Jokainen itseään kunnioittava sijoitusteksti alkaa maininnalla riskistä. Kirjoittamattoman (?) säännön mukaan mahdollisuus ja todennäköisyys mönkään menemisestä pitää esittää ennen kuin voi alkaa jauhaa tuotosta. Samanlainen ajatusmaailma toistuu liian usein, kun olen tekemässä minkäänlaista päätöstä. Pyrin kuitenkin muuttamaan ajatusmaailmaani niin, että ajattelisin välillä myös positiivisen kautta.
Daniel Kahnemanin ja Amos Tverskyn prospektiteorian mukaan me ihmiset pelkäämme epävarmoissa tilanteissa tappiota enemmän kuin hamuamme voittoa (tarkemmat ja paremmat kuvaukset prospektiteoriasta löydät googlaamalla tai lukemalla Karo Hämäläinen esseen vanhasta Hesarista). Morgan Housel kuvaa kirjassaan "Psychology of Money", kuinka pessimistinen puhe kuulostaa fiksummalta kuin optimistinen puhe. Houselin mukaan hyvät asiat tapahtuvat hitaasti ilman, että edes huomaamme niitä, kun taas huonot asiat tapahtuvat niin nopeasti ettei niitä voi olla huomaamatta. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin uutismediat nauravat matkalla pankkiin aina huonoja uutisia tiedottaessaan.
Pessimismiin ja sisäänpäin käpertymiseen on helppo tuudittautua. Näen viikoittain otsikoita, jotka kehottavat minua säästämään vanhuuden varalle (kunhan ensin olen huomioinut 3-12 kuukauden menot kattavan hätävararahan), liikkumaan erilaisten sairauksien torjumiseksi ja tekemään ristisanoja tai sudokuja pään terveydestä huolehtimiseksi. Kaikki nämä neuvot ovat ihan valideja. En väheksy tippaakaan säästämistä, liikkumista ja henkistä hyvinvointia.
Mutta miksi nämä täytyy käsitellä AINA negaation kautta? Emmekö edes kerran voisi keskustella näistä aiheista positiivisessa valossa? Kokeillaan välillä ajatella toisella tavalla: positiivisuuden kautta.
Hyvään päivään varautuminen ja hetkessä eläminen
Tehdään yksi asia heti alkuun selväksi: hyvä päivä ei ole sama kuin hetkessä eläminen. Hetkessä eläminen tarkoittaa sitä, että laitan elämän autopilottini pois päältä. Yleensä vain hetkeksi, koska kuka nyt koko ajan jaksaa elää hetkessä, silloinhan joutuisi kuuntelemaan, mitä muut sanovat, keskittymään tylsääkin tylsempään imurointiin tai pahimmillaan huomioimaan muita.
Sen sijaan, että syön samaan aikaan kuin räplään puhelinta television räiskyessä taustalla, yritän keskittyä maistamaan jokaista suuhuni lapiomaani haarukallista vaimoni tekemää herkullista parsarisottoa. Kännykällä ja televisiolla ei ole osaa eikä arpaa rakkaudella tehdyn ruoan nauttimisessa.
Hetkessä elämiseen on hankala varautua, mutta mahdotonta se ei ole. Me stoalaiset käytämme muun muassa metodia nimeltä negatiivinen visualisointi. Se ei sovi kaikille. Negatiivinen visualisointi tarkoittaa kaiken sen miettimistä, mikä voi mennä vatuiksi. Ideana on, että negatiivisen visualisoinnin avulla oppisin arvostamaan sitä, mitä minulla jo on.
Suuri stoalainen opettaja Epiktetus veti homman kunnolla överiksi. Hän neuvoi vanhempia miettimään, että heidän lapsensa voivat kuolla huomenna. Kummalla tavalla vanhemmat saavat enemmän irti ajastaan lastensa kanssa: kuvittelemalla, että lapset elävät pitempään kuin vanhemmat vai pysähtymällä silloin tällöin miettimään lapsensa kuolevaisuutta? Stoalaisena uskon, että jälkimmäinen tapa kannustaa ottamaan irti kaiken mahdollisen yhteisestä ajasta lasten kanssa.
No niin, nyt kun on saatu kaikkien mieli matalaksi, on aika siirtyä aurinkoisempiin ajatuksiin.
Kuinka määritellä hyvä päivä?
Hyvään päivään voi ja kannattaa varautua. Se, mitä hyvä päivä kenellekin meistä merkitsee, vaihtelee suunnattomasti, koska me kaikki olemme omanlaisiamme erilaisia lumihiutaleita: ei ole olemassa kahta samanlaista.
Oma hyvään päivään varautumiseni koostuu kolmesta elementistä. Haluan, että minulla on rahaa, kuntoa ja päätä nauttia elämästä silloin, kun minulla on siihen mahdollisuus. Pystyn omilla valinnoillani vaikuttamaan kaikkiin kolmeen. Tosin, stoalaisena ymmärrän, etten voi sataprosenttisesti vaikuttaa näihin. Mutta omalla toiminnallani voin vaikuttaa todennäköisyyksiini. Säästämällä, kuntoilemalla ja meditoimalla autan itseäni pääsemään tähän tavoitteeseen.
Hyvää päivää miettiessäni ajattelen 65-vuotisjuhliani. Juhlista tulee eeppiset (kuten meillä milleniaaleilla on tapana sanoa). Haluan, että minulla on varaa lennättää kaikki kaverini luokseni Kööpenhaminaan bilettämään viikonlopuksi. Tähän tarvitsen rahaa. Haluan, että jaksan bilettää koko viikonlopun, joten kroppani täytyy olla kondiksessa. Haluan, että pystyn nauttimaan juhlista ja muistan ne vielä seuraavan neljänkymmenen (?) vuoden ajan. Sen vuoksi minun täytyy pitää huolta päästäni.
Hyvään päivään varautuminen
65-vuotisjuhliani varten tarvitsen siis rahaa, fyysistä kuntoa ja toimivaa mieltä. Pystyn tietyissä rajoissa varautumaan jokaiseen näistä.
Rahat bileisiini saan säästämällä kuukausittain osan palkastani ja sijoittamalla ne hajautetusti osakemarkkinoille. Jos uskomme talousteoriaan (ja miksi emme uskoisi), niin pitkällä aikavälillä osakemarkkinat tuottavat korkoa-korolle -ilmiön ansiosta enemmän kuin mitä onnistun säästämään. Säästämällä ja sijoittamalla nyt, pystyn kustantamaan bileeni myöhemmin.
Kuntoani pidän yllä lenkkeilemällä, tekemällä haukkaa ja penaa (enemmän tietenkin penaa) ja kävelemällä. Liikunta laskee todennäköisyyksiä sairastua esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin, syöpiin ja muistisairauksiin. (Oho! Nythän tämä lipsahti taas negaation puolelle. Anteeksi, ei ollut tarkoitus, palataanpa asiaan.) Mitä fiksummin liikun, sitä paremmassa kondiksessa olen 65-vuotisjuhlaviikonloppunani.
Tietoinen läsnäolo (tai mindfulness, kuten "jengi" sanoo) auttaa minua ehkäisemään stressin vaikutuksia, luopumaan menneiden murehtimisesta ja keskittymään hetkeen. En tahdo huomata 65-vuotisbileissäni, kuinka stressi on painanut minut maahan, potkinut päähän ja upottanut pääni niin syvälle suohon, etten pääse sieltä ylös avaamaan kuohuviinipulloa ensimmäisten vieraiden saapuessa. Toivon, että olen voinut antaa vanhat hölmöilyt anteeksi (niin itselleni kuin muillekin), jotta voisin muistella kavereideni kanssa vanhoja hyviä aikoja (mitä ikinä ne sitten tuossa iässä ovatkaan).
Vaikka puhuisin kavereideni kanssa menneistä, kuten armeijasta, ensimmäisestä opiskelijasyksystä tai lastemme taaperoajasta, haluan elää juuri siinä hetkessä. Mistä ikinä kaverini haluavatkaan puhua minulle, jaksan keskittyä kuuntelemaan heitä sataprosenttisesti (vaikka he sekoittaisivat yliopiston avajaisbileet, vuosijuhlat ja vapun keskenään, kuten he kuitenkin tulevat tekemään).
Parempaa elämää
Kuten jokainen järkevä ihminen ymmärtää, hyvä päivä voi olla myös jotain muuta kuin 65-vuotisjuhlat. Se riippuu henkilöstä ja tilanteesta. Itse olen käyttänyt hyvän päivän säästöjä tarjoamalla kavereilleni illan, juhlimalla syntymäpäiviä Kaakkois-Aasiassa ja etäsuhteilemalla parin vuoden ajan. Kuntoani olen käyttänyt muuttoapuna, maratoneilla ja nostelemalla poikaani. Mieleni on auttanut minua pysähtymään nauttimaan hetkistä, kuuntelemaan kavereitani ja olemaan murehtimatta menneestä.
Mistä sinun hyvä päiväsi koostuu? Mitä olet valmis tekemään sen onnistumiseksi? Toivon, ettei hyvästä päivästä nauttimiseni jää kiinni varallisuudestani, fysiikastani tai henkisestä tilastani. Vaikka nostinkin esiin nämä kolme tekijää, ei se tarkoita sitä, että näitä kaikkia tarvittaisiin hyvästä päivästä nauttimiseen. Kaikki kolme voivat kuitenkin estää nautinnon.
Muut aiheeseen liittyvät postaukset:
Vararaha - kuinka paljon säästöön yllättäviä menoja varten?
4 asiaa, jotka yhdistävät liikuntaa ja säästämistä
Positiivista voimaa muiden mielipiteistä
Mikä meitä estää elämästä hetkessä?
Lennolta myöhästyminen - kuinka kontrollipiirin tiedostaminen auttaa selviytymään?
4 syytä miksi juhliin kannattaa mennä ajoissa
Indeksisijoittamisen riskit - miksi antautua markkinoiden vietäväksi?
Identiteetin määrittäminen ja muiden mielipiteet
Mikä on olennaista maratonilla?
8 askelta kohti parempaa elämää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti