5.5.2020

Tuotto, aika ja kuukausisijoitus - mihin kannattaa keskittyä?

Indeksisijoittajana antaudun markkinoiden keskituotolle. Omien sijoitusteni tulevaisuuden tuottoja laskiessani oletan markkinoiden keskituoton olevan viisi prosenttia. Ylituoton metsästämisen sijaan keskityn asioihin, jotka ovat kontrollissani. Näitä ovat muun muassa kuukausittainen sijoitussummani ja sijoitusaika.

Sijoittamisessa tuotto on avainasemassa. Sijoitan kuukausittain osan palkastani osakemarkkinoille, koska toivon, kuvittelen ja uskon saavani sijoitukselle tuottoa. Tahdon sijoitusteni kasvattavan varallisuuttani. Varallisuuteni kasvu riippuu kolmesta tekijästä: tuotosta, ajasta ja sijoittamastani summasta.

Tuotto hallitsee sijoituskeskustelua kuin Julius Caesar Rooman valtakuntaa ennen ajanlaskun alkua. Sijoituspornossa esitellään, kuinka yksittäiseen osakkeeseen tietyllä hetkellä sijoitettu touhutonni on tuottanut kymmenessä vuodessa 2000 (kaksituhatta) prosenttia. Parhaiten tuottaneet osakkeet, rahastot ja asuntosijoituskohteet listataan tasaisin väliajoin lähes kaikissa yleismedioissa (siitä vain valitsemaan itselleen sopivin).

Indeksisijoittajana olen luovuttaja. Luovun suosiolla tehottomien markkinoiden tarjoamasta ylituotosta. En edes yritä napata seuraavaa Netflixiä salkkuuni. Vastineeksi tyydyn markkinoiden minulle tarjoamaan keskituottoon.

Määrä korvaa laadun

Tuoton sijaan pyrin kasvattamaan kuukausittaista sijoitussummaani. Summa ei tietenkään kasva joka kuukausi. Se voi jopa pienentyä välillä, kun elämä tulee sotkemaan sijoitussuunnitelmaani.

Minkä takia keskityn sijoitussummaan? Stoalaisena pyrin keskittymään niihin asioihin, jotka ovat kontrollissani. Indeksisijoittajana en usko pystyväni vaikuttamaan sijoitustuottoihini. Ne ovat mitä ne ovat.

Kuukausittainen sijoitussummani on suurelta osin omissa käsissäni. Vaikka palkansaajana kuukausittaisella sijoitussummallani onkin yläraja (pitäähän minun asua jossain, syödä jotain ja räplätä Facebookkia jollain), niin voin ylärajan puitteissa päättää, kuinka paljon sijoitan missäkin kuussa osakemarkkinoille.

Kovimmat tyypithän tekevät tämän päinvastoin. He sijoittavat kuukausittain tietyn summan, jonka jälkeen he päättävät, mihin jäljelle jääneet rahat käytetään. Asteittainen oman kuolevaisuuteni tiedostaminen on saanut minut käyttämään rahaa kuukausittain niihin asioihin, jotka joko helpottavat elämääni tai joista koen saavani jotain irti. Siksi haluan käyttää rahani ensisijaisesti nyt niihin asioihin, joista nautin, koska en tiedä, olenko huomenna elossa. Oho, menipä synkäksi, palataanpa takaisin aiheeseen.

Tuotolla on merkitystä

Laskin Seligsonin laskureilla muutaman esimerkin märehdittäväksi. Ensimmäisessä kuvassa näet, millaisen varallisuuden saan kerättyä huntin kuukausisijoituksella kahdessakymmenessä vuodessa eri tuotoilla.



Viiden prosentin tuotolla varallisuus olisi reilut 40 000 euroa, seitsemän prosentin tuotolla reilut 50 000 euroa ja yhdeksän prosentin tuotolla 64 000 euroa. Neljän prosenttiyksikön ero tuotossa kahdenkymmenen vuoden aikana tarkoittaa 14 000 euron eroa varallisuudessa. Aika paljon minusta.

Omissa laskelmissani oletan markkinoiden keskituoton olevan viisi prosenttia. Oletetaan, että kaverinikin sijoittavat kahdenkymmenen vuoden ajan satasen kuussa osakemarkkinoille, mutta onnistuvat saamaan sijoituksilleen yhdeksän prosentin tuoton. Luonnollisesti egoni ei voi hyväksyä, että häviäisin sijoituksissani kavereilleni. Mitä minun pitää tehdä, että saan kurottua 14 000 euron eron umpeen?

Aika parantaa haavat

Yksi vaihtoehto on odottaa. Toisessa kuvassa näet, kuinka monta vuotta minun pitää säästää kuukausittaista hunttia päästäkseni 64 000 euron varallisuuteen.



Viiden prosentin tuotolla aikaa kuluu 20 vuoden sijaan 27 vuotta. Seitsemän vuotta on pitkä aika odottaa. Jos kaverinini jatkoivat saman yhdeksän prosentin takomista seitsemän vuoden ajan, on heistä jokaisella kasassa jo 130 000 euroa! Masentavaa. Ei se, että kavereillani on massia vaan se, että olen hävinnyt näin paljon tässä kisassa, jota ei ole edes olemassa.

Kuten tässä varmasti on tullut jo selväksi, olen selvästi huonompi sijoittaja kuin kaverini. Koska en viitsi juosta ylituoton (yhdeksän prosentin vuosituoton) perässä enkä jaksa odottaa ylimääräistä seitsemää vuotta saavuttaakseni 64 000 euron varallisuuden, on minulla vielä yksi keino.

Enemmän on enemmän

Voin nostaa kuukausittaista sijoitussummaani päästäkseni saman varallisuuteen kavereideni kanssa. Kolmannessa kuvassa olen laskenut, mihin minun pitää kuukausittainen sijoitussummani nostaa, jotta pääsen tavoitteeseeni.



Vaivaiset 50 euroa kuussa riittäisi tähän (vaivaisuus riippuu tietysti tulo- ja elintasosta). Jipii! Sen verran pystyn nipistämään kuukausittain lisää sijoitettavaa, jotta kehtaan puhua sijoittamisesta kavereideni kanssa.

Paluu arkeen

Jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että yllä oleva esimerkki sijoitustuottoineen, -aikoineen ja -kavereineen on tietysti täysin kuvitteellinen. Tarkoituksenani oli kuvailla yliyksinkertaistetun esimerkin kautta ylituotosta luopumisen hintaa.

En missään nimessä väheksy tuoton merkitystä. Tuotolla on merkitystä. Kysymys on ennemminkin siitä, onnistunko saamaan sijoituksillani markkinoiden keskituottoa parempaa tuottoa. Jos onnistun, niin mitä se minulta vaatii. Se voi vaatia korkeampaa riskiä, runsaampaa ajankäyttöä sijoituskohteiden valinnalle tai tuuria. Parhaimmillaan (?) ylituotto voi vaatia kaikkia näitä kolmea.

Olenko valmis kasvattamaan sijoitusteni riskitasoa ja käyttämään aikaani alihintaisten sijoituskohteiden metsästämiseen vai maltanko odottaa muutaman vuoden pidempään päästäkseni tavoitteeseeni? Jos maltan, niin uskon, että nukun tänä aikana paremmin ja voin käyttää aikaani johonkin aivan muuhun, kuten Netflixn katseluun, facebookkaamiseen tai puntilla haukan ja penan tekemiseen (enemmän tietenkin penan). Voin myös keskittyä pienentämään kulutustani tai yrittää nostaa kuukausiansioitani.

Mitkä tekijät sinä olet rajannut sijoituskontrollipiirisi ulkopuolelle? Miten ajatuksesi ovat muuttuneet sijoitusurasi/harrastuksesi aikana? Itse olen kokeillut yksittäisiin osakkeisiin sijoittamisen intoa vuosia sitten. Ja osittain teen niin edelleenkin osana sekoilusalkkuani (noin 15 % kokonaissalkustani). En tosin usko hetkeäkään, että sekoilusalkkuni tuottaisi paremmin kuin loppuosa varallisuudestani. Ja jos tuottaa, menee kaikki kunnia onnen piikkiin.

Muut säästämiseen ja sijoittamiseen liittyvät postaukset:
Vedonlyöntiä sijoitustyyleistä - indeksit vs. osakepoiminta
Allokaation ytimessä - kuinka riskiä hallitaan
Sijoittamisen pelko
Järjen käyttö harrastuksissa - juokseminen ja sijoittaminen
Miten en sijoita - kolme kohdetta sijoitustyylini ulkopuolella
Mitä yhteistä on sijoittamisella ja ruokavaliolla
Sijoittamista ei kannata ajatella maratonina vaan maratonille treenaamisena
Mitä teen, jos salkun arvo laskee 40 %?
Epäröitkö säästämisen aloittamista? Kolme vastausta aloituskynnyksen madaltamiseksi
Miten pinnallisuudesta voi hyötyä taloudellisesti - esimerkki aloittelijoille
Kuinka paljon on riittävästi?
Mistä tunnistaa omat rajansa? - Case sijoittaminen
Miten tavoite eroaa unelmasta?
Mikset maksa itsellesi palkkaa?
Rikkaan elämän salaisuus Ramit Sethin mukaan
4 asiaa, jotka yhdistävät liikuntaa ja säästämistä
Miksi sijoitin Tornion Panimoon?
Kestäisikö pääni taloudellista riippumattomuuta?
Säännöt säästämiseen

2 kommenttia:

  1. Indeksisijoittaja on kuitenkin pitkän päälle voittaja. 'Kaverit' yleensä pitävät itsellään sekoilusalkkuja ja kuuntelevat niitä 'oikeasti ei lainkaan sijoittamisesta ymmärtäviä' neuvojia, jotka väittävät että voiton saa siitä kuin valitsee maksimissaan kymmenen osaketta ja sitten vain odottaa hymyssä suin, että hetkelliset taloustiedot taseessa kertovat tulevaisuuden ja ovat varma tae tulevaisuudesta.

    Kun on sijoittanut riittävästi hajautettuna indeksimäisesti niin 'kaverien' takaiskuja ei vuosien mittaa tule. Indeksi ei pohdi yksittäisten yhtiöiden tilanteita. Se takoo voittoa niillä, jotka ovat voittajia ja on armelias niille, joilla menee heikommin. Eli se on oikeasti puhdas WIN-WIN tilanne pitkän päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon ja uskon, että voittajia löytyy eri sijoitustyyleistä. Uskoni on kova, että hajautetusti indekseihin sijoittamalla on vaikeaa hävitä rahaa pitkällä aikavälillä. Palataan asiaan muutaman kymmenen vuoden päästä :)

      Poista