28.5.2019

3 neuvoa, joita ei kannata antaa nuorelle

Neuvomisen sijaan nuoria pitäisi kuunnella. Heiltä pitää kysyä ajatuksia ja mielipiteitä. Nuorten ajatusmaailmaan pitää suhtautua mielenkiinnolla ja arvostaen. Se ei tarkoita etteikö nuori voisi olla väärässä tai että tämän ajatuksia ei voisi haastaa. Tämä pitää pystyä tekemään ilman holhoavaa asennetta. Helpommin sanottu kuin tehty.

Keväisin näkee lehdissä ja netissä ohjeita juuri koulunsa päättäville nuorille. En tiedä, ovatko listat ohjeista tarkoitettu nuorille itselleen vai meille aikuisille, jotta voisimme mittavalla elämänkokemuksellamme neuvoa nuoria elämässä eteenpäin. Elämänkokemusten jakamisessa ei sinänsä ole mitään pahaa. Niiden antajat tarkoittavat lähinnä vain hyvää.

Monet hyvää tarkoittavista neuvoista ovat kuitenkin karhunpalveluksia nuorille. Nuoret eivät ole tyhmiä, mutta harkintakyky voi olla vielä kehittymätön. Kun neuvo tulee vanhemmalta ja "viisaammalta", on siihen tarttuminen suhteettoman houkuttelevaa.

Tämä voi aiheuttaa sanoinkuvaamatonta kaaosta. Voi olla, että nuori on suunnitellut ja järkeillyt omat ajatuksensa jo valmiiksi, mutta yhtäkkiä kuvaan astuukin vanhempi sukulais- tai perhetuttuhenkilö laukomaan oneliner-viisauksia vailla minkäänlaista todellisuuspohjaa. Valitettavasti.

Jos ja kun et kuitenkaan malta pitää kieltäsi kurissa ja päädyt neuvomaan nuorisoa, vältä ainakin seuraavia "ohjeita".

1. Tee sitä, mikä kiinnostaa

Tämä ohje toimii ehkä noin prosentille populaatiosta. Sen lisäksi tarvitaan vielä rutkasti onnea. Media ruokkii tällaista kuvaa. Bill Gates oli kiinnostunut tietokoneista ja loi niiden ympärille lähes maailmanlaajuisen ohjelmistomonopolin.

Media tosin unohtaa kertoa, että Gatesin isä oli menestynyt lakimies, joka opasit poikaansa bisneksen pyörittämisessä. Lisäksi Gates onnistui hankkimaan Microsoftin alussa vierelleen vahvan partnerin, Paul Allenin, ja taitavan (ja räiskyvän) johtajan, Steve Ballmerin.

Entä jos nuori on kiinnostunut television katselusta, sängyssä makoilusta ja kaljanjuonnista? Tai jos nuori onkin kiinnostunut yhteiskunnan tuilla elämisestä? Näitäkin tyyppejä on ja heitä ei missään nimessä pidä rohkaista jatkamaan valitsemallaan uralla vaikka ne kuinka kiinnostaisivatkin. Jos ei sitten satu tulemaan riittävän varakkaasta perheestä, jolloin perhe pystyy kustantamaan harrastukset mahonkiarkkuun saakka.

Kiinnostus johonkin tiettyyn aiheeseen on hyvä alku. Mutta vain alku. Se ei vielä itsessään riitä mihinkään. Valitettavasti.


Itse olen kiinnostunut oluenmaistelusta. En kuitenkaan kykenisi juomaan mäyräkoiraa päivittäin ilman, että se heikentäisi normaalia elämää.

2. Opiskeluiden kanssa ei kannata kiirehtiä


"Opiskelu oli elämäni parasta aikaa!"

Tämän lauseen kuulee usein. Ehkä näin onkin. Miksi sitten ihmiset eivät irtisanoudu töistä, eroa puolisosta, jätä lapsia muiden kasvatettavaksi, ala nostaa opintotukea ja lopeta asuntolainan maksamista? Olisiko aika kullannut muistot?

Näin jälkikäteen ajateltuna ja jossitteluna (josta ei todellakaan ole enää mitään varsinaista hyötyä), minun olisi ehdottomasti pitänyt suorittaa opiskelut loppuun niin pian kuin mahdollista. Nautin vakituisesta työstä ja vakituloista huomattavasti enemmän kuin opintotuella ja kesätyörahoilla kitkuttamisesta. En kuitenkaan murehdi tekemiä valintojani enkä pidä niitä väärinä. Keskituloinen, keskiluokkainen ja kaikin puolin keskinkertainen elämä sopii minulle paljon paremmin.

Opiskeluajasta kannattaa ehdottomasti nauttia niin paljon kuin mahdollista. Kuten lukioajasta, intistä, kesätöistä, pikkujouluista, puolisosta, eläkeiästä ja Huuhkajien pääsystä arvokisoihin (okei, Huuhkajien arvokisapaikka on noiden kaikkien yläpuolella, poistan sen, kun päivitän tekstiä seuraavan kerran).

Pointti on siinä, että ELÄMÄSTÄ kannattaa nauttia, oli sitten missä tilanteessa vain. Joillekin opiskeluaika sopii paremmin kuin toisille. Sitä ei vain voi tietää ennen kuin on kokenut muutakin kuin opiskelun.


Opiskeluaika oli hauskaa, varsinkin vappuisin.

3. Älä välitä muiden mielipiteistä

Muiden mielipiteistä välittäminen voi joidenkin mielestä aiheuttaa sen, että alamme elää toisten unelmia. Heitä, jotka eivät välitä muiden mielipiteistä, pidetään rohkeina ja itsenäisinä. Tämä on roskaa.

Juju on siinä, että muiden mielipiteitä kannattaa kuunnella mahdollisimman laajasti. Totuutena niitä ei missään nimessä kannata ottaa. Mutta omaa käyttäytymistä voi ohjata muiden mielipiteiden perusteella. Joko mielipiteen mukaiseen suuntaan tai täysin vastaiseen.

Tähän ikään mennessä on tullut tavattua ties minkälaista tallaajaa. Mulkkuja on riittänyt. Erityisesti heidän mielipiteistä välittäminen on ollut MM-2019 kultaakin kalliimpaa. Heidän vastenmieliset mielipiteensä ovat tehneet meikämandoliinoon niin syvän ja merkittävän vaikutuksen, etten todellakaan tahdo olla missään tekemisissä mulkkujen kanssa. Olen oppinut varomaan toksisia ihmissuhteita.

Muiden mielipiteitä pitää kuunnella ja niistä kannattaa välittää. Parhaimmillaan niistä voi oppia. Toisen suusta kuultu mielipide pitää ottaa avoimesti vastaan, miettiä sen motiivit ja tehdä sen jälkeen tietoinen päätös jatkosta.

Kuuntele mieluummin

Neuvoja ja neuvojia riittää. Jotkut neuvot voivat olla hyviäkin.  Neuvojen kuuntelu on tylsää ja teini-iässä neuvojen kuuntelu vielä normaalia tylsempää. Ajattelen kuitenkin, että parhaat neuvot olen saanut silloin, kun minua ei ole neuvottu. Tai oikeastaan niin, että minua on neuvottu ilman, että olen tajunnut sitä. Samoin kuin parhaat johtajat eivät johda vaan johdattelevat.

Nuorille annettavien neuvojen sijaan annan neuvon niille, jotka aikovat neuvoa nuoria: älä neuvo vaan kuuntele. Ja kysele. Nuorilla riittää ajateltavaa aivan omasta takaa. Siihen soppaan on ihan turha lisätä itsesestäänselviä kliseitä, joihin itse on vasta vanhemmalla iällä kiintynyt.

Sen sijaan kuuntelemalla nuoren huolia, toiveita ja suunnitelmia annat hänelle jotain paljon arvokkaampaa: huomiota. Sillä sitähän me kaikki yritämme saada neuvomalla toisia, eikö vain?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti