Sosiaalinen media vapauttaa kaikenlaisten mielipiteiden, ajatusten ja ideoiden julkaisemisen kaikkien nähtäville. Ongelmana on se, että saamme äänemme kuuluviin vaikkemme olisi tehneet ajatustemme eteen mitään. Meillä on vapaus vikistä mistä tahansa asiasta, mutta vastuun sysäämme mieluummin yhteiskunnalle.
Asemoin itseni poliittisella kartalla liberaaliksi. Ajattelen, että vapaus on arvoista tärkein. Vapaudesta voin johtaa kaikki muut länsimaalaiset, eurooppalaiset ja/tai kristilliset arvot (tai miksi ikinä kukaan haluaakaan perusoikeuksia kutsuakaan).
Vapauteen kuuluu olennaisena osana vastuu. Vastuuta on kahdenlaista. Ensiksi, olen vastuussa tekemisistäni ja tekemättä jättämisistäni yhteiskunnalle. Toiseksi, mitä tahansa teenkin tai jätän tekemättä, olen vastuussa niistä itselleni.
Jokaisella meistä pitää olla vapaus tehdä virheitä. Virheet eivät kuitenkaan saa olla sellaisia, että ne loukkaavat jonkun toisen ja/tai ympäristön vapautta. Siinä vaiheessa, kun käyttämämme vapaus koituu jonkun toisen vahingoksi, kyseessä täytyy olla laittomuus.
Minulla ei voi olla vapautta aiheuttaa fyysistä tai henkistä kipua toiselle, en voi tuhota luontoa tai en saa levittää toisesta perättömiä syytöksiä. Yhteiskunnan täytyy säätää raamit vapauksilleni, jotta se voisi suojella heikompiosaisia sekoilultani.
Joudunko huolehtimaan itsestäni?
Sen sijaan ne virheet, joita teen itseäni kohtaan saavatkin koitua ongelmikseni. Pohjoismaalaisen hyvinvointivaltion kasvattamalle tällainen ajatus tuntuu täysin oudolta, ällöttävältä ja absurdilta. Yhteiskunta on suojannut minua koko elämäni ajan estämällä suurimmat pöljäilyni myös itseäni kohtaan.
Olin miltei kolmekymmentä ennen kuin aloin huolehtia itse hampaistani. Sitä ennen hampaistani huolehtivat neuvola, kouluterveydenhuolto, intti ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö. Suomessa asuessani minun ei koskaan tarvinnut katsoa kelloa baarissa: portsari ohjasi minut ulos (viimeistään) pilkun aikaan. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ravitsemussuositukset huolehtivat, että jokaisessa opiskelu- ja työpaikkakanttiinissa olen voinut valita tasapainoisen ja terveellisen lounaan.
 |
| Terveellisten lounaiden lisäksi tykkään nauttia tasapainoisia aamiaisia. |
Demokratiassa saa mitä tilaa
Me suomalaiset olemme demokraattisen historiamme ajan vältelleet henkilökohtaista vastuuta kuin rokotekriitikko tieteellisiä vertaisarvioituja tutkimuksia. Sen vuoksi olemme ulkoistaneet holhoavien ja ikävien päätösten teon kunnanvaltuustoille, eduskunnalle ja EU-parlamentille. Voimme aina sopivan paikan tullen väistää omaa vastuutamme vetoamalla holhousyhteiskuntaan.
Ei voi muuta kuin hattua nostaa kaikille hallitusvastuussa koskaan olleille puolueille ja poliitikoille. En ymmärrä, miten te oikein jaksatte ottaa vastaan vuodesta toiseen samaa kuraa omilta äänestäjiltänne. Äänestäjiltä, joiden kaiken järjen mukaan pitäisi olla teidän tukenanne tiukkojen päätösten takana.
Me äänestäjät tuppaamme "yllättymään" yksinkertaistenkin päätösten seurauksista. Kenellekään peruskoulun suorittaneelle ei pitäisi tulla yllätyksenä, että julkisen talouden leikkaaminen laskee julkisen sektorin palvelutasoa tai että julkisen sektorin palvelutason nostaminen kasvattaa julkistalouden kuluja eli veroja.
Kokonaan toinen keskustelu on tietenkin se, että kenen palvelutasoa voisi laskea (minun mielestäni tietysti naapurin) tai kenen veroista palvelutason korottaminen pitäisi rahoittaa (saman naapurin). Me emme ole valmiita itse kantamaan vastuuta niiden poliitikkojen päätöksistä, jotka olemme itse valtaan äänestäneet. Ja siitä huolimatta me äänestäjät vaihdamme leiriä poliitikosta toiseen anoen vuodesta toiseen samoja lupauksia, mutta odottaen erilaisia seurauksia. Yritä siinä sitten tehdä vaalikaudet ylittävää politiikkaa.
Ei tikkuakaan ristiin
Mitä sinä olet tehnyt valittamasi asian muuttamiseksi? Mikä on ollut kaikkein tehokkain keino? Sääntö-Suomesta nillittäjiä riittää joka nurkalle.
Tällaisen kitinän kuunteleminen on lähinnä hellyttävää. Yleensä valittajina ovat sellaiset henkilöt, jotka voisivat itse tehdä asian eteen jotain. Sen sijaan, että he esimerkiksi pakkaisivat laukkunsa ja vaihtaisivat maisemaa, he jäävät kaikkien yhteiseksi riesaksi valittamaan, kuinka norminpurkutalkoot eivät etene.
En ymmärrä, miksi me käytämme energiaa turhaan vikinään sen sijaan, että yrittäisimme oikeasti tehdä asioille jotain. En ymmärrä, miksi me käytämme aikamme valittamiseen, kun meille on annettu vapaus vaikuttaa elämiimme.
Mutta kun ei. Jostain syystä koemme, että on parempi vinkua kuin yrittää itse tehdä ärsyttävälle asialle jotain. Sen sijaan, että olisimme valmiita muuttumaan (tai muuttamaan), meidän pitää vain päästä valittaamaan ja välttämään vastuuta.
Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
