25.9.2018

Mindfulnessin hyödyt

En muista kiinnostuneeni mindfulnessista minkään yksittäisen asian takia. Kiinnostukseni heräsi vähitellen. Lehtikirjoitukset mindfulnessin muodikkuudesta ja hyödyllisyydestä saivat minut googlailemaan ja lukemaan kirjoja. Mindfulness on vaikuttanut positiivisesti muun muassa kykyyni kuunnella, keskittyä ja antaa anteeksi.

Mindfulness on yksinkertaisuudessaan tietoista läsnäoloa. Se tarkoittaa hetkeen keskittymistä, havainnointia ja hyväksymistä.


Lopullinen herätys mindfulnessiin tapahtui ensimmäisellä Aasian matkallani.

Mindfulness käytännössä

Kun juttelen kaverin kanssa kotonani olutta juoden, keskityn kuuntelemaan häntä enkä räplää Facebookia samaan aikaan. Kun huomaan ärtyväni kaverini kaadettua ensiluokkaista Tornion Panimon Original Lapland Lager -olutta* sohvalleni, pysähdyn hetkeksi tutkailemaan ärtymystäni. Tajuan, etten ole ärtynyt vaan ainoastaan koen ärtymystä. Olutta on jo sohvalla.

En voi muuttaa mennyttä, vaikka kuinka toivoisin, että laatuolut olisi päätynyt kaverini makunystyröille sohvani sijaan. Sen sijaan voin päättää, annanko ärtymyksen tunteen vaikuttaa käyttäytymiseeni. Automaattisen reagoinnin sijaan voin päättää, miten toimin. Tarkoituksena ei ole tukahduttaa ärtymyksen tunnetta vaan ainoastaan tiedostaa se.

"Jos toinen jalkasi on menneisyydessä ja toinen tulevaisuudessa, kuset nykyhetken päälle." kertoo Dan Harris kirjassaan "10% happier" kuulemastaan sitaatista. Sitaatti kuulostaa paljon konkreettisemmalta kuin maailman kulunein sanonta "Carpe Diem - tartu hetkeen".

Mistä kaikki lähti

Suurin yksittäinen askel minun ja mindfulnessin yhteisellä matkalla tapahtui, kun olin palaamassa kaverini 30-vuotissyntymäpäiviltä Singaporesta. Olin ensimmäistä kertaa Kaakkois-Aasiassa (ja ylipäätään Euroopan ulkopuolella!). Uuden näkeminen ja kokeminen toi lisää kierroksia omaan kolmenkympin kriisini. Olin päättänyt ostaa jonkin kirjan Singaporen lentokentältä ja päädyin Gil Hassonin kirjaan "Mindfulness" (maailman mielikuvituksellisimmin nimetty alan kirja...). Tässä vaiheessa kannattaa huomioida, että olen aika pihi. Yleensä hankin kaikki kirjat kirjastosta, joten tiesin, että nyt on tapahtumassa jotain merkittävää.


Gil Hassonin "Mindfulness" oli ensimmäinen lukemani alan kirja. Selailen sitä edelleen aina silloin tällöin.

Kirjan pääpaino oli arkiaskareissa ja tavoissa. Aloittelijan mieli, sivuun astuminen ja hetkeen pysähtyminen olivat tärkeitä pointteja. Uteliaisuutta korostettiin kovasti. Sain useita ahaa-elämyksiä. Moni kirjassa käsitelty asia tuntui luettuna itsestäänselvyydeltä, mutta jokapäiväiseen toimintaan liitettynä lähes mahdottomuudelta.

Hyvä esimerkki on anteeksianto. Jokainen ymmärtää, kuinka anteeksianto helpottaa ja auttaa pääsemään eteenpäin vaikeasta tilanteesta. Homma muuttuu vaikeaksi, kun pitäisi antaa anteeksi jollekin oikealle ihmiselle, joka on oikeasti loukannut minua syvästi.

Pystyn pyörittämään vihan tunnetta pääni sisällä niin paljon kuin tahdon. Huono puoli kuitenkin on se, että se ei johda yhtään mihinkään. Se ei muuta mennyttä. Miksi sitten käytän niin paljon energiaa vihassa piehtaroimiseen? En tiedä. Mutta sen tiedän, että anteeksiannon jälleen olo helpottaa.


Vierailin Kaakkois-Aasian reissulla Myanmarin Yangonissa buddhalaisessa temppelissä. Vaikuttiko vierailu mindfulnessista innostumiseen? En osaa sanoa.


Mindfulnessin vaikutukset elämääni

Mindfulness on vaikuttanut positiivisesti ainakin seuraaviin asioihin elämässäni:
  • kuuntelen tarkemmin
  • hyväksyn, että mokaan silloin tällöin
  • annan anteeksi herkemmin
  • murehdin menneitä aiempaa vähemmän
  • huolehdin tulevaisuudesta keveämmin
  • keskityn paremmin

Jos olet kokeillut mindfulnessia, niin vaikuttaako lista tutulta? Jos et ole kokeillut mindfulnessia, niin suosittelen kokeilemaan. Mindfulness ei ole ratkaissut eikä tule ratkaisemaan kaikkia elämäni ongelmia. Uskon kuitenkin, että mindfulnessin avulla pystyn suhtautumaan vastoinkäymisiin järkevämmin.


Kuva Malesiasta. Näissä maisemissa tuntee itsensä hyvällä tavalla pieneksi ja mitättömäksi.

Pakko kuitenkin korostaa, että mindfulnessin harjoittaminen ei tarkoita, ettenkö huolehtisi tulevasta. Totta kai huolehdin ja huolestun. Mutta ehkä hiukan harvemmin ja lyhyemmän aikaa kuin ennen. Hävettää myöntää, mutta en edelleenkään aina jaksa kuunnella aivan kaikkea, mitä kaverini minulle selittävät. Mutta keskityn kuitenkin heidän sanomisiin enemmän kuin aiemmin. Murehdin edelleen myös menneitä. Mutta en jää samalla tavalla vatvomaan vanhoja asioita mitä aiemmin.

Arjen tietoisen läsnäolo ja havaitseminen ovat vain yksi puoli mindfulnessista. Tämän lisäksi meditoin päivittäin. Meditointi on enemmänkin muodollista mindfulnessia, jossa keskitytään pääasiassa hengitykseen, mutta siitä enemmän jossain toisessa postauksessa.

*Omistan Tornion Panimon pääomistajan Sangenin osakkeita

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti