihmeellistä. Näin kehitän empatiakykyäni. 4. Päätä, millaisesta musiikista pidät. Näin yksinkertainen päätös auttaa minua tekemään päätöksiä myös vaikeammissa asioissa. Pääasia on, että olen jotain mieltä. Harva asia ärsyttää niin paljon kuin tyyppi, joka väittää kuuntelevan kaikenlaista musiikkia. Sellaista ihmistä ei olekaan. Itse kuuntelen lähes yksinomaan Iron Maidenia. 5. Säästä kuukausittain tasasumma osakkeisiin. Pienikin varallisuus luo turvaa. Omia suosikkejani säästökohteiksi ovat indeksiin sidotut rahastot ja ETF-rahastot. Laaja-alainen osakerahasto ja kuukausittainen säästäminen hajauttavat riskiä pitkällä aikavälillä. Lue blogitekstini säästämisestä täältä.

Hajautan osakesäästöni ympäri maailmaa eri markkinoille.

6. Jos lukemasi kirja vaikuttaa tylsältä, vaihda kirjaa. John LeFevren sääntö 26 sanoo, että lukemalla pääsee lainaamaan toisen aivoja. Kirjan lukeminen on minulle nautinto siinä missä elokuvan katselu, musiikin kuuntelu tai kaverin kanssa kahvilla käyminen. Jos tiiliskiviklassikko ei nappaa, niin vaihdan johonkin kevyempään (poikkeuksena tähän sääntöön on Sofi Oksasen Puhdistus, jonka ensimmäinen puolikas oli puuduttavaa kuraa ja toinen puolikas käsittämättömän upeaa tykitystä).

Jos kovakantisten kirjojen kantaminen kirjastosta ei nappaa, on e-kirjasto helppo tapa kokeilla erilaisia kirjoja.

7. Lahjoita hyväntekeväisyyteen. Aikaa tai rahaa, aivan sama. Kotimaahan tai ulkomaille, aivan sama. Itse lahjoitan prosentin nettotuloistani Tanskan kirkon ulkomaanavulle. Lahjoittaminen saa aikaan omanlaisensa hyvänolontunteen. Se muistuttaa, kuinka voin olla kiitollinen kaikesta siitä, mistä saan nauttia. Nihilistisesti voisi sanoa, että lahjoituksella ostan itselleni hyvän omantunnon. En kuitenkaan saa antaa nihilismille valtaa!

Ovelta-ovelle rahankeruu oli hieno kokemus, mutta ei ehkä minun juttu. Autan mieluummin rahalahjoituksilla.

8. Aloita joka vuosi jokin uusi harrastus. Uusien asioiden kokeilu pitää mieleni virkeänä. Se ei tarkoita sitä, että jatkan jokaista kokeilua hautaan asti. Kokeilun idea on täysin päinvastainen, Jos se ei nappaa, niin jätän sen kesken ja kokeilen jotain muuta. Olen kokeillut seuraavia asioita: politiikka 2007-2010 - ei-jatkoon, juokseminen 2011 - jatkoon, bloggaaminen 2018 - jatkoon. Onko sinulla jotain elämänohjetta, jota pyrit noudattamaan ja jonka haluaisit jakaa muille? Olisi tosi mahtavaa, jos voisit kirjoittaa omasi kommentteihin. Odotan innolla, että pääsen lukemaan, millaisia asioita pidät tärkeänä!

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:

Yksinkertainen tapa testata meditointia

Mikä meitä estää elämästä hetkessä?
Säännöt säästämiseen
Kirjastosta
Kolmenkympin kriisi

Lihavasta laihaksi

Laihtuminen on ollut elämäni suurin itsestäni lähtenyt muutos. Nykyään olen sinut vartaloni kanssa. Rutiinit ovat hoikan elämäntapani sopimus. Itseni hyväksyminen on sopimuksen allekirjoitus.

Olen ollut lihava. Olen noin 173 senttimetriä pitkä (suomalaisen miehen keskipituus huitelee jossain vajaassa 180 senttimetrissä). Parhaimmillani olen painanut reilut 80 kiloa, joka on lasketaan lähes merkittäväksi lihavuudeksi. Suurimman osan aikuisikääni olen ollut lievästi lihava. Nykyään painan noin 67 kiloa ja olen tiukasti normaalipainoinen.

Ylipaino vaikutti moneen asiaan. Ylivoimaisesti eniten se vaikutti henkisesti, eikä todellakaan positiivisessa mielessä. En voi korostaa liikaa kilojen vaikutusta mentaaliseen puoleen. Ennen peilikuvani lähes masensi, kun nykyään koen olevani ihan ok.

Opiskeluaikana olin suhteellisen tukevassa kunnossa. Tässä kuva interreilmatkalta Dresdenistä toukokuulta 2010. Posket ovat poskettoman kokoiset.

Lihavasta hoikaksi - mitä tapahtui?

Lähtökohtaisesti tykkään urheilusta ja syömisestä, joten ei ollut vaikea valita, mistä aloittaa. Urheilemaan siis! En kiinnittänyt huomiota syömiseen. Miksi? Tiesin, että kaksi suurta muutosta omassa arjessa olisi henkisesti liikaa. Piti valita toinen ja valinta oli helppo. Aloin lenkkeillä.

Tein urheilusta osan rutiinejani. Tämä ei tapahtunut yhdessä yössä, ja lenkille lähtö oli suurimmassa osassa tapauksista kaikkea muuta kuin juhlaa. Välillä ei olisi voinut vähempääkään kiinnostaa. Mutta ajan kanssa sain vakiinnutettua lenkkini.

Ruokailumuutoksia

Kun olin saanut juoksulenkit osaksi arkea ja rutiinejani, kiinnitin huomiota syömiseeni. Illalla baarin jälkeen hakiessani pizzan, en syönytkään sitä kerralla kokonaan. Söin puolet. Jossain vaiheessa en enää hakenutkaan pizzaa vaan hain Sörnäisten Alepasta Makulan ciabattan. Jätin aamupalaleivistä leikkeleet ja juustot pois. Muutin rutiinejani.

Kreikassa lomailemassa toukokuussa 2018. Selkeä muutos havaittavissa. Vuodet veivät posket mukanaan.

Pieniä tekoja ajan kanssa

Kehosta ei saa tulla pakkomiellettä. Kilot eivät saa ohjata elämääni. Tervehenkinen ihminen tuntee omat rajansa, mutta raja voi joskus sumentua. Minulla se tapaa sumentua.

Monesti sanotaan, kuin liikunnan jälkeinen endorfiiniryöppy antaa jo itsessään syyn urheiluun. Näin voi ollakin, mutta se on vain puoli totuutta. Endorfiinipiikki kestää vain rajatun ajan sen jälkeen kun on lopettanut liikkumisen.

Todellinen hyvä olo tulee siitä, kun kävelen aamulla peilin eteen ja hyväksyn, että näytän tekojeni summalta.

Hyväksyttävä lopputulos

Nykyään pystyn hyväksymään omat muotoni. Sekä nykyiset että edelliset. En tiedä, johtuuko se varsinaisesti hoikistumisesta vai siitä, että iän myötä järkeä tulee lisää päähän. On turha murehtia sellaista asiaa, johon itse voi vaikuttaa (se on tosin helpommin sanottu kuin tehty...). Joka tapauksessa hyväksyn itseni enkä enää masennu muutamasta rinkulasta vatsan ympärillä.

Koetko ympäristön vaikuttavan ajatuksiisi omasta vartalostasi? Itse kuvittelen laihdutusmotiivieni olleen omiani. Toisaalta mediasta voi halutessaan poimia itselleen minkälaisen esikuvan tahtoo aina He-Manista kehopositiivisuuteen. Paino on aina ollut minulle herkkä aihe, mutta nykyään pystyn puhumaan siitä. Kiinnostaako painosi sinua ollenkaan?

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Mistä tunnistaa omat rajansa? - Case sijoittaminen
Harjoittelu puolimaratonille - intervallitreenit ovat vain mauste
4 asiaa, jotka yhdistävät liikuntaa ja säästämistä