Pyrin perustelemaan kaiken tekemiseni ja tekemättä jättämiseni järkevyydellä. Kun näissä tapauksissa selitän itse itselleni kulloistakin päätöstäni siitä, miten olen toiminut ja miksi se on ollut järkevää, tiedän valehtelevani vain ja ainoastaan itselleni.
Vaikka kuvittelen juoksuharrastukseni olevan järkevää, juoksen maratonini vain ja ainoastaan tunteella. Tämä ei kuitenkaan estä minua selittämästä itselleni, kuinka "järkevää" maratonien juokseminen on. Sijoittamisessa pyrin toimimaan päinvastoin. Seuraan suunnitelmaani lähes millintarkasti ja poikkean hyvin harvoin sivuraiteille.
Olen juossut seitsemän maratonia. Klassinen porttiteoria toimi kohdallani juuri niin kuin pitikin. Aloitin kevyen lenkkeilyn opintojen loppupuolella, josta siirryin varovasti kokeilemaan puolimaratonia ja lopulta ajauduin koviin aineisiin luomalla treeniohjelman ensimmäiselle maratonille.
Vanhana astmaatikkona kestävyysurheilun hapenottokyky veti puoleensa. Muistan edelleen, kuinka lapsena jääpallossa keuhkoni huusivat hoosiannaa, kun pelin loppupuolella otin viimeisen epätoivoisen spurtin, jotta olisin voinut tehdä ratkaisevan sankarimaalin (puolustuksen avuksi spurttaaminen oli tuolloin ja on edelleen fysiologinen mahdottomuus sekä kaikkien luonnonlakien vastaista). Juoksemista aloitellessani mietin pitkään, riittävätkö keuhkoni maratonille.
Muutaman maratonin MITTAVALLA kokemuksen tuomalla varmuudella voin sanoa, että pään merkitys on lähes yhtä suuri kuin jalkojen tai keuhkojen, kun juostaan ylipitkiä matkoja. Maratonin viimeisen kymmenen kilometrin mittainen tunnemyrsky on jotain sanoin kuvaamatonta. Lisäksi se tulee joka kerta yllätyksenä.
Juoksen maratoneja sen vuoksi, että maalilinjan ylitettyäni voin todeta selvinneeni matkasta. Samalla lupaan, etten juokse enää yhtään maratonia. Viikon palauttelujen jälkeen puolestaan totean, etten todellakaan ole vielä selvinnyt matkasta. Sanomattakin lienee selvää, että alan tuolloin suunnitella myös seuraavaa maratoniani. Rakastan, kuinka tunteeni heiluvat suuntaan jos toiseen ja voin tehdä tunteideni perusteella ratkaisuja.
Sijoittamisessa toimin kuitenkin täysin päinvastoin.
Miksi sitten sijoittamiseni toimii toisin?
Uskon, että omalla kohdallani varmin tie sijoittamisella vaurastumiseen on yksinkertaisuus, tylsyys ja edullisuus. Mitä vähemmän tunteita liittyy sijoittamiseeni, sitä parempana tuottona uskon sen näkyvän salkussani. Siksi sijoitan vain eri indekseihin. En luota itseeni, että voisin osake-, rahasto- tai asuntopoiminnalla päästä parempiin tuottoihin, kuin mihin pääsen nykyisellä indeksiperusteisella sijoitussuunnitelmallani.
Suurimpana syynä tähän on, että voittajaosakkeiden tai -asuntojen valitseminen miljoonista eri vaihtoehdoista vaatii aikaa ja vaivaa. Tiedän, että monet jaksavat käyttää energiaa yksittäisten sijoituskohteiden valitsemiseen. Uskon, että monet onnistuvatkin hakkaamaan indeksin tuoton (tai ainakin sen indeksin, johon he tuottoja vertaavat).
Täysin järjenvastaisesti vietän tuntitolkulla aikaa omien sijoitusteni analysointiin. Mitä hyötyä indeksisijoittajalle on analysoida suunnitelman mukaisesti toteutettua salkkua? Ei mitään. Indeksisijoittamisen pointtina on juuri se, että minkäänlaiseen analyysiin ei ole tarvetta.
Tai ainakaan analyysistä ei ole mitään olennaista hyötyä, koska laajasti eri indekseihin sijoittavan ei minkään järjen mukaan pitäisi kyetä ylituottoihin. Siitä huolimatta vietän excelin äärellä enemmän aikaa kuin kehtaan myöntää analysoiden, miten saisin sijoituksistani maksimin irti. Hupinsa kullakin, ja tämä on minun täysin järjetön hupini.
Tavoitteet määrittävät harrastamisen
Hyvään harrastukseen täytyy kuulua muutakin kuin tuottoa. Valehtelisin, jos väittäisin, että olen juossut maratonini, koska tahdon elää terveellisesti (en usko, että maratonien juoksu tekee hyvää terveydelle, mutta ei tuskin se yhtä paljoa haittaa kuin alkoholi, ylensyönti tai True Detectiven ekan kauden katsominen yhdeltä makuulta). Maaliviivan ylitettyäni tajuan, kuinka viimeisellä kymmenellä kilometrillä tunteet merkitsivät paljon enemmän kuin "päivän kunto". Maalissa voin taputella itseäni selkään, koska EN jättänyt leikkiä kesken 35 kilometrin kohdalla vaikka se olisi ollut järkevää.
Indeksisijoittajana en usko jääväni paitsi markkinoiden keskituotoista (eihän siinä olisi mitään järkeä, että uskoisin yhtä ja tekisin toista). Mutta tiedän jääväni paitsi jännityksestä, oikeassaolemisen riemusta ja väärien valintojen jälkiviisastelusta. Vaikka pyrinkin pitämään sijoittamiseni mahdollisimman järkevänä (mitä ikinä se tarkoittaakin), niin mielestäni tunteiden osuutta ei voi aliarvioida.
Tunteiden mukaan ottaminen tuo yhden muuttujan mukaan yhtälöön. Se, onko se hyvä vai huono juttu, jää muiden arvioitavaksi. Ilmeisesti akateemisen tutkimuksen perusteella tuottopuoli jää huonommaksi, kun tunteet ovat mukana.
Lenkkeily on sekoilua, sijoittaminen tunnollista sääntöjen noudattamista
Tiedän tasan tarkkaan, miten maratonille olisi järkevintä treenata ja siitä huolimatta treenini ovat yleensä jotain aivan muuta, kuin järkevästi voisi odottaa. Sijoittamisessa toimin täsmällisten ohjeiden mukaisesti, mutta siitä huolimatta haaveilen ylituotosta. Järkevyyden ja tunteiden välinen kamppailu pysyy näin hyvin (?) tasapainossa.
Molemmissa on onneksi selvät raamit. Pystyn juoksemaan maksimissaan vain niin paljon kuin kroppani antaa myötä (tekisi mieli sanoa, että niin paljon kuin minulla on aikaa, mutta kuntoni loppuu paaaaaaaljon ennen vapaa-aikaani). Sijoittaa pystyn vain sen verran mitä kuukausipalkasta jää sivuun (pihinä tyyppinä myyn sijoituksiani t-o-d-e-l-l-a harvoin, koska silloin joutuisin maksamaan palvelumaksuja, jotka saattavat olla muutamia euroja, jotka voisin käyttää johonkin muuhun, kuten esimerkiksi uusiin juoksukenkiin). Juoksutreeneissä sekoilen ja haaveilen järkevyydestä, sijoittamisessa toimin järkevästi ja haaveilen sekoilusta.
Miten sinä valehtelet itsellesi harrastuksiasi valitessa? Vai tiedostatko ja tunnustatko omat motiivisi harrastuksiasi valitessasi? Itse väitän juoksevani maratoneja terveys edellä vaikka oikeasti juoksen niitä kokeakseni saavutuksen tunteen. Saatan tehdä tuntitolkulla erilaisia sijoitussuunnitelmia, mutta siitä huolimatta pitäydyn aina samassa tylsässä indeksipohjaisessa suunnitelmassani.
Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Mikä on olennaista maratonilla?
Säännöt säästämiseen
Oikea suhtautuminen suunnitteluun helpottaa elämää
Miten en sijoita - kolme kohdetta sijoitustyylini ulkopuolella
Vapaa-ajassa ei tarvitse olla järkeä
Miksi sijoitin Tornion Panimoon?
Elämä ilman alkoholia
Lihavasta laihaksi
Harjoittelu puolimaratonille - intervallitreenit ovat vain mauste
Muut säästämiseen ja sijoittamiseen liittyvät postaukset:
Ei kontrollia, ei stressiä
Mitä yhteistä on sijoittamisella ja ruokavaliolla
Säästämistä ei kannata ajatella maratonina vaan maratonille treenaamisena
Mitä teen, jos salkun arvo laskee 40 %?
Epäröitkö säästämisen aloittamista? Kolme vastausta aloituskynnyksen madaltamiseksi
Mistä tunnistaa omat rajansa? - Case sijoittaminen
Kestäisikö pääni taloudellista riippumattomuuta?
Miten pinnallisuudesta voi hyötyä taloudellisesti - esimerkki aloittelijoille
Kuinka paljon on riittävästi?
Miten tavoite eroaa unelmasta?
Mikset maksa itsellesi palkkaa?
Rikkaan elämän salaisuus Ramit Sethin mukaan
4 asiaa, jotka yhdistävät liikuntaa ja säästämistä
Muut juoksemiseen liittyvät postaukset:
Kolme kiistatonta faktaa joissa olen ollut täysin väärässä
4 ikonista juoksureittiä Kööpenhaminassa
Positiivista voimaa muiden mielipiteistä
Vaikka kuvittelen juoksuharrastukseni olevan järkevää, juoksen maratonini vain ja ainoastaan tunteella. Tämä ei kuitenkaan estä minua selittämästä itselleni, kuinka "järkevää" maratonien juokseminen on. Sijoittamisessa pyrin toimimaan päinvastoin. Seuraan suunnitelmaani lähes millintarkasti ja poikkean hyvin harvoin sivuraiteille.
Olen juossut seitsemän maratonia. Klassinen porttiteoria toimi kohdallani juuri niin kuin pitikin. Aloitin kevyen lenkkeilyn opintojen loppupuolella, josta siirryin varovasti kokeilemaan puolimaratonia ja lopulta ajauduin koviin aineisiin luomalla treeniohjelman ensimmäiselle maratonille.
Vanhana astmaatikkona kestävyysurheilun hapenottokyky veti puoleensa. Muistan edelleen, kuinka lapsena jääpallossa keuhkoni huusivat hoosiannaa, kun pelin loppupuolella otin viimeisen epätoivoisen spurtin, jotta olisin voinut tehdä ratkaisevan sankarimaalin (puolustuksen avuksi spurttaaminen oli tuolloin ja on edelleen fysiologinen mahdottomuus sekä kaikkien luonnonlakien vastaista). Juoksemista aloitellessani mietin pitkään, riittävätkö keuhkoni maratonille.
Muutaman maratonin MITTAVALLA kokemuksen tuomalla varmuudella voin sanoa, että pään merkitys on lähes yhtä suuri kuin jalkojen tai keuhkojen, kun juostaan ylipitkiä matkoja. Maratonin viimeisen kymmenen kilometrin mittainen tunnemyrsky on jotain sanoin kuvaamatonta. Lisäksi se tulee joka kerta yllätyksenä.
Juoksen maratoneja sen vuoksi, että maalilinjan ylitettyäni voin todeta selvinneeni matkasta. Samalla lupaan, etten juokse enää yhtään maratonia. Viikon palauttelujen jälkeen puolestaan totean, etten todellakaan ole vielä selvinnyt matkasta. Sanomattakin lienee selvää, että alan tuolloin suunnitella myös seuraavaa maratoniani. Rakastan, kuinka tunteeni heiluvat suuntaan jos toiseen ja voin tehdä tunteideni perusteella ratkaisuja.
Sijoittamisessa toimin kuitenkin täysin päinvastoin.
 |
| Maalilinja = "ei-enää-ikinä" |
Miksi sitten sijoittamiseni toimii toisin?
Uskon, että omalla kohdallani varmin tie sijoittamisella vaurastumiseen on yksinkertaisuus, tylsyys ja edullisuus. Mitä vähemmän tunteita liittyy sijoittamiseeni, sitä parempana tuottona uskon sen näkyvän salkussani. Siksi sijoitan vain eri indekseihin. En luota itseeni, että voisin osake-, rahasto- tai asuntopoiminnalla päästä parempiin tuottoihin, kuin mihin pääsen nykyisellä indeksiperusteisella sijoitussuunnitelmallani.
Suurimpana syynä tähän on, että voittajaosakkeiden tai -asuntojen valitseminen miljoonista eri vaihtoehdoista vaatii aikaa ja vaivaa. Tiedän, että monet jaksavat käyttää energiaa yksittäisten sijoituskohteiden valitsemiseen. Uskon, että monet onnistuvatkin hakkaamaan indeksin tuoton (tai ainakin sen indeksin, johon he tuottoja vertaavat).
Täysin järjenvastaisesti vietän tuntitolkulla aikaa omien sijoitusteni analysointiin. Mitä hyötyä indeksisijoittajalle on analysoida suunnitelman mukaisesti toteutettua salkkua? Ei mitään. Indeksisijoittamisen pointtina on juuri se, että minkäänlaiseen analyysiin ei ole tarvetta.
Tai ainakaan analyysistä ei ole mitään olennaista hyötyä, koska laajasti eri indekseihin sijoittavan ei minkään järjen mukaan pitäisi kyetä ylituottoihin. Siitä huolimatta vietän excelin äärellä enemmän aikaa kuin kehtaan myöntää analysoiden, miten saisin sijoituksistani maksimin irti. Hupinsa kullakin, ja tämä on minun täysin järjetön hupini.
Tavoitteet määrittävät harrastamisen
Hyvään harrastukseen täytyy kuulua muutakin kuin tuottoa. Valehtelisin, jos väittäisin, että olen juossut maratonini, koska tahdon elää terveellisesti (en usko, että maratonien juoksu tekee hyvää terveydelle, mutta ei tuskin se yhtä paljoa haittaa kuin alkoholi, ylensyönti tai True Detectiven ekan kauden katsominen yhdeltä makuulta). Maaliviivan ylitettyäni tajuan, kuinka viimeisellä kymmenellä kilometrillä tunteet merkitsivät paljon enemmän kuin "päivän kunto". Maalissa voin taputella itseäni selkään, koska EN jättänyt leikkiä kesken 35 kilometrin kohdalla vaikka se olisi ollut järkevää.
Indeksisijoittajana en usko jääväni paitsi markkinoiden keskituotoista (eihän siinä olisi mitään järkeä, että uskoisin yhtä ja tekisin toista). Mutta tiedän jääväni paitsi jännityksestä, oikeassaolemisen riemusta ja väärien valintojen jälkiviisastelusta. Vaikka pyrinkin pitämään sijoittamiseni mahdollisimman järkevänä (mitä ikinä se tarkoittaakin), niin mielestäni tunteiden osuutta ei voi aliarvioida.
Tunteiden mukaan ottaminen tuo yhden muuttujan mukaan yhtälöön. Se, onko se hyvä vai huono juttu, jää muiden arvioitavaksi. Ilmeisesti akateemisen tutkimuksen perusteella tuottopuoli jää huonommaksi, kun tunteet ovat mukana.
 |
| Vuonna 2019 meikämandoliinon olisi kannattanut harrastaa Köpiksen pörssin indeksiin sijoittamista. Salkku otti hyvin nekkuun paikallisen pörssin indeksin. |
Lenkkeily on sekoilua, sijoittaminen tunnollista sääntöjen noudattamista
Tiedän tasan tarkkaan, miten maratonille olisi järkevintä treenata ja siitä huolimatta treenini ovat yleensä jotain aivan muuta, kuin järkevästi voisi odottaa. Sijoittamisessa toimin täsmällisten ohjeiden mukaisesti, mutta siitä huolimatta haaveilen ylituotosta. Järkevyyden ja tunteiden välinen kamppailu pysyy näin hyvin (?) tasapainossa.
Molemmissa on onneksi selvät raamit. Pystyn juoksemaan maksimissaan vain niin paljon kuin kroppani antaa myötä (tekisi mieli sanoa, että niin paljon kuin minulla on aikaa, mutta kuntoni loppuu paaaaaaaljon ennen vapaa-aikaani). Sijoittaa pystyn vain sen verran mitä kuukausipalkasta jää sivuun (pihinä tyyppinä myyn sijoituksiani t-o-d-e-l-l-a harvoin, koska silloin joutuisin maksamaan palvelumaksuja, jotka saattavat olla muutamia euroja, jotka voisin käyttää johonkin muuhun, kuten esimerkiksi uusiin juoksukenkiin). Juoksutreeneissä sekoilen ja haaveilen järkevyydestä, sijoittamisessa toimin järkevästi ja haaveilen sekoilusta.
Miten sinä valehtelet itsellesi harrastuksiasi valitessa? Vai tiedostatko ja tunnustatko omat motiivisi harrastuksiasi valitessasi? Itse väitän juoksevani maratoneja terveys edellä vaikka oikeasti juoksen niitä kokeakseni saavutuksen tunteen. Saatan tehdä tuntitolkulla erilaisia sijoitussuunnitelmia, mutta siitä huolimatta pitäydyn aina samassa tylsässä indeksipohjaisessa suunnitelmassani.
Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Mikä on olennaista maratonilla?
Säännöt säästämiseen
Oikea suhtautuminen suunnitteluun helpottaa elämää
Miten en sijoita - kolme kohdetta sijoitustyylini ulkopuolella
Vapaa-ajassa ei tarvitse olla järkeä
Miksi sijoitin Tornion Panimoon?
Elämä ilman alkoholia
Lihavasta laihaksi
Harjoittelu puolimaratonille - intervallitreenit ovat vain mauste
Muut säästämiseen ja sijoittamiseen liittyvät postaukset:
Ei kontrollia, ei stressiä
Mitä yhteistä on sijoittamisella ja ruokavaliolla
Säästämistä ei kannata ajatella maratonina vaan maratonille treenaamisena
Mitä teen, jos salkun arvo laskee 40 %?
Epäröitkö säästämisen aloittamista? Kolme vastausta aloituskynnyksen madaltamiseksi
Mistä tunnistaa omat rajansa? - Case sijoittaminen
Kestäisikö pääni taloudellista riippumattomuuta?
Miten pinnallisuudesta voi hyötyä taloudellisesti - esimerkki aloittelijoille
Kuinka paljon on riittävästi?
Miten tavoite eroaa unelmasta?
Mikset maksa itsellesi palkkaa?
Rikkaan elämän salaisuus Ramit Sethin mukaan
4 asiaa, jotka yhdistävät liikuntaa ja säästämistä
Muut juoksemiseen liittyvät postaukset:
Kolme kiistatonta faktaa joissa olen ollut täysin väärässä
4 ikonista juoksureittiä Kööpenhaminassa
Positiivista voimaa muiden mielipiteistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti