Mieleni rajoittaa tekemisiäni enemmän kuin uskallan tunnustaa. Joskus rajoitteet ovat ristiriidassa keskenään ja joudun tekemään kompromissin arvojeni välillä. Kuulostaa pahalta, mutta rajoitteiden purkaminen ja arvojen joustaminen on monesti helpoin tie ulos vaikeista tilanteista.
Opiskeluaikana tuntui kaveripiirissäni olevan vallallaan listata aloja, jonne ei ainakaan menisi töihin valmistuttuaan. Esimerkiksi tupakkateollisuus ja julkinen sektori (kirkko etunenässä) tuntuivat olevan vastenmielisimpiä vaihtoehtoja työnantajamarkkinoilla.
Ikuisena opportunistina ja oman edun tavoittelijana tämä oli mannaa korvilleni. Mitä vähemmän kilpailua tietyn alan työpaikoista on, sitä parempia etuja näiden alojen työnantajat joutuvat tarjoamaan työntekijöille. Tämän selkeämpää yksinkertaistusta ei löydy kansantaloustieteestä kaivamallakaan.
Muistan, kuinka yhden opiskelukaverin kanssa nauroimme muiden itse itselleen luomille rajoituksille. Ei siinä, jokainen saa päättää, minkä alan kokee itselleen sopivaksi. Koimme opiskelukaverini kanssa muiden rajoitukset positiivisena asiana omille urakehityksillemme. Emme voineet käsittää, miten joku voi antaa "etiikan" tai "arvojen" tulla tienaamisen edelle. Uskoin (ja uskon edelleen), että erilaisten ajatusten pitää antaa kukkia ja ehkä jopa kasvaa.
Yksi opiskelijaelämän harvoista hyvistä puolista oli se, että pystyin kuvittelemaan koko maailman olevan auki. Todellisuudessa tiesin, että työelämään siirtyminen tulisi olemaan aikamoista arpapeliä, mutta se ei estänyt fiilistelemästä erilaisia skenaariota. Uskon opiskelijakavereideni ajatelleen samoin, kaikista rajoituksista huolimatta.
En tiedä, ajattelivatko opiskelukaverini rajoittavan ura- ja tienaamismahdollisuuksiaan sulkemalla pois tiettyjä toimialoja. Toivottavasti. Kaikella on hintansa.
Totuus oli jälleen tarua ihmeellisempää
Vaikka en opiskeluaikana rajannut mitään toimialaa pois työnhaku-universumistani, en usko olleeni täysin immuuni keinotekoisille mielen rajoituksille. Sama pätee nykyään. En osaa sanoa, millaisia rajoja olen asettanut tiedostamatta itselleni.
Minua on kuvattu periaatteen miehenä (useammin ärsyttävänä kuin hyveellisenä) joten minulla on aivan varmasti vaikka kuinka paljon tiedostamattomia rajoituksia, jotka ohjailevat päivittäistä (?) toimintaani. Hauskinta tässä on se, että kaverini saattavat nähdä nämä rajoitukset kristallin kirkkaasti ilman, että itse tajuan mitään.
Yhden rajoituksen olen tehnyt itselleni tietoisesti: eläinproteiinin välttely. Lihan ja maitotuotteiden skippaaminen rajoittaa ruokaostoksia, varsinkin kaltaiselleni vanhalle meetvurstipekoniporolohivalkohomejuustofanaatikolle. Vaikka välttelenkin eläinproteiinia, pyrin toimimaan niin, että se ei rajoita liikaa itseäni tai varsinkaan muita. Vaikka ruokakaupassa luenkin pakkausselosteet suhteellisen tarkasti, en kyläilessä sylje lautaselle, jos minua varten on katettu (oikeaa) pullaa, rieskaa graavilohella tai täytekakkua. Olen tainnut nostaa rajoitukset toiseen potenssiin luomalla rajoitukset rajoituksille.
Pyhittääkö tarkoitus keinot?
Miten arvoihin pohjautuvat rajoitukset poikkeavat muista rajoituksista? Haluaisin kovasti sanoa, että en pidä lentämisestä sen aiheuttamien päästöjen vuoksi, mutta oikeasti en vain pidä matkustamisesta. Onnistun tekemään yhteiskunnan silmissä aatteellisen arvovalinnan vaikka motiivini ovat niin itsekkäät kuin ne vain voivat olla.
Eläinproteeinin välttelyssä valitsen tietyissä tilanteissa mieluummin sosiaalisen helppouden kuin eläinten oikeudet. Lehmät ja lohet saavat minun puolesta kärsiä niin paljon kuin pystyvät, kunhan en aiheuta mielipahaa muille tai itselleni. Jos tämä ei ole arvovalinta, niin en tiedä, mikä sitten on. Tosin, tämä on arvovalinta sosiaalisen helppouden puolesta eläinten hyvinvointia vastaan. Kuulostaako tekopyhältä? Niin minunkin mielestäni.
Rajoitteidenpurkutalkoot
Minulla tulee varmuudella olemaan mielen rajoitteita lopun ikääni. Toivon kuitenkin, että jotkut rajoitteet häviävät uusien tieltä. Ajan kuluessa, kokemuksen karttuessa ja omia mokia paikkaillessa arvot, periaatteet ja rajoitteet vaihtuvat sataprosenttisella varmuudella. Muutosten suuntaa tai ajankohtaa minun on turha edes yrittää arvata. Enkä tahdo tuhlata rajallista henkistä kapasiteettiäni tällaisen pohtimiseen. Minulla on parempaakin tekemistä.
Millaisia rajoitteita sinä olet luonut itsellesi? Koetko toisten ihmisten arvovalinnat rajoitteina? Itse nauran vuosi vuodelta vähemmän muiden ja enemmän omille sekaville rajoitteille. Itsetuntoni ei kuitenkaan ole niin hyvä, että pystyisin laskemaan leikkiä kaikista typeristä elämääni rajoittavista valinnoistani. Onneksi kehityn siinäkin. Todella hitaasti ja äärimmäisen epävarmasti.
Opiskeluaikana tuntui kaveripiirissäni olevan vallallaan listata aloja, jonne ei ainakaan menisi töihin valmistuttuaan. Esimerkiksi tupakkateollisuus ja julkinen sektori (kirkko etunenässä) tuntuivat olevan vastenmielisimpiä vaihtoehtoja työnantajamarkkinoilla.
Ikuisena opportunistina ja oman edun tavoittelijana tämä oli mannaa korvilleni. Mitä vähemmän kilpailua tietyn alan työpaikoista on, sitä parempia etuja näiden alojen työnantajat joutuvat tarjoamaan työntekijöille. Tämän selkeämpää yksinkertaistusta ei löydy kansantaloustieteestä kaivamallakaan.
Muistan, kuinka yhden opiskelukaverin kanssa nauroimme muiden itse itselleen luomille rajoituksille. Ei siinä, jokainen saa päättää, minkä alan kokee itselleen sopivaksi. Koimme opiskelukaverini kanssa muiden rajoitukset positiivisena asiana omille urakehityksillemme. Emme voineet käsittää, miten joku voi antaa "etiikan" tai "arvojen" tulla tienaamisen edelle. Uskoin (ja uskon edelleen), että erilaisten ajatusten pitää antaa kukkia ja ehkä jopa kasvaa.
"A year in which you do not change your mind on some big idea that is important to you is a wasted year." - Charlie Munger, Berkshire Hathawayn varatoimitusjohtaja, Warren Buffettin oikea käsi
Yksi opiskelijaelämän harvoista hyvistä puolista oli se, että pystyin kuvittelemaan koko maailman olevan auki. Todellisuudessa tiesin, että työelämään siirtyminen tulisi olemaan aikamoista arpapeliä, mutta se ei estänyt fiilistelemästä erilaisia skenaariota. Uskon opiskelijakavereideni ajatelleen samoin, kaikista rajoituksista huolimatta.
En tiedä, ajattelivatko opiskelukaverini rajoittavan ura- ja tienaamismahdollisuuksiaan sulkemalla pois tiettyjä toimialoja. Toivottavasti. Kaikella on hintansa.
 |
| Nykyään opiskelen itseäni. |
Totuus oli jälleen tarua ihmeellisempää
Vaikka en opiskeluaikana rajannut mitään toimialaa pois työnhaku-universumistani, en usko olleeni täysin immuuni keinotekoisille mielen rajoituksille. Sama pätee nykyään. En osaa sanoa, millaisia rajoja olen asettanut tiedostamatta itselleni.
Minua on kuvattu periaatteen miehenä (useammin ärsyttävänä kuin hyveellisenä) joten minulla on aivan varmasti vaikka kuinka paljon tiedostamattomia rajoituksia, jotka ohjailevat päivittäistä (?) toimintaani. Hauskinta tässä on se, että kaverini saattavat nähdä nämä rajoitukset kristallin kirkkaasti ilman, että itse tajuan mitään.
"Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?" - Jeesus Nasaretilainen, Vuorisaarna
Yhden rajoituksen olen tehnyt itselleni tietoisesti: eläinproteiinin välttely. Lihan ja maitotuotteiden skippaaminen rajoittaa ruokaostoksia, varsinkin kaltaiselleni vanhalle meetvurstipekoniporolohivalkohomejuustofanaatikolle. Vaikka välttelenkin eläinproteiinia, pyrin toimimaan niin, että se ei rajoita liikaa itseäni tai varsinkaan muita. Vaikka ruokakaupassa luenkin pakkausselosteet suhteellisen tarkasti, en kyläilessä sylje lautaselle, jos minua varten on katettu (oikeaa) pullaa, rieskaa graavilohella tai täytekakkua. Olen tainnut nostaa rajoitukset toiseen potenssiin luomalla rajoitukset rajoituksille.
Pyhittääkö tarkoitus keinot?
Miten arvoihin pohjautuvat rajoitukset poikkeavat muista rajoituksista? Haluaisin kovasti sanoa, että en pidä lentämisestä sen aiheuttamien päästöjen vuoksi, mutta oikeasti en vain pidä matkustamisesta. Onnistun tekemään yhteiskunnan silmissä aatteellisen arvovalinnan vaikka motiivini ovat niin itsekkäät kuin ne vain voivat olla.
Eläinproteeinin välttelyssä valitsen tietyissä tilanteissa mieluummin sosiaalisen helppouden kuin eläinten oikeudet. Lehmät ja lohet saavat minun puolesta kärsiä niin paljon kuin pystyvät, kunhan en aiheuta mielipahaa muille tai itselleni. Jos tämä ei ole arvovalinta, niin en tiedä, mikä sitten on. Tosin, tämä on arvovalinta sosiaalisen helppouden puolesta eläinten hyvinvointia vastaan. Kuulostaako tekopyhältä? Niin minunkin mielestäni.
 |
| Nykyään tule harvemmin vedettyä aamiaisten kuningasta (aamiaisten kuningas = grillimakkara + kermajuusto + pekoni + jalopeno + omeletti) |
Rajoitteidenpurkutalkoot
Minulla tulee varmuudella olemaan mielen rajoitteita lopun ikääni. Toivon kuitenkin, että jotkut rajoitteet häviävät uusien tieltä. Ajan kuluessa, kokemuksen karttuessa ja omia mokia paikkaillessa arvot, periaatteet ja rajoitteet vaihtuvat sataprosenttisella varmuudella. Muutosten suuntaa tai ajankohtaa minun on turha edes yrittää arvata. Enkä tahdo tuhlata rajallista henkistä kapasiteettiäni tällaisen pohtimiseen. Minulla on parempaakin tekemistä.
Millaisia rajoitteita sinä olet luonut itsellesi? Koetko toisten ihmisten arvovalinnat rajoitteina? Itse nauran vuosi vuodelta vähemmän muiden ja enemmän omille sekaville rajoitteille. Itsetuntoni ei kuitenkaan ole niin hyvä, että pystyisin laskemaan leikkiä kaikista typeristä elämääni rajoittavista valinnoistani. Onneksi kehityn siinäkin. Todella hitaasti ja äärimmäisen epävarmasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti