2.7.2019

Miten pinnallisuudesta voi hyötyä taloudellisesti - esimerkki aloittelijoille

Kaupallinen yhteistyö: Sortter

Kaikki keinot, jotka saavat meidät tekemään järkeviä taloudellisia ratkaisuja, ovat hyviä keinoja. Erityisesti alussa keinot pyhittävät tarkoituksen. Itselläni suurin motivaattori säästämisen aloittamiseen oli unelma klassikkoautosta. Unelma suli ajan myötä, mutta säästäminen säilyi.

Pelasin teininä Playstationilla autopeli Gran Turismoa. Gran Turismon erikoisuus oli, että sen autot mallinsivat oikeita malleja ja merkkejä, joita saattoi nähdä liikenteessä (Torniossa tosin vähän harvemmin...). Oma suosikkini oli sininen Dodge Viper valkoisilla raidoilla.

Oli rata mikä tahansa, käytin aina Dodge Viperiä vaikka se ei ollutkaan järkevää. Kaksipaikkainen automaattivaihteinen V10-moottorinen kyy (suomennos viperistä) oli kauneinta, mitä olin pelimaailmassa nähnyt (siitä huolimatta, että olin pelannut Tomb Raiderin läpi).

Oikeassa elämässä olen kaikkea muuta kuin automies. Minkä tahansa autoihin liittyvän kysymyksen kysyt minulta, vastaan siihen todennäköisesti väärin. Luultavasti minulla ei ole hajuakaan, mistä puhutaan. Siitä huolimatta halusin jo teininä oikean Dodge Viperin.


Tämä EI ole Dodge Viper. En ole koskaan päässyt kuvaamaan Viperiä. Äärimmäisen huonona automiehenä minulla ei ole hajuakaan, mistä autosta olen ottanut kuvan.

Mistä rahat?

2010-luvun taitteessa Suomessa käytettynä myytävät Dodge Viperit maksoivat muistaakseni noin 80 000 euroa. Olin jo opiskeluaikana säästänyt kesätyörahoja, mutta niiden oli tarkoitus mennä oman asunnon ostoon. Asunto oli prioriteettilistallani ykkösenä. Auto tuli toisena. Mutta auton piti olla Dodge Viper. Mikään muu ei kelvannut.

Asunnon hankinnan jälkeen aloin säästää kuukausipalkastani. 80 000 euroa pyöri maagisena lukuna mielessäni. Koko summaa minun ei tietenkään olisi tarvinnut säästää vaan olisin voinut hoitaa puuttuvan summan lainalla. En muista, miten ajattelin autolainasta tuolloin, mutta jos nyt olisin vastaavassa tilanteessa, niin tsekkaisin Sortterilta, millaisia lainatarjouksia olisi saatavilla.

Helsingin Kurvissa asuessani tajusin jossain vaiheessa, kuinka epäkäytännöllinen oma auto olisi. Sanomattakin lienee selvää, etten tarvinnut autoa mihinkään. Metro- ja ratikkapysäkit olivat 300 metrin päästä kotoani ja lähes kaikki bussit kulkivat sadan metrin päästä ulko-oveltani. Parkkipaikan hankkiminen olisi ollut hankalaa.

Jossain vaiheessa luovuin ajatuksesta ostaa Dodge Viperin. Ajattelin, että rahoille olisi parempaakin käyttöä. Jotain oli kuitenkin jo ehtinyt tapahtua. Olin automatisoinut säästöt, luonut säännöt sijoituksilleni ja määritellyt, mikä osa nettopalkasta minun tulee laittaa säästöön. Yhtäkkiä huomasinkin, että varallisuuteni oli karttunut. Vaikka luovuin ajatuksesta ostaa Dodge Viper, jatkoin säästämistä aivan kuin olisin edelleen tavoitellut sitä.

Lopputulos ei vastannut alkuperäistä tavoitetta

Täysin pinnallinen, järjetön ja epäkäytännöllinen tavoite oli auttanut minut säästämään. Olin kokenut käänteisen karhunpalveluksen. Varsin pinnallinen tavoite olikin toiminut omaksi edukseni: rahaa jäi säästöön.

Uskon, että olisin aloittanut vastaavan säästämis- ja sijoittamistavan ennemmin tai myöhemmin, luultavasti myöhemmin. Mutta ajatus Dodge Viperistä sai minut toimimaan täysin yllättäen omaksi parhaakseni. Aiemmin ajattelin, että minun pitää säästää, jotta saisin jossain vaiheessa haluamani auton.

Vaikka olenkin luopunut ajatuksesta ostaa Dodge Viper, olen ikuisesti kiitollinen Gran Turismolle, että aloin työurani alussa laittaa rahaa sivuun. Se että alkuperäinen tavoite oli pöljä ei vie arvoa pois siltä, minkä tuo tavoite minulle opetti. Opettelin uuden tavan. Tavan, joka (toivottavasti)  tuottaa minulle taloudellista vaurautta pitkällä aikavälillä.

Kiitos Playstation, Dodge ja hän, joka joskus myi käytettyä Viperiään 80 000 eurolla. Ilman näitä olisi tieni säästäjäksi ja sijoittajaksi ollut luultavasti kivikkoisempi. Viperiin säästäminen pakotti minut luomaan tavan, rutiinin ja säännöt säästämiselleni.

Toki olin ollut kaikki kesät pankissa kesätöissä ja tiesin aivan riittävästi jatkuvasta säästämisestä, hajauttamisesta ja kulujen huomioinnin tärkeydestä vaurastumisessa. Mutta siitä huolimatta unelma Dodge Viperistä oli se katalysaattori, joka asetti säästämiseni oikealle uralle.


Autopelejä pitäisi pelata ratilla ja polkimilla, ei hakkaamalla tattia ja naputtamalla X:ää.

Unelmointi voittaa faktat

En usko, että meidän suomalaisten alhainen innostus sijoittamiseen johtuu tiedonpuutteesta. Tv, naistenlehdet, aikakausilehdet, sanomalehdet, keskustelupalstat ja influensserit tuuttaavat jatkuvalla syötöllä tietoa ja esimerkkejä säästämisen tärkeydestä. Siitä huolimatta me makuutamme rahojamme pankkitileillä, maksamme asuntolainamme kokonaisuudessaan ja velkaannumme jatkuvasti.

Se, että kaiken tutkimustiedon perusteella meille tavallisille keskiluokkaisille tallaajille varmin tapa vaurastua pitkällä aikavälillä on säästää jatkuvasti kuukausittain osakemarkkinoille, ei voi tulla kelleen yllätyksenä.

Itse uskon, että moni meistä tarvitsee jonkin ulkoisen motivaattorin säästämiseen. Näin ainakin minun tapauksessani.

Kohti seuraavia muutoksia

En häpeä myöntää, kuinka ulkokultainen ja pinnallinen olen. Pyrin tiedostamaan sen ja hyötymään siitä niin paljon kuin mahdollista. Koitan valjastaa pinnallisuuteni toimimaan puolestani.

Säästäminen Dodge Viperiin on vain yksi esimerkki. Toimin aivan varmasti monessa muussakin asiassa pinnallisesti. Jotkut niistä tiedostan, jotkin jäävät varmuudella itseltäni pimentoon. Joka tapauksessa itse olen hyötynyt järjettömistä tavoitteistani. Mitä vaan voin vielä paljastua.

Oletko huomannut tehneesi itsellesi käänteisiä karhunpalveluksia? Millaisia ne ovat olleet? Olisi mukava kuulla esimerkkejä.

4 kommenttia:

  1. Hyvä stoori! Tuli vain sellainen kauhuskenaario mieleen tästä, kun lapsilleni säästän,että voiko niille kertoa säästöistä ennen kun ne täyttää 30v? Vai kuskataanko isäpappaa urologille Viperilla. Avoimuus ja rehellisyys, kannattaako se?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että näin lapsettomana henkilönä ainakin lapselliset kaverini arvostavat suuresti, kun neuvon heitä lapsiin liittyvissä kysymyksissä, joten mulla on kokemuksen tuomaa varmuutta :) (Jos lapset eivät ole olympiaurheilijoita ennen kuin he täyttävät 22-vuotta, kannattaa säästöistä kertoa, jotta he pääsevät leireilemään.)

      Kai tuottokäyriä voi seurata yhdessä lasten kanssa. Yksi yhteinen harrastus lisää :)

      Poista