Vedonlyöntiä sijoitustyyleistä - indeksit vs. osakepoiminta

Osakepoimija lyö vetoa joka ainoassa kaupassa, indeksisijoittaja lyö vetoa vain valitessaan sijoitustyylikseen indeksisijoittamisen. Tämän tekstin tarkoituksena on kuvailla, miksen koe osakepoiminnan sopivan minulle. Kerron, kuinka ajattelen osakepoiminnan olevan minulle huomattavasti paljon vaativampaa kuin indekseihin sijoittaminen. En usko, että onnistuisin hankkimaan ylituottoa osakepoiminnalla.

Olen viime aikoina lueskellut Annie Duken kirjaa "Thinking in bets". Koska harmaat aivosoluni eivät pysty prosessoimaan kuin yhtä käsitettä kerrallaan, koko elämäni on tällä hetkellä yhtä vedonlyöntiä tai panosten asettamista (mikä ikinä lieneekään oikea tapa suomentaa "bet").

Jotta tekstini olisi mahdollisimman seksikäs ja epäreilu, vertaan panosten asettamisessa jatkuvaan indekseihin sijoittamista osakepoimintaan. On tärkeää antaa kuva, että on olemassa vain kaksi tapaa sijoittaa ja vain toinen näistä on oikea (tuttu tyyli muun muassa ruokavaliosta, alkoholista ja lasten kasvatuksesta puhuttaessa).

Itse olen lyönyt pääosin vetoa indeksisijoittamisen puolesta. Pääosa sijoituksistani on kiinni eri osakemarkkinoille sijoittavissa indekseissä. Yritän suurimmaksi osaksi paasata niiden asioiden puolesta, joissa itselläni on rahat, aika tai maine (?) kiinni, tässä tapauksessa rahat. Olen siis kaikkea muuta kuin puolueeton kirjoittaessani, miksi koen indeksisijoittamisen sopivan minulle.

Leppoisaa lukemista leppoisaan aamupalapöytään.

Taistelua tilastotuulimyllyjä vastaan

Jos uskomme Ben Carlsonia - The S&P 500 is the World’s Largest Momentum Strategy - (ja minähän uskon), niin 80 % USA:n markkinoita kuvaavan S&P 500 indeksin yhtiöistä ei kumulatiivisesti tuottanut mitään vuosina 1989-2015. 40 % indeksin osakkeista tuotto jäi pakkaselle. Koko S&P 500 -indeksin tuotto tuli vain viidenneksestä osakkeista.

Kuulen jo, kuinka innokkaimmat kriitikot muistuttavat, että tuo ajanjakso kattoi vain 26 vuotta ja vain jenkkipörssin. Totta. Itse kuitenkin uskon, että otanta on riittävä antamaan suuntaa antavan kuvan. En usko, että yliyksinkertaistan liikaa ajatellessani, että tuon analyysin tulokset pitävät pääpiirteissään paikkansa eri pörsseissä ympäri maailman.

Ymmärrän myös, että osakepoiminta ei tarkoita pelkästään kerran ostetun yhtiön osakkeiden omistamista ikuisesti. Osakepoimintaan, kuten itse sen ajattelen, kuuluu myös myynnit ja uusien osakkeiden hankkiminen.

Koska olen kaikin puolin pihi, kavahdan kaikkien arvopapereiden myymistä, koska silloin joutuisin MAKSAMAAN VÄLITYSPALKKIOITA. Tanskassa ei "onneksi" tarvitse välittää veroista, koska pörssiomistusten osalta verot pitää maksaa vuosittain myös realisoimattomasta tuotosta (Suomessahan verot maksetaan realisoituneesta tulosta, jos kyseessä on arvo-osuustili ja osakesäästötilin sisällä saa myydä niin paljon kuin sielu sietää eikä veroista tarvitse huolehtia, mutta nyt tämä lähti taas sivuraiteille, palataanpa takaisin kuluihin). Uskon, että te jotka, harrastatte osakepoimintaa, osaatte vähentää välityspalkkiot (ja verot), kun laskette sijoitustoimintanne tuottoa.

Itseluottamus nollassa

Olenko valmis lyömään vetoa sen puolesta, että osaisin valita voittajaosakkeet, joilla turvaan varallisuuteni karttumiseni pitkällä aikavälillä? Ei, en ole. Sen sijaan sijoitan indekseihin, joista en varmuudella saa minkäänlaista ylituottoa, mutta mitä ilmeisemmin pärjään pitkällä aikavälillä riittävän hyvin.

En usko pystyväni arvaama... eikun valitsemaan tarkan analyysin perusteella voittajaosakkeita. Väärässä olemiseni todennäköisyys pitkällä aikavälillä on noin 80 % (Ben Carlson, edelleen, sama pätkä kuin aiemminkin). Sen sijaan yksi viidestä osakkeesta voi olla todellinen tähti.

Samalla kun jätän osakepoiminnan muille, menetän MAHDOLLISEN oikeassaolemisen riemun ja hyvänolontunteen. Niin järjettömältä kuin se kuulostaakin, niin juuri tätä yritän välttää. En luota itseeni pätkääkään. Olen lähes satavarma, että kuvittelen mahdollisten onnistumisteni olevan kokonaan omaa ansiotani ja väärin menneistä sijoituksista syytän keskuspankkeja, jotain pandemiaa tai yhtiötä itseään.

"Rahan ansaitseminen ei meidän sijoitustoiminnassamme ole mikään itsetarkoitus. Pikemminkin kyse on älyllisestä haasteesta. Pyrimme analysoimaan yhtiöitä, taloutta ja kehitystrendejä mahdollisimman tarkasti. Uhraamme siihen paljon aikaa ja vaivaa. Sijoituksemme ovat tavallaan vedonlyöntejä sen puolesta, että olemme päätelmissämme oikeilla jäljillä. Mikäli analyysimme osoittautuu paikkansapitäväksi, nautinto on ennen kaikkea henkistä laatua." - Kim Lindström, Puoli vuosisataa pörssin sisäpiirissä

Sen sijaan pyrin pitämään tunteiden osuuden niin pienenä kuin mahdollista. Kuulostaako tylsältä? Hyvä! Se onkin koko homman pointti. Haen jännitystä jostain aivan muualta, kuten kokeilemalla juoda kahvia hunajalla, käydä mielestäni "huonon" bändin keikalla ja kokeilemalla tanssimista.

Onnea tai taitoa matkaan!

Tarkoituksenani ei ole väheksyä, naureskella tai neuvoa teitä, jotka harrastatte osakepoimintaa. En ihmettelisi vaikka (suuri?) osa teistä repii allekirjoittanutta parempia tuottoja lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Jätän mielelläni tehottomien osakemarkkinoiden tarjoamat hinnoitteluvirheet teidän saaliiksenne. Toivon aidosti, että onnistutte valinnoissanne.

Onneksi osakemarkkinat ovat pitkällä aikavälillä toimineet riittävän tehokkaasti. Toisin sanoen, lyön vetoa, että osakemarkkinat ovat pitkällä aikavälillä riittävän tehokkaat siihen, että pystyn vapaamatkustelemaan indeksisijoitustuksillani nauttien markkinoiden keskituotosta. Minulla ei ole vapaa-ajallani aikaa (lue: kiinnostusta) perehtyä tilinpäätöksiin, yhtiöanalyyseihin tai johdon arviointiin sellaisella intensiteetillä, joka vaadittaisiin siihen, että onnistuisin saamaan edes markkinoiden keskituoton osakepoiminnoillani.

Mikä saa sinut sijoittamaan yksittäisiin yhtiöihin sen sijaan, että sijoittaisit indekseihin? Jos puolestaan kuulut meikämandoliinon indeksisijoitusjoukkueeseen, niin miksi jätät osakepoiminnan auvoisuuden naapurisi nautittavaksi? Saa nähdä, koska tylsistyn tyystin indeksisijoituksiini. Ehkä jonkin ajan kuluttua kunnianhimoni kasvaa ja pyrin hakemaan ylituottoa osakepoiminnalla (tai alfaa, kuten "jengi" sanoo). Ja se jos mikä on koko sijoitustyylivedonlyönnin suola: voin muuttaa panostuksiani koska vain. Ja stoalaisena tykkään ajatuksesta, koska sijoitustyylin valinta kuuluu niihin asioihin, joihin voin itse vaikuttaa.

Aiheeseen liittyvät muut postaukset:
Eläinproteiinin välttely on yksi tapa lähestyä vegaaniutta
Elämä ilman alkoholia
Ihan hirveä kiire
Identiteetin määrittäminen ja muiden mielipiteet
Ei kontrollia, ei stressiä
Pieni paikkakunta vs. iso kaupunki - voiko niukkuus olla hyve?
Toksinen maskuliinisuus - miten siitä ei ainakaan pääse eroon

Muut säästämiseen ja sijoittamiseen liittyvät postaukset:
Allokaation ytimessä - kuinka riskiä hallitaan
Sijoittamisen pelko
Järjen käyttö harrastuksissa - juokseminen ja sijoittaminen
Miten en sijoita - kolme kohdetta sijoitustyylini ulkopuolella
Mitä yhteistä on sijoittamisella ja ruokavaliolla
Sijoittamista ei kannata ajatella maratonina vaan maratonille treenaamisena
Mitä teen, jos salkun arvo laskee 40 %?
Epäröitkö säästämisen aloittamista? Kolme vastausta aloituskynnyksen madaltamiseksi
Miten pinnallisuudesta voi hyötyä taloudellisesti - esimerkki aloittelijoille
Kuinka paljon on riittävästi?
Mistä tunnistaa omat rajansa? - Case sijoittaminen
Miten tavoite eroaa unelmasta?
Mikset maksa itsellesi palkkaa?
Rikkaan elämän salaisuus Ramit Sethin mukaan
4 asiaa, jotka yhdistävät liikuntaa ja säästämistä
Miksi sijoitin Tornion Panimoon?
Kestäisikö pääni taloudellista riippumattomuuta?
Säännöt säästämiseen