Dan Arielyn mukaan tilatessamme ravintolassa meillä on kaksi tavoitetta: nauttia tilatusta ruoasta ja/tai juomasta sekä näyttäytyä positiivisessa valossa ystäviemme silmissä. Nämä kaksi tavoitetta eivät läheskään aina kohtaa, ja yleensä valitsemme vaihtoehdon, jossa kuvittelemme näyttävämme paremmalta. Maksamme paljon ravintolassa tarjoillusta ruoasta ja juomasta, mutta emme kykene nauttimaan siitä. Maineenhallinta hakkaa hetken nautinnon 100 - 0.
Olen keskikaljamies. Tykkään maistella viinejä, juoda drinkkejä ja napata shotin aina välillä, mutta lopulta päädyn aina olueen. Haluaisin kuvitella olevani olutharrastaja, mutta sitä ei usko kukaan, en edes minä itse. Se, että ostelen välillä eri tyylisiä oluita, ei tee minusta vielä harrastajaa.
Tahdon kuitenkin näyttäytyä olutharrastajana. Ei kai kukaan täysissä järjissä halua olla keskikaljamies. Sehän olisi sama kuin haluaisi olla pissis, ES-Jonne tai ydinvoiman vastustaja. Ironisesti kaikki nämä toimivat, mutta todellisuudessa kukaan ei halua kuulua yhteenkään näistä porukoista.
Normaalin hanalagerin sijaan tilaan pubikierroksella usein ensimmäisessä paikassa jonkin erikoisemman oluen. Vahvasti humaloitu APA, hapan sour ja muut pintahiivaoluet ovat riittävän erikoisia illan ensimmäisiksi oluiksi. Keskikaljamiehenä päädyn nauttimisen sijaan ihmettelemään näiden oluiden "sivumakuja". Hyvin harvoin innostun yhdestäkään erikoisemmasta oluesta niin, että muistaisin tilata sitä seuraavalla viikolla.
 |
| Odensessa (Fyn) pannaan hyvää olutta. |
Muiden miellyttämisestä
Kaveriporukan pubikierroksella kuvittelen näyttäväni juntilta, jos tilaaan normaalin lagerin, pilsnerin tai jonkin muun pohjahiivaoluen erikoisemman pintahiivaoluen sijaan. Tämä on tietysti täysin järjetön ajatus kahdesta syystä.
Ensinnäkin, kaverini tietävät, kuinka juntti olen, join sitten belgialaista trappistiolutta, saksalaista gosea tai keravalaista keskiolutta. Ristiriita repii mieleni palasiksi. Toisaalta, tiedän, että olutvalinnallani ei ole mitään merkitystä siihen, mitä kaverini minusta ajattelevat. Samalla kuitenkin kuvittelen näyttäväni elegantimmalta, tyylikkäämmältä ja aistikkaammalta, kun juon (itselleni) erikoisempaa olutta.
Lopulta minulle ei ole tärkeää se, mitä kaverini minusta ajattelevat. Tärkeintä on se, miten kuvittelen omien tekemisieni vaikuttavan heidän käsitykseen minusta. Jostain syystä olutvalinnallani on tässä ajatuskulussa suunnaton merkitys. Tässä ei ole järjen hiventäkään.
Toiseksi, vieraammassa porukassa haluan antaa hyvän kuvan itsestäni osana ensivaikutelmaa. Hipsterimäinen IPA kertoo, että olen uusimman trendin aallonharjalla. Paahteinen stout kuvastaa mielenkiintoani vahvoihin makuihin. Kirpeä saison puolestaan tekee minusta maailmanmiehen, koska voin liittää ensimmäiseen hörppyyn tarinan Belgian vaihto-opiskelustani.
Tosiasiassa ketään ei kiinnosta olutvalintani. Ensivaikutelmaan vaikuttaa enemmän muu käytös kuin tilaamani olut. Olenko ollut ystävällinen tarjoilijalle? Olenko jaksanut kuunnella seuralaisiani? Olenko saapunut pubiin ajoissa?
Nautiskelusta
Tiedän, miltä hanalager maistuu ja tiedän nauttivani siitä. Tilatessani keskioluen tiedän saavani rahalleni vastinetta. Hyvin pantu laadukas pilsner toimii kuin hissimusiikki parhaimmillaan: kukaan ei kiinnitä huomiota eikä ketään ärsytä, mutta jotain olennaista puuttuu, jos se otetaan pois.
Oman elämäni hedonistisessa oravanpyörässä sekoillessani en tietenkään voi olla tyytyväinen nykytilaani. Sama pätee oluen nauttimiseen. Vaikka keskiolut tyydyttää nautinnon makuhermoni, pyrin jatkuvasti saamaan lisää hyötyä oluenmaistelustani. Sen vuoksi kokeilen jatkuvasti erilaisia oluita.
Voi kuinka helppoa elämä olisikaan, jos voisin nauttia täysin sydämin siitä, mitä minulla on ja mistä tiedän pitäväni!
Tiedostaminen auttaa
Dan Ariely kuvaa ongelmaani kirjassaan "Predictably Irrational". Hän kirjoittaa, kuinka järjettömältä tuntuvaan toimintaan voi valmistautua. Kuten omassa tapauksessani, nautinnon maksimointi ei oletusarvoisesti määrittele tilaamaani olutta vaan seura vaikuttaa tilaukseeni.
Sen sijaan, että valitsisin nautintoni kannalta optimaalisimman valinnan (eli keskioluen), kohdistuu valintani sellaiseen olueen, jonka koen vaikuttavan parhaiten imagooni. Kun kuitenkin päättelin, että oluen tilaamisella ei ole mitään vaikutusta imagooni, niin miten pystyn tilaushetkellä pitämään pääni makuhyödyn maksimoiseksi?
Arielyn mukaan voin pubiin saapuessani etukäteen päättää, mitä tilaan ja pysyä päätöksessäni. Härskeimmillään voin katsoa olutlistan internetin ihmeellisestä maailmasta maatessani kotisohvalla pubikierrosta odottaessani. Vielä parempi on, jos pääsen tilaamaan ensimmäisenä. Tällöin muiden valinnat ei pääse sekoittamaan pakkaani.
Millaisissa tilanteissa kuvitelmasi muiden ihmisten mielipiteistä vaikuttavat toimintaasi? Minulta kesti vuosikausia kasvattaa itseluottamukseni niin vahvaksi, että pystyn lähes joka tilanteessa tilaamaan keskioluen, oli ympäröivä seura millainen tahansa. En usko, että pääsen koskaan sellaiseen tilanteeseen, jossa en miettisi muiden mielipiteitä tilatessani olutta ravintolassa. Mutta vuosi vuodelta seuran merkitys pienenee ja keskioluen tilaamiseni kasvaa.
Muut aiheeseen liittyvät postaukset:
Muista arvostaa toisen osaamista
Miksi itsetunnon rakentaminen on niin vaikeaa?
Positiivista voimaa muiden mielipiteistä
Miksi sijoitin Tornion Panimoon?
Miten saada hedelmien syömisestä rutiini? - esimerkkejä epäonnistumisista
Vahvuuksiin keskittyminen vs. heikkouksien parantaminen: pahempi toistaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti