Elämän ei pidä antaa vaan lipua ohitse. Voimme itse vaikuttaa reaktioihimme, ajankäyttöömme ja arvojemme mukaiseen toimintaan olemalla tietoisia omista tekemisistämme. Vaikka sattumalla onkin suurempi valta elämässä kuin moni meistä uskaltaa tunnustaa, on kuitenkin asioita, joilla voimme ottaa elämämme osittain haltuumme.
Pelkäsin pitkään itsetuntemusta. Mitä vanhemmaksi tulin, sitä pelottavammaksi tuo sana muuttui. Olen tehnyt samoja asioita samalla tavalla vuosien ajan sen kummemmin ajattelematta. Mitä jos käyttäytymiseni on perustunut oletukseen, että näin vain pitää tehdä? Tai entä jos olenkin tehnyt asioita vain sen takia, että joku on odottanut minun tekevän asioita tietyllä tavalla? Eniten pelkäsin, että joudun myöntämään virheeni, etten pidäkään niistä asioista, joista kuvittelin pitäväni.
Päätin ottaa lusikan kauniiseen (?) käteeni ja pohtia, miten pystyn elämään itseni kanssa mahdollisimman helposti. Nykyään keskityn kolmeen pointtiin: reagoimiseen, ajankäyttöön ja arvoihin.
1. Älä reagoi vaan tiedosta
Tunteeni ja mielialani ottavat vallan käytöksestäni useammin kuin kehtaan myöntää. Kun olen väsynyt, stressaantunut ja/tai muuten vain ärsyyntynyt, saatan helposti tiuskia kavereilleni. Tai saatan päteä jossain yhdentekevässä asiassa, koska kuvittelen tulevani sen jälkeen paremmalle tuulelle.
Parhaimmillaan äksyilen jostain mielenpäällä olevasta asiasta kaverilleni vaikkei hänellä olisi mitään tekemistä koko asian kanssa. Minua hävettää joka kerta, kun huomaan jälkikäteen käyttäytyneeni kuin idiootti. Paha mieleni nousee toiseen potenssiin ja tuskin kavereillanikaan on enää hauskaa.
Ärsyyntymiseni voi olla perusteltua. Reagoiminen tiuskimalla toiselle ihmiselle ei ole perusteltua. Näiden kahden asian erottaminen tunnemyrskyssä on vaikeaa, mutta tärkeää.
Sen sijaan, että reagoin äksyilemällä kavereilleni, yritän tiedostaa, että nyt ärsyttää. Koitan hyväksyä mielialani enkä taistella sitä vastaan. Sen jälkeen en enää reagoi yhtä hallitsemattomasti. En anna tunteideni heilutella tekemisiäni ja sanomisiani. Näin saan omat tekemiseni ja sanomisen haltuun.
Kaikki tämä on helppo kuvailla. Mutta miten todellisuudessa? Aamulla herätyskellon soidessa liian aikaisin keskellä stressiputkea kykenen harvemmin tiedostavaan käyttäytymiseen ketään tai mitään kohtaan. Mutta joskus pystyn. Viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta paremmin.
Tuskin pystyn koskaan olemaan täysin riippumaton typeristä ja turhista reaktioistani. Eikä se ole edes tavoitteeni. Tavoitteeni on antaa tänään reaktioille vähemmän valtaa, kuin mitä annoin eilen. Tarkoituksena on, että minä olen kuski, eivät tunteeni, mielialani ja reaktioni.
2. Päätä omasta ajankäytöstä
Edesmenneestä miljardööri Niklas Herlinistä on sanottu, että hänen kanssaan oli helppo olla, sillä hänen ei tarvinnut olla missään, missä hän ei halunnut olla (en löytänyt lähdettä, toivottavasti muistini ei petä minua pahasti). Vaikka en ole miljardööri (ja tuskin koskaan tulen olemaankaan), haluaisin omien kavereidenikin ajattelevan minusta samalla tavalla.
Minulla riittää valtavasti aikaa töiden ja nukkumisen jälkeen. Teen omat päätökseni vapaa-ajan käytöstä ja kannan sen mukaiset seuraukset.
Jos esimerkiksi päätän perjantai-iltana lähteä baariin, en voi lauantaiaamuna valittaa huonoa oloa. Baariin meno on tietoinen valinta ja seuraukset ovat tiedossa.
Aina seuraukset eivät ole yhtä suoraviivaiset. Pidän penkkiurheilusta ja monesti urheilukisat menevät muun elämän edelle. Joskus kohtalo puuttuu peliin. Kesällä 2016 Amsterdamin yleisurheilun EM-kisojen naisten seiväshypyn finaali sattui samaan aikaan, kun kaverillani oli illanistujaiset.
Päätin katsoa finaalin illanistujaisten sijaan, koska Minna Nikkanen ja Wilma Murto olivat hyvässä vireessä jo ennen kisoja ja odotukseni olivat korkealla. Valitettavasti (tai kuten myöhemmin paljastui, ONNEKSI) molemmat tippuivat finaalin alkuvaiheessa (Murto oli seitsemäs ja Nikkanen yhdeksäs), joten päätin sittenkin lähteä kaverini luokse. Long story short, tilanne eskaloitui ja tapasin tuona iltana avovaimoni.
3. Tiedä, mistä tykkäät ja mitä arvostat
Kaikkein helpointa ja rentouttavinta on aina toimia omien arvojen mukaisesti. Aina se ei kuitenkaan onnistu. Toiseksi helpointa on hyväksyä se, että hommat ei aina mene putkeen, ja joskus toimin arvojeni vastaisesti. Kaikkein rankinta on toimia omien arvojeni vastaisesti ja jäädä vellomaan huonon omatunnon vangiksi.
Vaikka mokaamisen hyväksyminen ja eteenpäin siirtyminen kuluttavatkin voimavaroja, ei se ole mitään verrattuna siihen, kuinka paljon energiaa kuluu aivan turhaan omien mokien ylipitkään märehtimiseen.
Yritän kiusata itseäni niin vähän kuin mahdollista. Vaikka koitankin olla avomielinen uutta ja erilaista kohtaan, pyrin myös tiedostamaan omat rajani ja mielihaluni. Se auttaa minua valitsemaan, mikä parhaiten kulloinkin sopii minulle.
Uusien asioiden kohdalla pyrin tiedostamaan, että jokin asia on uusi enkä tiedä, tykkäänkö siitä vai enkö, ennen kuin olen kokeillut. Kokeilemisen jälkeen voin joko päättää tykätä siitä, olla tykkäämättä tai päättää kokeilla uudestaan.
Homma hallussa
Reagointi, ajankäyttö ja arvot. Jos vain saan pidettyä nämä kolme asiaa mielessä, on elämäni suurimmaksi osaksi hallussani. Vältän turhaa poukkoilua ja teen keskimäärin parempia ratkaisuja.
Huomaatko itse koskaan tekeväsi tiedostamatta typeriä päätöksiä? Jos et, niin miten pystyt hallitsemaan itsesi? Olisi mukava kuulla, millaisia keinoja käytät. Omat keinoni sopii itselleni, mutta kuulen ja opin mielelläni muitakin tyylejä.
Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Miksi itsetunnon rakentaminen on niin vaikeaa?
Mindfulnessin hyödyt
Antaa menneiden olla
Pelkäsin pitkään itsetuntemusta. Mitä vanhemmaksi tulin, sitä pelottavammaksi tuo sana muuttui. Olen tehnyt samoja asioita samalla tavalla vuosien ajan sen kummemmin ajattelematta. Mitä jos käyttäytymiseni on perustunut oletukseen, että näin vain pitää tehdä? Tai entä jos olenkin tehnyt asioita vain sen takia, että joku on odottanut minun tekevän asioita tietyllä tavalla? Eniten pelkäsin, että joudun myöntämään virheeni, etten pidäkään niistä asioista, joista kuvittelin pitäväni.
"Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku."
- J. K. Paasikivi, Suomen seitsemäs tasavallan presidentti
Päätin ottaa lusikan kauniiseen (?) käteeni ja pohtia, miten pystyn elämään itseni kanssa mahdollisimman helposti. Nykyään keskityn kolmeen pointtiin: reagoimiseen, ajankäyttöön ja arvoihin.
1. Älä reagoi vaan tiedosta
Tunteeni ja mielialani ottavat vallan käytöksestäni useammin kuin kehtaan myöntää. Kun olen väsynyt, stressaantunut ja/tai muuten vain ärsyyntynyt, saatan helposti tiuskia kavereilleni. Tai saatan päteä jossain yhdentekevässä asiassa, koska kuvittelen tulevani sen jälkeen paremmalle tuulelle.
Parhaimmillaan äksyilen jostain mielenpäällä olevasta asiasta kaverilleni vaikkei hänellä olisi mitään tekemistä koko asian kanssa. Minua hävettää joka kerta, kun huomaan jälkikäteen käyttäytyneeni kuin idiootti. Paha mieleni nousee toiseen potenssiin ja tuskin kavereillanikaan on enää hauskaa.
Ärsyyntymiseni voi olla perusteltua. Reagoiminen tiuskimalla toiselle ihmiselle ei ole perusteltua. Näiden kahden asian erottaminen tunnemyrskyssä on vaikeaa, mutta tärkeää.
Sen sijaan, että reagoin äksyilemällä kavereilleni, yritän tiedostaa, että nyt ärsyttää. Koitan hyväksyä mielialani enkä taistella sitä vastaan. Sen jälkeen en enää reagoi yhtä hallitsemattomasti. En anna tunteideni heilutella tekemisiäni ja sanomisiani. Näin saan omat tekemiseni ja sanomisen haltuun.
Kaikki tämä on helppo kuvailla. Mutta miten todellisuudessa? Aamulla herätyskellon soidessa liian aikaisin keskellä stressiputkea kykenen harvemmin tiedostavaan käyttäytymiseen ketään tai mitään kohtaan. Mutta joskus pystyn. Viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta paremmin.
Tuskin pystyn koskaan olemaan täysin riippumaton typeristä ja turhista reaktioistani. Eikä se ole edes tavoitteeni. Tavoitteeni on antaa tänään reaktioille vähemmän valtaa, kuin mitä annoin eilen. Tarkoituksena on, että minä olen kuski, eivät tunteeni, mielialani ja reaktioni.
 |
| Mindfulness käännetään joskus tietoisuustaidoiksi. Vaikka mindfulnessin hyödyistä ei vedenpitäviä todisteita olekaan, uskon kuitenkin, sen auttavan havainnointikykyäni. |
2. Päätä omasta ajankäytöstä
Edesmenneestä miljardööri Niklas Herlinistä on sanottu, että hänen kanssaan oli helppo olla, sillä hänen ei tarvinnut olla missään, missä hän ei halunnut olla (en löytänyt lähdettä, toivottavasti muistini ei petä minua pahasti). Vaikka en ole miljardööri (ja tuskin koskaan tulen olemaankaan), haluaisin omien kavereidenikin ajattelevan minusta samalla tavalla.
Minulla riittää valtavasti aikaa töiden ja nukkumisen jälkeen. Teen omat päätökseni vapaa-ajan käytöstä ja kannan sen mukaiset seuraukset.
Jos esimerkiksi päätän perjantai-iltana lähteä baariin, en voi lauantaiaamuna valittaa huonoa oloa. Baariin meno on tietoinen valinta ja seuraukset ovat tiedossa.
"Ticking away the moments that make up a dull day
Fritter and waste the hours in an offhand way.
Kicking around on a piece of ground in your home town
Waiting for someone or something to show you the way."
- Time, Pink Floyd - Dark Side Of The Moon
Aina seuraukset eivät ole yhtä suoraviivaiset. Pidän penkkiurheilusta ja monesti urheilukisat menevät muun elämän edelle. Joskus kohtalo puuttuu peliin. Kesällä 2016 Amsterdamin yleisurheilun EM-kisojen naisten seiväshypyn finaali sattui samaan aikaan, kun kaverillani oli illanistujaiset.
Päätin katsoa finaalin illanistujaisten sijaan, koska Minna Nikkanen ja Wilma Murto olivat hyvässä vireessä jo ennen kisoja ja odotukseni olivat korkealla. Valitettavasti (tai kuten myöhemmin paljastui, ONNEKSI) molemmat tippuivat finaalin alkuvaiheessa (Murto oli seitsemäs ja Nikkanen yhdeksäs), joten päätin sittenkin lähteä kaverini luokse. Long story short, tilanne eskaloitui ja tapasin tuona iltana avovaimoni.
 |
| Aikaa ei ole hukattavaksi. |
3. Tiedä, mistä tykkäät ja mitä arvostat
Kaikkein helpointa ja rentouttavinta on aina toimia omien arvojen mukaisesti. Aina se ei kuitenkaan onnistu. Toiseksi helpointa on hyväksyä se, että hommat ei aina mene putkeen, ja joskus toimin arvojeni vastaisesti. Kaikkein rankinta on toimia omien arvojeni vastaisesti ja jäädä vellomaan huonon omatunnon vangiksi.
Vaikka mokaamisen hyväksyminen ja eteenpäin siirtyminen kuluttavatkin voimavaroja, ei se ole mitään verrattuna siihen, kuinka paljon energiaa kuluu aivan turhaan omien mokien ylipitkään märehtimiseen.
Yritän kiusata itseäni niin vähän kuin mahdollista. Vaikka koitankin olla avomielinen uutta ja erilaista kohtaan, pyrin myös tiedostamaan omat rajani ja mielihaluni. Se auttaa minua valitsemaan, mikä parhaiten kulloinkin sopii minulle.
Uusien asioiden kohdalla pyrin tiedostamaan, että jokin asia on uusi enkä tiedä, tykkäänkö siitä vai enkö, ennen kuin olen kokeillut. Kokeilemisen jälkeen voin joko päättää tykätä siitä, olla tykkäämättä tai päättää kokeilla uudestaan.
Homma hallussa
Reagointi, ajankäyttö ja arvot. Jos vain saan pidettyä nämä kolme asiaa mielessä, on elämäni suurimmaksi osaksi hallussani. Vältän turhaa poukkoilua ja teen keskimäärin parempia ratkaisuja.
Huomaatko itse koskaan tekeväsi tiedostamatta typeriä päätöksiä? Jos et, niin miten pystyt hallitsemaan itsesi? Olisi mukava kuulla, millaisia keinoja käytät. Omat keinoni sopii itselleni, mutta kuulen ja opin mielelläni muitakin tyylejä.
Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Miksi itsetunnon rakentaminen on niin vaikeaa?
Mindfulnessin hyödyt
Antaa menneiden olla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti