Unohda pesäpallo, karaoke on Suomen todellinen kansallislaji. Jostain syystä osaa meistä arveluttaa karaokeen osallistuminen. Keräsin viisi vinkkiä, joiden avulla karaoke muuttuu helpommaksi ja nautittavammaksi sekä laulajalle että yleisölle.
Kaipaan Suomesta useita asioita. Niin kuluneelta kuin se kuulostaakin, niin saunaa, ruisleipää ja holhoavaa alkoholipolitiikka on usein ikävä.
Kaikkein vaikein ikävöinnin kohde on kuitenkin karaoke. Suomessa lähes jokainen baari-ilta työkavereiden kanssa päätyi jossain vaiheessa karaokebaariin. Tanskaan muutettuani tiedustelin paikallisilta työkavereilta heti alussa, missä he tykkäävät käydä laulamassa karaokea. Vastaus alkoi tonnin seteli -katseella ja päättyi lopputulokseen, etteivät he käy laulamassa karaokea. Mikä pettymys!
Ne, jotka eivät tykkää laulaa karaokea, kertovat syyksi, etteivät he osaa laulaa. Näille henkilöille voin tehdä kääk-paljastuksen: karaokella ei ole mitään tekemistä laulutaidon kanssa. Karaoken tarkoituksena on, että itsellä on hauskaa.
Ketään ei kiinnosta laulutaitosi 3-5 minuutin biisin aikana. Jollet sitten ole TODELLA hyvä, mutta jos yhtään muistutat tavallista tallaaja, kuten allekirjoittanut, et ole hyvä laulamaan.
Jos et ole vielä kokeillut karaokea (tai vaikka olisitkin), voivat keräämäni viisi vinkkiä auttaa tekemään karaokevedostasi mukavamman.
1. Valitse lyhyt ja menevä biisi
Vedän karaokessa mahdollisimman meneviä ja lyhyitä ralleja. Karaoken tarkoituksena ei ole vuodattaa syvintä taiteellista sisintä baariyleisölle. Pysähdytään tähän hetkeksi. Normaalin baarikaraoken yleisöstä 99% ei ole tullut seuraamaan huikaisevia esityksiä.
Poikkeuksiakin toki on, kuten esimerkiksi Anna K Helsingissä. Anna K:lla on aika hyvä maine paikkana, jossa esimerkiksi Sibelius-Akatemian opiskelijat käyvät laulamassa. Eli perustaso on aika kova.
Meikämandoliinohan ei tätä ensimmäisellä vierailullaan tiennyt vaan kävi alkuillan huumassa tilaamassa Leevi & Leavingsin Unelmia ja toimistohommia. Ongelmana ei ollut itse biisi vaan täysin vääränlainen yleisö kaltaiselleni sunnuntaisuharirääkyjälle. Noh, siitäkin selvittiin.
2. Humalatila voi (tässäkin) kääntyä itseään vastaan
Alkoholi kuuluu monesti (joidenkin mielestä jopa olennaisesti) karaoken laulamiseen eikä siinä mitään. Itse laulan todella harvoin selvänä, mutta se liittyy enemmänkin sosiaaliseen tilanteeseen kuin siihen, että tarvitsisin välttämättä humalaa avukseni laulumikin varteen.
Pari olutta voi laskea pahinta jännitystä tai vastaavasti nostaa uskoa itseensä. 12 olutta voi toki vaikuttaa samoin, mutta silloin tuskin kenelläkään on kivaa. Harvemmin ainakaan yleisöllä. Tuskin laulajallakaan. Ainakaan seuraavana päivänä.
En näe mitään syytä, miksi alkoholia pitäisi nauttia karaoken yhteydessä, mutten tosin ajattele myöskään niin, että alkoholia ei saisi olla yhtään veressä. Karaokessa ollaan pitämässä hauskaa, ei työhaastattelussa.
3. Ketään ei kiinnosta
Jännitys on lähes käsinkosketeltavaa sen jälkeen, kun on käynyt jättämässä lapun jonon jatkoksi karaoken vetäjälle. Monitorissa vilahtaa “4 min Jasso”, joten on pakko alkaa keskittyä.
Kädet hikoaa. Vihdoin vetäjä kuuluttaa nimeni. Otan mikin käteeni ja annan palaa. Biisi loppuu. Palaan tuoppini ääreen. Kaverini taputtavat selkään. Alamme jutella intistä, jääkiekosta tai Talvivaaraan sijoittamisesta.
Tässä vaiheessa huomaan, että mikään ei ole muuttunut. Kaverini ovat edelleen samassa pöydässä. Baarissa ihmiset jonottavat tiskille ja vessaan. “Aikuista naista” laulava työporukka heiluu siidereiden kanssa monitorin edessä.
On jonkin sortin pettymys ja samanaikaisesti helpotus huomata, että loppujen lopuksi ketään ei kiinnosta oma vetoni. Oli se mennyt hyvin tai huonosti.
Karaokessa esiinnytään yleisölle, mutta lauletaan itselle. Aivan kuten jokapäiväisessä elämässäkin. Sillä, onnistuitko futistreeneissä tai pleikkaria pelatessa, ei ole vaikutusta kehenkään muuhun kuin itseesi.
4. Luota itseesi
Vaikka olen esiintynyt kaikissa mahdollisissa koulun joulu- ja kevätjuhlissa, jännittää ihmisten edessä esiintyminen minua edelleen. Onneksi jännitys ei ole koskaan muodostunut esiintymisen esteeksi, mutta kynnys on ollut joskus aika korkea.
Karaokebaarin yleisö toivoo vilpittömästi, että laulaja onnistuu. Koen, että lavalle mennessäni minulla on koko yleisön (tai siis baarin maksavan asiakaskunnan) tuki puolellani. Joskus menee hyvin, toisinaan sitten taas ei.
Jos homma menee vihkoon, voin itse päättää, jäänkö murehtimaan epäonnistumista vai otanko opikseni. Jos satunkin onnistumaan, mikään ei estä minua juhlimasta hyvää vetoa loppuillan ajan. Se, miten itse koen toimineeni, on kaikkein tärkeintä.
5. Nauti
Karaokea ei pidä ottaa liian vakavasti. Jos ja kun meidän tavisten karaokelaulannat keskittyvät viikonloppuihin, täytyy karaokesta nauttia samalla tavalla kuin viikonlopusta muutenkin. Karaokekin on omaa aikaa. Kukaan ei pakota siihen. Joten jos mikin varteen tarttuu, on sama nauttia.
Leikin varjolla
Ajattelen karaoken aikuisten leikkinä. Ennen lavalle menoa kuvittelen joskus itseni sellaiseen tilanteeseen, johon minulla muuten ei olisi mitään mahdollisuutta. Kun olen lavalla, olen päässäni (joskus jopa päissäni) esiintymässä Idolsin koelaulussa, täyteen myydyllä Wembleyllä tai Levyraadissa.
Koska laulan yksin, kukaan ei pääse pilaamaan leikkiäni. Rock-tähti -leikin jälkeen pystyn hyvillä mielin laskeutumaan tavalliseen harmaaseen arkeeni jatkamaan ikuista stressiä ulkonäöstäni, varallisuudestani ja sosiaalisuudestani.
Miksi sinä tykkäät laulaa karaokessa? Minkälaisia tuntemuksia käyt läpi ennen kuin astut lavalle? Itselleni karaoke on noin kolmen minuutin mittainen (muista ensimmäinen vinkki!) pako todellisuudesta. Se ei vahingoita ketään, ei maksa mitään eikä tule jälkikäteen vaatimaan minulta mitään. Parhaimmillaan karaoke antaa virtaa jaksaa läpi seuraavan viikon. Pahimmillaan se vie elämästäsi muutaman minuutin. Kuulostaa hyvältä vaihtokaupalta, vai mitä?
Kaipaan Suomesta useita asioita. Niin kuluneelta kuin se kuulostaakin, niin saunaa, ruisleipää ja holhoavaa alkoholipolitiikka on usein ikävä.
Kaikkein vaikein ikävöinnin kohde on kuitenkin karaoke. Suomessa lähes jokainen baari-ilta työkavereiden kanssa päätyi jossain vaiheessa karaokebaariin. Tanskaan muutettuani tiedustelin paikallisilta työkavereilta heti alussa, missä he tykkäävät käydä laulamassa karaokea. Vastaus alkoi tonnin seteli -katseella ja päättyi lopputulokseen, etteivät he käy laulamassa karaokea. Mikä pettymys!
Ne, jotka eivät tykkää laulaa karaokea, kertovat syyksi, etteivät he osaa laulaa. Näille henkilöille voin tehdä kääk-paljastuksen: karaokella ei ole mitään tekemistä laulutaidon kanssa. Karaoken tarkoituksena on, että itsellä on hauskaa.
Ketään ei kiinnosta laulutaitosi 3-5 minuutin biisin aikana. Jollet sitten ole TODELLA hyvä, mutta jos yhtään muistutat tavallista tallaaja, kuten allekirjoittanut, et ole hyvä laulamaan.
Jos et ole vielä kokeillut karaokea (tai vaikka olisitkin), voivat keräämäni viisi vinkkiä auttaa tekemään karaokevedostasi mukavamman.
 |
| Kavereiden kanssa on kiva laulaa. |
1. Valitse lyhyt ja menevä biisi
Vedän karaokessa mahdollisimman meneviä ja lyhyitä ralleja. Karaoken tarkoituksena ei ole vuodattaa syvintä taiteellista sisintä baariyleisölle. Pysähdytään tähän hetkeksi. Normaalin baarikaraoken yleisöstä 99% ei ole tullut seuraamaan huikaisevia esityksiä.
Poikkeuksiakin toki on, kuten esimerkiksi Anna K Helsingissä. Anna K:lla on aika hyvä maine paikkana, jossa esimerkiksi Sibelius-Akatemian opiskelijat käyvät laulamassa. Eli perustaso on aika kova.
Meikämandoliinohan ei tätä ensimmäisellä vierailullaan tiennyt vaan kävi alkuillan huumassa tilaamassa Leevi & Leavingsin Unelmia ja toimistohommia. Ongelmana ei ollut itse biisi vaan täysin vääränlainen yleisö kaltaiselleni sunnuntaisuharirääkyjälle. Noh, siitäkin selvittiin.
2. Humalatila voi (tässäkin) kääntyä itseään vastaan
Alkoholi kuuluu monesti (joidenkin mielestä jopa olennaisesti) karaoken laulamiseen eikä siinä mitään. Itse laulan todella harvoin selvänä, mutta se liittyy enemmänkin sosiaaliseen tilanteeseen kuin siihen, että tarvitsisin välttämättä humalaa avukseni laulumikin varteen.
Pari olutta voi laskea pahinta jännitystä tai vastaavasti nostaa uskoa itseensä. 12 olutta voi toki vaikuttaa samoin, mutta silloin tuskin kenelläkään on kivaa. Harvemmin ainakaan yleisöllä. Tuskin laulajallakaan. Ainakaan seuraavana päivänä.
En näe mitään syytä, miksi alkoholia pitäisi nauttia karaoken yhteydessä, mutten tosin ajattele myöskään niin, että alkoholia ei saisi olla yhtään veressä. Karaokessa ollaan pitämässä hauskaa, ei työhaastattelussa.
3. Ketään ei kiinnosta
Jännitys on lähes käsinkosketeltavaa sen jälkeen, kun on käynyt jättämässä lapun jonon jatkoksi karaoken vetäjälle. Monitorissa vilahtaa “4 min Jasso”, joten on pakko alkaa keskittyä.
Kädet hikoaa. Vihdoin vetäjä kuuluttaa nimeni. Otan mikin käteeni ja annan palaa. Biisi loppuu. Palaan tuoppini ääreen. Kaverini taputtavat selkään. Alamme jutella intistä, jääkiekosta tai Talvivaaraan sijoittamisesta.
Tässä vaiheessa huomaan, että mikään ei ole muuttunut. Kaverini ovat edelleen samassa pöydässä. Baarissa ihmiset jonottavat tiskille ja vessaan. “Aikuista naista” laulava työporukka heiluu siidereiden kanssa monitorin edessä.
On jonkin sortin pettymys ja samanaikaisesti helpotus huomata, että loppujen lopuksi ketään ei kiinnosta oma vetoni. Oli se mennyt hyvin tai huonosti.
Karaokessa esiinnytään yleisölle, mutta lauletaan itselle. Aivan kuten jokapäiväisessä elämässäkin. Sillä, onnistuitko futistreeneissä tai pleikkaria pelatessa, ei ole vaikutusta kehenkään muuhun kuin itseesi.
4. Luota itseesi
Vaikka olen esiintynyt kaikissa mahdollisissa koulun joulu- ja kevätjuhlissa, jännittää ihmisten edessä esiintyminen minua edelleen. Onneksi jännitys ei ole koskaan muodostunut esiintymisen esteeksi, mutta kynnys on ollut joskus aika korkea.
 |
| Kevätjuhlat ovat menneet enemmän soitellessa kuin laulellessa. |
Karaokebaarin yleisö toivoo vilpittömästi, että laulaja onnistuu. Koen, että lavalle mennessäni minulla on koko yleisön (tai siis baarin maksavan asiakaskunnan) tuki puolellani. Joskus menee hyvin, toisinaan sitten taas ei.
Jos homma menee vihkoon, voin itse päättää, jäänkö murehtimaan epäonnistumista vai otanko opikseni. Jos satunkin onnistumaan, mikään ei estä minua juhlimasta hyvää vetoa loppuillan ajan. Se, miten itse koen toimineeni, on kaikkein tärkeintä.
5. Nauti
Karaokea ei pidä ottaa liian vakavasti. Jos ja kun meidän tavisten karaokelaulannat keskittyvät viikonloppuihin, täytyy karaokesta nauttia samalla tavalla kuin viikonlopusta muutenkin. Karaokekin on omaa aikaa. Kukaan ei pakota siihen. Joten jos mikin varteen tarttuu, on sama nauttia.
Leikin varjolla
Ajattelen karaoken aikuisten leikkinä. Ennen lavalle menoa kuvittelen joskus itseni sellaiseen tilanteeseen, johon minulla muuten ei olisi mitään mahdollisuutta. Kun olen lavalla, olen päässäni (joskus jopa päissäni) esiintymässä Idolsin koelaulussa, täyteen myydyllä Wembleyllä tai Levyraadissa.
Koska laulan yksin, kukaan ei pääse pilaamaan leikkiäni. Rock-tähti -leikin jälkeen pystyn hyvillä mielin laskeutumaan tavalliseen harmaaseen arkeeni jatkamaan ikuista stressiä ulkonäöstäni, varallisuudestani ja sosiaalisuudestani.
Miksi sinä tykkäät laulaa karaokessa? Minkälaisia tuntemuksia käyt läpi ennen kuin astut lavalle? Itselleni karaoke on noin kolmen minuutin mittainen (muista ensimmäinen vinkki!) pako todellisuudesta. Se ei vahingoita ketään, ei maksa mitään eikä tule jälkikäteen vaatimaan minulta mitään. Parhaimmillaan karaoke antaa virtaa jaksaa läpi seuraavan viikon. Pahimmillaan se vie elämästäsi muutaman minuutin. Kuulostaa hyvältä vaihtokaupalta, vai mitä?
Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Holhousvaltiosta
Toisen osaamisen arvostaminen
Elämä ilman alkoholia
Miksi itsetunnon rakentaminen on niin vaikeaa?
Positiivista voimaa muiden mielipiteistä
Säännöt säästämiseen
Antaa menneiden olla
Olen vapaa-ajalla mieluummin utelias kuin tavoitteellinen
Mitä tapahtuu, kun unelma toteutuu?
Lihavasta laihaksi
Mitä teen, jos salkun arvo laskee 40 %?
Matkalla sosiaaliseksi
Toisen osaamisen arvostaminen
Elämä ilman alkoholia
Miksi itsetunnon rakentaminen on niin vaikeaa?
Positiivista voimaa muiden mielipiteistä
Säännöt säästämiseen
Antaa menneiden olla
Olen vapaa-ajalla mieluummin utelias kuin tavoitteellinen
Mitä tapahtuu, kun unelma toteutuu?
Lihavasta laihaksi
Mitä teen, jos salkun arvo laskee 40 %?
Matkalla sosiaaliseksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti