Suunnitelmaan kuuluu aina kaksi varmaa asiaa: suunnitelma ei koskaan toteudu sellaisenaan ja sitä pitää aina muuttaa. Jos näitä kahta faktaa ei usko, joutuu joko pettymään tai jättämään suunnitelman kokonaan tekemättä. Sen vuoksi suunnittelu on melkein aina parempi kuin pikaisesti hetkessä tehdyt päätökset. Tämän tekstin tarkoituksena on kuvata suunnittelun tärkeyttä ja järjettömyyttä.
Leevi ja Josku osallistuivat Temptation Island Suomen kuudennelle kaudelle. Esittelyissä selvisi, kuinka pariskunta vietti lähes kaiken vapaa-ajan kahdestaan. Leevi kuvaili heidän parisuhdettaan täydelliseksi. Kuten Temppareihin kuuluu, kauden aikana sattui kaikenlaista, mutta en paljasta, mitä pariskunnan viimeisellä iltanuotiolla ja sen jälkeen tapahtui.
Leevin tarkoituksena oli muuttaa Joskun kanssa Malagaan, mennä naimisiin, hankkia kaksi omaa lasta ja kolme adoptiolasta sekä kaksi koiraa. Kauden aikana sekä Twitterissä (#tisuomi) ja Temptation Island Suomi Ekstrassa naureskeltiin Leevin millintarkoille tulevaisuuden suunnitelmille. Myös Temppari-sinkut ihmettelivät näin tarkkaa tulevaisuuden käsikirjoitusta.
En kiistää, ettenkö olisi itsekin ihmetellyt Leevin suunnitelmia. Miksi juuri Malaga? Miksi kolme adoptiolasta? Temppari-fanina minua kiinnosti syyt suunnitelmien taustalla. Jäin kuitenkin yksin kysymysteni kanssa. Suurta yleisöä tuntui enemmänkin ihmetyttävän Leevin suunnitelmien tarkkuus kuin niiden sisältö.
Voimaa suunnittelusta
Rakastan suunnitelmien tekemistä. Lomailu ilman erillistä suunnitelmaa jokaiselle päivälle on yhtä tuskaa. Teen jopa Kööpenhaminassa viikonloppulomaa viettäville kavereillenkin minuuttiaikataulutetun suunnitelman. Sijoitussuunnitelmastani löytyy kuukaudet ja vuodet, jolloin tulen saavuttamaan tietyt varallissutavoitteeni. Kun treenaan maratonille, laitan exceliin jokaisen harjoituksen kohdalle tarkan päivän, matkan ja vauhdin (joskus jopa kellonajankin). Elämäni koostuu suunnittelemisesta ja suorittamisesta.
Mikään ei tunnu niin vapauttavalta kuin saada suunnitelma valmiiksi.
Suunnitelma vapauttaa henkisiä voimavaroja muuhun käyttöön. Minun ei tarvitse koko ajan miettiä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Voin tarkastaa suunnitelmastani, mitä on luvassa. Ulkoistan ajatustyön suunnitelmalleni.
Kun olen nauttinut suunnitelman valmistumisen vapauttavasta tunteesta tarpeeksi, katson suunnitelman läpi vielä kerran. Myhäilen itsekseni suunnitelman jokaista kohtaa ja totean: "Nyt tiedän ainakin yhden skenaarion, joka EI tule toteutumaan."
Vaikka tykkäänkin suunnitella asioita, en sentään ole niin lapsellinen, että uskoisin niiden toteutuvan juuri kuten olen suunnitellut. Päinvastoin. Tiedän varmuudella, että tekemäni suunnitelma ei tule toteutumaan niin kuin olen ajatellut.
Lomalla yksikin sadepäivä voi muuttaa päivän kulun. Sijoitusteni tuotot heiluvat vuositasolla siten etten koskaan osu suunnitelmassani käyttämiini historiallisiin keskiarvoihin. Työt, sosiaalinen elämä ja flunssat muuttavat maratontreenisuunnitelmani joka vuosi. Mikään näistä muutoksista ei ole yllätys. Järkyttyisin, jos jokin suunnitelmani toteutuisi juuri niin kuin olin ajatellutkin sen toteutuvan.
Miksi suunnitella?
Teen suunnitelmia kahdesta syystä. Ensiksi, suunnittelu pakottaa ajattelemaan kokonaisuutta. Mitä oikeasti haluan? Mitä minun pitää tehdä, että pääsen haluttuun lopputulokseen? Onko minulla mitään mahdollisuutta toteuttaa suunnitelmaani?
Toiseksi, suunnitelman kirjoittaminen pakottaa priorisoimaan. Uskottavassa suunnitelmassa ei voi olla kaikkea maan ja taivaan väliltä. Suunnittelu on valintoja. Tiedän, mikä on tärkeintä saavuttaa. Jos tärkein kohta jää saavuttamatta, voin saman tien siirtyä suunnitelmani toiseksi tärkeimpään osioon.
Maratontreenisuunnitelmani koostuu lyhyistä ja nopeista treeneistä sekä pitkistä ja hitaista lenkeistä. Kisassa tavoiteaikaan päästäkseni minun pitää tehdä riittävästi sekä lyhyitä että pitkiä lenkkejä ennen maratonia (kokonaisuus). Jos kaverini järjestää brunssin samalle päivälle kuin olin suunnitellut pitkän treenin, voin huoletta jättää treenin väliin, sillä tiedän, että olen suunnitellut seuraavalle viikonlopulle uuden pitkän lenkin. Pitkän lenkin sijaan voin juosta lyhyemmän treenin tai härskeimmillään pitää jopa vapaapäivän treenaamisesta (priorisointi).
Kiinnostukseni suunnitteluun johtuu siitä, etten luota itseeni. Lomalla on paljon helpompi jäädä altaalle makoilemaan kuin tehdä joka päivä erikseen päätös lähteä katsomaan eri turistikohteita. Ilman sijoitussuunnitelmaani rahani kuluvat johonkin täysin turhaan. Työpäivän jälkeen sohva, sipsit ja olut -kokonaisuus voittaa kymmenen kilometrin tehotreenin joka kerta, jos en ole merkinnyt harjoitusta kalenteriini.
Suunnitelma on sitoumus ja lupaus itselleni tekemisistäni ja tekemättä jättämisistäni. Suunnitelma ei ole vala, eikä se päde kaikissa tilanteissa. Nykyään en enää lähde juoksemaan, jos tuuli puhaltaa yli kahdeksan metriä sekunnissa ja vettä tulee kuin aisaa vaikka kalenterini mukaan minun pitäisi lähteä treenaamaan. Muutokset ovat suunnitelman suola, kirsikka kakun päällä tai “lisää-tähän-oma-suosikkileivontavertauksesi”.
Lisää suunnittelua
En usko, että Leevi missään vaiheessa uskoi suunnitelmansa toteutuvan sellaisenaan. Uskon Leevin keskittyneen siihen kuuluisaan metsään puiden sijaan. Ajattelen hänen toivoneen perhettä, jonka kanssa voisi asettua jollekin mukavalle paikkakunnalle sen sijaan, että adoptiolapsia olisi pitänyt ehdottomasti olla kolme kappaletta.
Mitä saa sinut sinut suunnittelemaan? Tai jos et suunnittele, miksi jätät suunnittelematta? Itse suunnittelen hahmottaakseni kokonaisuuden ja prioriteetit. Valmista suunnitelmaa on helppo muuttaa. Kerralla tehty suurempi suunnitelma on helpompi suorittaa kuin yrittää tehdä jatkuvasti pieniä päätöksiä hetkessä.
Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Leevi ja Josku osallistuivat Temptation Island Suomen kuudennelle kaudelle. Esittelyissä selvisi, kuinka pariskunta vietti lähes kaiken vapaa-ajan kahdestaan. Leevi kuvaili heidän parisuhdettaan täydelliseksi. Kuten Temppareihin kuuluu, kauden aikana sattui kaikenlaista, mutta en paljasta, mitä pariskunnan viimeisellä iltanuotiolla ja sen jälkeen tapahtui.
Leevin tarkoituksena oli muuttaa Joskun kanssa Malagaan, mennä naimisiin, hankkia kaksi omaa lasta ja kolme adoptiolasta sekä kaksi koiraa. Kauden aikana sekä Twitterissä (#tisuomi) ja Temptation Island Suomi Ekstrassa naureskeltiin Leevin millintarkoille tulevaisuuden suunnitelmille. Myös Temppari-sinkut ihmettelivät näin tarkkaa tulevaisuuden käsikirjoitusta.
En kiistää, ettenkö olisi itsekin ihmetellyt Leevin suunnitelmia. Miksi juuri Malaga? Miksi kolme adoptiolasta? Temppari-fanina minua kiinnosti syyt suunnitelmien taustalla. Jäin kuitenkin yksin kysymysteni kanssa. Suurta yleisöä tuntui enemmänkin ihmetyttävän Leevin suunnitelmien tarkkuus kuin niiden sisältö.
"Luottamus, rakkaus, onni, yhteinen tulevaisuus" - Temptation Island Suomi |
Voimaa suunnittelusta
Rakastan suunnitelmien tekemistä. Lomailu ilman erillistä suunnitelmaa jokaiselle päivälle on yhtä tuskaa. Teen jopa Kööpenhaminassa viikonloppulomaa viettäville kavereillenkin minuuttiaikataulutetun suunnitelman. Sijoitussuunnitelmastani löytyy kuukaudet ja vuodet, jolloin tulen saavuttamaan tietyt varallissutavoitteeni. Kun treenaan maratonille, laitan exceliin jokaisen harjoituksen kohdalle tarkan päivän, matkan ja vauhdin (joskus jopa kellonajankin). Elämäni koostuu suunnittelemisesta ja suorittamisesta.
Mikään ei tunnu niin vapauttavalta kuin saada suunnitelma valmiiksi.
Suunnitelma vapauttaa henkisiä voimavaroja muuhun käyttöön. Minun ei tarvitse koko ajan miettiä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Voin tarkastaa suunnitelmastani, mitä on luvassa. Ulkoistan ajatustyön suunnitelmalleni.
Suunnitelma auttaa näkemään tulevaisuuteen
Kun olen nauttinut suunnitelman valmistumisen vapauttavasta tunteesta tarpeeksi, katson suunnitelman läpi vielä kerran. Myhäilen itsekseni suunnitelman jokaista kohtaa ja totean: "Nyt tiedän ainakin yhden skenaarion, joka EI tule toteutumaan."
Vaikka tykkäänkin suunnitella asioita, en sentään ole niin lapsellinen, että uskoisin niiden toteutuvan juuri kuten olen suunnitellut. Päinvastoin. Tiedän varmuudella, että tekemäni suunnitelma ei tule toteutumaan niin kuin olen ajatellut.
Lomalla yksikin sadepäivä voi muuttaa päivän kulun. Sijoitusteni tuotot heiluvat vuositasolla siten etten koskaan osu suunnitelmassani käyttämiini historiallisiin keskiarvoihin. Työt, sosiaalinen elämä ja flunssat muuttavat maratontreenisuunnitelmani joka vuosi. Mikään näistä muutoksista ei ole yllätys. Järkyttyisin, jos jokin suunnitelmani toteutuisi juuri niin kuin olin ajatellutkin sen toteutuvan.
Miksi suunnitella?
Teen suunnitelmia kahdesta syystä. Ensiksi, suunnittelu pakottaa ajattelemaan kokonaisuutta. Mitä oikeasti haluan? Mitä minun pitää tehdä, että pääsen haluttuun lopputulokseen? Onko minulla mitään mahdollisuutta toteuttaa suunnitelmaani?
Toiseksi, suunnitelman kirjoittaminen pakottaa priorisoimaan. Uskottavassa suunnitelmassa ei voi olla kaikkea maan ja taivaan väliltä. Suunnittelu on valintoja. Tiedän, mikä on tärkeintä saavuttaa. Jos tärkein kohta jää saavuttamatta, voin saman tien siirtyä suunnitelmani toiseksi tärkeimpään osioon.
Maratontreenisuunnitelmani koostuu lyhyistä ja nopeista treeneistä sekä pitkistä ja hitaista lenkeistä. Kisassa tavoiteaikaan päästäkseni minun pitää tehdä riittävästi sekä lyhyitä että pitkiä lenkkejä ennen maratonia (kokonaisuus). Jos kaverini järjestää brunssin samalle päivälle kuin olin suunnitellut pitkän treenin, voin huoletta jättää treenin väliin, sillä tiedän, että olen suunnitellut seuraavalle viikonlopulle uuden pitkän lenkin. Pitkän lenkin sijaan voin juosta lyhyemmän treenin tai härskeimmillään pitää jopa vapaapäivän treenaamisesta (priorisointi).
Kiinnostukseni suunnitteluun johtuu siitä, etten luota itseeni. Lomalla on paljon helpompi jäädä altaalle makoilemaan kuin tehdä joka päivä erikseen päätös lähteä katsomaan eri turistikohteita. Ilman sijoitussuunnitelmaani rahani kuluvat johonkin täysin turhaan. Työpäivän jälkeen sohva, sipsit ja olut -kokonaisuus voittaa kymmenen kilometrin tehotreenin joka kerta, jos en ole merkinnyt harjoitusta kalenteriini.
Suunnitelma on sitoumus ja lupaus itselleni tekemisistäni ja tekemättä jättämisistäni. Suunnitelma ei ole vala, eikä se päde kaikissa tilanteissa. Nykyään en enää lähde juoksemaan, jos tuuli puhaltaa yli kahdeksan metriä sekunnissa ja vettä tulee kuin aisaa vaikka kalenterini mukaan minun pitäisi lähteä treenaamaan. Muutokset ovat suunnitelman suola, kirsikka kakun päällä tai “lisää-tähän-oma-suosikkileivontavertauksesi”.
Lisää suunnittelua
En usko, että Leevi missään vaiheessa uskoi suunnitelmansa toteutuvan sellaisenaan. Uskon Leevin keskittyneen siihen kuuluisaan metsään puiden sijaan. Ajattelen hänen toivoneen perhettä, jonka kanssa voisi asettua jollekin mukavalle paikkakunnalle sen sijaan, että adoptiolapsia olisi pitänyt ehdottomasti olla kolme kappaletta.
Mitä saa sinut sinut suunnittelemaan? Tai jos et suunnittele, miksi jätät suunnittelematta? Itse suunnittelen hahmottaakseni kokonaisuuden ja prioriteetit. Valmista suunnitelmaa on helppo muuttaa. Kerralla tehty suurempi suunnitelma on helpompi suorittaa kuin yrittää tehdä jatkuvasti pieniä päätöksiä hetkessä.
Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Miksi katson Temptation Island Suomea?
Vapaa-ajasta ei tarvitse hyöytyä
Säännöt säästämiseen
Mikä on olennaista maratonilla?
Harjoittelu puolimaratonille - intervallitreenit ovat vain mauste
Mitä teen, jos salkun arvo laskee 40 %?
Matkalla sosiaaliseksi
Tunnistatko mielesi rajoitteet? Arvovalinnat muuttuvat ajoittain
Elämä ilman alkoholia
Vapaa-ajasta ei tarvitse hyöytyä
Säännöt säästämiseen
Mikä on olennaista maratonilla?
Harjoittelu puolimaratonille - intervallitreenit ovat vain mauste
Mitä teen, jos salkun arvo laskee 40 %?
Matkalla sosiaaliseksi
Tunnistatko mielesi rajoitteet? Arvovalinnat muuttuvat ajoittain
Elämä ilman alkoholia
Toinen himosuunnittelija ilmoittautuu!
VastaaPoistaTreenien suunnittelu on viime aikoina jäänyt vähemmälle mutta etäopiskelussa eteneminen vaatii ainakin minulta tarkkaa suunnittelua - ensisijaisesti siksi, että on selkeät tavoitteet mitä pitää milloinkin olla tehtynä. Tässä yhteydessä suunnittelu on työväline päämäärän saavuttamiseksi. Kirjoitin aiheen vierestä syksyllä pari postaustakin (https://www.lentoon.blog/2019/10/oppimisen-ilo.html, https://www.lentoon.blog/2019/07/toivepostaus-nain-mina-opiskelen.html) omaan blogiini, jos jotakuta kiinnostaa.
Rennompien juttujen, kuten vaikkapa lomailun, suunnittelussa itse matka on minulle vähintään yhtä tärkeä kuin päämäärä. Pilvipalvelusta löytyy kansiot ja taulukot jokaisesta vähänkin pidemmästä perhelomasta, joihin on määritelty matka-ajat, yöpymispaikat, tärkeimmät kohteet, jne. - lasten kanssa reissatessa on tärkeää tietää, missä nukutaan seuraavana yönä mutta kaikki muut suunnitelman kohdat ovatkin enemmän tai vähemmän joustavia.
Keski-ikää lähestyessä olen oppinut tärkeän niksin suunnittelussa: kuten Jassokin totesi, suunnitelma harvoin toteutuu sellaisenaan. Siksi lisäänkin suunnitelmiin jo valmiiksi kohdan "revised plan", eli toteutuksen edetessä uudelleenarvioitu ajatus toteutuksen vaatimasta ajasta tai ajankohdasta. Toinen tärkeä juttu on ylipäätään seurata toteumaa, jotta pysyy edes jotenkin kärryillä siitä, miten ja mihin suuntaan homma etenee.
Tuota revised plania pitää harkita. Ja hyvä pointti tuosta toteuman seuraamisesta! Sen unohdin tyystin tekstistä.
PoistaMielenkiintoinen postaus! Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ei tosin aina, mutta yleensä. Suunnittelu luo suuntaviivat, mitä kohti mennään. Aikataulu voi toki muuttua ja suuntaviivat muuttua mutkaisiksi. Olipa hyvä, että löysin tämän postauksesi! Pitääkin tehdä muutamiin tämän vuoden juttuihin suunnitelma, niin ei mene hommat höpsis.
VastaaPoistaKiitos Tarja mukavasta kommentista. Toivottavasti hommat menee putkeen!
Poista