4.9.2018

Kolmenkympin kriisi

Eläinproteiinin syönnin lopettaminen lähes kokonaan, mindfulness ja vapaaehtoistyö. Kolme asiaa, joita kaverini eivät ikinä olisi liittäneet minuun. Olisi niin siistiä sanoa, että nämä iskivät yhtä yllättäen kuin Tre Kronor Leijonien johtaessa 5-1. Se olisi kuitenkin valhe. Kaikki nämä olivat enemmän tai vähemmän kypsyneet mielessäni jo jonkin aikaa.

Kolmekymmentä ikävuotta taisi kuitenkin olla se höyhen, joka katkaisi kamelin selän. Tasavuosiluku ja Tanskaan muuttaminen toimivat katalyytteinä kohti kriisiä. Tai ehkä kriisi on liian voimakas sana. Mutta mikä voisi olla parempi? Muutos on yleensä kuvaava, mutta tässä yhteydessä niin havillinen termi, etten viitsi sitä käyttää.

Eläinproteiinin välttelyä, mindfulnessia ja vapaaehtoistyötä yhdistää sitoutuminen. Jos on valmis pelaamaan, niin kortit pitää katsoa loppuun. Tavoilleni uskollisena tein tästäkin asiasta joko-tai-kysymyksen. Päätin mennä pää edeltä syvään päähän.

Eläinproteiinin välttely

Eräs syksy (Bratislavan MM 2011 jälkeen, mutta ennen Gijonin ihmettä) lähdin käymään kaverini luona Rovaniemellä. Nähtyäni hänet ensimmäistä kertaa vuoteen yllätyin ja järkytyin siitä, kuinka paljon hän oli laihtunut. Käytännössä kaikki ylimääräinen kehoon kuulumaton rasva oli hävinnyt sen jälkeen, kun hän oli ryhtynyt vegaaniksi.

Olin tuohon aikaan vielä aika iso. Rovaniemen reissun jälkeen otin ensiaskeleet kohti eläinproteiinin välttelyä. Jätin leikkeleet ja juustot pois aamiaisleivät. Äitini ei meinannut uskoa, että lopetin maidon juomisen ruokajuomana ("Siehän olet aina ollu yks vasikka!"). Mutta edelleen hain lauantaisen Bar Loose -visiitin jälkeen kinkku-katkarapu-paprika-pizzan yömätöksi. Ruokavalioni muuttui ainoastaan hiukan.

30-vuotissyntymäpäiväni aikoihin tulin lopulta siihen lopputulokseen, että pärjään aivan hyvin ilman humalan huumaavaa yöllistä kinkkupizzaa. Tämä johtui kahdesta dokumentista: Forks Over Knives ja Cowspiracy (minun ei pitäisi katsoa dokumentteja, koska yleensä uskon kaiken, mitä näen). Tuntui, kuin päässäni olisi käännetty jokin vipu täysin toiseen asentoon. En keksinyt enää mitään syytä, miksi tarvitsisin lähes joka ruoalla jotain eläinperäistä.


Nachoplate toimii ilman eläinproteiiniakin. "Jauhelihana" käytin Naturli'n Farsia, joka on tehty herneistä.

Mindfulness

Purin pitkään pahaa oloani lenkkeilemällä. Raitis ilma yhdistettynä endorfiiniin ja väsymyksen tuottamaan raukeaan tilaan avasi monia henkisiä lukkoja. Lenkin jälkeen tuntui hyvältä.

Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin ettei pelkkä liikunta enää riittänyt. Paha mieli seurasi juoksun jälkeen sekä suihkuun että iltapalalle ja oli mielessä vielä nukkumaan mennessä. Mietin mitä vaihtoehtoja minulla olisi pahan olon purkamiseksi. En juurikaan voinut lisätä liikuntaa, alkoholin käyttöä olin jo vähentänyt ja huumeita en tahtonut kokeilla.

Mindfulness sen sijaan tuntui olevan kestoaihe suomalaisessa lehdistössä. Tuttuun tyyliini olin syyttänyt pahasta olostani kaikkia muita paitsi itseäni. Mindfulnessissa oli kuitenkin tarkoitus tulla tietoiseksi omista tunteista ja ajatuksista. Ihan helkkarin pelottava ajatus! Päätin kuitenkin kokeilla ja sillä tiellä olen edelleen.


Gil Hassonin Mindfulness oli ensimmäinen järjestelmällinen katsaus tietoiseen läsnäoloon.

Vapaaehtoistyö

Olin teini-ikäisenä aktiivinen seurakunnassa. Rippileirien isosena ja lastenleirien ohjaajana sai rahaa, joten homma oli myös työtä. Muuten en ollut varsinaisesti koskaan tehnyt mitään yleishyödyllistä.

Päätin kuitenkin kokeilla vapaaehtoistyötä. Yhtäkkiä löysin itseni Kööpenhaminan keskustasta soittamassa tuntemattomien ihmisten ovikelloa pyytäen rahaa Tanskan kirkon ulkomaanapuun (käytännössä sama kuin Suomen Yhteisvastuukeräys). En tiedä, olenko koskaan ollut niin pahasti mukavuusalueeni ulkopuolella. Päivä kului nopeasti ja illalla olin aivan poikki.

Vapaaehtoistyö jäi kuitenkin kokeiluasteelle. Olen todella tyytyväinen, että kokeilin, mutta en usko, että tekeväni samanlaista keikkaa uudestaan. En ainakaan lähitulevaisuudessa. Tiedän, että tämä kuulostaa selittelyltä ja vastuunpakoilulta, mutta koen tekeväni enemmän maailman hyväksi tienaamalla enemmän ja maksamalla enemmän veroja. Pohjoismaalaiselle verotus on hyvä tapa ulkoistaa omatunto.
Keräykseni tulos oli 1.491,50 Tanskan kruunua eli noin 200 euroa.

Uusia kokeiluja

Loppujen lopuksi kriiseily ei ollut mitään muuta kuin uusien asioiden kokeilua. Ikä toimi tapauksessani ainoastaan herättäjänä. Kuulin pienen hiljaisen äänen sisälläni huutavan: "Jasso! Idiootti! Just sie. Kokeileppa jotakin uutta."

En tiedä kulkeeko eläinproteiinin välttely tai mindfulness mukana loppuelämäni ajan vai loppuvatko nekin samalla tavalla kuin vapaaehtoistyökin. En kuitenkaan stressaa siitä. Eipä sillä ole oikeastaan merkitystäkään. Pääasia on, että kokeilin jotain uutta.

Onko sinulla ollut jotain kriisiä, jonka seurauksena olet kokeillut jotain uutta tai muuttanut jotain pysyvästi? Iltapäivälehtien lööpit kirkuvat lähinnä puolison ja työpaikan muutoksista, mutta mielestäni isojen muutosten ei aina tarvitse olla näin radikaaleja.

4 kommenttia:

  1. Hieno teksti. Olen samaa mieltä, että joskus pieni kriiseily on hyvinkin positiivinen asia.

    Oma elämäntapamuutokseni käynnistyi 2010 kun olin alkutalvesta PK-seudulla asiakkaan luona palaveeraamassa jonkin projektin tiimoilta. Tuli siinä kahvitauolla palaveripullaa mussuttaessa puheeksi, että olenko jo paljon hiihtänyt kun pohjoisessa on tullut mukavasti lunta. Tajusin häpeäväni kun jouduin sanomaan, etten ole edes omistanut suksia enää aikuisiällä.

    Illat kuluivat sohvalla ja pieni elintasomaha oli hyvällä alulla. Kotimatkalla mietiskelin, että jos oma peilikuva ärsyttää ja portaat laittavat puuskuttamaan niin asialle pitää tehdä jotakin. Taisi olla jo seuraava viikko kun marssin urheiluliikkeeseen ostamaan hiihtovarusteet. Keväällä päivitin polkupyörän. Kesällä juoksin kaksi maratonia.

    Aloitusvuoden innon (ja seuraavan vuoden rasitusvammojen sekä niitä seuranneen telakan) jälkeen tahti on tolkullistunut ja välillä treenaus on jäänyt turhankin vähiin muiden kiireiden vuoksi, mutta tuo yksi palaveripulla käynnisti muutoksen joka toivottavasti tuottaa lisää terveitä elinvuosia. Lihasta en ole (ainakaan vielä) valmis luopumaan mutta maidonjuontia vähensin ihan hiljattain ja sekin tuntuu yllättävän positiiviselta.

    Yhteisön paine on mitä parhain katalyytti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos JP, että jaoit kokemuksesi. Olen samaa mieltä kanssasi. Yhteisön paine voi ohjata muutosta hyvään suuntaan. Minusta tuntuu, että mediassa käsitellään yhteisön tai jonkin muun ulkopuolisen luomaa painetta lähes yksinomaan negatiivisena asiana. En kiistä, etteikö näin olisi joissain tapauksissa. Kertomasi esimerkki kuitenkin osoittaa, että ulkopuolinen paine voi toimia positiivisena motivaattornia. Voisin itse asiassa kirjoittaa tästä kokonaan erillisen tekstin.

      Toivotaan, etteivät rasitusvammat häiritse jatkossa. Tsemppiä treeneihin!

      Poista
  2. Hieno teksti. Yhtäaikaa hauskaa ja herättelevää lukea.

    T. Lenkkeilevä sekasyöjä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavasta kommentista :) Mukavia lenkkeilyjä!

      Poista