Mitä paremmin tiedostan kontrollissani olevat tekijät, sitä järkevämmin pystyn toimimaan. Joskus saadakseni maksimaalisen hyödyn, toisinaan minimoidakseni tappiot. Kontrollipiirin määrittäminen ei kuitenkaan ole aina helppoa. Ei varsinkaan, jos onnistumisen uho tai katastrofin pelko puskee päälle. Siitä huolimatta väitän, että kontrollipiirin tiedostamista kannattaa yrittää molemmissa tilanteissa.
Yksi elämäni toistuvista kohokohdista on vuosittainen poikien mökkiviikonloppu. Retriitissä hyvien ystävien kanssa syömme terveellisesti, joogaamme ja puhumme tunteista kerran vuodessa yhden viikonlopun ajan. Vaikka reissun jälkeinen maanantai tuntuukin yleensä raskaalta, koen saavani joka vuosi lisää energiaa, jotta jaksan laahustaa läpi harmaan arjen.
Muutama vuosi sitten meikämandoliinolle oli käydä hassusti. Mökkiviikonloppumme oli sovittu keskelle ei-mitään ja minun piti lentää Helsingistä lähemmäs pääpaikkaa. Hyppäsin aamulla bussiin ja suuntasin kohti lentokenttää. Muutaman pysäkin jälkeen bussi pysähtyi eikä liikkunut enää eteenpäin. Kuski tiedotti, että moottoriin tuli jokin vika ja matka päättyisi tähän.
Laskin, että olisin ehtinyt vielä seuraavalla bussilla lennolle. Valitettavasti seuraava bussi oli kuitenkin sen verran myöhässä, että saavuin aivan liian myöhään lentokentälle. Myöhästyin lennoltani.
En tiedä sinusta, mutta itselläni on tapana murehtia epätodennäköisiä tapahtumia hyvissä ajoin etukäteen. Olen lennellyt suhteellisen aktiivisesti Suomessa ja jännittänyt ennen jokaista lentoa, mahdanko ehtiä kyytiin. Nyt oli ensimmäinen kerta, jolloin oikeasti myöhästyin lennolta.
Kun tajusin myöhästyneeni lennolta, en tapojeni vastaisesti alkanut panikoida. Sen sijaan varasin siltä seisomalta uudet lennot muutamaa tuntia myöhemmin lähtevään koneeseen. Reissun kokonaishinta toki pompsahti muutamalla huntilla kalliimmaksi. Se oli pieni hinta vuoden rentouttavimmasta viikonlopusta. Olin odottanut viikonloppua vuoden ajan.
Rahalla saa, ja lentäen pääsee
Pyrin valittamaan asioista vasta silloin, kun epäonnistuminen on täysin selvää ja olen tehnyt kaiken mahdollisen, mikä on omassa kontrollissani. Valehtelisin, jos väittäisin AINA pystyväni näin järkevään ajatteluun (rehellisenä Lapin miehenä en geneettisesti kykene valehtelemaan). Toisaalta, kun olen tehnyt kaiken, minkä järjen rajoissa pystyn tekemään ja homma menee siitä huolimatta vihkoon, niin valittamiseen harvemmin jää enää energiaa.
Mökkiviikonloppumatkassani olisin voinut heittää hanskat tiskiin jo siinä vaiheessa, kun bussi jäi tienposkeen. Tuolloin olisin selvinnyt kaikkein vähimmällä vaivalla. Jos kyseessä olisi ollut jokin vastenmielinen tilaisuus, niin siinä tapauksessa olisin varmuudella palannut kotiin, mutta nyt puhuttiin vuoden energisoivimmasta viikonlopusta.
Epäonnistuminen ei ollut vielä varmaa. Lento olisi saattanut olla myöhässä tai seuraava bussi olisi tullutkin ajoissa. Tuossa vaiheessa oli vielä mahdollista, joskaan ei ehkä todennäköistä, että ehtisin lennolle. Sen vuoksi päätin jatkaa matkaani lentokentälle.
Lentokentällä tajusin lopullisesti myöhästyneeni lennoltani. Onneksi olin jo tuolloin aloitteleva stoalainen (vaikken sitä tiennytkään) ja keskityin omaan kontrollipiiriini. Mihin voin vaikuttaa? En pystynyt vaikuttamaan juuri lähtemässä olevaan lentoon.
Kun tajusin, että ehtisin retriittiimme myöhemmällä lennolla, oli minulla kaksi vaihtoehtoa: jäädä murehtimaan myöhästymistä tai ostaa uusi lippu. Jos olisin jättänyt lipun ostamatta, en olisi enää voinut syyttää rikkoutunutta bussia mönkään menneestä viikonlopusta. Vastuu vuoden tärkeimmän viikonlopun kariutumisesta olisi ollut vain ainoastaan minun. Ja noin suurta vastuuta en ollut valmis ottamaan. Tällä kertaa pystyin vaikuttamaan oman viikonloppuni onnistumiseen rahalla (hyvä muistutus itselleni, miksi säästän ja sijoitan).
Eteenpäin
Tässä tilanteessa ei ollut kyse elämästä eikä kuolemasta, kuten ei ole kyse suurimmassa osassa jokapäiväisistä vaikeuksistamme. Siksi niitä ei pidäkään hoitaa kuin olisi kyse elämästä tai kuolemasta. Helpommin sanottu kuin tehty.
Allekirjoittaneella on tapana tehdä draamaa arjen pienemmistäkin vastoinkäymisistä ennen kuin ehdin miettiä, että mitähän voisin itse tehdä asian korjaamiseksi. Ehkä joku päivä opin vielä ottamaan enemmän vastuuta arjesta sen sijaan, että kitisisin, uhriutuisin tai lamaantuisin, kun jotain olisi vielä tehtävissä.
Kaiken ei aina tarvitse mennä täydellisesti putkeen ja virheitä sattuu. Tämä olisi hyvä hyväksyä aina etukäteen. Olen sen verran lapsellinen, että jos suunnitelmani ei toteudu pilkulleen sen mukaan, mitä olen ajatellut, menee koko homma pilalle.
Ehkä kuvittelen olevani niin erikoinen, että minulle ei voi sattua mitään osittain vaan kaikki tapahtuu joko/tai. Tässähän ei ole mitään järkeä. Olen koittanut uudelleenmuotoilla ajatusmaailmaani.
Jos jokin menee putkeen 80-prosenttisesti, nauttisin siitä enkä jäisi pillittämään mönkään menneestä 20 prosentista. Edelleen, helpommin sanottu kuin tehty. Tosin, mönkään menneet asiat tuntuvat pahemmilta, kuin mitä putkeen menneet asiat tuntuvat hyviltä (tsekatkaa vaikka Kahnemanin ja Tverskyn tutkimukset, itse olen yrittänyt lukea Kahnemanin kirjaa Thinking, fast and slow, mutta sen lukeminen on ollut enemminkin slow kuin fast).
Asiat järjestyy
Ymmärrän hyvin, että joku teistä voi kokea väittämäni asioiden järjestymisestä parhain päin hurskatelulta ja viisastelulta. Eihän kaikki aina järjestykään. Sen vuoksi pyrin nauttimaan ja iloitsemaan niistä tilanteista, jotka kaikesta huolellisesta suunnittelusta huolimatta uhkaavat aluksi epäonnistua, mutta jotka kuitenkin kääntyvät parhain päin.
Edellä kuvatussa esimerkissä selvisin orastavasta katastrofista huolimatta mökille. Vuoden tärkein viikonloppu oli pelastettu. Vaikka tilanne näytti alkuun epätoivoiselta, onnistuin selvittämään tilanteen onnen, halun ja rahan avulla.
Sitä en voi kieltää, etteikö myöhästyminen harmittanut. Totta kai se harmitti. Suunnittelemisen vankkumattomana kannattajana olisin mielelläni matkannut alkuperäisellä lennolla. Tämä ei ollut mahdollista, joten keskityin vain siihen, mihin pystyin vaikuttamaan eli uuden lennon ostamiseen. Kaikki muu oli turhaa.
Millaisissa tilanteissa sinulla on tapana heittää hanskat tiskiin ja alkaa valittaa? Entä millaiset tilanteet saavat sinut tsemppaamaan itsesi vaikka Torniossa tehdyn teräksen läpi? Meillä kaikilla on omat tilanteemme, joissa luovutamme helposti. Ja toisaalta taas ne tilanteet, joissa teemme kaikkemme onnistuaksemme. Itse pyrin tekemään kaikkeni, että pääsen vuosittaiselle mökkiviikonlopulle.
Yksi elämäni toistuvista kohokohdista on vuosittainen poikien mökkiviikonloppu. Retriitissä hyvien ystävien kanssa syömme terveellisesti, joogaamme ja puhumme tunteista kerran vuodessa yhden viikonlopun ajan. Vaikka reissun jälkeinen maanantai tuntuukin yleensä raskaalta, koen saavani joka vuosi lisää energiaa, jotta jaksan laahustaa läpi harmaan arjen.
Muutama vuosi sitten meikämandoliinolle oli käydä hassusti. Mökkiviikonloppumme oli sovittu keskelle ei-mitään ja minun piti lentää Helsingistä lähemmäs pääpaikkaa. Hyppäsin aamulla bussiin ja suuntasin kohti lentokenttää. Muutaman pysäkin jälkeen bussi pysähtyi eikä liikkunut enää eteenpäin. Kuski tiedotti, että moottoriin tuli jokin vika ja matka päättyisi tähän.
Laskin, että olisin ehtinyt vielä seuraavalla bussilla lennolle. Valitettavasti seuraava bussi oli kuitenkin sen verran myöhässä, että saavuin aivan liian myöhään lentokentälle. Myöhästyin lennoltani.
En tiedä sinusta, mutta itselläni on tapana murehtia epätodennäköisiä tapahtumia hyvissä ajoin etukäteen. Olen lennellyt suhteellisen aktiivisesti Suomessa ja jännittänyt ennen jokaista lentoa, mahdanko ehtiä kyytiin. Nyt oli ensimmäinen kerta, jolloin oikeasti myöhästyin lennolta.
Kun tajusin myöhästyneeni lennolta, en tapojeni vastaisesti alkanut panikoida. Sen sijaan varasin siltä seisomalta uudet lennot muutamaa tuntia myöhemmin lähtevään koneeseen. Reissun kokonaishinta toki pompsahti muutamalla huntilla kalliimmaksi. Se oli pieni hinta vuoden rentouttavimmasta viikonlopusta. Olin odottanut viikonloppua vuoden ajan.
 |
| Luonnonläheisyys on yksi mökkiviikonlopun tärkeimmistä elementeistä. |
Rahalla saa, ja lentäen pääsee
Pyrin valittamaan asioista vasta silloin, kun epäonnistuminen on täysin selvää ja olen tehnyt kaiken mahdollisen, mikä on omassa kontrollissani. Valehtelisin, jos väittäisin AINA pystyväni näin järkevään ajatteluun (rehellisenä Lapin miehenä en geneettisesti kykene valehtelemaan). Toisaalta, kun olen tehnyt kaiken, minkä järjen rajoissa pystyn tekemään ja homma menee siitä huolimatta vihkoon, niin valittamiseen harvemmin jää enää energiaa.
Mökkiviikonloppumatkassani olisin voinut heittää hanskat tiskiin jo siinä vaiheessa, kun bussi jäi tienposkeen. Tuolloin olisin selvinnyt kaikkein vähimmällä vaivalla. Jos kyseessä olisi ollut jokin vastenmielinen tilaisuus, niin siinä tapauksessa olisin varmuudella palannut kotiin, mutta nyt puhuttiin vuoden energisoivimmasta viikonlopusta.
Epäonnistuminen ei ollut vielä varmaa. Lento olisi saattanut olla myöhässä tai seuraava bussi olisi tullutkin ajoissa. Tuossa vaiheessa oli vielä mahdollista, joskaan ei ehkä todennäköistä, että ehtisin lennolle. Sen vuoksi päätin jatkaa matkaani lentokentälle.
Lentokentällä tajusin lopullisesti myöhästyneeni lennoltani. Onneksi olin jo tuolloin aloitteleva stoalainen (vaikken sitä tiennytkään) ja keskityin omaan kontrollipiiriini. Mihin voin vaikuttaa? En pystynyt vaikuttamaan juuri lähtemässä olevaan lentoon.
Kun tajusin, että ehtisin retriittiimme myöhemmällä lennolla, oli minulla kaksi vaihtoehtoa: jäädä murehtimaan myöhästymistä tai ostaa uusi lippu. Jos olisin jättänyt lipun ostamatta, en olisi enää voinut syyttää rikkoutunutta bussia mönkään menneestä viikonlopusta. Vastuu vuoden tärkeimmän viikonlopun kariutumisesta olisi ollut vain ainoastaan minun. Ja noin suurta vastuuta en ollut valmis ottamaan. Tällä kertaa pystyin vaikuttamaan oman viikonloppuni onnistumiseen rahalla (hyvä muistutus itselleni, miksi säästän ja sijoitan).
Eteenpäin
Tässä tilanteessa ei ollut kyse elämästä eikä kuolemasta, kuten ei ole kyse suurimmassa osassa jokapäiväisistä vaikeuksistamme. Siksi niitä ei pidäkään hoitaa kuin olisi kyse elämästä tai kuolemasta. Helpommin sanottu kuin tehty.
Allekirjoittaneella on tapana tehdä draamaa arjen pienemmistäkin vastoinkäymisistä ennen kuin ehdin miettiä, että mitähän voisin itse tehdä asian korjaamiseksi. Ehkä joku päivä opin vielä ottamaan enemmän vastuuta arjesta sen sijaan, että kitisisin, uhriutuisin tai lamaantuisin, kun jotain olisi vielä tehtävissä.
Kaiken ei aina tarvitse mennä täydellisesti putkeen ja virheitä sattuu. Tämä olisi hyvä hyväksyä aina etukäteen. Olen sen verran lapsellinen, että jos suunnitelmani ei toteudu pilkulleen sen mukaan, mitä olen ajatellut, menee koko homma pilalle.
Ehkä kuvittelen olevani niin erikoinen, että minulle ei voi sattua mitään osittain vaan kaikki tapahtuu joko/tai. Tässähän ei ole mitään järkeä. Olen koittanut uudelleenmuotoilla ajatusmaailmaani.
Jos jokin menee putkeen 80-prosenttisesti, nauttisin siitä enkä jäisi pillittämään mönkään menneestä 20 prosentista. Edelleen, helpommin sanottu kuin tehty. Tosin, mönkään menneet asiat tuntuvat pahemmilta, kuin mitä putkeen menneet asiat tuntuvat hyviltä (tsekatkaa vaikka Kahnemanin ja Tverskyn tutkimukset, itse olen yrittänyt lukea Kahnemanin kirjaa Thinking, fast and slow, mutta sen lukeminen on ollut enemminkin slow kuin fast).
 |
| Suomen luonnon ihmeellisyyksiä. |
Asiat järjestyy
Ymmärrän hyvin, että joku teistä voi kokea väittämäni asioiden järjestymisestä parhain päin hurskatelulta ja viisastelulta. Eihän kaikki aina järjestykään. Sen vuoksi pyrin nauttimaan ja iloitsemaan niistä tilanteista, jotka kaikesta huolellisesta suunnittelusta huolimatta uhkaavat aluksi epäonnistua, mutta jotka kuitenkin kääntyvät parhain päin.
Edellä kuvatussa esimerkissä selvisin orastavasta katastrofista huolimatta mökille. Vuoden tärkein viikonloppu oli pelastettu. Vaikka tilanne näytti alkuun epätoivoiselta, onnistuin selvittämään tilanteen onnen, halun ja rahan avulla.
Sitä en voi kieltää, etteikö myöhästyminen harmittanut. Totta kai se harmitti. Suunnittelemisen vankkumattomana kannattajana olisin mielelläni matkannut alkuperäisellä lennolla. Tämä ei ollut mahdollista, joten keskityin vain siihen, mihin pystyin vaikuttamaan eli uuden lennon ostamiseen. Kaikki muu oli turhaa.
Millaisissa tilanteissa sinulla on tapana heittää hanskat tiskiin ja alkaa valittaa? Entä millaiset tilanteet saavat sinut tsemppaamaan itsesi vaikka Torniossa tehdyn teräksen läpi? Meillä kaikilla on omat tilanteemme, joissa luovutamme helposti. Ja toisaalta taas ne tilanteet, joissa teemme kaikkemme onnistuaksemme. Itse pyrin tekemään kaikkeni, että pääsen vuosittaiselle mökkiviikonlopulle.
Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Ei kontrollia, ei stressiä
Eläinproteiinin välttely on yksi tapa lähestyä vegaaniutta
Pieni paikkakunta vs. iso kaupunki - voiko niukkuus olla hyve?
Miten saada hedelmien syömisestä rutiini? - esimerkkejä epäonnistumisista
Epäröitkö säästämisen aloittamista? Kolme vastausta aloituskynnyksen madaltamiseksi
Vapautta vaatien, mutta vastuuta välttäen
Ei kontrollia, ei stressiä
Eläinproteiinin välttely on yksi tapa lähestyä vegaaniutta
Pieni paikkakunta vs. iso kaupunki - voiko niukkuus olla hyve?
Miten saada hedelmien syömisestä rutiini? - esimerkkejä epäonnistumisista
Epäröitkö säästämisen aloittamista? Kolme vastausta aloituskynnyksen madaltamiseksi
Vapautta vaatien, mutta vastuuta välttäen
Hieno, hieno tarina taas! Jokaisella pitäisi olla oma vastaava viikonloppu mökillä kerran vuodessa. Ei siinä yksi ostettu lisälento paina. On se sen arvoista.
VastaaPoistaTämän vuoden osalta hieman jännittää. Saa nähdä, kuinka pitkään koronarajoitukset jatkuvat. Mutta ei siinä, viranomaisten määräysten mukaan tietysti mennään.
PoistaVaikka itsekin lennän usein niin tuo lennolta myöhästyminen on ehkä yksi suurimmista huolenaiheistani. Siitä syystä usein menenkin kentälle jo edellisenä iltana, jätän auton pysäköintiin ja yövyn lentokenttähotellissa. Korvaavan lennon varaaminen lyhyellä varoitusajalla voi nimittäin olla kallista ja joskus jopa mahdotonta. Kerran vain olen myöhästynyt tähän ikään mennessä.
VastaaPoista