4.6.2019

Kuinka paljon on riittävästi?

Yleensä meitä syytetään siitä, että meille ei riitä mikään. Olen eri mieltä, ainakin silloin, kun puhutaan rahasta. Väitän, että meillä jokaisella on mielessä jokin rahaan liittyvä luku, jonka ajattelemme riittävän. Mitä tapahtuukaan sen jälkeen, kun tuon rahamäärän saavuttaa onkin eri juttu.

Juicen mukaan elämä on kuolemista, mutta mielestäni elämä on riittävyyden tavoittelua. Riittävyys ei ole absoluuttinen termi. Yleensä se tarkoittaa sinulle yhtä ja minulle toista. Ja siitä huolimatta se on suurimmalla osalla meistä kirkkaana mielessä. Kunnes saavutamme sen. Aikamoinen paradoksi.

Vicki Robinin kirjassa"Your Money Or Your Life" käydään läpi henkilökohtaista taloutta (kuluttamista, säästämistä ja arvoja). Jokaisen kappaleen lopussa on osio "Money Talk Questions", jossa on lista kysymyksiä, joiden tarkoituksena on helpottaa keskustelua rahasta kavereiden kanssa.
"Ennemmin mies näyttää munansa kuin rahansa" - vanha jokivartelainen sananlasku. (Tämä EI ole kehoitus lähettää dickpicejä)

Keskustelu avasi silmäni

Lojuimme kaverini kanssa eräänä darraisena iltapäivänä sohvallani. Katsottuamme rockumentary Spinal Tapin ja syötyämme rasvaisen, mutta ravintoköyhän lounaan, otin  "Your Money Or Your Life" -kirjan esiin ja aloin kysellä kaveriltani rahasta. Alku sujui mallikkaasti, kunnes pääsimme neljänteen kysymykseen.

- Ool rait, ool rait, seuraava kysymys: kuinka paljon on riittävästi? kysyin kaveriltani.
- Noh, enemmän kuin nyt, se on selvää. Jos tienaisin tonnin tai pari kuussa enemmän, niin se riittäisi vähän mukavampaan elämään ja jotain jäisi säästöönkin, hän vastasi.
- Ööh, ok, sanoin hämilläni.
- Mitä? Eikö tässä ollutkaan kyse rahasta? kaverini kysyi.
- Oli joo, vastasin.
- No mikä tässä meni väärin? hän kysyi
- Ei kun sitä mietin vaan, etten ajatellut kuukausiansioita, sanoin.
- Mitä ajattelit? kaverini kysyi
- Itse ajattelin ennemminkin omaisuutta kuin palkkaa, vastasin.

Hämmästykseni johtui siitä, ettei minulle tullut mieleenkään, että "kuinka paljon on riittävästi" voisi mitenkään liittyä kuukausitienesteihin. Pienessä päässäni minulle oli täysin selkeää, että "riittävä määrä" liittyy omaisuuteen ja siitä saatavaan passiiviseen tuottoon. Putkiaivoajatteluni vedätti minua (jälleen) kohti Yhden Totuuden Maailmaa. Tajusin, että tietty määrä kuukausiansioita on ihan yhtä oikea vastaus kuin jokin tietty määrä omaisuuttakin.


Darrapäivän kysymykset löytyivät Vicki Robinin kirjasta "Your Money Or Your Life".

Vaihteleva riittävyys

Ajatus siitä, mikä riittää ja minkä kokee riittäväksi vaihtelee hirveästi. Ei ainoastaan eri ihmisten välillä vaan myös saman ihmisen eri elämänvaiheissa. Eikä se aina liity rahaan. Ala-asteella minulle riitti, että sain pelata tarpeeksi Playstationilla. Yläasteella riitti se, että pääsiin lumilautailemaan talvisin joka viikonloppu. Lukiossa minulle ei riittänyt mikään. Opiskeluaikana riitti, että sain olutta.

Mielestäni on lapsellista sanoa, etteikö raha olisi tärkeää. Aivan varmasti on! Koko yhteiskunta pyörii rahan ympärillä. Esimerkiksi tasa-arvoisesta avioliittolaista voidaan käydä vaikka kuinka monta keskustelua siitä, onko oikein vai väärin, että samaa sukupuolta olevat saavat mennä keskenään naimisiin. Tärkeä keskustelu sinänsä (rakkaus on ihanaa), mutta avioliiton juuret ovat jossain aivan muualla kuin rakkaudessa. Kuka perii kenetkin ja mikä on perintöveroprosentti, millaisia verohyötyjä puolisot saavat ja miten lapset pitää elättää ovat historiallisesti olleet avioliiton kovaa ydintä. Rakkaus voi lakata, mutta instituutiot pitävät huolen avioliiton taloudellisista hyödyistä.

Noh, ehkä tämä määrä inhorealismia RIITTÄÄ tähän postaukseen, palataanpa takaisin aiheeseen (sori, lähti vähän keulimaan).


Spinal Tapin Nigel Tufnelille ei riittänyt kymppi vaan vahvistimen volyymi piti saada yhteentoista. Meikämandoliinolle kymppi riittää mainiosti.

Riittävä tavallisuus

On ollut jännä huomata, kuinka erilaiset ja yksinkertaiset asiat tuntuvat riittävän monelle. Joillekin riittää, että saa olla rauhassa eikä kukaan häiritse jonninjoutavilla jorinoilla. Toisille riittää parisuhde. Jollekin riittää, että pääsee matkustelemaan uusiin paikkoihin muutaman kerran vuodessa (tai kuten Tinderissä sanottaisiin: "Matkustelu on intohimoni!"). Hyvin monelle tuntuu riittävän vajaan kolmen tonnin bruttopalkka, rivarinpätkä, farkkuvolvo, puolitoista lasta ja koira sekä unelma eläkkeestä.

Kavereiden kanssa jutellessa huomaan usein, kuinka suomalainen perikateus nostaa päätään hiljaisessa (?) mielessäni. Miksi keskivertoperhe-elämä ei tunnu riittävän? Miksi elämä Torniossa tai Kalliossa ei riittänyt minulle vaan minun piti lähteä meren taakse uuteen maahan "löytämään itseäni". Elämä olisi niin paljon helpompaa, jos itse keksimäni "tavallisuus" riittäisi.
"Meidän on uudesta luotava maa, raukat ne menkööt merten taa." - Nälkämaan laulu, Suomen (ehkä jopa koko maailman) jyhmein maakuntalaulu

Tavallisuushan on ehkä ylimielisin termi koskaan. Eihän kukaan ajattele olevansa tavallinen. Jokainen meistä ajattelee olevansa sekä erilainen että erikoinen. Näin varmasti onkin, kun katsotaan maailmaa omasta navasta päin. Lähintä mustaa aukkoa tuskin kiinnostaa, mitä me ajatellaan riittäväksi, minkä värisiä ollaan, mihin uskotaan tai kenen kanssa jaetaan makuuhuone: kaikki ollaan samalla tavalla tavallisia. Toisaalta, mustalle aukolle ei riitä mikään.

Mikä sinulle riittää?

Mikä on sinulle riittävästi? Oletko jo saavuttanut sen vai vieläkö tavoittelet sitä? Joskus mietin, että riittääkö meille mikään. Mieli on villi vekotin, koska se keksii aina uusia tavoitteita ja unelmia. Riittämättömyyden tunne on aina läsnä.

Vai onko riittävyys sama kuin tyytyminen? Tyytyminen on mielestäni surullinen termi. Se kuulostaa siltä, että jotain oli realistisesti saavutettavissa, mutta siihen ei kuitenkaan päästy. Riittävyys sen sijaan on neutraali tai ehkä jopa positiivinen termi. "Tämä riittää minulle" on kaunis lause. Vai mitä ajattelet?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti