Indeksisijoittamisen riskit - miksi antautua markkinoiden vietäväksi?

Jokainen itseään kunnioittava sijoituskirja alkaa maininnalla riskistä. Riskillä on ikävä kaiku, koska se tarkoittaa lähes aina jonkin menettämistä. Sijoitetun pääoman menettäminen kokonaan tai osittain tai odotettua heikompi tuotto on sijoittamisen peruskauraa. Eri sijoitustyyleillä on kuitenkin omat riskinsä.

Meille indeksisijoittajille riski pääoman menettämisestä liittyy lähinnä kurssien heilumiseen (tai volatiliteettiin kuten "jengi" sanoo). Osakepoimijoilla ja asuntosijoittajilla riski on siinä, että tietääkö mitä on tekemässä.

Maailmanlaajuisesti osakemarkkinoille sijoittavana indeksisijoittajana en usko, että tulen koskaan menettämään koko sijoitussummaani. Ja pörssiromahduksienkin jälkeen markkinat ovat yleensä ajan myötä palanneet nousu-uralle. Ajallinen hajauttaminen auttaa tässäkin.

Itse itselleni määrittelemieni hajautussääntöjeni mukaan osakesijoitusten maantieteellinen allokaatio on lähellä optimia. Mikä siinä on, että kaikki menee aina putkeen, kun itse tekee?

Pahoittelut konsulttikielenkäytöstä, mutta kun puhun sijoittamisesta, niin ajattelen riskin olevan sekä uhka että mahdollisuus.

Stoalaisena koitan rajoittaa murehtimiseni vain niihin asioihin, joihin minulla on mahdollisuus vaikuttaa. Ajallisesti hajauttavana indeksisijoittajana pystyn vaikuttamaan sijoituskohteisiin. Koska puhutaan indekseistä, uskon, että tuotot asettuvat pitkällä aikavälillä markkinoiden keskituoton ympärille.

Keskimääräisestä tuotosta voidaan olla montaa mieltä, joten itse olen päättänyt uskoa, että markkinoiden keskituotto omille sijoituksilleni tulee olemaan viisi prosenttia inflaation jälkeen. Ugh, olen puhunut. Palataan asiaan muutaman kymmenen vuoden päästä, niin voidaan katsoa, olinko oikeassa.

Kontrollin ulkopuolella

Riski realisoituu siinä vaiheessa, kun lunastan sijoitukseni. Voisin toki stressata monestakin asiasta. Esimerkiksi Euroopan keskuspankin ohjauskorko, megatrendit ja Tanskan verosysteemi vaikuttavat kaikki sijoitusteni tuottoihin. Muutos näissä suuntaan tai toiseen näkyy lähes välittömästi tuotoissani.

Miten hallitsen näitä riskejä? En mitenkään. Vaikka seisoisin puoli vuotta päälläni, en pysty vaikuttamaan mihinkään noista kolmesta. Tai no verotukseen voin vaikuttaa sillä, että muutan jonnekin muualle, mutta se nyt ei ole ajankohtaista muista asioista johtuen, joten otan Tanskan vuosittaisen realisoitumattomasta tuotosta verottamisen annettuna.

Mikä on markkinoiden keskituotto ja miten se vaikuttaa varallisuuteen?

Osakepoiminnassa voisin vaikuttaa riskiin aivan eri tavalla. Sen sijaan, että antautuisin ajopuuna markkinoiden keskituoton vietäväksi, sijoittamalla muutamaan yksittäiseen osakkeeseen olisinkin koskiveneen ohjaksissa hakemassa ylituottoa markkinoilta.

Tietoinen valintani sijoittaa tiettyihin osakkeisiin tarkoittaa valinnanvapauden lisäksi vastuuta tuotosta. Ja vastuun ottaminen omista tekemisistäni kaltaiselleni hyvinvointivaltiossa kasvaneelle läpipaapotulle uusavuttomuuden ruumiillistumalle olisi hirvittävä kohtalo.

Indeksisijoittamisen riskit

Indeksisijoittajana en ole valmis ottamaan korkeampaa riskiä, tuhlaamaan aikaani tai luottamaan onneeni saadakseni parempaa tuottoa. Keskituotto riittää aivan hyvin. Näiden sijaan yritän maksimoida varallisuuteni kasvun keskittymällä sijoitussumman kasvattamiseen.

Eli eli. Indeksisijoittajana pitkällä aikavälillä historiallisesti suurin riski on liittynyt volatiliteettiin eli pörssikurssien hintojen heiluntaan. Nokkelimmat pokkelimmat siellä jo huutavat, että eikös hintojen heiluminen liity kaikkeen sijoittamiseen, oli kyse indekseistä, yksittäisistä osakkeista tai asunnoista. No joo, kyllähän se näinkin on.

Eri indekseihin ympäri maailmaa sijoittamalla en usko koskaan menettäväni kaikkea sijoitettua pääomaa. Yksittäisissä osakkeissa kaiken menettäminen on mahdollista, tosin lyhyellä aikavälillä aika epätodennäköistä. Joidenkin tilastojen mukaan jopa 40 % pörssiyhtiöistä tekevät itsensä pitkällä aikavälillä arvottomiksi. Päiväkauppiaitahan tämä ei voisi vähempääkään kiinnostaa, mutta "osta-ja-unohda"-tyyliin uskovat osakepoimijat varmasti ottavat tämän(kin) riskin huomioon.

Indeksisijoittamisessa sijoitan kuitenkin koko markkinaan. Koko maailmanmarkkina on historiallisesti kasvanut keskimäärin jotain kuuden - kahdeksan prosentin vuosivauhtia. Yksittäisiä yhtiöitä sen sijaan on mennyt konkurssiin tai ne eivät ole kasvaneet odotusten mukaisesti (mitä ikinä ne odotukset ovatkaan ostohetkellä olleet). Asuntosijoittamisessa voi kohdalle sattua huono vuokralainen, vesivahinko tai veemäinen naapuri, jotka kaikki laskevat sijoituksen arvoa.

Riskienhallintaa

Koska en luota omiin sijoitustaitoihini pätkääkään, niin annan markkinoiden päättää tuotoistani. Ja samalla myös riskeistäni. Siinä vaiheessa, kun koko markkina kääntyy laskuun, ei minun auta muuta kuin pitää pää kylmänä ja odottaa korjausliikettä. Laskumarkkina on vähän kuin darra. Tiedän sen saapuvan kovan nousun jälkeen, kärsin aikani, mutta lopulta se on ohi ja pääsen palaamaan normaaliin arkeen.

Millä tavoin sinä hallitset sijoitustesi riskejä? Kuinka paljon aikaa käytät niiden analysointiin? Itse olen antautunut markkinoiden kokonaisriskin (eli systemaattisen riskin) vietäväksi. Indeksisijoittamisen kauneus piilee hajauttamisessa ja keskinkertaisuudessa. Rikastumaanhan indeksisijoittamalla en pääse, mutta pitkällä aikavälillä vaurastumista ei voi välttää. Se riittää minulle oikein hyvin.

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:

Vedonlyöntiä sijoitustyyleistä - indeksit vs. osakepoiminta

Allokaation ytimessä - kuinka riskiä hallitaan

Ei kontrollia, ei stressiä

Tuotto, aika ja kuukausisijoitus - mihin kannattaa keskittyä?

Mitä teen, jos salkun arvo laskee 40 %?

Elämä ilman alkoholia

Sijoittamista ei kannata ajatella maratonina vaan maratonille treenaamisena

Muut säästämiseen ja sijoittamiseen liittyvät postaukset:
Vararaha - kuinka paljon säästöön yllättäviä menoja varten?

Sijoittamisen pelko
Järjen käyttö harrastuksissa - juokseminen ja sijoittaminen
Miten en sijoita - kolme kohdetta sijoitustyylini ulkopuolella
Mitä yhteistä on sijoittamisella ja ruokavaliolla

Epäröitkö säästämisen aloittamista? Kolme vastausta aloituskynnyksen madaltamiseksi
Miten pinnallisuudesta voi hyötyä taloudellisesti - esimerkki aloittelijoille
Kuinka paljon on riittävästi?
Mistä tunnistaa omat rajansa? - Case sijoittaminen
Miten tavoite eroaa unelmasta?
Mikset maksa itsellesi palkkaa?
Rikkaan elämän salaisuus Ramit Sethin mukaan
4 asiaa, jotka yhdistävät liikuntaa ja säästämistä
Miksi sijoitin Tornion Panimoon?
Kestäisikö pääni taloudellista riippumattomuuta?
Säännöt säästämiseen

Ei kontrollia, ei stressiä - kuinka antaa asioiden vain olla

Huomaan liian usein hermostuvani asioista, joihin en voi itse vaikuttaa. Stoalaisena tiedän tämän olevan typerää. Kuitenkin, kun "käyrä" alkaa kohota, on todella vaikea muistaa seurata Senecan, Marcus Aureliuksen tai Epiktetuksen ohjeita. Mitä enemmän kilometrejä saan mittariini, sitä harvemmin annan hallintani ulkopuolella olevien asioiden vaikuttaa mieleni tilaan.

Kun muuttoni Tanskaan alkoi varmistua, otin selvää tulevasta asuinmaastani. Skippasin suosiolla kulttuuriin liittyvät kohdat (kuten hyggeilyt, Janten lain ja käsipallon) ja keskityin suoraan itseeni liittyviin tekijöihin. Yksi niistä oli sijoituksiin liittyvä verotus.

Suomessa pääomatuloveroa maksetaan voitosta siinä vaiheessa, kun esimerkiksi osake tai rahasto-osuus myydään. Sijoitus voi kasvaa ja tuottaa laskennallista voittoa vuosikausia, mutta vero vasta siinä vaiheessa, kun sijoitus muutetaan käteiseksi. Luulin tämän olevan yleinen (tai ainakin yhteispohjoismaalainen) käytäntö, mutta erehdyin pahemman kerran.

Tanskan pääomatuloveroon liittyy kaikenlaisia kommervenkkejä, mutta pääasiassa vero lasketaan vuosittain myös realisoimattomasta voitosta. Maksan sijoitusteni tuotoista veroa vuosittain, aivan sama realisoinko sijoitukset vai en.

Samoin voin vähentää mahdolliset toteutumattomat laskennalliset tappiot vuosittaisessa verotuksessa. Kun pörssikurssit tippuivat vuoden 2018 lopulla, pystyin vähentämään nämä "tappiot" saman vuoden verotuksessa vaikka en ollut myynyt yhtään omistustani. Muina vuosina olin toki samalla periaatteella maksanut veroa "voitoistani".

Kun tajusin Tanskan veromalin, pudistelin päätäni hetken ja jatkoin eteenpäin.

Verotuksestani(kin) päätetään Christiansborgissa eli folketingetissä eli kansankäräjillä eli Tanskan parlamentissa.

Kontrollin ulkopuolella

Vaikka petyinkin Tanskan pääomatuloverolakiin, en omaksi yllätyksekseni jäänyt märehtimään kohtaamaani suurta vääryyttä. Oli onni onnettomuudessa, että uuteen maahan muuttaessa täytyi huolehtia "muutamasta" muustakin asiasta. Minulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa jäädä piehtaroimaan ja pahoittamaan mieltäni itselleni epäedullisesta verotuksesta.

Stoalaisena yritän olla stressaamatta ja huolehtimatta asioista, joihin en voi vaikuttaa. Tai joihin voin vaikuttaa, mutta en halua vaikuttaa, koska vaihtoehtoiskustannus olisi liian suuri.

Minun on turha valittaa Tanskan verotuksesta, koska pystyisin vaikuttamaan siihen siten, että muuttaisin johonkin toiseen maahan. Voin kuvitella, että muiden asioiden pysyessä muuttumattomina (tai ceteris paribus, kuten yliopistossa opetettiin, mutta toisaalta siellä opetettiin myös, ettei keskuspankkien ohjauskorko voi painua negatiiviseksi, joten se niistä opetuksista) verotus on kontrollissani.

Tässä vaihessa Oikea Elämä ottaa minua rinnuksista kiinni ja vetelee huolella ympäri korviani huutaen: "Elämää EI VOI suunnitella yhden asian kantilta niin, että “muut asiat” pysyvät muuttumattomina, kasva hyvä mies jo aikuiseksi!"

Pääomatuloverotus ei ole tällä hetkellä prioriteettilistani kärjessä. En ole valmis hyväksymään toiseen maahan muuttamiseen liityviä vaihtoehtoiskustannuksia vain saadakseni suotuisamman veroaseman. Ja pakko kehua myös Tanskan verottajan asiakaspalvelua vaikka välillä englannin sijaan joudunkin puhumaan tanskaa.

Lisää Tanskaa Marmorikirkosta katsottuna. Edessä oikealla on kuningattaren palatsi. Taaempana oikealla on oopperatalo. Takana keskellä näkyy Refsaleøen, jossa järjestetään Copenhell. Tarkkasilmäisimmät näkee vasemmalla Mærskin pääkonttorin ja kukaan ei näe pientä merenneitoa.

Helpommin sanottu kuin tehty

Valittaminen sellaisista asioista, joihin minulla ei ole kontrollia vie aivan liian paljon energiaa. Kontrollin puutteesta valittaminen on kaikki pois sellaisista asioista, joihin voin vaikuttaa. Sijoitusteni verotuksesta nillittämisen sijaan voin keskittyä muihin seikkoihin, jotka vaikuttavat sijoitusteni tuottoihin. Näitä ovat muun muassa kulut, kuukausittain sijoittamani summa ja sijoituskohteet.

Pyrin tunnistamaan kontrollipiirini rajoitukset myös arkielämässä. Viime aikoina olen keskittynyt tiedostamaan omat reaktioni. En pysty kontrolloimaan tunteitani, mutta pystyn vaikuttamaan miten reagoin eri tilanteissa. Vaikka minua kuinka harmittaisi jokin asia, ei se anna minulle oikeutta äksyillä muille.

Samoin en myöskään pysty vaikuttamaan muiden ihmisten reaktioihin. Jos koen toimineeni oikein tai ainakin parhaalla mahdollisella tavalla, on toisten ihmisten reaktiot kontrollini ulkopuolella. Jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi kuitenkin tajuta, ettei tämä tietenkään tarkoita sitä, että voin tehdä ihan mitä sattuu muille ihmisille ja heidän loukkaantuessa todeta, ettei heidän reaktionsa kuulu minulle. On päivänselvää, että minulla on vastuu omista tekemisistäni ja tekemättäjättämisistäni.

Stressaatko tai valitatko sinä sellaisista asioista, joihin et voi vaikuttaa? Miten sinä määrität ne seikat, jotka ovat kontrollisi ulkopuolella? Itse en esimerkiksi voi ymmärtää jatkuvaa sään päivittelyä, koska en voi vaikuttaa siihen, millainen keli ulkona on. Mutta tämä taitaa olla vain minun ongelma, sillä säästä puhuminen liittynee enemmän sosiaaliseen tilanteeseen kuin varsinaiseen ajatukseen kontrollista. Noh, pyrin kehittämään sosiaalisia taitojani jatkuvasti, enkä enää ihmettele yhtä voimakkaasti jatkuvaa sään analysointia ja voivottelua.

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:

Holhousvaltiosta
Säännöt säästämiseen
Antaa menneiden olla
Kielen opiskelusta

Muut säästämiseen ja sijoittamiseen liittyvät postaukset:
Mitä yhteistä on sijoittamisella ja ruokavaliolla?
Säästämistä ei kannata ajatella maratonina vaan maratonille treenaamisena
Mitä teen, jos salkun arvo laskee 40 %?
Epäröitkö säästämisen aloittamista? Kolme vastausta aloituskynnyksen madaltamiseksi
Miten pinnallisuudesta voi hyötyä taloudellisesti - esimerkki aloittelijoille
Kuinka paljon on riittävästi?
Mistä tunnistaa omat rajansa? - Case sijoittaminen
Miten tavoite eroaa unelmasta?
Mikset maksa itsellesi palkkaa?
Rikkaan elämän salaisuus Ramit Sethin mukaan
4 asiaa, jotka yhdistävät liikuntaa ja säästämistä
Miksi sijoitin Tornion Panimoon?
Kestäisikö pääni taloudellista riippumattomuuta?

Muut Tanskaan liittyvät postaukset:
4 ikonista juoksureittiä Kööpenhaminassa

Antaa menneiden olla

Menneiden murehtimisen sijaan minun pitäisi keskittyä enemmän tähän hetkeen. Se ei ole helppoa, mutta se on välttämätöntä. Menneisyys ei saa pilata tätä hetkeä. Jotkin asiat jäävät vaivaamaan pitkäksi aikaa. Pyrin lopettamaan menneiden hautomisen pala kerrallaan.

Yksi ehkä eniten mieltäni vaivaamaan jääneistä asioista on ollut ensiasuntoni myynti. Muuttaessani Tanskaan myin asuntoni sen sijaan, että olisin laittanut sen vuokralle. Myymisellä säästyin monelta asunnon vuokraamiseen liittyvältä huolelta.

Vuokratessa olisi pitänyt ajatella turhan montaa asiaa. Miten valitsen oikean vuokralaisen tai miten varmistan, että asunto pysyy kunnossa, kun siellä asuu joku muu. Lisäksi ylimääräiset selitykset Tanskan verottajalle tuntuivat vaikeilta (en tiedä, olisiko Tanskan verottajan kanssa asioiminen ollut vaikeaa, mutta se vain TUNTUI ajatuksena vaikealta).

Mitä tapahtui?

Asuntoni myyntiprosessissa meni kaikki pieleen. Myyntiaika venyi, hinta-arvio oli reilusti yläkanttiin eikä myyntitapakaan tuntunut toimivan. En tiedä, oliko onnistuminen kiinni omasta kokemattomuudestani, välittäjän osaamattomuudesta vai yksinkertaisesti vain huonosta tuurista. Tai näistä kaikista.

Koko asunnonmyyntihässäkkä vaivasi pitkään vielä myynnin ja muuton jälkeen. En totta puhuen ole oikein vieläkään sinut asian kanssa. Mutta tunne helpottaa koko ajan. Tuskin harmitus koskaan kokonaan poistuu, mutta helpottaa kuitenkin.

Olen oppinut hyväksymään perustelut omille toimilleni. Samoilla toimilla myynti olisi voinut mennä putkeenkin (kai?). Tällä kertaa niin ei kuitenkaan käynyt.

Rahalla on merkitystä

Saatoin yöllä herätä miettimään, kuinka koko homma meni mönkään. Vanha asuntoni tuli mieleeni aina, kun näin asunnonmyynti-ilmoituksen työmatkallani. Palasin ajattelemaan myyntiprosessia aina vaan uudestaan ja uudestaan. Välillä haukuin itseäni, välittäjää soimasin aina.

Onneksi kyse oli vain rahasta. Valitettavasti kyse oli minulle suuresta summasta rahaa. Kukaan ei kuollut. Mutta oletettavasti menetin paljon rahaa. Myydessäni asunnon vapauduin kiinteän omaisuuden huolesta. Huolettomuus tuli kuitenkin aika kalliiksi. Ei ainoastaan rahallisesti vaan myös henkisesti.

Tällaiset ajatukset saivat minut pohtimaan, mikä merkitys rahalla on elämässäni. Kaikki maksaa. Aivan kaikki. Jos välittäjän alkuperäinen hinta-arvio olisi ollut oikea (lue: riittävän alhainen), olisinko arvostanut rahan huolettomuutta tärkeämmäksi? En osaa sanoa.

Minkä ihmeen takia?

Tiedän hyvin, että kaikki tekevät virheitä. Kalliitakin virheitä. Epäonni kohtaa jossain vaiheessa jokaista. Joskus isommin, joskus pienemmin. Sille ei voi mitään. Mutta sille voi, kuinka pitkäksi aikaa virheen miettimiseen jää kiinni tai kuinka nopeaa siitä pääsee yli.

En missään nimessä väitä, että virheet pitäisi unohtaa. Virheet täytyy käsitellä ja niistä pitää oppia. Mutta epäonnistumisen märehtimisestä pitää päästä yli. Pitää ymmärtää, mihin pisteeseen asti asioihin voi itse vaikuttaa.

En voi enää vaikuttaa asuntoni myyntiin. Koko homma tapahtui vuosia sitten. Minun on täysin järjetöntä tuhlata käsittämätöntä määrää energiaa johonkin, joka ei tuota minulle mitään hyvää. Ei rahaa, ei mielenrauhaa, ei parempaa mieltä. Koko tilanteen käsittely vain KULUTTAA energiaa.

Kuinka vaikeaa onkaan päästää irti ja olla murehtimatta menneestä!

Menneestä irti päästäminen ei todellakaan ole helppoa. Mutta se on välttämätöntä. Tiesin, että minun täytyy päästä jollain tavalla asian yli sen sijaan, että tuhlaisin energiaa jonkun sellaisen miettimiseen, jota en voi muuttaa. Ylimääräinen märehtiminen on turhaa, typerää ja lapsellista.

Täytyy kuitenkin myöntää, että asunnon myyntiprosessi harmittaa edelleenkin. Ei enää niin paljon kuin aiemmin ja tulevaisuudessa vielä vähemmän (toivottavasti). Ehkä saan asian kokonaan pois mielestäni jokin päivä, ehkä en. Mutta sen verran olen jo päässyt eteenpäin, etten herää öisin jäätävään ahdistukseen.

Jäätkö usein märehtimään menneitä? Miten pääset menneistä yli? Itselläni on mennyt useat yöunet jo tapahtuneiden asioiden vatvomiseen. Järjetöntä? Todellakin. Sen vuoksi olisikin mukava kuulla, miten olet onnistunut lopettamaan menneiden asioiden hautomisen.

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Mikä meitä estää elämästä hetkessä?
Säännöt säästämiseen
Mindfulnessin hyödyt