Maraton on paperilla yksinkertainen suoritus. Tarpeeksi kauan aikaa kun jaksaa hölkätä, niin homma on ohi. Mutta mikä saa ihmiset juoksemaan maratonin? En tiedä. Itse suoritan maratonin per vuosi, koska pidän treenaamisesta ja kehitykseni seuraamisesta. Juuri millään muulla ei ole mitään merkitystä.
Mistä tietää, että juhlissa on mukana lentäjä, vegaani ja maratoonari? Älä huoli, he tulevat kyllä itse kertomaan. (Vitsillä sisään!)
Jos (ja kun) erehdyn mainitsemaan juoksuharrastuksestani, kysytään minulta ensimmäisenä maratonjuoksijan kannalta kaikkein epäolennaisin kysymys: "Kauan meni?" Onhan se ymmärrettävää, helppo kysymys. Jos olen hyvällä tuulella, en pidä kysyjälle luentoa maratonajan epäolennaisuudesta vaan kerron ennätykseni kiltisti. Jos olen huonolla tuulella, niin...
 |
| Vantaan maratonilla voimat loppuivat pahasti kesken. |
Kaikkein tärkein syy
Aika ei ole tärkein. Se ei itse asiassa ole edes kovin olennainen osa 42,2 kilometrin matkaa. Mikä maratonilla sitten on minulle olennaista?
Aloin treenata maratonille noin 15 kiloa sitten. Ensimmäiselle maratonille ilmoittautumisesta on noin 10 kiloa aikaa.
Maratonille tähtääminen auttaa minua pitämään painon kurissa yhdessä ruokavalion ja säännöllisten elintapojen kanssa. Olen aina rakastanut syömistä ja ruokailutavat ovat usein repsahtaneet väärille urille. Ruokavalioni toimii kuin purjeveneen purje, josta täytyy pitää huolta lähes jatkuvasti.
Juokseminen ja erityisesti maratonille treenaminen on kuin ankkuri. Vaikka kaikki muu heiluu ja huojuu, juokseminen pitää sekä painoni että muun elämäni kurissa.
Kun selvästi ylipainoisena aloin liikkua, keskityin aluksi pelkästään juoksemiseen. Tiesin, ettei luonteeni ole niin luja, että pystyisin samanaikaisesti sekä treenaamaan että syömään tavoitteellisesti.
Aloitin treenaamisen ollessani Belgiassa vaihdossa. Pitkän hikilenkin jälkeen saatoin helposti huuhdella lähiravintolasta tilaamani belgialaiset majoneesiranskalaiset alas parilla tai kolmella oluella. (Jos koskaan olet Belgiassa jossain muualla kuin Brysselissä, voin suositella belgialaisia ranskalaisia täysin varauksetta. Taivaallista ruokaa!)
Ranskalaisista huolimatta painoni alkoi pudota. Ei radikaalisti, ei nopeasti eikä todellakaan kovinkaan paljon. Mutta sain luotua rutiinin, joka on osoittautunut timanttisen arvokkaaksi. Myöhemmin aloin pienin askelin keskittyä myös ruokavalioon, mutta se on toinen tarina.
Tekniikkaa ja luontoa
En osaa koodata, pystyn nippanappa asentamaan normaalin kotireitittimen ja uuden puhelimen asetuksien säätämiseen käytän hävettävän paljon aikaa. Kaikesta huolimatta lasken itseni vankkojen datanörttien joukkoon.
Nautin suuresti datan keräämisestä, järjestämisestä ja analysoinnista. En uskalla edes kuvitella, kuinka kovassa kunnossa olisin, jos olisin käyttänyt edes kolmanneksen juoksulenkkieni data-analyysiajasta itse treenaamiseen.
Nautin suuresti datan keräämisestä, järjestämisestä ja analysoinnista. En uskalla edes kuvitella, kuinka kovassa kunnossa olisin, jos olisin käyttänyt edes kolmanneksen juoksulenkkieni data-analyysiajasta itse treenaamiseen.
Lenkillä pääsen nauttimaan myös muustakin kuin fyysisestä rasituksesta. Luonnossa nautin rauhallisesta ympäristöstä ilman pakokaasuja ja muita pienhiukkaspäästöjä. Tai jos juoksen kaupungissa, näen paljon muita ihmisiä.
Olen ottanut tavakseni moikata silloin tällöin tuntemattomia lenkkeillessäni. Joskus tervehdykseen vastataan ja se tuntuu huikealta. Yleensä vastapuoli jättää tervehtimättä (jättäisin varmaan itsekin…), mutta se harvemmin tai käytännössä ei koskaan haittaa, koska mieleni nauttii kaikesta ympärillä tapahtuvasta.
 |
| Viimeisimmän maratonini juoksin Helsingissä. Suomessa olen osallistunut Helsinki City Maratonille ja Vantaan Maratonille. Molemmat tapahtumat ovat olleet hienosti järjestettyjä. |
Kunhan tuntuu hyvältä
Ehkä olen tylsä tyyppi, mutta minulle maratonilla kaikkein olennaista on se, mikä on johtanut itse kisaan. Juostut treenit, palauttelut ja datan analysointi on pääasia, ei itse maraton. Pidän lähes kaikesta, mikä liittyy juoksuun. Maraton on vain yksi osa pakettia. Se on kaikkein näkyvin osa, mutta vain osa.
Tuskin sunnittelisin, toteuttaisin tai analysoisin treenejäni yhtä innokkaana, jos minulla ei olisi seuraavaa maratonia kalenterissa. Kaikki ylimääräinen tuntuisi vain järjettömältä.
Maratonin juokseminen kuitenkin on lähtökohtaisesti järjetöntä. Lyhyempien matkojen juokseminen olisi terveyden kannalta huomattavasti järkevämpää. Mutta minkäs sitä tekee, kun on niin innostunut.
Onko sinulla jokin harrastus, johon olet valmis käyttämään aikaa (ja/tai rahaa) vaikka siinä ei olisikaan mitään järkeä? Juokseminen on suhteellisen edullinen harrastus vaikka aikaa kuluukin huomattavasti. Mutta se ei haittaa. Olennaista on, että tiedän mistä tykkään ja pystyn toteuttamaan sen.
Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Täytyy myöntää, että omalta kohdalta juoksukisoissa aika on tosi tärkeä! Ei välttämättä juuri absoluuttiset lukemat, mutta se kertoo kuitenkin siitä miten hyvin on mennyt harjoituksiin nähden ja onko edistystä tapahtunut. Silti, etenkin tällä kaudella kun tulokset on edelliskausia paljon huonompia, olen miettinyt paljon että ihan hullua katsoa tulosliuskasta onko mulla ollut kisassa hauskaa. Yhä vähemmän tulee aikataulutettua juoksua myöskään kisan aikana enkä juuri kelloa katsele. Ehkäpä ajan merkitys on siis minunkin kohdalla pienenemässä - juuri sopivasti biologisen kellon päästyä niihin lukemiin missä väistämätön hidastuminen on edessä ;)
VastaaPoistaHyvä pointti. Peilaan itsekin loppuaikaa treenimäärääni. Samoin seuraan vauhtia kisan aikana. Aika laittaa kirittämään ja sen perusteella löydän heikoilla hetkillä voimaa jatkaa. Mutta itse juoksuharrastuksen kannalta sillä ei ole juuri mitään merkitystä. Lähden lenkille vaikka tietäisinkin, etten tulee seuraavalla maratonilla lyömään enkkaani :)
PoistaTaitaa kaikilla olla tuo sama kysymys aina vastassa, kun aloittaa keskustelun juoksuharrastuksesta. Ajalla ei ole merkitystä, mutta siltikin odotan sitä flow kertaa, että jalat lennättävät minut maaliin 3:59 aikaan. Minulle tuo 4h on maaginen juttu. Tärkeintä itselleni kuitenkin on tuo koko matka (=treenit, valmistautuminen, lähtöjännitys, juokseminen, tuska, maaliintulo, voittajaolo, eka ruoka juoksun jälkeen ja seuraavien päivien kankeus sekä treenaamisen uudelleen aloittaminen). Tsemppiä.
VastaaPoistaHienoa, että mainitsen flow-fiiliksen! Se on kyllä jännä juttu, miten se iskee ihan ihmeellisissä paikoissa. Muistan, että pääsin kiinni flowhun elämäni parhaalla maratonilla (joka EI ollut nopein marani) siinä vaiheessa, kun voimani loppuivat totaalisesti jossain 39 km kohdalla (muistaakseni). Enää ei ollutkaan niin kiire maaliin vaan keskityin lähinnä vilkuttelemaan yleisölle :)
Poista