11.12.2018

Yksinkertainen mittari takaa tehokkaan tuloksen

Itsensä mittaaminen - quantified self - yleistyy nopeasti. Tavoitteisiin pääsy vaatii kehityksen mittaamista. Älypuhelimella voi mitata askelia, unta ja ruutuaikaa sekä syöttää käsin kaikenlaista tietoa. Tiedon keräämisestä ja analysoinnista voi tulla tuskaista (minulle se oli sitä). Nykyään pyrin käyttämään mahdollisimman yksinkertaisia mittareita.

Kun menen puntille, päätän normaalisti etukäteen kuinka kauan punttaan. Useimmiten tuo aika on 45 minuuttia. Yleensä lopetan juuri silloin, kun olen ollut rimpuillut raudan kanssa tasan 45 minuuttia, en yhtään vähempää, enkä todellakaan yhtään enempää.

Kehonrakennuksen kannalta tällaisessa 45 minuutin säännössä ei ole järjen hiventäkään. Oikeasti minun pitäisi päättää ja suunnitella etukäteen liikkeet sekä toistojen ja sarjojen määrä. Tällöin puntilla hengaillulla ajalla ei ole mitään merkitystä.


Kotona voi jumpata silloin, kun ei kehtaa lähteä puntille kuvaamaan.

Miksi ihmeessä käytän näin järjetöntä mittaria punttaamisessa?

Niin älytöntä, kuin puntilla käytetyn ajan mittaaminen onkin, on se kuitenkin sopivan yksinkertainen ollakseen riittävän tehokas tavoitteisiini nähden.

Tavoitteenani on purkaa paineita, saada pidettyä paino kurissa ja hommattua ehkä hiukan timmempi vartalo. Näiden tavoitteiden kannalta on melkein aivan sama, mitä liikkeitä puntilla teen. Jo se, että nousen sohvalta ja kävelen tien yli raudan pariin on jo puoli voittoa.

Tavoitteitani ajatellen ei ole juurikaan merkitystä, satunko tekemään viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen toiston sarjoja. Maailmani ei kaadu, jos teenkin ylätaljan sijaan pari sarjaa enemmän penkkiä. Jos vatsalihasliikkeet eivät maistukaan, voin aivan hyvin vetää muutaman leuan enemmän kuin olisi tarpeen.


"Kaikki pitäisi tehdä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, mutta ei yhtään sitä yksinkertaisemmaksi." - Albert Einstein

Voisin tietenkin pakottaa itseni noudattamaan orjallisesti ennalta määrättyä ohjelmaa, jolloin penkkipunnerrustulokseni paranisi varmuudella nopeasti. Tiedän sen, koska olen kokeillut myös niin sanottua järkevää tavoitteellista punttaamista.

Koin kuitenkin, että se ei sopinut minulle. Saatoin vetää hampaat irvessä viimeistä sarjaa, koska ohjelman mukaan toistot piti tehdä loppuun. Saatoin jonottaa hermostuneesti pääsyä kyykkypaikalle, koska kyykkysarjat piti tehdä juuri tuona päivänä.

Oliko tällainen treenaaminen järkevää? Lisäsikö se kokonaishyvinvointiani?

Tuskin.

Ruoskin itseäni oikein urakalla, jos en edellisen treenin, huonojen yöunien tai työstressin takia jaksanutkaan puntata kunnolla. Joidenkin treenien jälkeen olo jotain aivan muuta kuin energinen ja aikaansaava.


Joskus kotijumppailu on tarkkaa puuhaa.

Tavoitteet täyttyy


Nykyään tilanteeni on onneksi toinen. Kolmen vartin treenin jälkeen olen lähestulkoon poikkeuksetta hyvällä tuulella, nukun paremmin ja näytän saman tien timmimmältä (ainakin ollessani yksin peilin edessä).

Ketään ei kiinnosta, paljonko nostan penkistä. Läheisiäni kiinnostaa se, että olen hyvällä tuulella ja etten ole niin mulkku kuin voisin olla. Minähän olen ollut mulkku (ja tulen aina olemaan), mutta toivottavasti päivä päivältä vähemmän.


Pieni irvistys on AINA olennainen osa treeniä.

Määrä määrää!


Numerot motivoivat minua. Määrällisiä saavutuksia on helpompi vertailla kuin laadullisia.

Laatu ei ehkä kaikissa tapauksissa seuraa määrää. Uskon kuitenkin, että laatu seuraa määrää Pareton periaatteen mukaisessa suhteessa. Tällä tarkoitan sitä, että tuloksista noin 80 % johtuu siitä, että olen keskittynyt määrään. Loput 20 % tulee laatuun keskittymisestä.

Esimerkiksi punttitavoitteistani (paineiden purkaminen, paino ja hiukan timmempi vartalo) saavutan 80 % sillä, että puntille päästyäni hengailen raudan kanssa noin 45 minuuttia. Loppu 20 % tulee siitä, katselenko itseäni peilistä vai teenkö sen sijaan haukka ja penaa (enemmän tietenkin penaa).

Millaisia mittareita sinä käytät? Nykyään puhelimista löytyy vaikka minkälaisia mittareita aina askelmäärästä Facebookissa vietetyn ajan seuraamiseen. Vai pyritkö pääsemään tavoitteisiisi ilman mittareita? Urheiluun liittyvät esimerkit ovat aina mielenkiintoisia, mutta olisi mukava kuulla muitakin esimerkkejä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti