25.2.2020

Toksinen maskuliinisuus - miten siitä ei ainakaan pääse eroon

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta tanssimista ei lähtökohtaisesti mielletä kovinkaan miehiseksi toiminnaksi. Mitään järkeähän tällaisessa ajatuksessa ei tietenkään ole. Ihminen on käynyt kuussa, mutta tanssiva mies tuntuu edelleen olevan kummajainen (sekä hyvässä että pahassa). Kokeilin tanssimista, enkä tiedä, oliko lopputulos hyvä vai huono. Enkä ole edes varma, että muuttuiko mikään.

Tykkään tehdä puntilla haukkaa ja penaa (enemmän tietenkin penaa). Salikorttini kuukausimaksuun kuuluu normaalien kuntosalilaitteiden käytön lisäksi ryhmäliikuntatunnit. Tapanani on ollut kokeilla eri ryhmäliikuntatunteja säännöllisen epäsäännöllisesti. Joka kerta olen todennut, etten nauti niistä.

Pihinä salikarjuna en halunnut maksaa ylimääräistä ryhmäliikuntatunneista, kun en niitä käyttänytkään. Löysin hinnastosta halvemman kuukausipaketin, johon ei kuulunut ryhmäliikuntatunteja. Soitin välittömästi saliketjun asiakaspalveluun vaihtaakseni kuukausipaketin.

En tiedä, kuinka paljon pienemmät haukkani voisivat olla, jos en kävisi puntilla...


Raha ratkaisee

Kävi kuitenkin ilmi, että lähisalini ei kuulunut halvemman kuukausipaketin piiriin ja olisin joutunut matkustamaan useita kilometrejä toiselle salille. Kaltaiselleni kiireiselle bisneshenkilölle tämä oli mahdotonta. Erotus halvempaan kuukausipakettiin oli noin seitsemän euroa kuukaudessa (kovimmille latteavocadoleipäfirettäjille tiedoksi, että seitsemän euroa kuukaudessa tekee kymmenen prosentin vuosituotolla neljässäkymmenessä vuodessa noin 40 000 euroa ja Trinity-tutkimuksen mukaisen neljän prosentin säännön mukaan voisin vuodessa nostaa noin 1 600 euroa käyttööni eli siinä voitte miettiä, onko ryhmäliikkuminen taloudellisesti järkevää).

Alistuin siis maksamaan ryhmäliikuntatunneista. Kuten aiemmin hieman kaunistellen ilmaisin, aiemmat kokemukseni ryhmäliikuntatunneista ovat lähinnä vastenmielisiä. Kokeilemissani spinning-, kuntopiiri- ja kuntonyrkkeilytunneissa ei ole sinänsä ollut mitään vikaa. Ne vaan eivät voittaneet hauiskäännön sivistyneen kauneuden ja voiman yhteenliittymästä saatavaa satumaisen euforista tunnetta.

Niinpä päätin kokeilla jotain aivan muuta.

Ei siinä oikeastansa muuta ole, mutta rauhallisesti on otettava

Ilmoittauduin salin Move&Dance -kategoriaan kuuluvalla Latin-tunnille. Kuvauksen mukaan tunnilla tanssittaisiin merengueta, bachata, reggaetonia, kudoroa, cumbiaa ja zoukia. Tuosta listasta en osaa lausua yhtäkään tanssityyliä oikein (en suomeksi, saatikka sitten tanskaksi). Ainoa asia, mikä alittaa tanssilajien lausumistaitoni on tanssiosaamiseni. Minulla ei ole pienintäkään käsitystä geneettisistä juuristani, mutta olen aika varma, ettei perimästäni löydy kuubalaista verta.


Leijonakuninkaan Scaria mukaillen: "Sain leijonanosan, kun voimaa jaettiin, mutta lanteiden öljy - taisin unohtaa mennä siihen jonoon."

Astuin sisään ryhmäliikuntasalin. Kainaloni valuivat hikeä vaikkei tunti ollut vielä edes alkanut. En muista, koska olisin tanssinut ilman paria ja/tai selvinpäin. Kroppani oli virittäytynyt jonkinlaiseen stressitilaan. Aivan kuin olisin menossa ensitreffeille. Treffien kuviteltuna palkintona oli elämäni rakkauden löytyminen, joten silloin oli ymmärrettävää, että "hieman" jännitti. Nyt en kuitenkaan ollut treffeillä vaan tanssitunnilla. "Miten tämä voi tuntua näin vaikealta?"

Tunnin alkaessa olin yhtä pihalla kuin ilmastonmuutoksen vaaroista saarnaava ydinvoiman vastustaja. Valehtelin. En ollut pihalla vain tunnin alussa vaan koko tunnin ajan. Monitekeminen (multitaskaaminen, kuten "jengi" sanoo) ei koskaan ole ollut vahvuuteni. Minun piti samanaikaisesti seurata ohjaajan liikkeitä, liikuttaa jalkojani ja heilutella käsiäni. Tilannetta ei helpottanut se, että olin koko ajan muiden tanssijoiden tiellä, kun liikuimme sekä sivuttain että eteen- ja taaksepäin.

Tanssitunti ei ollut meikämandoliinolle liikuntaa. Se on mindfulnessia. Sen sijaan, että olisin keskittynyt kaikkiin tanssin osa-alueisiin samanaikaisesti, minun piti priorisoida. Päätin keskittyä jalkoihin. Käsilleni oli aivan sama, ne roikkuivat joka tapauksessa mukana. Muut tanssijat, musiikki ja tila hävisivät. Jäljelle jäi vain ohjaajan ja minun jalat. Millään muulla ei ollut merkitystä.

Uutta kohti

Kokeilen joka vuosi uutta harrastusta. Pienessä kaupungissa asuneena osaan arvostaa hieman suurempien kaupunkien harrastusmahdollisuuksia. Teini-ikäinen Jasso vetelisi nykyistä Jassoa huolella ympäri korvia, jos hänelle selviäisi, kuinka helppoa Kööpenhaminassa on kokeilla eri harrastuksia ja kuinka vähän nykyinen Jasso tätä hyödyntää. Torniossa vaihtoehtoja oli vähemmän, joskin siellä oli aivan riittävästi harrastuksia.


"Aina en tiedä, mistä minä pidän, mutta taatusti tiedän, mitä minä vihaan." Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus, Hämmennys ja viha

Mikä saa sinut kokeilemaan uusia asioita? Tai jos et enää kokeile uutta, mikä sai sinut lopettamaan? Uusien asioiden kokeilemisen ajurinani on pelko siitä, että jäisin jostain paitsi. En usko, että intohimo, kutsumus tai vakaumus löytyy sohvanpohjalla istumalla ja mietiskelemällä "mitä minä haluan elämältäni". Ilman uusien asioiden kokeilemista en voi tietää, mistä pidän tai mistä en pidä.

Selvisin hengissä tanssitunnista. Olin kuitenkin hämilläni kokemastani. Jokin alkukantainen (?) voima sai otteen minusta. Tanssitunnin jälkeen minulla ei ollut muita vaihtoehtoja, kuin tehdä muutama sarja penkkipunnerrusta, juoda yksi A-olut ja kertoa itse itselleni pari inttijuttua. Ja ilmoittautua seuraavalle tanssitunnille.

2 kommenttia:

  1. Mulla on vähän sama juttu, sali tarjoaa ryhmäliikuntamahdollisuuksia, mutta en ole (toistaiseksi) vielä hyödyntänyt niitä. Tykkään itsekin kokeilla uusia asioita ja täällä Varsovassa se on helppoa. Tein sitä viime vuonna enemmän, mutta nykyään olen vähän rutinoitunut jo arkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä! Mitä uusia juttuja olet innostunut kokeilemaan Varsovassa? :)

      Poista