Uudelleenmuotoilun taito

"Keksi jokin järjetön rajoitus itsellesi, mutta älä anna sen vaikuttaa muihin." Päätin kokeilla tätä, kun aloin vältellä eläinproteiinia. Ruokailut muuttuivat energian tankkaamisesta seurusteluksi. Suureksi yllätyksekseni myös asenteeni erilaisia ärsyttäviä tilanteita kohtaan muuttui radikaalisti.

Kun vuoden 2016 alussa aloin tosissaan välttelemään eläinproteiinin syömistä, päätin kaksi asiaa. Päätin, etten tee ruokavaliomuutoksestani ongelmaa itselleni enkä muille. Tiesin, että ajaudun tilanteisiin, joissa periaatteeni eläinproteiinin välttämisestä joustaisi yhteisen hyvän eteen.

Periaatteeni on joustanut eniten ravintolaa valittaessa. Kööpenhaminassa ei todellakaan tarjota jokaisessa ravintolassa vegaaniruokaa. Se ei kuitenkaan ole ongelma. Kolmenkymmenen vuoden yhtäjaksoisen pekonin ja meetvurstin syömisen jälkeen olisi mielestäni ollut tekopyhää vaikeuttaa muiden elämää muutokseni tähden.

Viime kevään Kreikan lomalla luulin tilanneeni kasvisruokaa. Huomasin virheeni, kun pekonin palasia alkoi nousta esiin paistosannoksestani. Nielin pettymykseni.

Mitä käytännössä tarkoittaa, etten tee ruokavaliostani ongelmaa muille?

Kaveriporukalla syömään mentäessä minulta yleensä kysytään, löydänkö ravintolasta jotain syötävää. Tämä johtuu siitä, että kaverini ottavat ruokavalioni toisinaan enemmän tosissaan kuin itse otan. En asetu poikkiteloin minkään ravintolan suhteen vaan sanon, että löydän aina jotain syötävää. Joskus harvoin se tarkoittaa jotain eläinperäistä.

Menin viime kesänä Torniossa syömään kaveripariskunnan kanssa paikalliseen ravintolaan. He olivat saaneet järjestettyä lapsilleen hoitajan muutamaksi tunniksi. Sen sijaan, että he olisivat viettäneet sen kahdestaan, päättivätkin he lähteä kanssani syömään.

Listalla ei ollut mitään suoraan minulle sopivaa, joten tilasin kasvishampurilaisaterian ilman cheddaria ja majoneesia (minulla ei ole mitään hajua, oliko kasvispihviin käytetty esimerkiksi kananmunaa eikä se minua kiinnostakaan). Kuten arvata saattaa, hampurilainen oli aika kuiva, mutta se johtui allekirjoittaneesta, ei keittiöstä.

Uusia näkökulmia

Joku voisi ajatella, että "joudun" joustamaan ravintoloissa ruoan suhteen. Näissä tilanteissa pyrin pysähtymään hetkeksi ja sanon itselleni:

"Jasso hyvä, olet luonut ongelmasi aivan itse, joten nyt vain tule toimeen sen kanssa. Sinulla ei ole mitään oikeutta pilata muiden iltaa vain sen takia, ettet tällä kertaa ole tyytyväinen ruokaasi. Muista itse itsellesi asettamasi sääntö, kuinka et tee ruokavaliostasi ongelmaa muille. Laita hymy korviin ja nauti."

En silti koe satunnaista sosiaaliseen tilanteeseen sidottua eläinperäisen ruoan syömistä minkäänlaisena pakkona tai "joutumisena". Jos joku järjestää illan missä tahansa ravintolassa kaveriporukalle, ei ensisijainen tarkoitukseni ole mennä sinne syömään. Syömisen sijaan pyrin keskittymään kavereihini, seurusteluun ja hyvään mieleen.

Kun olin syömässä kaveripariskunnan kanssa, keskityin juttelemaan ja nauttimaan. Aurinko paistoi, minulla oli ystäviä ympärillä eikä mikään painanut mieltäni. Miksi ihmeessä olisin tehnyt ongelman mauttomasta burgerista? Mitä olisin voittanut, jos olisin jäänyt miettimään, kuinka jossain toisessa ravintolassa olisin saanut paaaaaaljon parempaa ruokaa? Sen vuoksi muistelen edelleen lämmöllä kesäistä ravintolailtaa, jolloin minulla oli hauskaa ja hyvä olla.

Tornion kaupunginlahti erottaa Suomen Ruotsista.

Muutakin kuin ruokaa

Uusi ruokavalioasenteeni on avartanut mieltäni muissa asioissa. Oli kyse sitten vaikeasta juoksulenkistä, jonkun muun kuin Tornion Panimon tekemän oluen juomisesta* tai vierailusta johonkin tylsään museoon, pyrin löytämään jonkin uuden näkökulman, jolloin voin nauttia tilanteesta. Se on vaikeaa eikä onnistu lähellekään joka kerta. Mutta joskus se toimii ja on todellakin sen arvoista.

Voi olla, että juoksutreenini menee mönkään, jos en jaksakaan juosta niin pitkälle tai niin lujaa kuin olin suunnitellut. Luontainen reaktioni olisi sättiä itseäni, kuinka hidas, lihava ja muutenkin aikaansaamaton olen niin urheillessa kuin elämässä ylipäänsäkin. Sen sijaan nykyään pyrinkin miettimään, miksi ylipäänsä lähdin lenkille. Lähdin lenkille saadakseni raitista ilmaa, siirtääkseni itseni hetkeksi pois sohvan ja jääkaapin välittömästä läheisyydestä sekä ehkä kuluttaakseni ylimääräistä energiaa.

Tornion Panimon ensiluokkaiset laatuoluet toimivat muun muassa erilaisten naksujen kanssa.

Vaikeaa, muttei mahdotonta

Toistan vielä. Uudelleenmuotoilu onnistuu joskus, mutta ei läheskään aina. En anna sen kuitenkaan häiritä. Ehkä onnistun tänä vuonna ajattelemaan uudella tavalla joka kymmenes kerta. Ensi vuonna toivottavasti joka viides kerta. Sitä seuraavana ehkä jo jopa joka toinen kerta! En tiedä, mihin päädyn. Pääasia on, että yritän. Muuten en usko kehittyväni.

Miten sinä selviät ärsyttävistä tilanteista? En usko, että kuvaamani uudelleenmuotoilu on ainoa (saatikka PARAS) tapa päästä eteenpäin turhasta ärtymyksestä. Jäätkö vellomaan pahan mielen kanssa vai onnistutko pääsemään siitä irti jotenkin? Olisi mukava kuulla, miten käsittelet tuollaisia tilanteita.

*Omistan Tornion Panimon pääomistajan Sangenin osakkeita

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Kolmenkympin kriisi
Harjoittelu puolimaratonille - intervallitreenit ovat vain mauste
Mindfulnessin hyödyt
Miksi sijoitin Tornion Panimoon?