Dokumenttien katsomisen tavoitteena täytyy olla muutos. Dokumentin katsominen ilman avointa asennetta on hukkaan heitettyä aikaa. Avoimella asenteella on kuitenkin rajansa. Aiemmat kokemukset, näkemykset ja ajatukset vaikuttavat olennaisesti uusien dokumenttien katsomiseen.
Dokumenttien katsomisella leuhkiminen menee heittämällä väsyneimpien keskusteluaiheiden top-vitoseen. Tosin, maailmankuvan avartaminen ja oman maailmankatsomuksen kyseenalaistaminen ei ole pahitteeksi kenellekään meistä. Nykyajan digitaaliset efektit ja erikoistehosteet selkeyttävät dokumenttien viestiä niin, että jopa meikämandoliino ymmärtää välillä, että mitä asiaa mikäkin dokumentti ajaa. Ainakin Netflixin dokumentit on popularisoitu niin hyvin, että ne vetävät vertoja jopa "Olipa kerran elämä" -sarjalle.
"Mediakriittisyys" on bingosana, jota on toisteltu yhtä pitkään kuin minä olen käyttänyt internetiä. Siitä huolimatta vaihtoehtoiset faktat ja valemediat harhauttavat allekirjoittanutta minkä ehtivät. Ei niin, että uskoisin kaikkia valheita vaan niin, että kiinnitän huomiota täysin toissijaisiin asioihin.
Vaikka en uskokaan maapallon olevan litteä, olen plärännyt Twitterissä flat-earth -keskusteluja enemmän kuin kehtaan myöntää. En uskalla edes arvata, kuinka moneen muuhuun toissijaiseen asiaan olen kiinnittänyt huomiota valemedian ansioista täysin tiedostamatta.
Sellaisten asioiden tutkiminen, jotka eivät vaikuta elämääni millään tavalla, pitäisi olla kiireisen elämäni ajankäytön marginaalissa. Siitä huolimatta keskittymiseni herpaantuu harva se päivä. Nykyajan digitaaliset efektit ja erikoistehosteet vahvistavat kiinnostustani, oli kyse sitten oikeasta tiedosta tai valeuutisesta.
Kallisarvoisen aikani tuhlaaminen litteän maan teorian tutkimiseen ja muihin vaihtoehtoisiin faktoihin lienee yhtä tyhjänpäiväistä kuin tavallinen somettaminenkin: parhaimmillaan siihen kuluu vain aikaa, pahimmillaan vedän herneen niin syvälle nenään, että pilaan sekä omani että läheisteni päiväni kiroamalla, kuinka taas aikaa meni hukkaan ihan turhaan. Tämä ei kuitenkaan ole suurin ongelma, joka minulla on mediakriittisyyden kanssa.
Toimiva dokumentti
Mitä paremmin dokumentti on tehty, sitä varmemmin uppoudun hurmoksellisesti sen sanomaan. Sisältö on toissijaista.
En välttelisi eläinproteiineja ilman Netflixistä löytyviä dokumentteja "Forks Over Knives" ja "Cowspiracy". Molemmat dokumentit on rakennettu meikämandoliinoa viihdyttävällä tavalla eikä minulle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin niellä niiden kaikki väitteet sellaisinaan. Nämä kaksi dokumenttia antoivat sellaisen selkäsaunan mediakriittisyydelleni ettei siihen vaikuttanut edes lukemani kritiikki dokumenteissa esitettyjä faktoja kohtaan.
Suhteeni kritiikin uskomiseen on lievästi sanottuna vaihteleva. Viimeinen naula eläinproteiinittomaan arkkuuni oli "Cowspiracyn" kritiikki Greenpeacea kohtaan. En tiedä miksi, mutta niin kauan kuin muistan, olen pitänyt Greenpeacea jotenkin arveluttavana järjestönä.
Mistä olen keksinyt tämän? En osaa sanoa. Ehkä aiemmin mainitsemani vaihtoehtoiset faktat ja valemediat ovat vaikuttaneet minuun asiaan kuuluvalla tavalla. Tai sitten olen vain mediakriittinen Greenpeacea kohtaan (näin tahdon itse asian ajatella, totuudesta minulla ei ole harmainta hajuakaan). Oli miten oli, omissa silmissäni "Cowspiracyn" uskottavuus nousi lähes uskonnolliselle tasolle siinä vaiheessa, kun Greenpeacea alettiin kritisoida.
Kun dokumentti menee metsään
Toisinaan dokumentin sanoma voi vaikuttaa minuun päinvastaisella tavalla. Sen sijaan, että uskoisin kaiken (kuten edellä mainituissa "Forks Over Knivesissa" ja "Cowspiracyssa"), saatan joskus kääntyä olemaan täysin päinvastaista mieltä dokumentin kanssa.
Näin käy yleensä silloin, kun tiedän dokumentin aiheesta aivan pikkuriikkisen vähän, mutta tuon vähäisen tiedon perusteella haluaisin innostua dokumentin aiheesta. Näin kävi "Minimalism" -dokumentin kanssa.
Olen perusluonteeltani minimalistinen, joskin minulla on jonkin verran tavaraa. Olin lukenut hiukan minimalismista ja halusin mennä omassa minimalismissani askeleen pidemmälle. Kodin "turhakkeista" puhuttaessa, minulta löytyy saatanoista suurin eli TV, vanhoja harrastusvälineitä, joihin en ole koskenut aikoihin (kitarat ja golf-mailat) sekä kirjoja, joita minulla ei ole tarkoituskaan lukea.
Televisiosta en koskaan ajatellutkaan luopua. TV tuntuu olevan minimalistien pahin vihollinen. Jokaiseen itseään kunnioittavaan minimalisti-postaukseen täytyy kuulua TV. Pyrin luomaan uskottavuutta halulleni ottaa minimalismi tosissaan mainitsemalla TV:n.
"Forks Over Knives" pelotteli sydänkohtauksella, sokeritaudilla sekä syövällä ja "Cowspiracy" ilmastonmuutoksella. "Minimalism" ei tarjonnut kumpaakaan yleisesti loistavan dokumentin määrittämää pääkoukkua: kuolemanpelkoa tai elämänlaadun romahtamista. Sen sijaan, dokumentti lupaili elämänlaadun parantuvan, kunhan luopuu jostain tavaroista. Oikeaa muutosta ei saada aikaan kertomalla, kuinka asiat SAATTAISIVAT olla tai kuinka muutos EHKÄ vaikuttaa elämänlaatuun (vaikka tämä kuinka olisi tieteellisesti pätevää).
Puhuttelevan dokumentin ominaispiirre on ehdottomuus. "Minimalism" ei sisältänyt minkäänlaista ehdottomuutta. Ilman pitävää lupausta ei kukaan viitsi kokeilla mitään. Kokeilu vaatii yleensä runsaasti henkisiä, fyysisiä ja ajallisia resursseja, joten kukapa sitä nykyistä toimivaa elämäntapaansa alkaa muuttaa ilman kammottavaa uhkailua.
Miksi katsoa dokumentteja?
Dokumentin tarkoituksena on saada aikaan muutos. Se voi tarkoittaa muutosta ymmärryksessä, asenteissa tai käytöksessä. Jokainen katsomani dokumentti, joka ei muuttanut minua, on ollut turha. Tai ei dokumentti välttämättä ollut turha. Katseluni oli turhaa. Olisin voinut käyttää sen ajan joko somettamiseen, haukan ja penan tekemiseen (enemmän tietenkin haukan) tai lukemiseen.
Millaiset dokumentit muuttavat sinua? Miten ne ovat muuttaneet sinua? Muutos on pelottava, mutta välttämätön. Minusta on kauhea ajatus, jos ymmärrykseni, asenteeni ja käytökseni on kymmenen vuoden päästä täysin samanlaista kuin nyt. Kaikki aika olisi mennyt hukkaan. Toivottavasti löydän entistä tehokkaampia dokumentteja, jotka auttavat minua muuttumaan.
Dokumenttien katsomisella leuhkiminen menee heittämällä väsyneimpien keskusteluaiheiden top-vitoseen. Tosin, maailmankuvan avartaminen ja oman maailmankatsomuksen kyseenalaistaminen ei ole pahitteeksi kenellekään meistä. Nykyajan digitaaliset efektit ja erikoistehosteet selkeyttävät dokumenttien viestiä niin, että jopa meikämandoliino ymmärtää välillä, että mitä asiaa mikäkin dokumentti ajaa. Ainakin Netflixin dokumentit on popularisoitu niin hyvin, että ne vetävät vertoja jopa "Olipa kerran elämä" -sarjalle.
"Mediakriittisyys" on bingosana, jota on toisteltu yhtä pitkään kuin minä olen käyttänyt internetiä. Siitä huolimatta vaihtoehtoiset faktat ja valemediat harhauttavat allekirjoittanutta minkä ehtivät. Ei niin, että uskoisin kaikkia valheita vaan niin, että kiinnitän huomiota täysin toissijaisiin asioihin.
Vaikka en uskokaan maapallon olevan litteä, olen plärännyt Twitterissä flat-earth -keskusteluja enemmän kuin kehtaan myöntää. En uskalla edes arvata, kuinka moneen muuhuun toissijaiseen asiaan olen kiinnittänyt huomiota valemedian ansioista täysin tiedostamatta.
Sellaisten asioiden tutkiminen, jotka eivät vaikuta elämääni millään tavalla, pitäisi olla kiireisen elämäni ajankäytön marginaalissa. Siitä huolimatta keskittymiseni herpaantuu harva se päivä. Nykyajan digitaaliset efektit ja erikoistehosteet vahvistavat kiinnostustani, oli kyse sitten oikeasta tiedosta tai valeuutisesta.
Kallisarvoisen aikani tuhlaaminen litteän maan teorian tutkimiseen ja muihin vaihtoehtoisiin faktoihin lienee yhtä tyhjänpäiväistä kuin tavallinen somettaminenkin: parhaimmillaan siihen kuluu vain aikaa, pahimmillaan vedän herneen niin syvälle nenään, että pilaan sekä omani että läheisteni päiväni kiroamalla, kuinka taas aikaa meni hukkaan ihan turhaan. Tämä ei kuitenkaan ole suurin ongelma, joka minulla on mediakriittisyyden kanssa.
 |
| En ole koskaan ollut luontodokumenttien ystävä. Tykkään nauttia luonnosta livenä. |
Toimiva dokumentti
Mitä paremmin dokumentti on tehty, sitä varmemmin uppoudun hurmoksellisesti sen sanomaan. Sisältö on toissijaista.
En välttelisi eläinproteiineja ilman Netflixistä löytyviä dokumentteja "Forks Over Knives" ja "Cowspiracy". Molemmat dokumentit on rakennettu meikämandoliinoa viihdyttävällä tavalla eikä minulle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin niellä niiden kaikki väitteet sellaisinaan. Nämä kaksi dokumenttia antoivat sellaisen selkäsaunan mediakriittisyydelleni ettei siihen vaikuttanut edes lukemani kritiikki dokumenteissa esitettyjä faktoja kohtaan.
Suhteeni kritiikin uskomiseen on lievästi sanottuna vaihteleva. Viimeinen naula eläinproteiinittomaan arkkuuni oli "Cowspiracyn" kritiikki Greenpeacea kohtaan. En tiedä miksi, mutta niin kauan kuin muistan, olen pitänyt Greenpeacea jotenkin arveluttavana järjestönä.
Mistä olen keksinyt tämän? En osaa sanoa. Ehkä aiemmin mainitsemani vaihtoehtoiset faktat ja valemediat ovat vaikuttaneet minuun asiaan kuuluvalla tavalla. Tai sitten olen vain mediakriittinen Greenpeacea kohtaan (näin tahdon itse asian ajatella, totuudesta minulla ei ole harmainta hajuakaan). Oli miten oli, omissa silmissäni "Cowspiracyn" uskottavuus nousi lähes uskonnolliselle tasolle siinä vaiheessa, kun Greenpeacea alettiin kritisoida.
Kun dokumentti menee metsään
Toisinaan dokumentin sanoma voi vaikuttaa minuun päinvastaisella tavalla. Sen sijaan, että uskoisin kaiken (kuten edellä mainituissa "Forks Over Knivesissa" ja "Cowspiracyssa"), saatan joskus kääntyä olemaan täysin päinvastaista mieltä dokumentin kanssa.
Näin käy yleensä silloin, kun tiedän dokumentin aiheesta aivan pikkuriikkisen vähän, mutta tuon vähäisen tiedon perusteella haluaisin innostua dokumentin aiheesta. Näin kävi "Minimalism" -dokumentin kanssa.
Olen perusluonteeltani minimalistinen, joskin minulla on jonkin verran tavaraa. Olin lukenut hiukan minimalismista ja halusin mennä omassa minimalismissani askeleen pidemmälle. Kodin "turhakkeista" puhuttaessa, minulta löytyy saatanoista suurin eli TV, vanhoja harrastusvälineitä, joihin en ole koskenut aikoihin (kitarat ja golf-mailat) sekä kirjoja, joita minulla ei ole tarkoituskaan lukea.
Televisiosta en koskaan ajatellutkaan luopua. TV tuntuu olevan minimalistien pahin vihollinen. Jokaiseen itseään kunnioittavaan minimalisti-postaukseen täytyy kuulua TV. Pyrin luomaan uskottavuutta halulleni ottaa minimalismi tosissaan mainitsemalla TV:n.
 |
| Suosikkisarjani Temptation Island Suomen seuraaminen olisi nihkeää ilman televisiota. |
"Forks Over Knives" pelotteli sydänkohtauksella, sokeritaudilla sekä syövällä ja "Cowspiracy" ilmastonmuutoksella. "Minimalism" ei tarjonnut kumpaakaan yleisesti loistavan dokumentin määrittämää pääkoukkua: kuolemanpelkoa tai elämänlaadun romahtamista. Sen sijaan, dokumentti lupaili elämänlaadun parantuvan, kunhan luopuu jostain tavaroista. Oikeaa muutosta ei saada aikaan kertomalla, kuinka asiat SAATTAISIVAT olla tai kuinka muutos EHKÄ vaikuttaa elämänlaatuun (vaikka tämä kuinka olisi tieteellisesti pätevää).
Puhuttelevan dokumentin ominaispiirre on ehdottomuus. "Minimalism" ei sisältänyt minkäänlaista ehdottomuutta. Ilman pitävää lupausta ei kukaan viitsi kokeilla mitään. Kokeilu vaatii yleensä runsaasti henkisiä, fyysisiä ja ajallisia resursseja, joten kukapa sitä nykyistä toimivaa elämäntapaansa alkaa muuttaa ilman kammottavaa uhkailua.
Miksi katsoa dokumentteja?
Dokumentin tarkoituksena on saada aikaan muutos. Se voi tarkoittaa muutosta ymmärryksessä, asenteissa tai käytöksessä. Jokainen katsomani dokumentti, joka ei muuttanut minua, on ollut turha. Tai ei dokumentti välttämättä ollut turha. Katseluni oli turhaa. Olisin voinut käyttää sen ajan joko somettamiseen, haukan ja penan tekemiseen (enemmän tietenkin haukan) tai lukemiseen.
Millaiset dokumentit muuttavat sinua? Miten ne ovat muuttaneet sinua? Muutos on pelottava, mutta välttämätön. Minusta on kauhea ajatus, jos ymmärrykseni, asenteeni ja käytökseni on kymmenen vuoden päästä täysin samanlaista kuin nyt. Kaikki aika olisi mennyt hukkaan. Toivottavasti löydän entistä tehokkaampia dokumentteja, jotka auttavat minua muuttumaan.
Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Muutos vaatii tekoja - paremmalla elämällä on hintansa
Eläinproteiinin välttely on yksi tapa lähestyä vegaaniutta
Self-helpin ikivihreä: "Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa?" - Dale Carnegie
Yksinkertainen mittari takaa tehokkaan tuloksen
Vapaa-ajassa ei tarvitse olla järkeä
Pelko - elämän suurin ajuri
Muutos vaatii tekoja - paremmalla elämällä on hintansa
Eläinproteiinin välttely on yksi tapa lähestyä vegaaniutta
Self-helpin ikivihreä: "Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa?" - Dale Carnegie
Yksinkertainen mittari takaa tehokkaan tuloksen
Vapaa-ajassa ei tarvitse olla järkeä
Pelko - elämän suurin ajuri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti