9.10.2018

Parasta, mitä olen rahalla saanut

Oletko koskaan miettinyt, minkä supersankarikyvyn ottaisit, jos saisit valita?

Lentotaito? Olisihan se näppärää liitää aamuruuhkan yli töihin ilman, että joutuu tuulilasin läpi neuvomaan muita autoilijoita, näpräämään facebookkia liikennevaloissa tai väistämään työmatkatempoa suorittavaa MAMILia. Vai haluaisitko pystyä lukemaan ajatuksia, jotta vihdoin ymmärtäisit puolisosi/työkaverisi/kauppajonossa-etuilevan-idiootin sielunmaisemaa paremmin? Entäpä näkymättömyys? Kerrottuasi huonon vitsin puolisosi sukujuhlissa sinun ei tarvitsisi enää vain toivoa, että pystyisit katoamaan silmiään pyörittävien sukulaisten keskuudesta.

Kuudennen aistin sijaan jotain muuta

Koululaisena supersankarikykyvalintani olisi ollut normaali näkö. Sain ensimmäiset lasini 8-vuotiaana. Siitä eteenpäin rillit olivat yhtä olennainen osa minua kuin "Talvi yllätti etelän autoilijat" -otsikot ovat osa loppuvuoden lööppejä.


Elämäni toiset lasit.


Näköni heikkeni tasaisesti ja nopeasti. Teini-iässä linssieni vahvuudet saavuttivat huippunsa ollen noin -7 ja -8. Ilman laseja näköni rajoittui kahteenkymmeneen senttimetriin. Sitä kauemmas en nähnyt mitään.

En voinut tehdä mitään ilman laseja. Käytin aina urheillessa vanhoja, väärillä voimakkuuksilla olevia laseja. Hankin sivuilta koverretut laskettelulasit, jotta pystyin lumilautailemaan.

Lasini olivat kaikkien ohennustenkin jälkeenkin sellaiset pullonpohjat, että jouduin kantamaan aurinkolasejani mukana erillisessä laukussa tai repussa. Se oli näppärää esimerkiksi kaupassa käydessä tai muuten ulkoillessa.

*VAROITUS! SEURAAVAT KAPPALEET SISÄLTÄVÄT INTTIJUTTUJA*

Varusmiespalveluksen ensimmäisessä terveystarkastuksessa näkö testattiin samalla tavalla kuin kouluterveydenhuollossakin. Astuin viiden metrin päähän taulusta ja aloin luetella, mihin suuntaan mikäkin E on kallellaan

- Lasit pois! karjaisi testiä valvova alikersantti. Otin lasit pois.
- Mihin suuntaan tämä E on kallellaan? alikersantti jatkoi.
- En näe, herra alikersantti, vastasin.
- Entä tämä? alikersantti kysyi uudestaan siirtäen osoitinta kohti isompaa merkkiä.
- En näe sitäkään.
- Kai te sentään tämän merkin näette? alikersantti kysyi osoittaen ylärivin suurinta E:tä.
- Herra alikersantti, en näe koko taulua.

Huono näkökykyni ei jäänyt myöskään tupakavereiltani huomaamatta. Heidän mielestään mikään ei ollut hauskempaa kuin siirtää lasini yöllä punkkani vierestä keskelle tuvan pöytää. Herätessäni ja tajutessani, etteivät lasini olekaan siellä, mihin ne jätin, aloin harhailla pitkin tupaa ja yritin löytää lasini käsikopelolla samaan aikaan voimakkaasti kiroillen. Suurimmalla osalla tupakavereistani oli hauskaa.

*INTTIJUTUT PÄÄTTYVÄT TÄHÄN, VOIT HUOKAISTA HELPOTUKSESTA JA JATKAA LUKEMISTA*

"Mikset käyttänyt piilolinssejä?!?!?"

Likinäköisyyden lisäksi sain kaupanpäälle vielä hajataiton. Hajataitto aiheuttaa näön hämärtymistä, kun yrität keskittyä toimiin, jotka vaativat näkemään esineitä pitkien matkojen päästä, kuten liikennemerkkejä. Se voidaan korjata laseilla.

Kun olin vajaa parikymppinen, hajataittoiset piilolinssit olivat tuplahintaiset verrattuna normaaleihin piilolinsseihin. Yritin käyttää edullisempia piilolinssejä ilman hajataittoa, mutta ei siitä tullut mitään. Hajataitto muun muassa vääristi ja vaikeutti lukujen ja kirjainten lukemista. Ihan pirun hyvä ominaisuus ensin lukiolaiselle ja sen jälkeen näyttöpäätetyötä tekevälle.

Pimeässä ajamisesta ei tullut mitään ilman hajataittokorjausta. Pitkien etäisyyksien Lappi ei syksyn ja talven aikaan ole valon eikä joukkoliikenteen kannalta maailman otollisimpia paikkoja hajataitosta kärsiville. Ajokortin saatuani oli ihan jees nähdä suhteellisen selvästi Tornion autoteillä.

Elämäni paras investointi

Silmäni leikattiin onnistuneesti kesällä 2013. Operaatio maksoi 4 000 euroa (ISO raha tuolloin ja vielä nykyäänkin) ja oli jokaisen sentin arvoinen. Mikään yksittäinen tapahtuma ei ole parantanut elämänlaatuani niin paljon ja niin nopeasti kuin näkökyvyn palaaminen.


Nykyään nautin elämästä ilman laseja.

Operaation jälkeen olen pystynyt uintitreenien päätyttyä menemään sataprosenttisella varmuudella sukupuoleni määrittämälle puolelle suihkuun, ostamaan inhimillisen hintaisia aurinkolaseja ja nähnyt ajan seinäkellostani heti herättyäni. Voi kuulostaa yksittäisinä asioina pieniltä parannuksilta, mutta parannusten kasautuessa normaali näkökyky tuntuu maailman kahdeksannelta ihmeeltä.



Tarkastan joka aamun ajan He-Manilta.

Parhaat asiat maailmassa, kuten rakkaus, tärkeyden tunne tai vapaus, ovat harvoin ostettavissa rahalla. Mutta siitä huolimatta on joitain asioita, joita voi elämässään helpottaa käyttämällä rahaa. Mikä on parasta, mitä sinä olet onnistunut rahalla saamaan? Olisi mukava kuulla pieniä tai suuria positiivisia muutoksia, joita olet rahalla onnistunut hankkimaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti