16.7.2019

5 esimerkkiä lottovoiton haaveilun järjettömyydestä

Oletko koskaan haaveillut lottovoitosta? Tai ehkä parempi kysymys kuuluu: kuinka usein haaveilet lottovoitosta? Tykkään leikkiä ajatuksella: "Mitä tekisin (tai jättäisin tekemättä), jos voittaisin x-kymmentä miljoonaa euroa seuraavasta Eurojackpotista?" Minulle haaveilu lottovoitosta on todellisuudessa haaveilua lisäajasta eikä niinkään rahasta.

Pystyn toteuttamaan monet lottovoittoon liittyvät haaveeni ilman älytöntä kasaa rahaa. Lapsellisesti kuvittelen, että lottovoitto toisi minulle enemmän aikaa keskittyä niihin asioihin, jotka tuovat sisältöä elämääni.

Tällainen ajattelu on täysin järjetöntä. Sen sijaan olen tajunnut, että pystyn keskittymään mielekkäisiin asioihin ilman lottovoittoakin. En tietysti samalla tavalla, mutta kuitenkin riittävästi pystyäkseni nauttimaan.

Kokosin viisi esimerkkiä, joissa lottovoitottomuus (onkohan tämä edes suomea?) alleviivaa laiskuuttani keskittyä tehokkaaseen ajankäyttöön. Pääsen toivomiini lopputuloksiin ilman lottovoiton tuomia keinoja.

1. Kiertäisin urheilukisoja kavereiden kanssa

Olen henkeen ja vereen penkkiurheilija. Eri urheilulajien seuraaminen on yhtä luonnollinen osa elämääni kuin hampaiden pesu on osa aamu- ja iltarutiineja.

Muutamissa suurkisoissa käytyäni (jalkapallon MM-kisat ja yleisurheilun timanttiliiga) voin kertoa, että huippu-urheilun seuraaminen kentänlaidalta on maagisempaa kuin TV:stä katsominen.

Kaiken ytimessä on kuitenkin urheilun seuraaminen. Jätänkö ampumahiihtokauden avauksen Pokljukasta väliin sen takia, etten päässyt matkustamaan Sloveniaan? En todellakaan. Olenko kertaakaan jättänyt mestareiden liigan finaalin katsomatta sen vuoksi, etten päässyt finaalikaupunkiin? Arvatkaa…

Voin nauttia urheilusta ilman lottovoittoakin. Kaveritkin voin kutsua kylään seuraamaan mitä tahansa ottelua.

Futiksen MM-kisat Kaliningradissa oli hieno kokemus!

2. Palkkaisin personal trainerin

Minusta ei koskaan tule huippu-urheilijaa. Eikä tarvitsekaan tulla. Tuskin olisin onnellinen huippu-urheilijana. Urheilen, koska tahdon olla hyvässä kunnossa ja koska siitä tulee hyvälle tuulelle.

Tarvitsenko tosiaan personal trainerin kertomaan minulle, koska minun pitää lähteä liikkeelle tai miten haukkaa ja penaa (enemmän tietenkin penaa) tehdään? En usko.

Jos jostain syystä haluaisin optimoida harjoitteluni huippuunsa, tarvitsisin ehdottomasti neuvoja. Mutta hyvään kuntoon ja hyvään mieleen en tarvitse personal traineria. Tiedän riittävän paljon treenaamisesta, jotta nämä kaksi tavoitetta toteutuu. Jos innostun jostain uudesta lajista, löydän netistä riittävän paljon uusien juttujen kokeilemiseen.

Loppujen lopuksi en usko, että personal trainerilla olisi suurtakaan positiivista vaikutusta elämääni.

Pystyn tarpeen tullen treenaamaan yksin kotonakin.

3. Söisin enemmän ulkona

Osaan kokata perusruokaa (lasagnea, ruskeaa kastiketta ja bataattiranskalaisia), mutta ruoanlaitto ei ole intohimoni. En nauti kokkaamisesta, eikä minusta saa kulinaristia tekemälläkään.

Kotona ruokaillessani keskittymiseni herpaantuu. Katson tv:tä, kuuntelen musiikkia tai luen lehteä. 

Ulkona syödessä osaan nauttia hetkestä. Miksi en voisi jättää kaikkea ylimääräistä sivuun myös kotona syödessä? Totta kai voin. Kun lautanen lävähtää lärvin eteen, keskityn siihen enkä mihinkään muuhun. Ja nautin.

Leipominen on huomattavasti hauskempaa entä kokkaaminen. Kuvassa kuningatarpiirakka - bravuurini. Eikö näytäkin herkulliselta? Niin minustakin :) Minua ei ole turhaan kutsuttu "mystiseksi piirakkamieheksi".

4. Lukisin enemmän

Lukemiseen kuluu aikaa. Klassikkoelokuvan katsomiseen kuluu muutama tunti ja klassikkolevyn kuunteluun noin tunti. Mutta klassikkokirjan lukeminen voi kestää viikkoja.

Sen vuoksi lottovoitolla ostaisin itselleni aikaa kirjojen lukemiseen. Tai niin ainakin kuvittelen. Koska olen Lapista ja noitien sukua, pystyn aika varmuudella näkemään tulevaisuuteeni, että lottovoiton mahdollistamalla ylimääräisellä ajalla lukisin VIELÄ enemmän Facebookkia, Twitteriä ja klikkiuutisia entä Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta (jonka lukemisen olen jo kerran lopettanut parinkymmenen sivun jälkeen).

Mikään ei tällä hetkellä estä minua järjestämästä aikaani niin, että saisin luettua enemmän. Päätän itse, mihin käytän vapaa-aikani. Lähes kaikki on omissa käsissäni. En todellisuudessa tarvitse lottovoittoa siihen, että lukisin enemmän


Ellibsistä löytyy kirjoja loppuelämäkseni.

5. Matkustaisin tapaamaan kavereitani useammin

Tanskaan muuttaessa lähes kaikki kaverini jäivät Suomeen. Lottovoitto mahdollistaisi jatkuvan matkustamisen Suomeen, jotta voisin tavata kavereitani. Tai voisin lennättää heitä Kööpenhaminaan.

Niin mukavaa kuin kavereiden näkeminen onkin, suurella osalla heistä on ruuhkavuodet meneillään. Viikonloppureissulla Suomeen en aina kehtaa kysyä heitä mukaan yhteislenkkiin, Fafa'sissa ruokailuun tai Bar Loosessa juomiseen.

Sen sijaan Whatsappia ei kiinnosta, soitanko sen välityksellä kavereilleni miljonäärinä vai perus-Jassona. Puhelimessa puhumiseen löytyy kaikilta aikaa. Jos ei välittömästi, niin ainakin jossain vaiheessa. Raha ei estä minua olemasta yhteydessä kavereihini.


Suurin osa kavereistani asuu edelleen Suomessa. Lento Köpiksestä Helsinkiin kestää onneksi vain reilut puoltoista tuntia.

Lottovoitto on tekosyy

Lottovoitosta haaveilu on "sitten-kun" elämää parhaimmillaan. Kaikki yllämainitut kohdat ovat tavalla tai toisella toteutettavissa nykyisessä elämässäni. Miksi sitten haaveilen lottovoitosta, jos pystyn toteuttamaan haluamani tavoitteet ilman järjetöntä kasaa rahaa? En tiedä. Joka tapauksessa haaveilen lottovoitosta jostain syystä, jota en osaa perustella itsellenikään.

Pystyn tekemään kaikkea minulle tärkeää ilman lottovoittoa. Lottovoitosta haaveilu luo illuusion, etten voisi vaikuttaa omaan ajankäyttööni ilman tähtitieteellistä määrää rahaa. Se jos mikä on tekosyy. Minulla on riittävästi vapaa-aikaa siihen, että voin tehdä lähes mitä huvittaa.

Mitä sinä tekisit, jos voittaisit lotossa? Voisitko tehdä jotain haaveistasi ilman lottovoittoa? Uskon, että lottovoitto muuttaisi elämääni. Mutta siitä huolimatta koen, että voin tehdä paljon oman elämäni eteen ilman lottovoittoakin.

3 kommenttia:

  1. Lopetin kaikki rahapelit parikymppisenä koettuani valaistuksen: jos voittaisin yhtäkkiä miljoonia euroja rahaa, se pistäisi elämän aivan sekaisin.

    Kuvittelen yksioikoisesti, että miljonäärinä motivaatio kaikkeen tekemiseen romahtaisi - ei olisi tarvetta käydä töissä, ei olisi tarvetta miettiä miten perheen talous pyörii; sen kuin olla möllötellä vain. Teinkin silloin päätöksen joka on myös pitänyt sangen hyvin - olen sittemmin harrastanut rahapelejä vain sukulaisilta saatujen joululahja-arpojen muodossa. Eli kohteliaisuuden vuoksi, sosiaalisesta pakosta.

    Tässä vaiheessa elämää, persaukisena opiskelijana sekä asunto- ja opintovelallisena ruuhkavuosien keskellä, mieleen hiipii välillä ajatus lottoamisesta/kenoamisesta/eurojackpottaamisesta koska kyllähän joku 200k käteistä helpottaisi elämää aika paljon... mutta hiivatti kun siinä on riski voittaa yllättäen ja pyytämättä monta miljonaa, ja tuhota oma motivaatio kaikkeen olennaiseen!

    Mieluummin säästän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta, elämä menisi totaalisen sekaisin. Lottovoiton haaveilussa on mielestäni parasta, että homma pysyy omissa näpeissä. En uskalla edes arvata, miten oikeasti kävisi, jos 20 miljoonaa euroa tipahtaisi tilille. Olisinko edes hengissä vuoden päästä? Toivottavasti, en osaa sanoa.

      Poista
  2. Lottovoitto ei ehkä lisäisi onnellisuutta eikä juurikaan muuttaisi arkea, töissä kävisin miljonäärinäkin samalla lailla, mutta huolettomuutta kylläkin. Taloudellinen riippumattomuus, ei stressiä siitä onko johonkin varaa, pirun hieno kämppä ja reissatessa hienot majoitukset. Kyllä mä tykkäisin.

    Sinänsä unelmoimiseen en käytä juurikaan aikaa, mutta sen sijaan ylimäärisiä roposia käytän siihen, että pelaan lottoa ja annan itselleni teoreettisen mahdollisuuden tulla hetkessä miljonääriksi. Koska kyllä se kivaa olisi, vaikka elämästä nautin jo nyt.

    VastaaPoista