Koen kehittyväni vain muuttumalla. Ongelmana on, että muutos ei aina ole positiivinen asia. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö minun kannata yrittää muuttua.
Marcus Aureliuksesta, Rooman viimeisestä suuresta keisarista, on sanottu, kuinka hänen käytöksensä ei keisariksi tultuaan muuttunut lainkaan. En ole antanut totuuden tai kriittisen ajattelun pilata hyvää tarinaa vaan uskon, että Marcus Aureliuksen jalo ja hyvämielinen käytös jatkui vaikka keisariuden raskas viitta lankesikin hänen olkapäilleen. Vaatii aikamoista mielenlujuutta pitää kasetti koossa sen jälkeen, kun on kruunattu maailman vaikutusvaltaisimmaksi ihmiseksi.
Kun kuulin tarinan ensimmäistä kertaa, tunsin sääliä Marcus Aureliusta kohtaan. En sen vuoksi, että imperiumin hallitseminen on varmuudella työlästä puuhaa: rajoilla on aina kahinaa, kansa innostuu vaatimaan milloin mitäkin oikeuksia ja salamurhaajat vaanii joka ainoan nurkan takana. Muutos käyttäytymisessä olisi ollut ihan ymmärrettävää. Säälin Marcus Aureliusta, koska valtava elämänmuutos ei muuttanut häntä millään tavalla. Koko elämä muuttui, mutta mies säilyi samana. Millaisen mahdollisuuden hän hukkasikaan!
Mieti esimerkiksi esimerkiksi Ruotsin ja Hollannin kuninkaita nuorempina. Jos uskomme keltaista lehdistöä (ja miksi emme uskoisi), niin nämä jätkät ottivat kaiken irti asemastaan. Maan koolle tai vaikutusvallalle aivan sama. Siinä vaiheessa, kun passissa lukee sukunimen sijaan "Prince of X" tai "King of Y", niin meikämandoliinolla ainakin lähtisi homma laukalle. Marcus Aureliukselle tällaisella ei ollut mitään vaikutusta.
Uteliaisuuden kautta
Pidän muutoksesta, koska ajattelen sen kehittävän minua. Mistä sitten tiedän kehittyväni? En tiedäkään! Ja se on koko homman pointti. Mielenkiintoni itseni kehittämiseen loppuisi kuin seinään, jos tietäisin, miten mikäkin muutos minuun vaikuttaa.
Ilman satunnaisia takaiskuja muuttuminen ei tuntuisi yhtään miltään. Yksi maailman väsyneimmistä kielikuvista pätee myös itsensä kehittämiseen: "Kehittymiseen kuuluu, että välillä mennään kaksi askelta eteenpäin ja välillä yksi taaksepäin." Pahoittelen, jos oksensit hiukan suuhusi, lupaan, että tämä oli tämän tekstin viimeinen latteus.
Yleensä tuppaan yliarvioimaan muutosten lyhyen aikavälin vaikutuksia ja aliarvioimaan pitkän aikavälin vaikutuksia. Loppujen lopuksi mielestäni on aivan sama, näkyykö vaikutukset heti vai myöhemmin. Minulla on hyviä kokemuksia molemmista.
Silmien laserleikkaus paransi elämänlaatuani välittömästi. En pysty sanoin kuvailemaan, kuinka hienolta tuntuu, kun aamulla herätessä näkee omat varpaat ilman laseja. Eläinproteiinin välttely puolestaan on auttanut pitämään painoni kurissa. Noin viidentoista kilon pudottaminen noin viidessä vuodessa lasketaan pitkän aikavälin vaikutukseksi. En vieläkään pysty samaistumaan teihin, jotka olette huomanneet muutoksen olossanne välittömästi ruokavaliota muutettuanne.
Arvostusta
En voi kieltää, ettenkö myös salaa kadehdi Marcus Aureliuksen muuttumattomuutta. Onhan siinä jotain timanttista, että jätkän mieli ei järkkynyt vaikka ympärillä sattui ja tapahtui. Itse en tuollaiseen pysty vaikkei minulla ole edes pientä pohjoista tasavaltaa johdettavanani.
Jossittelu on maailman typerin taiteenlaji, mutta uskon, että ilman muutoksia elämäni olisi köyhempää. Tällainen jossittelu on muutoksen kulmakivi. Suurimman osan kaikista muutoksista täytyy olla positiivisia. Muuten pääni leviäisi.
Jälkiviisastelu vääristä päätöksistä kuuluu muutokseen. Asuntoni myynti ennen Tanskaan muuttoa oli yksi elämäni kalleimmista, ehkä jopa kallein, väärä päätös. Se harmittaa edelleen vaikka tällaisessa harmituksessa rypemisessä ei ole järjen hiventäkään. Tein aikoinaan päätöksen silloisilla tiedoilla ja arvauksilla. JOS olisin nähnyt tulevaisuuteen, olisin toiminut toisin.
Vaikka asunnon myynnin aiheuttama muutos ei kehittänytkään minua (varallisuudestani puhumattakaan), olen kuitenkin ylpeä, että yritin sentään jotain. Kaikkein pahinta olisi "jäädä tuleen makaamaan" (kuten "jengi" sanoo). Aina pitää yrittää, ja kantaa päätösten sekä muutosten seuraukset.
Kapinointia filosofiaa vastaan
Marcus Aurelius on yksi stoalaisuuden suurista opettajista. Stoalaisena minun kai pitäisi ajatella, että vaikka mitä tapahtuukin, pitäisi minun säilyä omana itsenäni (mitä ikinä se tarkoittaakaan). Tässä kuitenkin poikkean noudattamani filosofian yhdestä pääpiirteestä.
Ei siinä ole järjen hiventäkään, etten muuttuisi koskaan mihinkään. En keksi mitään niin tylsää, kuin säilyä nyt ja ikuisesti samanlaisena. Kaikki tavoitteeni olisivat yhtä tyhjän kanssa, jos en antaisi minkään muuttaa minua.
Vaikka kaikki muutos ei olekaan hyvästä, pitää muutoksella tavoitella parempaa. Sen vuoksi muutin pois Suomesta -> ajattelin, että ruoho on vihreämpää valtakunnan rajan toisella puolella. Sen vuoksi laihdutin noin 15 kiloa -> kevyempänä on helpompi olla. Sen vuoksi vähensin alkoholin käyttöäni -> darrattomat viikonloput ovat hauskoja.
Muutokseen valmistautuminen
Totta puhuen Rooman keisarius ei tullut Marcus Aureliukselle yllätyksenä. Hänen setänsä, keisari Antonius Pius, oli määrännyt Marcuksen seuraajakseen. Tulevalla keisarilla oli siis mahdollisuus valmistautua muutokseen.
Miten sinä reagoit muutokseen? Sopeudutko muutokseen vai taisteletko kynsin hampain nykytilan puolesta? Itse kuvittelen, että pystyn AINA sopeutumaan muutokseen järkevällä tavalla niin etten kuitenkaan luovu arvoistani. Tätä periaatetta on kaikessa ylevyydessään täysin mahdotonta noudattaa kaikissa tilanteissa. Todellisuudessa joudun usein valitsemaan kahdesta pahasta pienemmän pahan. Joskus sopeudun päivittämällä arvojani (esim. eläinproteiinin välttely), toisinaan taas pidin kiinni arvoistani ja jumiudun vanhaan.
Marcus Aureliuksesta, Rooman viimeisestä suuresta keisarista, on sanottu, kuinka hänen käytöksensä ei keisariksi tultuaan muuttunut lainkaan. En ole antanut totuuden tai kriittisen ajattelun pilata hyvää tarinaa vaan uskon, että Marcus Aureliuksen jalo ja hyvämielinen käytös jatkui vaikka keisariuden raskas viitta lankesikin hänen olkapäilleen. Vaatii aikamoista mielenlujuutta pitää kasetti koossa sen jälkeen, kun on kruunattu maailman vaikutusvaltaisimmaksi ihmiseksi.
Kun kuulin tarinan ensimmäistä kertaa, tunsin sääliä Marcus Aureliusta kohtaan. En sen vuoksi, että imperiumin hallitseminen on varmuudella työlästä puuhaa: rajoilla on aina kahinaa, kansa innostuu vaatimaan milloin mitäkin oikeuksia ja salamurhaajat vaanii joka ainoan nurkan takana. Muutos käyttäytymisessä olisi ollut ihan ymmärrettävää. Säälin Marcus Aureliusta, koska valtava elämänmuutos ei muuttanut häntä millään tavalla. Koko elämä muuttui, mutta mies säilyi samana. Millaisen mahdollisuuden hän hukkasikaan!
Mieti esimerkiksi esimerkiksi Ruotsin ja Hollannin kuninkaita nuorempina. Jos uskomme keltaista lehdistöä (ja miksi emme uskoisi), niin nämä jätkät ottivat kaiken irti asemastaan. Maan koolle tai vaikutusvallalle aivan sama. Siinä vaiheessa, kun passissa lukee sukunimen sijaan "Prince of X" tai "King of Y", niin meikämandoliinolla ainakin lähtisi homma laukalle. Marcus Aureliukselle tällaisella ei ollut mitään vaikutusta.
Uteliaisuuden kautta
Pidän muutoksesta, koska ajattelen sen kehittävän minua. Mistä sitten tiedän kehittyväni? En tiedäkään! Ja se on koko homman pointti. Mielenkiintoni itseni kehittämiseen loppuisi kuin seinään, jos tietäisin, miten mikäkin muutos minuun vaikuttaa.
Ilman satunnaisia takaiskuja muuttuminen ei tuntuisi yhtään miltään. Yksi maailman väsyneimmistä kielikuvista pätee myös itsensä kehittämiseen: "Kehittymiseen kuuluu, että välillä mennään kaksi askelta eteenpäin ja välillä yksi taaksepäin." Pahoittelen, jos oksensit hiukan suuhusi, lupaan, että tämä oli tämän tekstin viimeinen latteus.
Yleensä tuppaan yliarvioimaan muutosten lyhyen aikavälin vaikutuksia ja aliarvioimaan pitkän aikavälin vaikutuksia. Loppujen lopuksi mielestäni on aivan sama, näkyykö vaikutukset heti vai myöhemmin. Minulla on hyviä kokemuksia molemmista.
Silmien laserleikkaus paransi elämänlaatuani välittömästi. En pysty sanoin kuvailemaan, kuinka hienolta tuntuu, kun aamulla herätessä näkee omat varpaat ilman laseja. Eläinproteiinin välttely puolestaan on auttanut pitämään painoni kurissa. Noin viidentoista kilon pudottaminen noin viidessä vuodessa lasketaan pitkän aikavälin vaikutukseksi. En vieläkään pysty samaistumaan teihin, jotka olette huomanneet muutoksen olossanne välittömästi ruokavaliota muutettuanne.
 |
| Puuro on olennainen osa uutta ruokavaliotani. Kahvi on olennainen osa elämää nyt ja aina. |
Arvostusta
En voi kieltää, ettenkö myös salaa kadehdi Marcus Aureliuksen muuttumattomuutta. Onhan siinä jotain timanttista, että jätkän mieli ei järkkynyt vaikka ympärillä sattui ja tapahtui. Itse en tuollaiseen pysty vaikkei minulla ole edes pientä pohjoista tasavaltaa johdettavanani.
Jossittelu on maailman typerin taiteenlaji, mutta uskon, että ilman muutoksia elämäni olisi köyhempää. Tällainen jossittelu on muutoksen kulmakivi. Suurimman osan kaikista muutoksista täytyy olla positiivisia. Muuten pääni leviäisi.
Jälkiviisastelu vääristä päätöksistä kuuluu muutokseen. Asuntoni myynti ennen Tanskaan muuttoa oli yksi elämäni kalleimmista, ehkä jopa kallein, väärä päätös. Se harmittaa edelleen vaikka tällaisessa harmituksessa rypemisessä ei ole järjen hiventäkään. Tein aikoinaan päätöksen silloisilla tiedoilla ja arvauksilla. JOS olisin nähnyt tulevaisuuteen, olisin toiminut toisin.
Vaikka asunnon myynnin aiheuttama muutos ei kehittänytkään minua (varallisuudestani puhumattakaan), olen kuitenkin ylpeä, että yritin sentään jotain. Kaikkein pahinta olisi "jäädä tuleen makaamaan" (kuten "jengi" sanoo). Aina pitää yrittää, ja kantaa päätösten sekä muutosten seuraukset.
Kapinointia filosofiaa vastaan
Marcus Aurelius on yksi stoalaisuuden suurista opettajista. Stoalaisena minun kai pitäisi ajatella, että vaikka mitä tapahtuukin, pitäisi minun säilyä omana itsenäni (mitä ikinä se tarkoittaakaan). Tässä kuitenkin poikkean noudattamani filosofian yhdestä pääpiirteestä.
Ei siinä ole järjen hiventäkään, etten muuttuisi koskaan mihinkään. En keksi mitään niin tylsää, kuin säilyä nyt ja ikuisesti samanlaisena. Kaikki tavoitteeni olisivat yhtä tyhjän kanssa, jos en antaisi minkään muuttaa minua.
Vaikka kaikki muutos ei olekaan hyvästä, pitää muutoksella tavoitella parempaa. Sen vuoksi muutin pois Suomesta -> ajattelin, että ruoho on vihreämpää valtakunnan rajan toisella puolella. Sen vuoksi laihdutin noin 15 kiloa -> kevyempänä on helpompi olla. Sen vuoksi vähensin alkoholin käyttöäni -> darrattomat viikonloput ovat hauskoja.
Muutokseen valmistautuminen
Totta puhuen Rooman keisarius ei tullut Marcus Aureliukselle yllätyksenä. Hänen setänsä, keisari Antonius Pius, oli määrännyt Marcuksen seuraajakseen. Tulevalla keisarilla oli siis mahdollisuus valmistautua muutokseen.
Miten sinä reagoit muutokseen? Sopeudutko muutokseen vai taisteletko kynsin hampain nykytilan puolesta? Itse kuvittelen, että pystyn AINA sopeutumaan muutokseen järkevällä tavalla niin etten kuitenkaan luovu arvoistani. Tätä periaatetta on kaikessa ylevyydessään täysin mahdotonta noudattaa kaikissa tilanteissa. Todellisuudessa joudun usein valitsemaan kahdesta pahasta pienemmän pahan. Joskus sopeudun päivittämällä arvojani (esim. eläinproteiinin välttely), toisinaan taas pidin kiinni arvoistani ja jumiudun vanhaan.
Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Parasta, mitä olen rahalla saanut
Eläinproteiinin välttely on yksi tapa lähestyä vegaaniutta
Lihavasta laihaksi
Antaa menneiden olla
Säännöt säästämiseen
Miten tavoite eroaa unelmasta?
Identiteetin määrittäminen ja muiden mielipiteet
Elämä ilman alkoholia
Vapaa-ajassa ei tarvitse olla järkeä
Tunnistatko mielesi rajoitteet? Arvovalinnat muuttuvat ajoittain
Parasta, mitä olen rahalla saanut
Eläinproteiinin välttely on yksi tapa lähestyä vegaaniutta
Lihavasta laihaksi
Antaa menneiden olla
Säännöt säästämiseen
Miten tavoite eroaa unelmasta?
Identiteetin määrittäminen ja muiden mielipiteet
Elämä ilman alkoholia
Vapaa-ajassa ei tarvitse olla järkeä
Tunnistatko mielesi rajoitteet? Arvovalinnat muuttuvat ajoittain
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti