Tekemiseni on sitä hauskempaa, mitä uteliaampi olen. Biletin opiskeluaikana, koska olin utelias näkemään, huumaannunko alkoholista (kyllä, joka kerta), tutustunko uusiin ihmisiin (kyllä, aika usein) ja pääsenkö hyvän päälle (en, en lähellekään niin usein kuin toivoin). Lopputulos voi olla täsmälleen sama, riippumatta siitä, suhtaudunko haluamaani asiaan tavoitteellisesti vai uteliaasti, mutta matka voi erota radikaalistikin.
Nautin juoksemisesta ja siitä tulee hyvä mieli. Keväällä 2016 päätin juosta Vantaan maratonin lokakuussa. Ilmoitin kavereilleni tavoittelevani 3.10 alitusta. Tein treeniohjelman Janne Holménin ohjeiden mukaan ja seurasin sitä lähes orjallisesti.
Treenaaminen ei koskaan aiemmin ollut yhtä hauskaa kuin tuolloin. Otin jokaisen treenin haasteena. "Jaksanko juosta pitkän lenkin loppua kohti kiihdyttäen?" Joskus jaksoin, joskus en, mutta se ei haitannut. Olin ainoastaan utelias jokaista treeniä kohden. Kuulostelin kroppaani. Kuulostelin päätäni (maratonilla pää merkitsee vähintäänkin yhtä paljon kuin kroppa).
Vantaan maratonin aikani oli 3.25. Harmittiko? Ei, ei todellakaan. Miksei? Koska olin keskittynyt pitämään hauskaa rakastamani harrastuksen parissa. Minulla ei ollut pennin jeniäkään kiinni loppuajassani. Uteliaisuuteni tyydyttyi. En pystynyt 3.10 alitukseen (tällä kertaa).
Miksi asetin joskus itselleni tavoitteita?
Tavoitteet ja niiden asettaminen ovat self help -oppaiden Coca-Colaa: ei tarvitse perustella, tunnetaan joka paikassa ja voi tarjota kenelle tahansa koska tahansa. Yleisimmät tavoitteet ovat rikastuminen, rakastuminen ja laihtuminen (usein vielä samassa paketissa), mutta ei jämähdetä näihin.
Miksi tavoitteet myyvät niin hyvin? Uskon sen johtuvan siitä, että haikailtu lopputulos kiihottaa pääsemään tavoitteeseen. Parhaimmillaan tavoitteeseen pääsy on esitetty yksinkertaisesti ja helposti. Tavoitteeseen pääsy sen sijaan on harvoin yksinkertaista tai helppoa.
Tavoitteella sanana on mielestäni huono kaiku. Se kuulostaa siltä, että toivottuun lopputulokseen on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Tavoitteiden sijaan pyrin nykyään uteliaisuuteen.
Uteliaisuus toimii kuin tauti
Joku voisi sanoa, että tavoite on päämäärätietoisempi kuin uteliaisuus. Näin varmaan onkin. Tavoitteen ongelma on se, että siinä keskitytään ainoastaan lopputulokseen.
Uteliaisuus sen sijaan on paljon laveampi käsite. Siihen tietysti kuuluu jonkinlaisen toivotun tuloksen asettaminen. Mutta uteliaisuuden pääpaino on kuitenkin prosessissa. Uteliaisuus tarkastelee prosessin kaikkia osia. Lopputulos on vain osa prosessia. Uteliaisuudessa on tarkoitus nauttia prosessin jokaisesta osasta, ei ainoastaan lopputuloksesta.
Uteliaisuus on samalla sekä motivoimampaa että hauskempaa kuin tavoitteellisuus, koska uteliaisuus antaa anteeksi.
Tavoitteen ongelmat
Tavoitteessa on kaksi ongelma. Ensimmäinen on se hetki, kun tajuan, etten ole vielä päässyt tavoitteeseeni. Toinen on se, kun pääsen tavoitteeseeni.
Painon pudottaminen oli pitkään tärkein tavoitteeni. Ajattelin (tai paremminkin stressasin) kaikkea tekemisiäni painoni kautta. Päätin etukäteen, mitä syön ja miten liikun. Saatoin stressata ravintolaillasta niin paljon, etten pystynyt nauttimaan ystävieni seurasta. Satunnaiset yllätykset saivat pääni sekaisin. En tiennyt miten päin olisin, jos keli oli huono juuri sinä päivänä, jolloin olin suunnitellut juoksevani pitkän lenkin.
Stressi (TÄYSIN turha sellainen) sai mieleni apeaksi. Ravintolaillan vaikutus painooni olisi ollut täsmälleen sama vaikka olisin syönyt ja juonut hyvällä omallatunnolla.
Mitä tapahtuu, kun saavutan tavoitteen? Mielihyvän tunne kestää tietyn ajan. Se voi kestää viisi sekuntia tai kaksi viikkoa. Sen jälkeen tulee paniikki.
Itsetuntoon vaikuttavat tekijät ovat yksilöllisiä ja ne vaihtuvat koko ajan. Taaksepäin on helpompi nähdä kuin tähän hetkeen tai tulevaisuuteen. Pystyn yksilöimään itsetuntooni vaikuttavat tekijät jälkikäteen, kun olen käynyt läpi oman helvettini epävarmuudessani piehtaroiden.
Mitä sinä tavoittelet tällä hetkellä? Vai uskallatko olla asettamatta tavoitteita? Pelottava ajatus, mutta uskon ainakin omalla kohdallani pärjääväni paremmin uteliaana. Aina se ei onnistu, mutta toivottavasti päivä päivältä paremmin.
Aiheeseen liittyvät postaukset:
Elämä ilman alkoholia
Matkalla sosiaaliseksi
Lihavasta laihaksi
Turha stressaaminen, häpeä ja ikävä
Miksi itsetunnon rakentaminen on niin vaikeaa?
Nautin juoksemisesta ja siitä tulee hyvä mieli. Keväällä 2016 päätin juosta Vantaan maratonin lokakuussa. Ilmoitin kavereilleni tavoittelevani 3.10 alitusta. Tein treeniohjelman Janne Holménin ohjeiden mukaan ja seurasin sitä lähes orjallisesti.
Treenaaminen ei koskaan aiemmin ollut yhtä hauskaa kuin tuolloin. Otin jokaisen treenin haasteena. "Jaksanko juosta pitkän lenkin loppua kohti kiihdyttäen?" Joskus jaksoin, joskus en, mutta se ei haitannut. Olin ainoastaan utelias jokaista treeniä kohden. Kuulostelin kroppaani. Kuulostelin päätäni (maratonilla pää merkitsee vähintäänkin yhtä paljon kuin kroppa).
Vantaan maratonin aikani oli 3.25. Harmittiko? Ei, ei todellakaan. Miksei? Koska olin keskittynyt pitämään hauskaa rakastamani harrastuksen parissa. Minulla ei ollut pennin jeniäkään kiinni loppuajassani. Uteliaisuuteni tyydyttyi. En pystynyt 3.10 alitukseen (tällä kertaa).
 |
| Maaninen katse on olennainen osa jokaista treeniselfietä. |
Miksi asetin joskus itselleni tavoitteita?
Tavoitteet ja niiden asettaminen ovat self help -oppaiden Coca-Colaa: ei tarvitse perustella, tunnetaan joka paikassa ja voi tarjota kenelle tahansa koska tahansa. Yleisimmät tavoitteet ovat rikastuminen, rakastuminen ja laihtuminen (usein vielä samassa paketissa), mutta ei jämähdetä näihin.
Miksi tavoitteet myyvät niin hyvin? Uskon sen johtuvan siitä, että haikailtu lopputulos kiihottaa pääsemään tavoitteeseen. Parhaimmillaan tavoitteeseen pääsy on esitetty yksinkertaisesti ja helposti. Tavoitteeseen pääsy sen sijaan on harvoin yksinkertaista tai helppoa.
Tavoitteella sanana on mielestäni huono kaiku. Se kuulostaa siltä, että toivottuun lopputulokseen on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Tavoitteiden sijaan pyrin nykyään uteliaisuuteen.
Uteliaisuus toimii kuin tauti
Joku voisi sanoa, että tavoite on päämäärätietoisempi kuin uteliaisuus. Näin varmaan onkin. Tavoitteen ongelma on se, että siinä keskitytään ainoastaan lopputulokseen.
Uteliaisuus sen sijaan on paljon laveampi käsite. Siihen tietysti kuuluu jonkinlaisen toivotun tuloksen asettaminen. Mutta uteliaisuuden pääpaino on kuitenkin prosessissa. Uteliaisuus tarkastelee prosessin kaikkia osia. Lopputulos on vain osa prosessia. Uteliaisuudessa on tarkoitus nauttia prosessin jokaisesta osasta, ei ainoastaan lopputuloksesta.
Uteliaisuus on samalla sekä motivoimampaa että hauskempaa kuin tavoitteellisuus, koska uteliaisuus antaa anteeksi.
Tavoitteen ongelmat
Tavoitteessa on kaksi ongelma. Ensimmäinen on se hetki, kun tajuan, etten ole vielä päässyt tavoitteeseeni. Toinen on se, kun pääsen tavoitteeseeni.
Painon pudottaminen oli pitkään tärkein tavoitteeni. Ajattelin (tai paremminkin stressasin) kaikkea tekemisiäni painoni kautta. Päätin etukäteen, mitä syön ja miten liikun. Saatoin stressata ravintolaillasta niin paljon, etten pystynyt nauttimaan ystävieni seurasta. Satunnaiset yllätykset saivat pääni sekaisin. En tiennyt miten päin olisin, jos keli oli huono juuri sinä päivänä, jolloin olin suunnitellut juoksevani pitkän lenkin.
 |
| Olen joskus ollut vähän isompi. |
Stressi (TÄYSIN turha sellainen) sai mieleni apeaksi. Ravintolaillan vaikutus painooni olisi ollut täsmälleen sama vaikka olisin syönyt ja juonut hyvällä omallatunnolla.
Mitä tapahtuu, kun saavutan tavoitteen? Mielihyvän tunne kestää tietyn ajan. Se voi kestää viisi sekuntia tai kaksi viikkoa. Sen jälkeen tulee paniikki.
Itsetuntoon vaikuttavat tekijät ovat yksilöllisiä ja ne vaihtuvat koko ajan. Taaksepäin on helpompi nähdä kuin tähän hetkeen tai tulevaisuuteen. Pystyn yksilöimään itsetuntooni vaikuttavat tekijät jälkikäteen, kun olen käynyt läpi oman helvettini epävarmuudessani piehtaroiden.
Mitä sinä tavoittelet tällä hetkellä? Vai uskallatko olla asettamatta tavoitteita? Pelottava ajatus, mutta uskon ainakin omalla kohdallani pärjääväni paremmin uteliaana. Aina se ei onnistu, mutta toivottavasti päivä päivältä paremmin.
Aiheeseen liittyvät postaukset:
Elämä ilman alkoholia
Matkalla sosiaaliseksi
Lihavasta laihaksi
Turha stressaaminen, häpeä ja ikävä
Miksi itsetunnon rakentaminen on niin vaikeaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti